Luomu synnytyksiä?

Kiinnostais kuulla kokemuksia sellaisilta jotka ovat synnyttäneet luomuna, siis ilman mitään kipulääkkeitä tms, ja mahdollisesti vaikka vesisynnytyksellä tai jollain muulla vaihtoehtoisella tavalla.

Itselläni on tarkoituksena synnyttää sellaisella kätilöopistolla jossa ei edes saa epiduraalia tms halutessaan (asun ulkomailla) mutta kun on ylensä tosi alhainen kipukynnys on alkanut pelottamaan että miten oikein selviydyn... ensimmäistä siis kun odotan!

Olen lukenut aika paljon esim. epiduraalin haittavaikutuksista ja halusin alunperin tehdä homman niin luonnollisesti kuin mahdollista, vedessä synnyttämistä olen kans harkinnut mutta ois todellakin kiva kuulla muiden kokemuksia, jos niitä vain löytyy!

 

itse synniten ensimmäisen lapsen epiduraalilla ja päätin,että seuraavalta en varmasti ota sitä enkä muutakaan. Toisessa sitten päätin olla ilman mitään ja katsoa miten menee paljon paremmin kulki synnytys ja tunsin mitä piti tehdä. Nyt odotan kolamtta ja aijon pysyä samalla linjalla. Veteen en päässyt käynnistyksen takia kummassakaan

 

Ensimmäinen synnytys meni niin että tuli alapäähän puudute ihan piikillä, kun piti tehdä välilihanleikkaus. Toiseen ei mitään, ja se oli sanoinkuvaamattoman kivuliasta kun lapsen pää tuli läpi, eli suosittelen edes sen kohdunkaulanpuudutteen jos ei välttämättä ihan luomua halua.

 

pakko kommentoida, että synnytys oli kivulias vaikka sain kohdunkaulanpuudutteen, ilman sitä olisi varmaan ollut yhtä tuskaa, eli suosit.ottamaan kyllä kivunlievitystä, miksi turhaan kärsiä kun kivunlievitykset on keksitty. jos joskus saan toisen lapsen, aion ehdottomasti myös ottaa kivunlievitystä

 

niin no mun kohdalla se nyt ei ole edes mahdollista, kun siellä laitoksella johon meen eivät yksinkertaisesti anna epiduraalia tms. Syy siihen valintaan on taas se, että toisin kuin Suomessa täällä on joko näin ja saa kätilöhoidon, tai sitten toisena vaihtoehtona on lääkärisynnytys jota en taas halua... suomen kaltaistä "välimuotoa" ei siis oo.

 

Minä synnytyi esikoisen ilman mitään kivunlievitystä. Tämä oli haaveeni ja se toteutui. Synnytys oli niin nopea ettei mitää olisi keritty antamaankaa. Kivut olivat avautumisvaiheessa tosi kovat ,mutta kyllä ne kesti kun vaihtoehtoja ei ollut. Ponnistusvaiheen kipuja en oikein muista ,kun siinä sai olla niin tositoimissa. Mulla supparit katos juuri ,kun piti alkaa ponnistamaan niin ei siinä paljon kipuja kerinnyt ajatella ,kun töitä oli tehtävä niin kovasti ,jotta vauva saatiin turvallisesti ulos. Nyt kakkosen synnytys lähestyy ja kovasti toivon kestäväni taas kivut. Onhan sitä paljon muitakin vaihtoehtoja kuin lääketieteeliset menetelmät.

 

Sitä ei vain aina voi päättää etukäteen, miten synnyttää =( Olisin halunnut synnyttää luomuna, mutta kaikki tyssäsi siihen, kun ei supistukset alkaneetkaan lapsivedenmenon jälkeen. Siitä seurasi ikäviä tunteita epäonnistumisesta sun muusta...
En valitettavasti vastaa nyt varsinaisesti ketjun kysymykseen, mutta suosittelen kyllä olemaan liikaa ajattelematta ja suunnittelematta synnytystä, sitä ei voi etukäteen tietää, mitä tapahtuu...

