Maaliskuiset 2018 *helmikuussa*

Hui täällähän on alkanut tapahtumaan jänniä eilisen aikana. Onnea matkaan @Hilkku81 ! Ihana pakkasviikonloppu syntymiseen

@Madre18 minullakin kädet puutuu välillä öisin, mutta mitään näkyvää turvotusta ei ole havaittavissa. Mutta on ilmeisesti aika normaalia kun eivät ainakaan neuvolassa siihen mitään sanoneet.

Täällä on pahoinvointi palaillut ajoittain häiritsemään. Ei niin vahvana kuin alkuraskaudessa mutta sellaisena että sen huomaa. Eilen varsinkin oli aamulla jotenkin aivan outo olo, väsynyt heti aamusta ja pahoinvointi siihen vielä päälle. Tänään on sitten taas jo paljon parempi fiilis ja tuntuu että taidan hyödyntää vähän tuota ihanaa ulkoilusäätä

 

Kiitos vinkistä @Hannah4 , mulla on tens vuokrattuna synnytystä varten mutta ei ollut tullut mieleen että voisihan sitä jälkisupistuksiinkin käyttää! Pitääpä kokeilla jos tuntuvat kovin kipeiltä. Oliko sulla muuten aiemmin ollut tensiä synnytyksessä? Mulla on nyt eka kerta.

Jotain vaikutusta varmaan eilisellä vyöhyketerapiakäynnillä: heräsin yöllä selvään supistukseen. Lupaavia suppareita tuli useampia tunnin sisään, mutta sitten harmillisesti loppuivat... Nyt ei mitään tuntemuksia. Tai jotenkin kyllä maha tuntuu olevan sekaisin ja selittämättömän "hassu" olo, mutta ehkäpä vain siksi että toivoisin että synnytys käynnistyisi. Ei siis muuta kuin toteuttamaan päivän suunnitelmia: kylppärin pesu, lasten serkun synttärit ja ulkoilua kauniissa talvisäässä.

 

Jälkisupistuksista oli puhetta.. Mulla niitä tuli samalla tavoin kun varmaan kaikilla muillakin, mutta ne oli ihan täysin kivuttomia. Välillä vaan huomasin että alavatsa oli sellanen jännittyneen tuntunen, muttei yhtään kipeä.
Turvotuksia ei oo yhtään, olo on edelleen tosi kevyt, enkä koe oloa mitenkään hankalaks niinku vois näillä viikoillakuvitella. Kahden viikon kuluttua on vielä ultra varattuna vähän varuilta, seurataan ettei vauva pääse liian isoks, oli kyllä nyt ihan normaalikokoinen. Eli toiveissa olis päästä ennen tuota käyntiä lähtemään sairaalaan ettei vaan kukaan alkais taas puhumaan käynnistelystä.
Jännityksellä täälläkin seuraillaan mitä kenellekin kuuluu lähipäivinä ja -viikkoina!

 

Toivottavasti @Sannelii tuo sun vika varattu käynti on tarpeeton.

@Villavarvas ensimmäistä kertaa mäkin pääsen kokeilemaan tensiä, ei niitä Suomessa kai juuri ollut eikä ainakaan tällä tavalla kaikkien saatavilla silloin 6v sitten edellisellä kerralla. Olen lukenut siitä paljon ja toivon kyllä, että voisi olla mulla sopiva kivunlievitys. Juuri noi jälkisupparit sai varmistumaan ajatuksesta. Sulla on ollut lupaavia tuntemuksia vrk sitten ja mukava kuuloinen päivä tiedossa! Ehkäpä yö toi lisää suppareita...?

Tänään mullakin 37+0, jippii! Pääsin myös palaamaan kävelylenkkien pariin, nilkkatuki riittää ja voin varata jalalle, se on aivan ihanaa! Sää on niin upea, että tuo muutama km päivässä ulkoilmassa on jotenkin tosi terapeuttista omaa aikaa. Ehkäpä se vauvakin siitä laskeutuu... tosi alhaalla on kyllä jo.

