Hei,
liityn uuteena ja epätoivoisena keskusteluun. Olen vasta täyttänyt 40 v. Tein pitkään uraa ja oravanpyörässäni kuvittelin, että en edes kaipaa lasta tähän kiireeseen, kunnes biologinen kello alkoi tikittää - liian myöhään. Olen nyt saanut sekä julkiselta että yksityiseltä puolelta diagnoosiksi ennenaikaiset vaihdevuodet. Omilla munasoluilla ei ole toivoa yrittää lasta. Olen jo itse (ja puolisoni toki myös) hyväksynyt ajatuksen lapsen hankkimisesta lahjoitetuilla munasoluilla, mutta omaisten ja ystävien reaktiot pelottavat ja käytännön tiedon hankkiminen tuntuu tosi vaikealta. Omassa ajatusprosessissa olen päässyt niin pitkälle, että hakeudun ulkomaille hoitoon, koska pelkään tilannetta, jossa lapsen 18 v. syntymäpäivänä selviää luovuttajan olevan naapurin kamala rabiesrouva. Viro on lähellä, mutta kustannuksiltaan vastaa ymmärtääkseni hoitoja Suomessa. Miksi jotkut ovat hakeutuneet Tsekkeihin saakka? Esim. Jenkeissä luovuttajasta saa käsittääkseni nähdäkseen jopa valokuvan ja luovuttajan voi jopa halutessaan tavata. Onko näin missään Euroopassa? Haluaisin itseni oloisen ja näköisen lapsen. Mitä muuta itse ottaisitte huomioon näin prosessin alkuvaiheessa? Niin paljon muitakin kysymyksiä pyörii mielessä, mutta ensimmäisenä arvostaisin apuanne sen suhteen, mistä lähteä hakemaan hoitokontakti ja miksi, ottaen huomioon tuo, että kotikaupungin lahjoittajaa haluan välttää? Tämä on niin järkyttävän kokonaisvaltainen tilanne, että kylmän rationaalinen tiedonhaku tuntuu tosi vaikealta, tai sitten se oikeasti on sitä... Unettomia öitä on takana monia, kuten juuri nyt tämäkin... Ja olenkohan vielä vähän pinnallinen monessa asiassa, kuten tuo itseä muistuttavan jälkikasvun haluaminen.. En koskaan osannut edes kuvitella, että näinkin voi käydä, ja luulen, että kasvamista ja asioiden hyväksymistä ja sulattelua on edessä vielä paljon. Ihanaa, että tällainen tosi supportiivinen ja positiivinen keskustelu kuitenkin löytyi. Kiitos kaikille jo etukäteen vastauksistanne.
