Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Cava olen hirmuisen pahoillani puolestasi. Toivon, että tuska kuitenkin ajan kanssa hiukan hellittää. Kiitos kauniista sanoistasi. Kyllähän tämä taival yksin käytynä välillä on rankkaa ja toivoisin että olisi toinen siinä vieressä jakamassa toivoa ja pettymyksiä. Voihan se välillä olla helpompaakin kun ei tarvitse murehtia toisen pettymystä. Onneksi minulla on kannustavia tukijoukkoja ja tämä palsta on kyllä todella tärkeä minulla, kiitos kaikille tuestanne!

Hienoa kuulla myös Minni kuulumisia saman ikäiseltä joka on onnistunutkin. Minulla on kyllä välillä suuria epäilyksiä iästäni ja siitä, onko tässä mitään järkeäkään enää tämän ikäisenä yrittää lasta saada. Ensi kuussa tulee 46 mittariin minullakin. Tartoon aion kuitekin ainakin kerran vielä suunnata nyt keväällä PAS siirtoon.

 

Cava lämmin lohtuhalaus sinulle ja voimia elämässä eteenpäin! t. Hillevi

 

Cava olen niin pahoillani puolestasi, jaksamista ja lohtuhalit :hug: Kiitos myös tsemppauksesta!

Me ollaan jo kovaa vauhtia menossa viimeiseen pas-siirtoon. Zumenonit ja kortisonin aloitin viime lauantaina ja siirtopäiväksi sovittiin 1.3., mikäli alkiot selviää sulatuksesta. Meillä on 2 alkiota yhdessä oljessa, mutta ne ei olleet pakastettaessa ihan priimaluokkaa, joten selviämisestä ei ole takeita : / Jotenkin ahdistavaa ajatella, että tämä on meidän viimeinen pas ja jos vieläkään ei tärppää, niin mitäs sitten?! Omilla soluilla tehtyjen hoitojen aikana oli "takaporttina" ajatus lahjasoluhoidoista, mutta nyt sellaista takaporttia ei oikeastaan enää ole. Toki adoptiotakin ollaan mielessä pyöritelty, mutta jostain syystä mun on vaikea luopua ajatuksesta kokea raskaus ja synnytys

Mites olki, koska teidän siirtopäivä varmistuu? Päästään mahd. piinistelemään yhdessä

 

CavaVoi suuren suuri harmistus. Taas tämä sama kysymys, Miksi?? Voi kun olisi joku viisas kuka osaisi se meille kertoa. Mieli on maassa meillä jokaisella :'(

Tuo sama kalvava tunne oli minulla silloin aikoinaan ja usko minua Cava se on tätä pettymyksen tuomaa tunnetta. Itsekkin oli aivan varma, että lasta ei meille enään suoda, mutta toisin kävi. Sinullekkin se suodaan vielä, toivon sitä niin sydämeni pohjasta ja uskon siihen vahvasti.
Tuntuu niin laimealta nämä lohtusanat kun tiedän sen tunteen sisälläsi, mutta Sinä nouset siitä vielä.

Runo oli aivan "liian"koskettava. Itkin pitkään kun sen luin ja yritin sinulle kirjoittaa, mutta en yksinkertaisesti saanut itkua katkeamaan. Itselle nousi niin pintaan pojan menetys.

Jaksamisia ja valtavasti voimia :hug: Mehän tavataan vielä täällä :heart:

Sela kera pikkumiehen

 

Cavalle Olen niin pahoillani.. aivan ihana tuo runo. Kiitos, että jaksoit tsempittää meitä oman surusi keskellä..

 

Cava: Voi itku! Olen niin pahoillani puolestasi Voi kunpa olisi voinut käydä toisin Viestistäsi tuli kyyneleet silmiin ja runoa en edes uskaltanut lukea. Toivottavasti jaksat jatkaa eteenpäin ja suunnata katseesi kohti tulevaa. Hali!

 

Cavalle voimia!

