Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Ymmärrän hyvin tunteesi. Synnynnäistä temperamenttia lukuunottamatta tosi moni asia ihmisessä on kuitenkin opittua.
Vaikka totta kai nuo asiat mietityttävät.
Itse uskon, että lapsi sosiaalistuu ja kasvaa osaksi meidän perhettä ja perimä vaikuttaa vain taustalla. Vaikeita asioita. Täällä huuteleva lahjoittaja on kyllä virhearvio klinikalta. Mietityttää sekin että kuinka tarkkoja klinikat ylipäätään ovat lahjoittajista ja vaikka näiden terveydentilasta kun saavat kuitenkin rahaa hoidoista? Tätä ajatusta ei kannattane jatkaa....

Tsemppiä, älkää kuitenkaan vielä luovuttako.

 

Ps. Tuo vierauden tunne on varmaan se, joka tässä eniten epäilyttää.

 

Mä myös täältä taustalta taas huutelen, kun sattui tuo lahjoittaja tänne kommentoimaan. Voihan olla, että kyseessä on myös trolli, emme voi tietää. Älä siis @Sakariina laita liikaa painoarvoa tuolle kirjoitukselle.

Mäkään en halua tietää lahjoittajasta sen enempää, vaikka olenkin äärettömän kiitollinen saamastamme lahjasta. Sen verran tiedän, että hän on yli kolmekymppinen, joten uskon hänen harkinneen asiaa tarkkaan. Lapsen luonteesta päätellen hän on myös aivan ihana ihminen muutenkin Hyvillä mielin käytämme loputkin tästä hoidosta saadut alkiot, kun sen aika tulee.

Normaaliin arkeemme lapsen tausta ei vaikuta pätkääkään, enkä edes ajattele sitä juurikaan. Kun lasta alkaa kiinnostaa mistä lapset tulevat, aion kertoa "vauvansiemenistä" ja siitä, että sain niitä lahjaksi, kun minulla ei ollut omia. Siitä sitten ikätason ja kiinnostuksen mukaan avaa asiaa lisää. Se on lapsen oma asia haluaako hän täysi-ikäistyttyään selvittää taustaansa.

Jos meille on kommentoitu vauvan muistuttavan minua tai sukuani, olen tutummille kyllä kertonut, että ihanaa jos näin on, mutta geneettistä linkkiä ei ole. Vieraammille sitten vaan hymistellyt tai sanonut, että enemmän muistuttaa isäänsä. Toivoisin myös, että mahdolliset lahjoittajat eivät täällä suuremmin huutelisi. Jokainen suhtautuu asioihin niin eri tavalla, ja meistä jokainen on eri vaiheessa asian prosessointia. Jos joku haluaa lahjoittajan kanssa jutella, niin yksityisviesteillähän se onnistuu.

 

KOmmentoin tuohon temperamenttiin vielä kolmen lapsen äitinä (siis geneettisestikin omia). Kaksi ovat tosi tulisia ja äkkipikaisia, kuten minä ja yksi rauhallinen kuten isänsä. Nämä ominaisuudet ovat olleet jo pienestä pitäen olemassa Silti kaikki ovat keskenään erilaisia ja omia itsejään, eikä mitään klooneja! Kaikilla omat jutut, esim esikoinen pelaa jalkapalloa, vaikkei minulla tai isällään ole mitään pallollisia vahvuuksia. Geenit ovat vain yksi osa ihmistä, ei niille voi liikaa painoarvoa pistää.

 

Vernissa, kiitos sun lohdullisesta viestistä. Oma prosessointi on vielä kesken. Vauva tuhisee vieressä ja itsellä on niin paljon tunteita..kiitollisuudesta toiseen ääripäähän eli suruun. Toivon vain, että osaan ja uskallan kiintyä häneen yhtä paljon kuin biolapseenkin.

Edelleen huhuilen täällä jos joku haluaisi tavata ihan livenä?? Uskon, että vertaistuessa on voimaa ja siitä saisi paljon, myös iloa. <3 Asun Helsingissä.

Voimia ihan jokaiselle taapertajalle täällä

 

Kiitos viestistäsi, @karhuemo75!

Olisi kiva kuulla teiltä, joilla lapset jo isompia, että miten se kiintymussuhteen muodostuminen meni? Millaisia tunteita lapsen syntymä herätti ja miten ne muuttuivat ajan kanssa? Jos teillä on myös biolapsi niin miten prosessi erosi kun kyseessä lahjasolulapsi?

 

Mä asun kans pk-seudulla ja olen kiinnostunut tapaamisesta jos ja kun raskaus hoidolla alkaa.