 

Vielä mitä, satunnaisia supistuksia mutta ei mitään synnytykseen viittaavaa. Tässä voi vanhaan malliin mennä vielä muutama viikko... Yritän keksiä joka päivälle jotain pientä ohjelmaa tai projektia ettei olisi niin piinallista tämä odottaminen. On tää kyllä jännää kun periaatteessa milloin vain voi alkaa tapahtua!

Mä kans toivon "suuria" tensiltä. Monet on sanoneet että se on hyvä jos supparit tuntuu pääasiassa selkäpuolella, kuten mulla on tuntuneet.

Täällä kans vauva tosi alhaalla, maha on ihan tipahtanut ja välillä on sellainen olo että putoaako se vauva sieltä kohta. Mutta ehkei sentään.

 

Mitäs muiden maaliskuisten alkaneeseen viikkoon kuuluu? Tällä viikolla sitten vihdoin vaihtuu helmikuu maaliskuuksi! Tervetuloa kevät (ainakin kalenterin puolesta ) ja meidän kuu!

Vaihteeksi surkea yö, mutta aurinko ja lumi kyllä vaikuttavat mun jaksamiseen positiivisesti. Raskauden osalta kaikki menee niin oppikirjamaisen hyvin, ettei tässä kyllä valittamista ole. Silti odottavan aika on pitkä! Oon täällä aivan varmuudella tämän ja ensi viikon, sitten kyllä odotan tapahtuvaksi milloin vain. Eli asennoidun nyt kahteen kokonaiseen odotusviikkoon. On alkanut jännittää tosi paljon tämän vauvan tapaaminen, minkälainen persoona hän on ja miten paljon muistuttaa sisaruksiaan..

Kotia pitäisi vielä laittaa, eilen pesin käytettyinä ostettujen vaunujemme kankaat, kaikki on vielä aika levällään. Sairaalakassi kuitenkin valmiiksi laitettuna. Viime yönä mietin, että pitäisi varmaan jääkaapin oveen tms kirjoitella isovanhempia varten pienten koululaisten aikataulut ja muut, sillä ihan varmasti vauva syntyy arkena.

 

Totta, helmikuu on kohta lusittu ja pian varmaan alkaa vauvoja putkahdella ihan toden teolla tähän ryhmään!

Heräsin taas viime yönä supistuksiin, muutamia tuli ja sitten loppui. Loppuyö meni pyöriskellessä ja vessassa hypätessä, välillä kävin keittiössä syömässä appelsiinin ja lukemassa lehtiä... Maha sekaisin ja jomotusta selässä ja mahassa, ihan kuin olisi ollut maailman kauheimmat menkat meneillään. Nyt ei taas yhtään mitään synnytykseen viittaavaakaan oiretta. Hirveä väsy vaan kun ei juuri tullut nukuttua. Kiva jos tälläistä jatkuu tässä vielä parikin viikkoa...

Heh, olen katsonut Areenasta Durrellin perhe -sarjaa. Katsoin äsken viimeisen osan, joka sattumoisin sisälsi kaksi synnytystä + saukon synnytyksen... Itkin joka kerta, myös saukon synnytettyä poikasensa.

Tänään koitti paluu arkeen, mies ja lapset oli talvilomalla viime viikon ja tänään eka normaali päivä. Onneksi äitini tarjoutui jo eilen hakemaan nuoremman lapsen päiväkodista, en olisi viime yön valvomisen jälkeen jaksanutkaan raahustaa päiväkotimatkaa. Taidan mennä nyt nukkumaan kun ei ole muita kotona!

Mukavaa talvipäivää kaikille!

 

Kääk, tänne on tullut ihan hirveästi viestejä sen jälkeen kun viimeksi kävin! Onpa ihanaa kun on aktiivista keskustelua. Ei tule puhelimella niin ahkeraan selattua tai varsinkaan vastailtua. En enää muista keille kaikille olin aikeissa vastata, mutta kirjoittelen yleisesti fiiliksiä.

