Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Mun tekisi taas mieli soittaa klinikalle, onko jono edennyt Mutta maltan mieleni ja soitan kuun vaihteessa. Kerran kuussa suon itselleni soiton En jaksaisi odottaa raskautta!

 

Te joilla prosessi on jo pidemmällä, millaisia nuo psykologi käynnit olivat? Mitä kaikkea siellä jutellaan? Itseäni huolestuttaa, että mitä jos eivät annakaan meille hoitoja kun olen nyt ollut niin masentunut näistä asioista. Onko kellään tietoa voiko se olla este näille hoidoille? En missään nimessä halua että meille sanotaan että tulkaa sitten vuoden päästä uudestaan, katsotaan sitten..

 

@nyuu Toivottavasti pääsitte jonoon tänään

Teidän kaikkien keskustelua lapselle kertomisesta seuranneena, uskon että kaikki meistä koittaa tehdä sen parhaan ratkaisun mikä itsestä tuntuu oikeimmalta. En usko että on vain yhtä oikeaa ratkaisua. Itse en ole vielä niin pitkälle päässyt että olisin osannut tehdä päätöstä. Luulen että kallistun kertomiseen, mutta vain ja ainoastaan lapselle itselleen ja perheelle. Mutta missä kohtaa nämä asiat kerrotaan, niin en tiedä mikä on oikea aika. Siihen toivon saavani näkemyksiä psykologilta. Ymmärrän kyllä täysin teitäkin jotka ette aio kertoa. Tämä ei ole helppo ratkaisu.

 

@Sakariina Kiitos, taidanpa laittaa hänelle viestiä Olen kai niin tottunut siihen että tietyissä tilanteissa tuo masennusdiagnoosi saattaa olla aika leimaava ja kaikkialla siitä ei edes kannata mainita. Mutta ihanaa kuulla että siellä ymmärretään eikä tuomita.

 

Tärkeintähän on käsittääkseni, että itse tiedostaa riskit ja tilanteensa. Ymmärtää, miksi on lapsen kaipuu. Pohtii asioita parisuhteen, lapsen, itsen kannalta monipuolisesti. Ja sieltä sai tietoa, mitä voi olla tulossa; paljon hyvää tietoa. Esim. että lahjasolun saaneilla äideillä on hiukan isompi riski masentua myös lapsen synnyttyä. Itsekin olen tuota pohtinut.

Meillä ajatellaan lahjasolua suurena mahdollisuutena saada oma lapsi. Puhuimme myös siitä psykologin kanssa, että olemme kauan molemmat miettineet vanhemmuutta - nuoresta lähtien - ja pohtineet sitä suurta vastuuta lapsen kasvusta, onko koskaan valmis... Ehkäpä siksi ei ole nuorena tullut hankittua noin vain lapsia niissä aiemmissa liitoissa. Tosin me löysimme toisemme - sen oikean - vasta näin nelikymppisinä... Koko lapsettomuuden kivun meillä aktivoi se, että tulin ensin helposti raskaaksi, mutta raskaus meni kesken... Psykologi ymmärsi kyllä ja hän meille totesi, että ei kannata kyllä loputtomiin pohtia asioita.

Kuulostaa jollain tasolla tutulta. Minulla jäi ne lapset hankkimatta ajoissa, koska halusin niin kovasti että asiat ympärillä olisi hyvin ja yritin olla vastuullinen näissä asioissa. Nyt jälkikäteen olen miettinyt kuinka monet ovat vaan tehneet ne lapset siihen huonompaankin elämäntilanteeseen, sen suurempia miettimättä. No, turha sitä on kai enää jossitella. Olen aina halunnut lapsia, hetki tai parisuhde vain ei koskaan ole tuntunut oikealta. Toivon todella saavani olla vielä äiti, uskon taustastani huolimatta pystyväni tarjoamaan hyvän kodin ja paljon rakkautta lapselle. Onneksi on vielä tämä lahjasolu mahdollisuus.