 

Olisi tosiaan mukava tavata vauvojen kanssa, jos ja kun sellaiset saadaan syliin!

 

Radikaaliako, mutta ehdotan, ettemme kutsu geneettisesti molempien vanhempien omaa lasta biolapseksi, vaikka se helppo ja ymmarrettava lyhennys onkin, silla lahjasolusta syntyva lapsi itse asiassa on synnyttavan aidin oma lapsi seka laillisesti etta biologisesti - vaikkakaan ei siis tietenkaan geneettisesti. Saivarteluako? Mutta muutetaanpa me nyt yhteiskuntaa pala palalta!

Joskus muuten tulee mieleen, etta mahdetaanko luovutetuista siittioista ajatella noin niin kuin yleensa samoin kuin luovutetuista munasoluista...? Minusta joskus tuntuu, etta siittioluovutus on ihmisille jotenkin helpompi asia sisaistaa/hyvaksya/pitaa tavallisena asiana, vaikka periaatteessa ihan sama juttu pitaisi olla. Tai ehka huolet ovat sitten vain erilaisia, ehka liittyen traditionaalisiin kasityksiin miehen roolista virallisen sukulinjan jatkamisessa...

Itse tunnen talla hetkella olevani ihan sujut luovutusasian suhteen, eli kylla oikein hyvin sopisi kummasta tahansa tyyppisesta alkiosta, kunhan tulee... Tulisi nyt vaan siita luovutetusta, niin saataisiin nyytti kotiin jo tasta tulevasta siirrosta!

Tyotoverilla flunssaa, yritan valttaa tartuntaa, kun on nuo Prednisolonet ja siirto ovella... Terolutit otin tanaan tasmalleen 121 tuntia ennen siirtoa ERA:n tulosten mukaisesti.

 

Hahhaa, niin ajatelkaa jos joku spermanluovuttaja täällä huutelisi ja fantasioisi tulevista ”lapsistaan”:-D.

 

@Rusakkonen Mietin samaa kun huomasin itsekin käyttäväni biolapsi-termiä. Sitä on vain hankala korvata: tai ehkä lyhyesti vain geneettinen lapsi (eli omista soluista).
Hyvä pointti sulla!

Toivottavasti sulla nyt tärppää! Ainakin oot tehnyt kaiken voitavan!

On tosiaan jännä miten eri tavalla sukusoluihin suhtaudutaan luovuttajan sukupuolesta riippuen. Tämäkin ehkä aikojen saatossa muuttuu, toivottavasti.

 

Rusakkonen, sopii vallan hyvin ettei käytetä biolapsi termiä. Mitä termiä voisi käyttää? Ymmärrän hyvin tämän toiveen.

Rusakkonen, ymmärsinkö nyt ihan oikein, että teillä on pakkasessa sun omia soluja sekä luovutettuja?

 

Täältä löytyy kiinnostavaa (mutta kauan sitten käytyä) keskustelua lahjamunasolulapsista ja alkuperän kertomisesta/kertomatta jättämisestä:
https://www.meidanperhe.fi/keskustelu/141941/ketju/_lahjasoluperheita_?page=1

 

Kiireella pakkaaminen lentoa varten... tanaan alkaa myos antibiootti siirtoa ennakkoiden. Prednisolone vaheni puoleen eilen - hyvin senkin kanssa on mennyt, mutta hikoilua se kylla taitaa aiheuttaa.

Kylla, meilla on jaljella molempia, kun jouduttiin tekemaan tuoresiirtoja ensin, kun klinikan luovutustuorehoidon normaali ikaraja oli lahella. Tama tuleva on siis meidan ensimmaninen PAS ja tarkoitus tehda se lahjamunasolusta tulleella alkiolle, koska onnistumisprosentti on todennakoisesti suurempi. Jos tama ei onnaa, niin ehka seuraavassa siirrossa kaytamme omaa jne. Mies syo vitamiineja ja Sermatropia, jos joskus viela tarvitaan uusi hoito lahjamunasoluilla, toivottavasti tietenkaan ei tarvita.

Kiitos linkista. Mulle on tosiaan tullut sellainen olo, ettei tosiaan mitaan valia, kummilla soluilla onnistuu; haluan vain, etta lapsi on onnellinen, ja aion siis kertoa lapselle ianmukaisesti vahitellen, kun sen aika on - ei mitaan muuten valia ole. Olisi vaan nyt niin Ihanaa, jos jo onnistuisi, mieskin on jo nayttamassa varovaista innostusta!