Kotiutumisvaatteista ollut puhetta. Minä olen pakannut vähän kaikkea, kun en ole osannut päättää mitä tarvii ja mikä body on hyvä. Kuitenkin ajattelin, että vauvalle tulee body, housut, sukat, villasukat, jonkinnäköinen villahaalari, toppahaalari (varalta, jos on pakkasta) ja sitten on vielä kaukaloon lämmin kaukalopussi. Niin ja tietenkin pipo ja tumput käsiin. Eiköhän sillä uskalla liikkua sairaalan ovelta autoon ja autosta kotiin. Itselleni olen pakannut vain collegehousut ja t-paidan ja hupparin - mahdollisimman mukavat vaatteet siis. Sama kai se on minkä näköisenä sieltä kotiin lähtee..

@Hilkku81 siellä on kyllä jännät paikat, hui! Ihan jännittää kun mietin mitä sulle nyt kuuluu.

Turvotuksia mulla ei ole ollut kyllä oikeastaan yhtään. Neuvolassakin joka kerta mulle sanotaan, että näytät kyllä uskomattoman hyvävointiselta näin loppuvaiheessa. Itsestä ei kyllä aina tunnu siltä.. Varsinkin noita alavatsan vihlaisuja on ollut tosi paljon kun vauvan pää ollut kiinnittyneenä jo viikkotolkulla ja vauva on muutenkin tosi matalalla.

Toivoisin, että pikkuhiljaa alkaisi tapahtua. Eilen illalla hieman herkuteltiin miehen kanssa karkilla ja roskaruualla, ja heräsin yöllä sitten ihan järkyttävään mahakipuun. Ei varmaan enää uskalla herkutella samalla tavalla ennen synnytystä. Supistuksia tulee aina välillä, mutta ei mitään mikä viittaisi "tositoimiin". Eilen kävin vielä kaupassakin tekemässä viikon ruokaostokset ja naureskelin, että varmasti nyt kun on ostettu kaapit pullolleen ruokaa niin lähtö tulee heti alkuviikosta ja kaikki pilaantuu kun jää syömättä.

Tänään 38+0 Niin se vaan tämäkin suuren ennenaikaisuuden riskin saanut vauveli köllöttelee vielä tiukasti yksiössään.

 

Ihanan aktiivista keskustelua täällä! Ihan kohta on meidän kuu, ja huomenna tulee mullakin 37 viikkoa raskautta täyteen Toivon salaa, että tämä bebelito pullahtaisi maailmaan hieman ennen laskettua, niin en ehtisi sitten aivan kyllästyä odottamaan, mutta toisaalta olen valmistanut itseäni siihen että vauva saattaa syntyä vasta huhtikuun puolella. Niin jännittävää kun sitä ei tiedä etukäteen! Olen nyt kotona saanut kaikki vauva-asiat tehtyä, että nyt vain kuulostellaan oloa ja odotellaan.

Turvotusta on ainakin kertynyt, nakkisormet puutuu ja enää yhdet kengät mahtuu jalkaan. Tänään sain ekan kerran kommenttia painonnoususta neuvolassa, saa nähä meneekö yli 20kg tämän mamman painonnousu Turvotus selittää toki osan, mutta on kyllä herkutkin maistuneet nyt äitiyslomalla... ärsyttävää. Lenkkeilyä ei oikein voi enää harrastaa kun penikkatauti iskee ja vauvan pää painaa ikävästi alakertaan. Vauva onkin jo hyvin laskeutunut ja neuvolatädin mukaan viittä vaille lähtökuopissa!

 

Turvotuksia ei mullakaan juuri, tai jalkoihin ehkä tulisi jonkun verran mutta tukisukat auttavat. Viime öinä on alkaneet sormet hieman turvota, mutta aamulla sekin helpottaa. @Tuut1kk1 kyllä ne kilot sitten myös saa pois, joten älä murehdi jos neuvolassa huomauttavat. Turvotus varmasti vaikuttaa myös. Mulla on nyt näissä (pian loppuun asti koetuista) neljässä raskaudessa tullut joka kerta eri määrä painoa, kolmannessa yli 20kg, tässä neljännessä nyt vähiten. Mutta eroon niistä pääsee myös. Tämän päivän kävelyllä alkoi tulla tunne, että vauva on niin alhaalla etten kohta enää pysty talsimaan.. en kyllä olisi valmis luopumaan lenkeistäni!

