Utopialle sylintäydeltä onnea :flower:. Mukava kuulla myös, että Kil-pinen on saanut plussan kehiin.
Sitten muutama sananen kannustukseksi Paulannelle ja Asrielille ja kaikille hoitoja suunnitteleville. Meillä vain kokemusta Suomesta ja Tartosta, mutta jotenkin tuntui, että jotkut lääkärit ottivat todella loukkauksena, mikäli heille esim. ehdotti tuota gonapebtyl -hoitoa kiinnittymiseen (tai jotakin muutakin, josta olin itse kuullut). He kokivat sen jotenkin loukkaavana tai ehkä kokivat, että heidän ammattitaitoaan kyseenalaistetaan, eikä luoteta. Meillä esim. tuota ko.hoitoa ei käytetty, keskusteltiin kyllä mm. Tartossakin.
Kävin monta pitkää ja vakavahenkistä keskustelua. Tartossa oltiin vakakaasti sitä mieltä, että hoidossa olevan suuri tehtävä on pitää oma terveytensä ja henkinen tasapainonsa kunnossa. Ja mikäli sekä alkio, että vastaanottaja on kunnossa niin hoito tuottaa tulosta, mutta mikäli toinen näistä ei ole kunnossa, niin alkio ei kiinnity. Sen sijaan joku teistä mainitsi nuo immunoglopuliiniset kokeet ja minulle tehtiin tässä viimeisessä siirrossa siis Tartossa. Heidän mukaansa sillä varmistettiin, että mikäli uusia siirtoja tarvittaisiin, niin voitaisiin suunnitella yksilökohtaisemmin tukihoito. Tulokset tulivat noin 5 päivän kuluttua siirrosta, ja niiden mukaan tukihoito oli oikeanlainen.
Mutta sen vaan sanon, että mikäli tuntuu, että lasta haluaa, niin luovuttaa ei saa. Itseään pitää kuunnella, muuten tulee katkeruus, jonka kanssa ei ole helppo elää. Me naiset olemme sellaisia usein, että luovumme omista unelmistamme esim. oman puolison takia. Mielestäni se hoidoista luopuminen on oltava yhteinen päätös, ei vaan toisen osapuolen takia voi sellaista tehdä. Tästä puolison suhtautumisesta hoitoihin minulla on vielä paljon tilitettävää, mutta jatkan siitä toisella kertaa, että en pitkästytä teitä tässä jorinoillani:x
Itsellä nyt viikot 18 + 5. Vointi on ollut hyvä, ensimmäiset mammahousut on ollut pakko hankkia. Oman puolison lisäksi tästä tilasta, en ole edes vielä omille vanhemmilleni kertonut, hössöttäisivät vaan liikaa. Seuraava jännityspaikka on viikolla 51, rakenneultrassa pitäisi sitten saada varmistus siitä, että pikkuisella olisi kaikki edellytykset syntyä terveenä. Ja jos näin iloisesti olisi asiat, niin sen jälkeen uskaltaisi ehkä kertoa läheisille perheen jäsenille.
Pitäkää itsestänne huolta ja Iloista Joulun odotusta kaikille ! Pitäisi varmaan alkaa pikkuhiljaa kirjoitella niitä joulukortteja.....