 

Minä synnytin myös esikoisen luomuna, tosin itsestä riippumattomista syistä. ( kivunlievitystä ei keretty antamaan ) Kohdunsuu oli sairaalaan mentäessä 7cm auki.
Kohdunsuun aukeaminen loppuun asti ja reunojen häviäminen kesti seitsemän tuntia!
Se oli elämäni raskaimmat ja kipeimmät tunnit. Kipu oli sietämätöntä ja kävin useamman kerran tajunnan menetyuksen rajamailla. Läheltä piti ettei sektioon menty.
Ponnistusvaihe oli ihan yhtä kidutusta, kun vauva ei tullut ponnistamisesta huolimatta ulos.
Lopuksi tehtiin eppari ja kätilö sai päästä otteen.
Lopuksi selvisi että vauvalla oli todella lyhyt napanuora joka veti ikäänkuin vauvan joka ponnistuksen jälkeen takaisinpäin.
Seuraavaan synnytykseen menin kaikkia puudutteita anoen hyvissä ajoin.
Sekin synnytys oli rankka, mutta siedättävä.
Kolmas syntyi sektiolla kahdesta ensimmäisestä synnytyksestä tulleen synnytyspelon vuoksi.

 

Kipeetähän se teki, mutta ei kestänyt kauaa Kaikki sujui kuin rasvattu ja toipuminen oli täydellistä.

 

Kaksi olen synnyttänyt luomuna (esikoisesta kyllä sain alkuun ilokaasua, josta tuli ainoastaan paha olo). Sanoinkuvaamattoman kipeäähän se avautuminen on ollut, mutta hyvin kuitenkin mennyt -ja nopeasti. Nyt kolmosen kanssa olen mielessäni toivonut, että kestäisin jälleen sen kivun ilman lievitystä. Pelottaa oikeastaan ne puudutteet...

 

Minulla kaksi luomusynnytystä takana, mutta varmasti jos olisivat olleet kivuliaita niin olisin ottanut kyllä jotain... ei vaan ollut tarvis.

Ei vaan kannata ihan liikoja etukäteen miettiä, sitä ei koskaan tiedä miten synnytys menee ja millasia kipuja onkin. Kun toista vuorokautta täysin uupuneena ja kipeänä kärsii ja kärsii niin tuskin sekään ihan järkevää... vaikka tottakai on hienoa jos vaan luomuna luonnistuu!

Kyllä se siitä, tavalla tai toisella!

 

Hei manna! Olen synnyttänyt kolme lasta. Ekassa sain epiduraalin, jonka jälkeen vauva syntyi noin tunnissa. Supistuskipuja oli siis sitä ennen mutta ponnistus oli suhteellisen "kivuton". Tokassa sain kohdunkaulan puudutteen, auttoi vähän aikaa, ponnistuksessa oli kovat kivut ja halkeamisen tunne. Kolmannen kohdalla en saanut mitään, kovat oli kivut mutta siitä selvittiin. Kakkosen ja kolmosen ponnistusvaihe oli suunnilleen yhtä kipeä.
Eli tulisin siihen tulokseen että kyllähän se ponnistaminen väkisinkin sattuu, pakkohan sen on kun vauva pusketaan ahtaasta ulos! Mutta jos kaikki menee hyvin niin se kestää vain hetken. Kyllä siitä selviää ja se on totta että kivut loppuu kuin seinään kun se vauveli sieltä ulos putkahtaa! Tsemppiä!

 

Mä olen synnyttänyt 4 lasta ilman kivunlievityksiä. Mulla tämä ei ole ollut mitenkään suunnitelmissa, vaan synnytykset on olleet niin nopeita, ettei ole keretty mitään antamaan. Mulla on jokaisesta synnytyksestä vain hyvää sanottavaa. Kyllähän se kipeetä tekee, tosi paljon. Mutta mä oon kokenut synnytyskivun kuitenkin ihan siedettävänä. Siis vaikka sattuu ihan kauheesti, se kipu on kuitenkin erilaista kuin joku muu kipu. Ponnistusvaiheessa on tuntunut, että halkeaa kahtia. Mutta toisaalta se, että on lupa ponnistaa, on jollain tapaa ollut helpottava tunne kivusta huolimatta. Kun se supistuskipu ennen ponnistusvaihetta on kanssa tosi kivulias, eikä siinä voi mitään muuta kuin odottaa seuraavaa vieläkin kamalampaa supistusta. Ponnistusvaiheessa saa sentään tehdä jotain ja silloin saa keskittyä vähän muuhunkin (ponnistamiseen) kuin pelkkään kipuun.

Synnytykseen kannattaa mennä ihan avoimin ja rauhallisin mielin, liikaa jännittämättä ja etukäteen synnytyksen kulkua suunnittelematta. Sitten kun synnytys alkaa, se menee ihan omalla painollaan eteenpäin, ja siitä tulee sellainen kun on tullakseen. Lopputulos on maailman ihanin. :heart:

 

Molemmat synnytykset olen käynyt läpi luomuna. Molemmilla kerroilla synnytys on edennyt niin nopeasti, että kivunlievityksiin ei olisi ollut edes aikaa mutta onneksi ei tuntunut olevan tarvettakaan. En kokenut kummallakaan kertaa kipua sellaisena, että olisin tarvinnut siihen jotain helpotusta. Kipu tuntui positiiviselta, sillä oli selkeä tarkoitus ja se tuntui tekevän työtään.