On se kyllä tosiaan jännää kun ei voi tietää, milloin pieni sitten lopulta syntyy. Kuopusta tänään hoidosta hakiessa sain kuulla hänen kavereilta, että kaksi viikkoa suunnilleen menee. Ei yhtään suulas tämä meidän toistaiseksi nuorin lapsemme.

@Suikku1 aika suoraan muuttuu herkuttelut (tai mitenkään poikkeava syöminen) vessareissuiksi täälläkin. Aika kiire tulee välillä...

@Villavarvas ihana äiti sinulla, kun tuli apuun! Itkuherkkyys on lisääntynyt kyllä viime aikoina myös mulla, eilen vaunujen kuomu (en tajunnut miten kankaat saa irti) sai kyyneleet valumaan. Kuten myös mies (rakastan niin et se sitten vaan itketti), lasten kauniit sanat ja halailut sekä erinäiset tv-sarjat (jotka eivät itketä yleensä).

 

Ihan nopeasti kirjoitan. Meille syntyi pieni poika rv 38+2. Vesien menosta meni liki 2vrk vauvan syntymään - oli ihan tuskallista ja olimme aivan väsymyksestä turtia. Nyt kuitenkin kaikki hyvin. Lääkkettömyys piti olla periaatteeni, mutta päätin toisin kun synnytys vain pitkittyi. Piti vähän vauhdittaa. Pahoja repeämiä ei tullut, epparia ei jouduttu leikkaamaan ja en joutunut mihinkään leikkaukseen. Otan ne voittona. Nyt odotan kovasti täällä vielä maidonnousua... Olis ihan kiva juttu.

 

Voi onnea @Hilkku81 pienestä pojasta! Olipa teillä pitkä taival, uskon, että väsytti (molempia sekä vauvaa että sinua). Tärkeintä, jos koet itse synnytyksen sujuneen hyvin ja voit olla tapahtumien kanssa levollisin mielin. Suunnitelmat on suunnitelmia ja synnytykseen kuitenkin kuuluu yllätyksellisyys eikä aina voi suunnitella. Peukkuja maidonnousua odotellessa. Kyllä se siitä ihan varmasti.

Täällä: uneton yö...

 

Ihanaa @Hilkku81 , paljon onnea teille! Maito nousee ihan varmasti, kun vaan jaksat odottaa (ja imettää!), rankka synnytys on varmasti vienyt voimia ja kroppa keräilee itseään. Kun vähän toivut ja saat levättyä, maito alkaa luultavasti nousta paremmin.

Täällä viime yönä taas jo tutuksi tulleet kuviot: heräsin supisteluun, joka sitten kuitenkin meni ohi eikä nyt ole taas jälkeäkään supistuksista. Aika erikoista touhua, ei ole kyllä tälläistä ollut aiemmissa raskauksissa. Ja jännä kun päivällä ei kipeitä supistuksia tule ollenkaan vaikka puuhastelisi mitä.

Kävely alkaa olla aika tuskaa täälläkin, alapäähän pistää niin että huhhuh... Muistan samat oireet aiemmilta kerroilta mutta ehkäpä aika on vähän kullannut muistoja, en nimittäin ihan muistanut kuinka kovasti ja kivuliaasti vauva voikaan lantioon painaa!

@Tuut1kk1 älä kiloista murehdi, ne lähtee sitten aikanaan! Ja jos sulla on kovasti turvotusta, osa kiloista johtuu varmasti ihan siitä.

Tänään rv 38+2, aika vähän enää jaljellä mutta mikä siinä onkin että jäljellä oleva aika tuntuu nyt sata kertaa pidemmältä kuin tähänastinen odotusaika.

 

@Hilkku81 paljon paljon paljon onnea ihanasta pienestä pojastanne! Mietinkin, että ollaankohan siellä tositoimissa. Nyt vain toivon pikaista toipumista ja vauvantuoksuisia tulevia viikkoja teille, vaikka synnytys raskaalta kuulostikin.

