luottamus..

Me mieheni kanssa olemme seurustelleet 14 v josta naimisissa kohta 6 v. Lapsia on tullut muutama. Meillä on parisuhde kaikin puolin ok. Nyt muutama päivä mieheni puhui kamujensa kanssa baariin lähdöstä. Käy muutaman kerran vuodessa eli ei mikää alkoholisti. Oltiin siinä illasta tupakilla ja armas siippani sitten rupesi puhumaan kuinka olis hyvät apajat, kun hunksit olivat kyseisessä baarissa minne olivat menossa.. :\| Mulle tuli paha olo tommosista puheista ja kun sanoin sille että tuntuu siltä että se on menossa metsästää muijaa sieltä niin sanoi että mulla on jo maailman paras nainen ja vaimo, muita ei tarvi. Kyllähän mä tiedän että noi oli ns "poikien juttuja" mutta olisi voinut miettiä miltä musta tuntuu.. Nyt sitten tuntuu niin kamalalta kun en tiedä mitä ajatella ja luottamus meillä aina ollut täydellistä, kumpikaan ei ole koskaan pettänyt toistaan, ja nyt noiden juttujen jälkeen en jotenki pysty luottamaan täydellisesti
Mikä on todella outoa multa. Olo on aivan sekanen. Mitä te olette mieltä jos oma kultanne rupeisi puhumaan vastaavaa?

 

No meillä ollaan oltu aina avoimia ja ihan ääneen ihmetelty hyvännäköisiä miehiä ja naisia ja varsinkin tuo mies kommentoi aina tv:stä yms. naisten ulkonäköä. Joten miehet on aina miehiä, mut kyl mie ehkä vähän ihmettelisin et jos sen baariin menoon vaikuttaisi se, et missä on eniten naisia, eli pahastuisin. Mieheni kun ei edes tanssi niin heräisi kysymys et mihinkäs sinä niitä naisia sitten tartteet. Eli olisin ehkä vähän ihmeissäni. :\|

 

No eipä se munkaan mieheni tanssahtele, paitsi jos yhdessä mennään niin mun kanssa. Ainakin niin on aina sanonut. Siinähän tämä onkin kun tuntuu tommonen heitto aika oudolta, eikä kivalta.. :ashamed:

 

Nooh...tää ei varmaan helpota, mutta meidän suhteemme alkoi just noin. Minä olin katsomassa Hunkseja ja nykyinen avopuolisoni tuli baariin just tuolla perusteella. On kyllä ihan Hunksiksi kelpaava ittekki

 

Mie oisin kyllä tosi loukkaantunut, vaikka uskonkin ettei mieheni tekisi mitään. Niin heräisi silti kysymys, että miksi yhtäkkiä puhuisi tuollaisia :'(

 

Minä mielenkiinnosta kysyin mieheltäni eilen illlalla... antaisiko mennä hunksin keikalle... vastaus tottakai. kysyin sitten että haluaisiko se mennä kavereittensa kanssa hunksien keikalle ja sanoi että ei todellakaan. entä mun kanssa? vastaus oli että saat kyllä mennä yksin tai kavereiden kanssa, häntä ei kiinnosta. sanoin sitten myös että voisitko ikinä sanoa mulle että menet kavereiden kanssa niiden keikalle koska siellä on paljon naisia? ja katsoi mua oudosti ja sanoi "en kai nyt sanois, se on tosi loukkaavaa ja en edes ole kiinnostunut menemään katselemaan naisia baareihin". eli mä sain vastauksen mieheltäni. tosin mä olen vapaasti antanut mieheni sanoa aina mielipiteensä, mutta ei se ole koskaan mitään sanonut toisten naisten ulkonäöstä.ja kyllä mä loukkaantuisin ja paljon tollaisesta kommentista minkä miehesi teki, varsinkin nyt kun olen raskaana miehelleni...