Tinde 75 - huomenna varmaan selviää siirto päivä ja pian myös se, paljonko on laskua kertynyt klinikalle

 

Heippa kanssasisaret

Taalla vanha kettu palaa rinkiin. Olin Vekaran kanssa palstan ensimmaisia kirjoittajia nelisen vuotta sitten (!) ja me olemme molemmat "paaseet maaliin" vaikeuksien kautta. Itsellani oli kaksi rajua keskenmenoa, joissa ensimmaisessa oli hengenlahto lahella. Olin kaveleva esimerkki siita, etta aurinko kylla paistaa risukasaankin vaikka joskus tuntui niin pirun raskaalta ja turhauttavalta.

Meilla on ihana 2-vuotias pieni poika ja lahdemme nyt yrittamaan toista lasta. Olemme paattaneet, etta kaymme lapi yhden hoitokierroksen ja jos se paattyy negaan niin lapsilukumme jaa yhteen. Olin alunperin miettinyt, etta toisen lapsen yritykseen suhtautuu varmaan rennommin, mutta nyt kun hoito on alkamassa niin huomaan ettei se todellakaan ole niin. Tuntuu etta pelataan taas valtavan suurin panoksin. Jannittaa niin pirusti ja hirvittaa etukateen mahdolliset tulevat pettymykset. This is it.

Hoidon teemme Avan Riikan klinikalle, jossa poikakin sai alkunsa. Iso pyora pyorahtaa 12.3. jolloin pistan procrenin. Kiva saada taas jakaa fiilikset palstalaisten kanssa. Olen kaynyt palstaa saannoollisesti lukemassa monen vuoden ajan, joten ihan tuntuu kuin kotiin tulisi.

Terkkuja vanhoille tutuille Vekaralle, Lyyralle, Aliisalle, Typyliinille ja teille kaikikki urheilla taistelijoille.

Haleja
W

 

Olen lueskellut tätä ketjua lähes kaksi vuotta ja viimein on tullut aika liittyä keskusteluun mukaan.
Meillä on hoidoilla neljä vuotta sitten syntynyt lapsi. Ennen lapsensaantia minulta leikattiin useamman kerran munasarjakystia minkä vuoksi munasarjat eivät toimineet kunnolla. Raskausaikana kysta kasvoi takaisin ja sektion yhteydessä toinen munasarja jouduttiin poistamaan. Samalla havaittiin toisenkin munasarjan olevan käyttökelvoton.
Olen nyt muutaman vuoden pohtinut haluanko lähteä yrittämään toista lasta lahjasoluhoidoilla. Pikkuhiljaa toive toisesta lapsesta on vahvistunut ja olen saanut puhuttua miehenikin tähän mukaan
Nyt tilanne on se, että ilmoittauduimme helmikuun alussa lahjasolujonoon ja kävimme klinikalla keskustelemassa asiasta. Klinikan jonotusaika on tällä hetkellä n. 6kk eli hyvällä tuurilla voisimme päästä ennen kesätaukoja hoitoon.

 

Meille alustavaksi siirtopäiväksi on nyt annettu to 3.3. Toivottavasti limakalvoni ei ole liian paksu jo tuolloin, kun alunperin siirron piti olla jo tällä viikolla. Zumet ja synarelat kyllä käytössä

 

Kuulumisia:

Menossa 32. rv. Eilen kävin taas ä-polilla ultrassa. Minulla on nk. etinen istukka, joka on 0,5% :lla odottajista, eli alatiesynnytys ei ole mahdollinen sillä istukka peittää kohdunsuun. "Taiston" painoarvio on n. 2 viikkoa aikaansa jäljessä. Virtaukset ym. kuitenkin kaikki ok. Jäin nyt saikulle ä-lomaan asti. Kahden viikon päästä joudun osastolle vuodelepoon, vuotoriskin takia. Siellä makoilen 3 viikkoa ja sitten tehdään sectio rv. 36. Onneksi mitään vuotoja ei ole ollut alun jälkeen.

Tämä on ollut yhtä taistelua koko matka, mutta toivotaan nyt että loppu menisi hyvin...