@Tuut1kk1 komppaan muita siinä, että älä kiloista murehdi. Ne lähtee kyllä ajan myötä varmasti ja toisilla kiloja tulee enempi ja toisilla vähempi. Turvotuksetkin vaikuttavat!

Täällä on näköjään joka toinen yö hyväuninen ja joka toinen huono. Toissayönä heräilin vähän väliä ja kävin monta kertaa vessassa eikä mikään asento ollut hyvä. Nyt viime yönä sitten nukuin klo 23-8:30 eli pitkät unet ja heräsin kahdesti vessaan ja muuten nukuin kuin tukki. Kylläpä on pirtsakka olo! Aurinkokin paistaa ihanasti. Jospa tänään vaikka vähän siivoilisi täällä kotona (jos vaan virtaa piisaa vielä päivällekin..).

Eilen oli tosi omituinen tunne mahassa koko päivän ja illan - ihan kuin joku olisi kertonut mulle että kohta alkaa tapahtua. Noh, taisi olla omia kuvitelmia vaan koska nyt on taas ihan normaali olo eikä tietoakaan synnytyksestä. Tänään rv 38+1

 

@Hilkku81 voi paljon onnea teidän koko perheelle! Toivottavasti pääset vielä käsittelemään synnytystä ettei mikään jää vaivaamaan tulevaisuudessa. Ihania ensipäiviä teille!

Täällä oli eilen neuvolakäynti jossa puhuin huolestani että jos vauva onkin todella iso kun mitään kokoarviota ei ole. Hoitaja antoikin sitten vatsan päältä kokoarvioksi n.3700g ja sanoi että äidit yleensä synnyttävät aika lähelle itsensä kokoisia lapsia. Nyt osaan ainakin vähän rauhoittua vaikka eihän kokoarviotkaan aina pidä paikkaansa. Hemoglobiini oli pysynyt hyvin 115 ja verenpaineetkin on hyvät. Painoa tullut tähän mennessä 18kg tännekkin mutta neuvolassa eivät ole kertaakaan asiasta sanoneet negatiivisesti vaikka itse aina vähän asiasta kommentoin.

En vielä viime viikolla ymmärtänyt mitä @Villavarvas tarkoitit tunteella, että vatsa tipahtaa mutta nyt kyllä todellakin ymmärrän. Ja ihana että vauva on niin odotettu että kärsimättömyys jo vaivaa

Itsellä on vähän ristiriitainen olo, vielähän tässä toisaalta kannattaisi nauttia odotusajan loppuajasta (ja tukaluudesta!). Mutta toisaalta ajatukset pyörii jo kovasti siellä vauvan ympärillä ja muuhun on vaikea keskittyä.

Heity 37+5

 

@Hilkku81 Lämpöiset onnittelut!

Yhtään ei kyllä nyt omaa jännitystä auta lukea muiden kirjoituksia. Sairaalakassi on pakkaamatta, samoin kotiintulovaatteet. Pitäisi oikeasti jo tehdä nämäkin, mutta meillä vaan flunssa jyllää. Jo kolme viikkoa ite puolikuntoisena ja lapset samoin. Nuorimman synttärit jouduttiin siirtämään, kun lapsille nousi kuume. Kovasti mietitään, että milloinka mummi pitäisi tänne pyytää. Matkaa hänellä on kuitenkin noin 800km, että hetkessä ei täällä ole. Mutta toisaalta ei haluaisi liikaa hötkyilläkään. Laskettuun kuitenkin vielä kuukausi aikaa. Silti hirvittää, että jos tämä nyt päättääkin syntyä, niin mitäs sitte. Sairaalaankin matkaa 80km ja isommat lapset tarvis johonkin hoitoon saada. Ens viikolla ois käynti äippäpolilla ja toivon, että sinne asti nyt päästään kuitenkin. Saattaa olla, että omat hermot ei pysy enää pidempää kurissa ja on pakko pyytää mummi jo paikalle. Silloin voi huoleti lähteä synnärille, kun on tarvis.