 

Punaherukkaa peesailen, itellä tosin kolme luomusynnytystä takana....
Synnytykset edenneet nopeasti, joten ei ole ehditty lääkitä... Kipukin oli ihan siedettävää, ei mitenkään tuskaista... Tämä on nyt vähän huono kommentti koska itselläni ei ole vertailukohtaa tuohon kivunlievitykseen...

 

Esikoista synnyttäessä sain epiduraalin joka vei tunnon rinnoista jalkoihin. Omat supistukset loppu enkä tuntenu vatsalla mitään joten ponnistaminen oli vaikeaa. Ponnistus 18 min. Lapsen sydänäänet heikkeni ja meinas tulla happivajausta. Päätin seuraavan synnyttää ilman puudutusta.

Kakkoselle en olis ehtiny mitään saada vaikka olisin halunnutkin. Ne vajaan tunnin kestävät supistukset oli järkyttävän kipeät vaikka normaalisti en edes ole kipuherkkä. Onneksi oli syöksysynnytys ja kesti vajaan tunnin (ponnistus 2min). Tästä synnytyksestä jäi kyllä parhaat muistot. Lienee siksi että kesti niin vähän aikaa.

Kolmosen synnytyksessä meni vähän kauemmin (4 tuntia, ponnistus 2 min), mutta supistukset oli siinäkin kuolettavan kipeät sekä mahan että selän puolella. Tuntu että pyörtyy kun kävin niin järkyttävän kipeetä. Olisin ehkä pärjännyt ilman puudutusta, mutta onneksi sain/otin (kohdunkaulan?) puudutuksen. Pitkällä piikillä alakautta laitettiin. Oli mahtava kun tunsi supistukset, mutta silti ne ei käyneet normaali kuukautiskipua kipeämpää.

Yhteenvetona. Jos synnytys on lyhyt niin pärjää ilman puudutusta. Jos minun olis pitäny kestää noita supistuksia monia tunteja yhtä kipeänä niin olis taju menny tai kivusta shokkiin olisin joutunu tai jotain. Harmi ettei pituutta voi etukäteen tietää. Ja toisilla supistuskipu ei ole yhtä paha kuin toisilla. Toisilla kypsyy paikat valmiiksi raskauden edetessä pikkuhiljaa ja toisilla alkaa repivät supistukset kerralla aukausten paikat kokonaan. Se on niin yksilöllistä. Ite en ottais riskiä enkä ikinä synnyttäis ilman että puudutusta ja lääkäreitä ei olis varalta saatavilla.

Johjo 15+0 neljättä odotellessa

 

Esikoista synnytin 11,5 h. Supistukset tulivat heti 4 min. välein ja olivat kivuliaita jo silloin. Sain kipupiikin ja myöhemmin epiduraalin, mutta nekään eivät vieneet kipuja ( joillakin " taivas aukeaa " kun saa epiduraalin ). Ponnistin yli tunnin ja toivo meinas mennä.

Kakkosta synnytin 5 tuntia. Synnytys oli ensimmäisen vastakohta. Vasta viimeisellä tunnilla, kun saavuin sairaalaan, tunsin supistukset. Olin 4 cm auki. Tästä 30 min. Olin 8 cm auki ja sain just ja just kohdunkaulapuudutteen, kun hiukan pelkäsin tulevaa ponnistusvaihetta. Se tulikin nopeaan ja ponnistin vauvan 4 : ssä minuutissa ulos. Puudute meni vika paikkaan ja toinen jalkani oli koko yön aivan tukki, ihan turvoksissa.

Kolmatta synnytin 2,5 tuntia. Meni ensikertaa vedet. Supistukset alkoivat tulemaan het 2 min välein. Synnytys eteni nopeaan ja sairaalaan tultaessa olin 8 auki. Supistukset olivat " kivuttomia" ts. menivät ohi hengittelemällä. Tunnelma oli ihanan rauhallinen ja minä olin rauhallinen. ponnistusvaiheessa supistukset loppuivat ja niitä siinä tovi odoteltiin. Muutamalla " pakkotyönnöllä " poika solahti ulos. Tämä meni siis LUOMUna.

Mutta kuten edeltä voi todeta, kaikki synnytykset ovat niin erilaisia =) .
Tsemppiä tulevaan!