 

Taas tuli ihana muistutus Facebookin kautta, siella on paljon erilaisia ivf-ryhmia, joita seuraan. 52-vuotias, ensi kuussa 53, plussasi. Ja kommenteissa oli naisia, jotka saivat esikoisensa esim. 48-vuotiaina ja nyt haluavat yrittaa toista. Siis kaikilla oli donated egg. Eli me ollaan ihan nuoria tassa viela lahjasoluhommaan! Tsemppia!!!

 

Nyt on Embaby on Board! Oli sulatettu yksi DE-blastokysti ja se oli virkeasti elossa. Se laitettiin sisaan, ja nyt jopa näin pienesta embaby:stani ultrakuvan kohdussa. Limakalvo oli hyvan paksuinen, en huomannut kysya paksuutta tarkalleen. Kiinnity baby, kiinnity!!! XxxxX

 

Hei - neuvottehan - mista saan ostettua PARAPÄHKINÖITÄ?! Espoon Leppavaaran Citimarketista tai Prismasta ei loytanyt. Tarvitsisin ennen sunnuntaina. Huomenna kaydaan Helsingissa ja voidaan menna myos muualle paakaupunkiseudulla autolla.

 

Löytyisikö Ruohonjuuresta?
Ostin joskus niitä mutta en muista mistä...

 

Löytyisikö Ruohonjuuresta?
Ostin joskus niitä mutta en muista mistä...

Se taitaa olla se Kampin kauppa? Netin mukaan siella pitaisi olla, Kiitos!

 

Ruohonjuurella on myymälä myös Rautatientorilla, citykäytävässä. Mutta Kampin on kai isoin.

 

Loysin parapahkinoita Kampin Lidlista! Ensin akupunktiossa, sitten taas hain kaikessa rauhassa laakkeet ja joitain vitamiineja ja voiteita apteekista talveksi. Nyt akkia kotiin antibiootille ja syomaan, ja aion kylla nauttia tanaan myos 1-2 parapahkinaa. Kuuden aikaan Gonapeptyl ja viela tanaan myos hiukan tummaa suklaata hedelmien lisaksi. Eikohan se ole sitten a vot!

 

Miten menee @Rusakkonen? Sulla on kyllä mahtavan tehokas meininki .

Entä @neppari7, miten raskaus etenee?

Entä muut hoitoa odottavat/jo raskautuneet/lapsen saaneet?

Itselläni kaikki hyvin, raskaus etenee omalla painollaan, väsymys vaan vaivaa. Ja mielessä pyörii monenlaista tunnetta ja kysymystä .

 

@Sakariina Hauskaa, että ajattelit minua . Itse olen miettinyt että dna-sukututkimus tarjoaa tarvittaessa lapselle aikuisena työvälineen tutkia geneettisiä juuriaan (pitkällä aikavälillä). Ja sitä ennen lapsi on sukututkimustestaukselta turvassa .

Mä en tehnyt mitään erityistä tällä hoitokierroksella, omilla soluilla yrittäessä kokeilin kaikkea mahdollista akupunktiosta erilaisiin ihmevitamiineihin...

Tsemppiä sulle kovasti pohdintoihin!

 

Ps. Ja se kyllä pitää sanoa, että vaikka pohdin lahjamunasoluasiaa usean vuoden niin pohdinnat jatkuvat yhä. Fiilikset menevät laidasta laitaan. Kyllä tämä varsin erilaista on kuin geneettistä lasta odottaessa. Välillä raskaus tuntuu vieraalta, välillä edes vähän omalta.

 

Hei kaikille. Olen aloittamassa ensimmäistä hoitoa luovutetulla munasolulla ja janoan tietoa kaikesta siihen liittyvästä. Minulla on 2 täysi-ikäisiä lasta toinen luomusti toinen ivf llä. Nämä ex-miehen kanssa. Yritimme näiden jälkeen useasti kolmatta ivf llä mutta tulosta ei tullut. Lopulta syy selvisi mutta silloin takki oli jo tyhjä. Nyt minulla on uusi ihana suhde ja toivomme kovasti yhteistä tenavaa. Ivf takana mutta ei tulosta siitä eikä myöskään pakastetusta. Munasolut kai huonoja iän takia. Nyt sitten lahjasiirto marraskuussa ja niin ihanaa kuin se onkin tuntuu melkein liian pelottavalta. Se aikaisempi syy epäonnistumisiin on leikkauksella hoidettu joten onnistumisen mahdollisuudet on olemassa. Kuumottavaa tämä odottelu