 

Heippa kaikille ja pikainen kysymys väliin: tehdäänkö Suomessa niitä ns. jaettuja luovutushoitoja? Eli että yhden luovuttajan solut jaetaan kahdelle saajalle? Onko mielipiteitä asiasta, onko hyvä vai huono.
Tsempit kaikille näiden asioiden kanssa painiville!

 

Mita kuuluu @Piikkinen ? Valitettavasti en tieda vastausta kysymykseesi kuitenkaan.

Taalla asiat edistyvat eli aloitin 4:n estrogeenitabletin oton ke ja ensi pe aamuksi olen varannut ultran. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin siirto voisi ehka olla 26.10.

 

@Sakariina - kolmas tosiaan perakanaa. Tama on 2. PAS ja yhteensa 7. siirto elamassani. Jos tassa ei onnistu, niin sitten varmaan pakko tehda taas kohdun rapsutus ensi kierrossa ennen uutta yritysta.

 

@Rusakkonen ihana et asiat edistyy! Tsemppiä kaikkeen!

Täällä mennään ihan maanisdepressiivisissä tunnelmisa :’D vuorotellen on ihanaa ja vuorotellen ahdistaa ja pelottaa. Mennään nyt dextraan kuulemaan omasoluhoidosta second opinion, et millä kaavalla siellä lähdettäisiin yrittämään. Mulla on ihan ihme oireita edellisestä ivf:stä: rinnat kipeät (sellasta kovaa oviskipua, mahallaan oleminen tai koskeminen sattuu), järkyttävä akne/ihottuma rinnuksissa ja koko selässä, maha sekaisin ja pientä veristä tiputtelua (valkovuoto on ruskehtavaa). Ja kuitenkin punktiokin oli jo kuukausi sitten... en tiedä, fyysinen kunto on menny huonoksi ton hoidon jälkeen, ei edesauta tätä henkistä paranemista >_> nyt käytössä siis e-pillerit, ja pelottaa et voiko muka kroppa palautua kahden kuukauden pillerikuurin jälkeen siten et niitä (hyviä) munasoluja saatais.

Mut soitettiin lahjasoluklinikalle ja saatiin ihanaa palveluu ja kuultiin et jonot on ihanan lyhyet!! <3 eli jos nyt mennään tohon kolmanteen omasoluhoitoon ni lohduttaa tietää että siellä siintää lyhyen odotuksen päässä mahdollisuus!

Mut sit tää keskustelu lahjasolujen ympärillä...oon tosi hämmentynyt ja ahdistunut siitä kun moni lahjasolulapsen vanhempikin kokee, että luovuttaja on vanhempi. Biologinen tai geneettinen ja sit itse on vaan sosiaalinen vanhempi. Ja en mä mikään sekundaäiti...

 

Nyuu, lahjasolusta alkunsa saanut raskaus meni ainakin omalla kohdalla näin kliseisesti, että äidiksi kasvetaan. Enää hän ei ole vieras vaan rakas. Ei mun vauvalla ainakaan ole toista vanhempaa yhtään missään. Itse asiassa nyt huomaan etten ole edes miettinyt koko asiaa. Sen myönnän, että asiaa piti aika tavalla käsitellä ja ammattiapu oli/on tarpeen. Itsellä vaikeimmat ajat olivat kaksi ensimmäistä kuukautta. Sen jälkeen tein itselle selväksi, ettei tätä lasta tule kukaan multa pois ottamaan. Olen vihdoinkin antanut itselleni luvan kiintyä häneen.

Hyvä kun kokeilet omia soluja vielä. Pienentää jälkikäteen jossittelua Onnea matkaan!

 

Rusakkonen, voimia Itsellä kahdeksas siirto toi plussan ja nyytin kotiin asti.

Fridahelmi, kuinka raskaus etenee?