Tsemppiä kaikille vaiheisiinne

Tyyne ja Taisto 31+2

 

Voi Tyyne.. on kyllä varsinaista taistelua ollut.. On varmaan tosi tylsää maata viikkoja, mutta toivottavasti saat ajan kulumaan. Kirjottele ajankuluksi vaikka tänne joka päivä. Kovasti tsemppiä!

 

Olki -

Mun limakalvoni oli viimeisessa siirrossa 16.9cm. Mua myos hermostutti, etta onkohan se liian paksu ja muutamaa paivaa ennen siirtoa kysyinkin klinikalta, etta lopetanko/vahennanko zumenonit. Vastaus oli, etta ei - mita paksumpi sita parempi. Ja oikeassa olivat, siirrosta sai alkunsa poikamme.

W

 

Hei kaikki!

Kirjottelin täällä enemmän tai vähemmän tuossa viimevuoden puolella odotellessani luovuttajaa.
Koska elämä välillä heittää kuperkeikkaa myös positiivisesti,on tilanteeni nyt siis radikaalisti muuttunut!
Meillä kotona eletään nykyään ihanaa vauva-arkea!!Koska tämä on julkinen palsa,en halua paljastaa asiasta muita yksityiskohtia,mutta selväähän on,että tässä on samanaikaisesti liikuttu monella rintamalla.
Uskomatonta oli,että juuri kun olimme saaneet lapsen kotiin,meille soitettiin,että meille oli löytynyt suomalainen luovuttaja!!Mutta tässä muuttuneessa tilanteessa emme halunneet hoitoon lähteä,joten joku muu sai siis tilaisuuden.
Yhtä kaikki minut voi nyt siis poistaa listalta,sillä tälläerää emme oli hoitoon lähdössä.Toivon teille kaikille onnistumisia ja ihanaa kevättä!Ja eikä sitä tiedä,vaikka palaisin myöhemmin...

Lidia

 

Hei kaikille pitkästä aikaa!
Huono omatunto on ollut, kun en ole ehtinyt tätä palstaa seurata vauvan hoidolta, mutta ajatuksissa olette olleet useasti. :heart:
Vauvojakin on syntynyt muutama viime käyntini jälkeen ja se on ihanaa! Onnea koko sydämestäni! :heart: Toivon kaikille onnistumista, että jonakin päivänä se plussa piirtyy tikkuun ja saatte sen oman nyytin syliinne. Luin tuossa kirjoituksen (kirjoittajan nimeä en nyt muista), kuinka joka päivä on kiitollinen luovuttajalle, että sai kaksoset. Niin olen minäkin ja joskus tuntuu uskomattomalle, että minusta kuitenkin tuli äiti, vaikka toiveet alkoivat olla jo vähissä. Mutta ihme kuitenkin tapahtui ja meillä on kohta yhden vuoden täyttävä ihana, aurinkoinen tyttö. Ihana on hänen kehitystään seurata ja monen monta hymyä on tuonut meidän huulille. :heart:
Pitäisi käydä lukemassa tämä ketju kokonaan läpi, mitä viime kerrasta on tänne kirjoituksia tullut. Tervetuloa kuitenkin uudet mukaan ja tsemppiä kaikille! Pidän peukkuja ja olen koko ajan hengessä mukana, vaikka täällä luvattoman harvoin käynkin.
Terkuin,
Nennuliini

 

Seinäkukkanen, tsemppiä siirtoon ja toivottavasti tärppää.

Kyllähän sitä omaa ikää on tullu mietittyä paljon, mutta olen ajatellut että koska nykypäivänä eletään pidempään, ollaan terveempiä, eikä mummoudutakaan enää 50:senä niin lapsella tulee olemaan ihan fiksut ja nuorekkaat vanhemmat =) eks niin. No toissaviikolla 35 vuotias (jolla samanikäinen vauva) kysyi multa että oliko raskaus ja vauva vahinko. Lahjasolusta (kerrottu vain ihan lähisuvulle ja hyville ystäville) en puhunut, mutta sanoin että kolme vuotta yritystä takana ja kaksi keskenmenoa joten vahingoksi ei voi kutsua. Meni kyllä kysyjä vähän hiljaiseksi. Mä en ymmärrä miten kukaan voi koskaan keneltäkään kysyä tuollaista. No joo sorry eksyin vähän aiheesta.