Edelliset kun on käynnistetty, niin kovasti jännittää, että miten osaa lähteä ajoissa. Matkaan menee kuitenkin tunti vaikka ruuhkaa ei olisikaan. Välillä en kyllä haluais synnyttää, varsinkaan näillä pakkasilla. Onko jollain kokemusta sekä käynnistetystä että ei käynnistetystä synnytyksestä? Eroavatko miten toisistaan? Esim. onko supistukset kipeämpiä käynnistettynä jne.? Edellinen muksu kun oli sylissä noin 8h sen jälkeen, kun käynnistys aloitettiin, niin mietityttää, että kuinka nopeasti synnytys sitten etenisi normisti. Huoh! Ei se auta kuin odotella....

 

@Hilkku81 onnea pienokaisesta!

Täällä kaikki olisi valmista pienokaista varten... eilen illalla tuli pari yksittäistä supistusta. Ja nyt en saa nukuttua... josko tämä jo jotain enteilisi.

 

@Hilkku81 Onnea onnea

Täällä sormet ja varpaat ristissä toivon että olisi jo meidän vuoro. Kuitenkin jo 38+2. Ei malttaisi odottaa..
Mutta ei taida ihan heti tämä syntyä kun ei vieläkään tietoa oikein minkäänlaisista oireista tai supistuksista. Tietysti, voihan hän päättää syntyä ilman ennakkovaroitusta

Maanantaina oli neuvolakäynti ei-omassa neuvolassa, koska omassa ei ollut sopivia aikoja. Ei mitään ihmeitä. Vauva vieläkin oikein päin, mutta ilmeisesti ei ihan lähtökuopissa kuitenkaan. Ihan hirveän tarkkaan ei neuvolatäti sitä kokeillut.
Painoa on nyt tullut noin 21kg. Ja kaikki tuohon mahaan. Alkaa tosissaan olemaan tukalaa ja selkä ja polvet kovilla..
Tämä neuvolatäti oli sitä mieltä että kannattaisi antaa palautetta neuvolalääkäristä, kun silloin jäi niin sekava ja huolestunut olo sielä käynnistä. Että kuulemma lääkärikäynnin pitäisi antaa vastauksia ja lievittää huolia eikä lisätä niitä. Pitää vielä miettiä, kun olen niin huono antamaan palautetta. Jos vika olikin minussa enkä vaan ymmärtänyt kaikkea.

Nyt taas huono yö menossa.. ei tarvitse nukkua ei, kun uni ei pysy. Nukun sitten päivällä

Näiden pakkasten innoittamana olen pakannut vauvan sairaalakassin uudelleen ja uudelleen lisäten sinne vaatteita. Taitaa olla puolet liikaa, mutta eipähän tarvitse pikkusen sitten palella
Omat vaatteet vielä vähän mietinnässä, mutta collegehousut ja t-paita jne linjalla mennään. Ja onhan sitten tietty ne vaatteet joissa sairaalaan mennään. Suklaata ja lakuja pakkasin myös mukaan

Yksi aika tärkeä juttu kuitenkin on vielä tekemättä. Turvakaukalon telakka on laittamatta autoon! Ihan kivaa puuhaa näillä pakkasilla. Ehkä pitää ajaa jonnekin parkkihalliin ja yrittää siellä

Eilen aloin miettimään niitä imetyshommia enemmänkin. Lähinnä että miten yöimetys sängyssä hoidetaan ja mikä olisi siihen paras ja turvallisin asento. Että mitä jos siihen itse torkahtaa, niin miten saa vauvan turvallisuuden siinä taattua.. Ehkä vaan parempi yrittää valvoa

Oho! Tulipahan tekstiä paljon

Jee tänään viimeinen päivä helmikuuta ja sitten onkin vihdoin maaliskuu, meidän kuu

 