 

Miten te olette kestäneet pettymykset kun hoidot ei onnistu? Kerta toisensa jälkeen. Miten selviätte? Minulle on ollut kovin vaikeaa. Eihän niihin totu ikinä. Nyt kun siirto lähenee huomaan että alan jo tsempata itseäni uuteen pettymykseen. Mitä jos ei pää kestä enempää? Ja samalla kuitenkin haluan uskoa että tämä on se kerta kun kaikki menee nappiin.

 

Nyuu,. en mä kyllä ajattele, että lahjoittaja on vanhempi. Psykologikin suorastaan kielsi liittämästä luovuttajaan termiä äiti. Itse puhun vain luovuttajasta ja aion lapsellekin puhua

Mikä se klinikka oli, jossa ei ole jonoja? Kyllästyttää tämä oma jonottaminen

Kiva kuulla Karhuemo75, että olet antanut itsesi rakastua lapseesi <3

 

Kävin Virossa verikokeissa maanantaina. Samalla tehtiin ultra, jossa löytyi iso endometrioosipesäke toisessa munasarjassa, ja kohdussa "maybe a cyst", eli ei tiedä mikä kasvain, mutta kystaa epäili. Voi pehva että ketuttaa.. Nyt pitäis ne leikata, mutta pelottaa koska se kohdun kasvain ei ole helpossa kohdassa. Vuosi sitten ultrassa ei ollut mitään, ja nyt nämä. Olin endometrioosileikkauksessa 5v. sitten, oli pieni pesäke kohdun ulkopuolella, jossainpäin mahaa. Menen torstaina täällä Suomessa yksityiselle joka saa katsoa niitä ja mietitään leikataanko nyt. Niin ärsyttävää kun olin jo valmistautunut että ensi kuussa on PAS, ja lääkäri soittaa verikokeiden tulokset sitä ennen, joissa toivottavasti on jotain löytynyt jonka voi lääkkeillä korjata. Nyt kaikki on vaakalaudalla. Noh, ei auta kuin odottaa torstaihin ultrausta ja ensi kuun alkuun kokeiden tuloksia.

Anteeksi tää purkaus, mutta ärsyttää..

MatildaM, olen saanut reippaasti yli 10 keskenmenoa 13 vuoden aikana, niihin turtuu vaikka aina on kamalaa ja surullista. Ensimmäiset 5 oli kamalimpia, koska ei ollut vielä tässä mielentilassa, vaan jaksoi uskoa että nyt se tapahtuu, nyt onnistun. On tullut olo etten koskaan saa lasta, käynyt sen suruprosessin läpi, niin ei osaa enää asennoitua hoitojen aikana siihen että "nyt saan vauvan", vaan koko ajan on tavallaan valmistautunut pahimpaan. Se on tosi surullistakin, ettei osaa ajatella positiivisesti. Mutta kun ei uskalla tehdä sitä itselleen.

Toivottavasti meillä kaikilla pian siirtoon menevillä onnistuu nyt

 

Anteeksi jo etukäteen tällainen synkistelevä itsesäälipostaus... Täällä taas yksi itkuntäyteinen ilta ollut. Ostaisitteko naiset valaa muhunkin vähän uskoa? Mikä on onnistumisprosentti näissä lahjasoluhoidoissa yli 40 vuotiaana? Siis niin että ihan synnytykseen ja syliin asti se vauva saadaan? Mulla on jo näitäkin hoitoja kohtaan alkanut tulla kyyninen olo, ennen kuin ovat edes alkaneet Jos mulla jo vaihdevuodet ovella niin miten se alkio enää edes kohtuun voi tarttua saati kyydissä loppuun asti pysyä. Jos luonto on jo päättänyt ettei musta enää äitiä tule? Miten ihmeessä saisin mielen käännettyä positiivisemmaksi?