 

täytyy vaan sanoa että kymmenen pistettä ja papukaija merkki kaikille jotka ovat pystyneet synnyttämään luomuna.itse sain epituraalin kun supistus kivut olivat niin kovat että meinas taju lähtee.en pystynyt kävelemään synnytyssaliin saati kertomaan omaa nimeäni.epituraalin jälkeen olin kuin toinen ihminen,sen jälkeen ei koskenut mihinkään ja kävin synnytyksen jälkeen omin nokkineni suihkussakin :hug: onnea kaikille synnytystä odottaville

 

esikoisen aikana sain
-vesialtaan,pahensi mun oloo.ei toiminu mulle.
-ilokaasua en osannnu imee oikein.
-epiduraali toi taivaan.
ku vauva oli ulkona niin ei sattunu mihinkään.
ja vaikka väliliha leikkaus jouduttiin tekemään niin en ollu kipee.

toista synnyttäes sain
-ilokaasua.auttoi tosi hyvin ja sillä mentiinki avautumisvaihe.
-kohdun kaulan puudutuksen.en tuntenu et olis auttanu mitenkään.

kolmannes synnytykses sain
-ilokaasulla mentiin koko avautumisvaihe ja luomuna synnytin kolmannen.

jälkikäteen ajattelen et onneks sain esikoisen aikana epiduraalin koska avautumisvaihe oli 11h kaiken kaikkiaan.ja ponnistusvaihe oli puoli tuntia.
tokan ja kolmannen aikana ponnistusvaihe on menny 1-2minuutin ohi.
joku jo kirjoittikin ettei kannata niin tarkkaan suunnitella synnytystä koska mitä vain voi tapahtua.

 

Riippuu nyt siitä miten "luomu" määritellään, mutta mun synnytys oli ainakin lähes sellainen ja hyvin meni. Avautumisvaiheen vietin melkein kokonaan altaassa ja kivunlievitykseksi sain akuneuloja ja ilokaasua. Auttoivat hyvin, ja minun ja supistusten työnjako oli sellainen, että supistusten välillä minä rentoutan itseni, jotta lihakset saavat verta=happea, jotta eivät ole krampissa, jotta supistukset tekevät tehtävänsä tehokkaasti ja minä en pane vastaan. Onnistui mahtavasti, avauduin nollasta kymppiin alle kolmessa tunnissa. Ponnistusvaihe sitten pitkittyi (tunti 15 min), mutta siinä vaiheessa olin jo niin luonnon adrenaliineissa, etten kokenut sitä kivuliaaksi. Vauva jumitti häpyluuta vasten, joten lopulta jouduttiin eppariin ja kätilö painoi vatsan päältä. Eppari ja repeämät toki ommeltiin puudutuksessa - alapään osalta luomuilun tarve tietysti loppuu siihen, että vaavi on ulkona.

Ykkösneuvo: opettele joku itsellesi toimiva rentoutuskeino. Mulle toimi se, että rentoutin aina supistusten välissä suun ja kasvojen lihakset. Olin valmennuksessa kuullut, että se auttaa kohdunsuun rentoutumiseen, ja siltä tosiaan vaikutti. Onnea koitokseen, kyllä se hyvin menee!!

 

Synnytin toisen lapseni ilman lääkkeellistä kivunlievitystä.

Synnytys käynnistyi vesien menolla ja heti siitä alkoi alavatsaan jomottelemaan. En edes harkinnut vielä mitään kipulääkkeitä, koska kyseessä oli tosiaan vain jomottelu, mitä helpotti kuumennettu jyväpussi ja miehen kovakourainen alaselän hieronta. Myös liikkuminen tuntui hyvältä.
Pystyin myös hetken lepäämään, kunnes supistukset alkoivat tuntua jo voimakkaammin ja päätin lähteä sairaalan pihalle haukkaamaan happea. Siinä vaiheessa homma repesi ja supistukset alkoivat tulla 5 min välein tai alle todella järkyttävän kipeinä!
Supistuksen ajan roikuin miehen kaulassa, itkin, ja yritin samanaikaisesti keskittyä hengittelemään rauhassa. Sitten päätin mennä kuumaan suihkuun. Laitoin veden valumaan niin kuumalle kuin uskalsin ja aina supistuksen tullessa suihkutin kuumaa vettä alavatsalle. Kolme supistusta kestin noin, kunnes alkoi tuntumaan siltä, että jotain kohta varmasti tippuu ja kutsuin kätilön paikalla. Paikat oli avautuneet vauhdilla nollasta 4 senttiin.