Itse siis aiotaan kesän jälkeen yrittää PAS:ia, pitäisi saada toi imetys loppumaan ja haluan kuitenkin vauvaa vuoden ikäiseksi imettää.

Hyvää lopputalvea kaikille!!

 

Pikaisesti omaa napaa eli viimeinen olki pakkasesta sulatettu, toinen alkio hajosi, mutta toinen pysyi ehjänä joten siirtoon menen iltapäivällä. Kovin korkeella toiveet ei ole, koska samalla (tuloksettomalla) kaavalla mennään kuin ennenkin, mutta katsotaan nyt tämä viimeinenkin pas ja murehditaan jatkoa vasta sitten testipäivän jälkeen... Vähän negatiiviset fiilarit siis, mutta ihan tyystin en ole toivoani menettänyt.
Hirvee kiire töissä enkä ehtinyt edes lukaista kuulumisianne joten palailen paremmalla ajalla!

 

Eilen oli punktio ja sielä saatiin 14 munasolua. Tänään hedelmöittyneitä oli 7.

 

Olki, hyvältä määrältä kuulostaa! Koska teillä on siirto?
Tindelle paljon Onnea piinailuun, pidä toivosta lujasti kiinni!

 

Huomenna olisi siirto, jos joku huomiseen selviytyy. Tänään oli enää 3 normaalia alkiota ja 2 huonompaa. Olikohan meidän lapsettomuuden syynä nyt kuitenkaan munasolut? Pääsenköhän Tinden kanssa ollenkaan piinailemaan (muuta kuin tätä alkio piinaa)?

 

Toivottavasti vähintään nuo kolme alkiota ovat huomenna siirtokunnossa! Onnea huomiseen!

Huomenna olisi siirto, jos joku huomiseen selviytyy. Tänään oli enää 3 normaalia alkiota ja 2 huonompaa. Olikohan meidän lapsettomuuden syynä nyt kuitenkaan munasolut? Pääsenköhän Tinden kanssa ollenkaan piinailemaan (muuta kuin tätä alkio piinaa)?

 

Löytyi yksi 8 soluinen alkio ja yksi 6 soluinen alkio (ei pakastus kelpoinen) - siirrettiin molemmat. Mitään ei jäänyt pakkaseen. Meidän hoidot oli nyt tässä. Kauan yritystä ja paljon rahaa takana. Testipäivä on 17.3, mutta menee luultavasti perjantaille 18.3 (en pääse torsaina).

Nyt on semmonen olo, että mitään en uskalla syödä, ja mitään en uskalla tehdä. Pitäisi ottaa rennosti ja olla murehtimatta. Ootteko uskaltaneet liikkua normaalisti?

Kiitos Haaveita kannustuksesta. Toivottavasti teille löytyy pian luovuttaja ja saatte alkioita myös pakkaseen.

 

Olki, kovasti ja paljon tsemiä...toivotaan että onnistuu.

Mulle sanottiin että voi ihan normaalisti liikkua, eli ihan normielämää voi elää.

 

Piinailupinnaa ja -onnea Tindelle ja Oljelle!
Ihan normaalisti voi elaa. Ma hyppasin lentokoneeseen pari tuntia siirron jalkeen ja hyvin kavi. Meilla myos saatiin yks 8-soluinen ja yksi 6-soluinen eika mitaan pakkaseen sillon kolmisen vuotta sitten, muistan epatoivoni. Ja ilmeisesti siita 8-soluisesta sai alkunsa poikansa.Nelisoluisen alkion toisena kehityspaivana ja 8 -soluisen kolmantena paivana katsotaan olevan optimaalisia, joten sulla Olki on hyvat mahdollisuudet. Kuinka paksu sun limakalvo oli siirrossa?

Hyvaa viikonloppua
W

 

Kovasti toivon, että tämä kerta tuo onnistumisen teille Olki!