 

@Netty79 - ei luonto pysty sellaista paattanaan. Olet arvokas ja kaikki on mahdollista. Olen 46 ja heikkoina hetkina itken itsekin, mutta olen paattanyt uskoa, etta se vauva viela tulee. Älä luovuta, askel kerrallaan. Facebookissa koko ajan 48, 49, 51-vuotiaita naisia raskaina (ivf-ryhmat). Kiinnittyminen on sellainen asia, josta tiedetaan viela vahan, miten geenit, proteiinit yms. vaikuttavat, mutta joitain keinoja on ja sitten on vain se yrittaminen. Kohtu ei sinansa vanhene. Amazonista voi tilata Alan Beerin hienon kirjan kindle-versiona, saa heti kayttoon ja paljon vinkkeja laakkeisiin, siihen, ettei ika ole ratkaiseva yms. Tsempataan yhdessa.

 

Minulle lääkäri sanoi, että keskenmenon riski on sama kuin munasolun luovuttajan ikäisellä naisella, eli suht pieni. Raskauden todennäköisyys on 50 % eli todella suuri. Jos sieltä löytyy sykkivä vauvanalku ultrassa, harvoin menee kesken enää sen jälkeen Itse olen todella toiveikas raskautumisen suhteen.

Nyt on vaan niin järkky pms päällä, että harvoin on näin järkky. Ahdistus sitä luokkaa, että työkyky on hilkulla!

 

Mulle lääkäri sanoi että iällä lahjasoluhoidoissa ei oo väliä. Kohtu saadaan vastaanottavaiseksi kaikenikäisille naisille: mulla 23-vuotiaana on ihan sama mahis kuin sulla @Netty79 <3

 

Sunnuntaina oli muuten järkevä mielipidejuttu Simpukan toimesta, ettei luovuttaminen tee perhettä ja kuinka tollaiset kirjoittelut loukkaa lahjasoluperheitä!

 

Raskauden todennäköisyys on erittäin hyvä, eikä riipu lahjasolun vastaanottajan iästä. Suomessa siirretään pääsääntöisesti vain yksi alkio kerrallaan, joten tilastojen mukaan raskautumisprosentit 28 - 37 %:n alkionsiirroista (tuoresiirrot + pakastetun alkion siirrot). Raskauksista keskeytyy 20-30 %. Lähde: Duodecim: Raskaus lahjoitetusta munasolusta

Pakastetun alkion siirron raskausprosentti lienee kasvanut tuosta, joka artikkelissa kerrotaan (36%?), sillä pakastusmenetelmä on kehittynyt vasta n. 2013 vuoden tienoilla, eivätkä nämä siten välttämättä tilastollisesti näy nyt raportoiduissa tutkimuksissa.

HS:n mielipidekirjoituksessa toisena oli Riikka Airo, juurikin se Tunnetilan psykologi, jota suosittelen kaikille lahjasoluhoitoa suunnitteleville tai sen tehneille.

Jaksamista kaikille lapsesta haaveileville!

 

Nyt on soitettu ja varattu ensikäynti lahjasolukäynnille! <3 ikävän kauas meni, ensikuun puoleenväliin. Mut ehtiipähän punnitsemaan vaihtoehtoja vielä. Ei sillä et enää ois hirveesti niitä vaihtoehtoja edes jälellä...

Munasolut otetaan kuulemma pankista, ei käytetä juurikaan tuoreita. Onko näissä hintaeroa? Entä onko onnistumisprosentti pienempi? Ei ihan huvittais kymppitonnia heittää sellaseen heikompaan onnistumismahdollisuuteen !

 

Vertaistukea ja lohtua kaivataan. Kertokaatte, paljonko olette saaneet niitä luovutettuja munasoluja ja johtiko raskauteen / lapsen syntymään?

Me saimme 8 lahjasolua, joista 6 oli kypsää ja niistä tuli 5 hyvää alkiota. Todennäköisesti siirretään 3-päivän ikäinen alkio sittemmin (ovat nyt pakkasessa).

Miksi tämä aina pelottaa niin paljon? Olen lukenut paniikissa taas tänään uusimpia tutkimuksia vuosilta 2017-2018.