 

\

Mie oisin kyllä tosi loukkaantunut, vaikka uskonkin ettei meiheni tekisi mitään. Niin heräisi silti kysymys, että miksi yhtäkkiä puhuisi tuollaisia :'(

mulle tulis samat fiilikset.. :/

 

Jos se olikin vaan pieni testi sulle, että miten suhtaudut. Pieni mustasukkaisuus tuntuu kuitenkin imartelevalta miehestäkin, luulisin Jos olisit vaan ollut että "hehheh, mene sinne vaan naisia pokailemaan", niin voi olla että hänellä olisi tullut olo että "hitsi, ei kai sillä sitten niin merkitystä vaikka menisinkin..." Mutta kun osoitit että sillä on merkitystä..

 

kiitos teille kaikille vastauksistanne! me kun keskustelimme tosta jutusta niin mieheni sanoi ettei tarkoittanut mitään ja olen ainoa oikea nyt ja aina. kyllähän mä sitä uskon, mutta mustikseksi siitä tulin ja mietinkin, et mitäs jos kuitenkin..
mutta olenkin kyllä ollut pikkupojan synnyttyä 3 kk:tta sitten, tosi herkkä kaikille sanomisille.. ehkäpä tämä tästä.. :wave:

 

Heippa !! Mulla vähän vastaavanlaisesta menosta alkoi kans luottamus horjua, ennen en mustis ollut ja nykyisin.....Huh huh..... :/ Ei tää kivaa oo, mutta minkäs voi......Sit kun mun miehellä on vielä yks kai aika hyväkin työkaveri nainen ja siitä aina puhuu, siis ihan normaaleja jokapäiväsiä juttuja niinkun toki miespuolisista työkavereistaankin, mutta kuitenkin se vaan jotenkin särähtää korvaan ja tuntuu pahalle.....en tiedä. Tästä aiheesta sais aikaan varmaan vaikka romaanin.......mutta ehkäpä tuossa se tärkein ?? Mun mieheni tosin ei oo koskaan sanonut baariin lähtevänsä tolla asenteella edes leikillään. Mutta kyllä mä tiedän että se siellä muiden naisten kanssa tanssii, siis tuttujen ainakin.....On kyllä joskus väittänyt ettei sieltä mitään oo koskaan kuitenkaan menny hakemaan, eikä tarviikaan, mutta tiedä häntä.....kalvaa........ :headwall:

 

Tiedän tiedän tunteet... Juuri nyt mullakin luottamus koetuksella. Miehelläni on työpaikalla nainen, jonka kanssa hänellä on ollut jonkunlainen salasuhde ennen minua. Kertoi siitä itse minulle melkein heti kun aloimme seurustella. Tästä naisesta ei ole harmia ollut, mitä myt joskus minut nähdessään luo tappavia katseita.. Mutta nyt mieheni työpaikalla on kahden päivän kokousmatka toiseen kaupunkiin. Sinne osallistuu noin 30 ihmistä ja yksi niistä on juuri tämä nainen. Tunnen mustasukkaisuutta, kun vaan ajattelenkin että nämä istuvat siellä jossakin samassa illallispöydässä...mrr.. Mieheni kyllä vakuuttaa, ettei häntä vois vähempää kiinnostaa, MUTTA SILTI... :ashamed:

 

Mä en oikein tiedä.. mä voisin hyvin kuvitella miehen heittävän tällaisen läpän tiettyjen kavereiden kanssa, tai pilke silmäkulmassa mun kiusaksi. Mutta jos se ei olisi sellainen läppä, niin kyllä mun niskavillat nousisi pystyyn todennäköisesti.

Mutta lisään vielä, etten mä varmaankaan itseäni kovin loukatuksi osaisi tuntea... tuskin tällainen apajista jutteleminen miehen rakkautta mua kohtaan vähentäisi millään tavalla. Enkä jaksa uskoa, että tuo pettämäänkään lähtisi. Voisi vaan inhottaa muuten tapa, jolla itsensä ilmaisee.

 

mä jo ajattelin olenko hieman outo, mutta en ilmeisesti, kun moni oli samaa mieltä..
miehelleni myös lukasin näitä teidän viestejä ja meni todella hiljaiseksi. eipä osannut enää sanoo mitään. ja varmaankin ymmärsi nyt vielä paremmin että mitä tuli sanottua ja kenen aikana..