Siirryttyämme synnytyshuoneeseen menin paniikkiin kipujeni kanssa ja pyysin spinaalin, mitä ei kuitenkaan koskaan ehditty antamaan. Spinaalin pyytäminen oli kuitenkin virhe, koska minut "sidottiin" sänkyyn eli jouduin siis makaamaan sängyllä ja odottelemaan siinä anestesia paikalle. Supistukset olisi kuitenkin ollu paljon helpompi kestää liikkeessä. Kätilö yritti pakottaa ottamaan ilokaasua, mutten sitä halunnut, koska mulla oli enemmänkin sellainen olo, että tarviin happea. Olisin mieluiten ollut edelleen ulkona raittiissa ilmassa, mutta se nyt ei vaan ollu jostain kumman syystä mahdollista..

Jos olisin tiennyt, että avaudun viimeiset 6 senttiä 20 minuutissa, en olisi edes spinaalia pyytänyt, jolloin olisin saanut olla liikkeessä koko avautumisvaiheen. Jokatapauksessa mua alkoi siis aika pian sitten ponnistuttamaan, kun olin päässyt siihen sängylle ja 5 minuutin ponnistelun jälkeen vauva syntyi.
Täysin luomuna mentiin myös ponnistusvaihe ja teki kyllä niin pirun kipeetä, ettei tosikaan, mutta se kipu ei onneksi kestä kauan ja heti vauvan syntymän jälkeen ne kaikki kivut on tiessään. Jäljellä on vain huumaannuttava onnen tunne. :heart:

Mulla siis parhaiten toimivat kivunlievityksenä liikkuminen, raitis ilma ja kuuma suihku.

Luota sairaalan henkilökuntaan ja itseesi erityisesti, että vaikka tekee kipeetä, niin se on hyvää kipua ja jokainen supistus tietää, että olet taas lähempänä lapsesi syntymää. Kun olet avoimin mielin, niin pärjäät varmasti. Tsemppiä koitokseen!

 

Kaikki kolme tulleet luomuna. Ekalta sanoin kätilölle, että otetaan jos tuntuu tarpeelliselta. Eipä tarvinnut, kivut eivät tuntuneet niin kovilta ja aukeeminen tapahtui suht nopeesti. Synnytys kesti 6,5 tuntia. Kakkonen tuli melkein kotiin, synnytyksen kesto 2t17min, menin sairaalaan ponnistamaan sen maailmaan. KOlmatta tein 4,5 tuntia, sekin ilman kipulääkkeitä.
Ainut "kipulääkitys" on ollut kaikilta se kun on päässyt lämpimään suihkuun sairaalassa, ah sitä ihanuutta!

Ekaa kun menin synnyttämään, niin vaikka kuinka kerrottiin tapahtumasta etukäteen niin ei siitä mitään silti tiedä ennen kuin sen itse kokee.

 

esikoisen kohdalla otin kohdunkaula puudutteen joka tehosi tosi hyvin,ja kun sen vaikutus loppu niin sainkin jo ruveta ponnistamaan ja ponnistusvaihe kesti 24min ja kokonaiskesto oli 13h50min

toinen oli sitten niin nopea että en ehtinyt mitään saada,sairaalaan päästyäni olin jo kokonaan auki ja tytön pää oli jo tulossa että sain heti ruveta ponnistamaan,ponnistusvaihe kesti 2min ja kokonaiskesto oli 4h

kolmas meni myös ilman mitään kivunlievitystä..tyttö tuli niin vauhdilla pihalle vesien mukana ettei kätilökään meinannu ehtii napata kiinni..ponnistusvaiheeksi merkittiin 5 sekuntia ja kokonaiskesto 3h35min

neljäs meni kanssa ilman kivunlievitystä..ja tässä neljännessä oli tuo ponnistusvaihe kaikista kivuliain koska poika oli niin tiukassa ja hän ei meinannut millään mahtua tulemaan,ja siksi kätuilöt repivät hänet kaksin käsin pihalle joka sattui tosi paljon,mutta onneksi ilman repeämiä yms selvittiin..ponnistusvaihe kesti 9min ja kokonaiskesto oli 50min

 

Synnytin ilman kivunlievitystä. Parhaiten auttoi kylpy/kuuma vesi ja suihkutus, hengitysharjoitukset, "synnytyslaulu" ja ihan vain tietoinen ajattelu kivun tarkoituksesta ja sen rajallisuudesta. Synnytä rentoutuneena - cd voi joillekin olla sopiva, itselläni oli muita rentoutuksia, joita tein, mutta tuollainen apu-cd voi olla tosi hyvä.