Ekalta luovuttajalta saatiin 6kpl 4hedelmöittyi ja kasi jaksoi eteenpäin yksi siirrettiin 3päiväisenä top alkiona/nega toinen siirrettiin 6päiväisenä blastona joka menetti soluja sulatuksessa oli 75% tapaus siitä nega(pakkanen tyhjä)

Toinen luovuttaja saatiin 8 solua ja kaikki hedelmöittyi jatkoon selvisi 4 nelipäiväistä moluraa top yksilöitä ja yksi 5päiväinen hyvä blasto
Yksi 4päiväinen siirrettiin 21.9 siitä plus ja tänään varhais ultrassa löyty viikkoja vastaava sikiö+ syke
4kpl on pakkasessa vielä

Kuulostaa hyvältä teidän "saalis" onnea matkaan

 

Nyt on soitettu ja varattu ensikäynti lahjasolukäynnille! <3 ikävän kauas meni, ensikuun puoleenväliin. Mut ehtiipähän punnitsemaan vaihtoehtoja vielä. Ei sillä et enää ois hirveesti niitä vaihtoehtoja edes jälellä...

Munasolut otetaan kuulemma pankista, ei käytetä juurikaan tuoreita. Onko näissä hintaeroa? Entä onko onnistumisprosentti pienempi? Ei ihan huvittais kymppitonnia heittää sellaseen heikompaan onnistumismahdollisuuteen !

Meillä kaikki munasolut on pankista ja onnistumis % on hyvät niillä meidän klinikalla 50-60%..... Tsemppiä odotteluun ja mietiskelyyn

 

Kiitos kaikki te ihanat naiset siellä jossain, kiitos näistä kauniista lohdutuksen sanoista ja tsempeistä Olen itkenyt paljon, mutta teidän sanat toi kyyneleet silmiin kun ajattelin miten ihanasti täällä tuetaan toisiaan Ja olen kyllä menossa sinne psykologille, ei taida omat voimavarat riittää, sen verran rankkaa on. Ihan heti vain ei aikaa ollut tarjolla. @Sakariina mun mielestä jossain klinikalla oli jopa parempia tuloksia pakastetuilla, muistan lukeneeni. En vaan nyt kuollaksenikaan muista mistä luin. Ja ihan normaalilta saaliilta mun korvaan kuullosti. @nyuu kysyisin ehkä suoraan klinikalta noista, osaisivatkohan kertoa? Mietin että onko siellä sitten sen takia ne lyhyemmät jonotkin tietysti kun ne otetaan pankista, se on varmaan heille valtti. Mutta pyydä tilastoja sieltä? Paljon onnea matkaan teille joilla nyt hoidot käynnissä Yritän pitää nyt viikon tauon täältä ja vaikka hoitaa itseä jotenkin, ulkoilla tai muuta. Pakko saada muutakin ajateltavaa..

 

Vähän samaa kuin @Niyy minäkih mietin, että olisiko pakkasesta otettavat solut halvempia? Onko joku Etelä-Suomessa hoidossa saanut pakkasalkioita ja miltä klinikalta ja millä hinnalla?

Me oltiin siis omasolu ivf:t Turussa yksityisellä. Ja tiedän, että heillä ei ole lahjasoluhoitoihin( ei ole pankista, vaan suoraan lahjoittajalta) jonoja ja hintakin on kai varsin kohtuullinen. Mutta mietityttää muut vaihtoehdot. Tai pitäsikö hinnan takia lähetä ulkomaille...?

Hyvä muuten, että SImpukka on kommentoinut HS:ään sitä taannoista lehtijuttua!

Netty79 tsemppiä ja halauksia täältäkin! Samoin @Sakariinalle!
@Rusakkoinen, kiitos kysymästä. Olen vähän pitänyt taukoa täältä, ja kerännyt voimia ja ajatuksia. Nyt taas pitäisi lopullisia päätöksiä tehdä puoleen tai toiseen.