Eilisiltana useita kipeitä supistuksia, mutta ei edelleenkään mitään sen kummempaa. Ihme touhua, taidan vaan suosiolla rakentaa jonkun aamukamman kuukauden päähän ja asennoitua siihen että menee parilla viikolla yliaikaakin vielä. Huomenna mulla on lääkärikäynti, koska viimeksi neuvolassa vauvan asentoa oli kopeloimassa oman terkkarin lisäksi joku muukin. Pään todettiin olevan alaspäin niinkuin kuuluukin, mutta tää vieras terkkari oli jotenkin huolissaan onko lapsivettä riittävästi kun vauvan liikkeet tuntuu ulkopuolelle niin hyvin (?). Mun mielestä ne on tuntuneet ihan samalla tavalla koko ajan, kuten mun oman terkkarinkin mielestä, mutta mennään nyt lääkärille varoiksi sitten. Jospa tohtori kurkkaisi kohdunsuutakin samalla, että onko nuo supistukset aiheuttaneet edes mitään muutosta.

@Julyah , ei käy kateeksi tuo teidän sairastelu. Meillä on ollut samanlaista, itsekin olin kolme viikkoa hirveässä flunssassa. Nyt se on onneksi ohi ja toivon ettei mitään uutta virusta ehdi meidän perheeseen enää tulla, ei ole kiva ajatus synnyttää puolikuntoisena eikä myöskään tuoda vastasyntynyttä mihinkään tautipesäkkeeseen... Haasteellista kyllä teillä tuo välimatka lapsenvahtiin. Onko sun äiti sillä tavalla kotosalla että pystyisi tulemaan jo reilustikin aikaisemmin ja olemaan sitten pidempään? Ei varmaan olisi pahitteeksi vaikka olisi ylimääräiset kädet auttamassa jo pari viikkoa ennen synnytystäkin, varsinkin kun sairastelu on varmaan verottanut voimia.

@Onni ja Unelma , anna vaan palautetta lääkärikäynnistä, tuskinpa sulla mitään vikaa ymmärryksessä on. Lääkärit vaan joskus on... Kai sen palautteen voi antaa nimettömänäkin? Yleensä voi.
Omista kotiintulovaatteista sen verran että jotkut mahdollisimman rennot on just hyvät! Jos tulee vaikka jotain repeämiä ja tikkejä niin ei ole kovin kiva vetää mitään farkkuja jalkaan synnärillä... Ja mahakin on ainakin mulla ollut ihan hurjaa pullataikinaa vielä sairaalasta kotiutuessa. Ja yöimetyksistä: kyllä ne sujuu, luotat vain itseesi ja omiin vaistoihin. Mä olin esikoista odottaessa päättänyt etten todellakaan nukuta vauvaa vieressäni. Hän olikin sitten todella huono nukkumaan, alkoi nukkua täysiä öitä vasta 4 -vuotiaana ja jossain vaiheessa vauvavuotta aloin olla aika väsynyt jatkuviin yöheräämisiin. Yhtenä yönä sitten kävi niin, että havahduin siihen että olin imetyksen aikana nukahtanut sängyn reunalle istualleni vauva sylissä. Onneksi ei ollut vauva pudonnut sylistä vaan nukkui siinä tyytyväisenä. Silloin päätin että nyt riittää ja otin vauvan viereeni nukkumaan. Toka lapsi nukkui sitten alusta asti vieressä. Mulle se on ollut paras vaihtoehto, olen pystynyt imettämään ikäänkuin puoliunessa ja saanut levättyä itse paljon paremmin. Välillä (tai varmaan aika useinkin) kävi niin että sekä minä että vauva nukahdettiin kesken imetyksen, mutta luotan siihen että äidin vaisto kyllä estää kierähtämästä vauvan päälle tms (jos ei ole mitään erityisiä lääkityksiä käytössä tms.).

Meilläkin muuten se turvakaukalon telakka vielä asentamatta. Mutta se saa nyt vielä odottaa, sama ongelma kuin teillä @Onni ja Unelma , pitäisi tuolla 20 asteen pakkasessa parkkipaikalla asentaa. Ihanaa että on aurinkoista ja kunnon talvikelit, mutta hiukan kyllä hajottaa tuo pakkasasteiden määrä + tämä rannikon pureva tuuli: tänäänkin pitäisi hakea lapsi kävellen päiväkodista ja taas ollaan sen mielenkiintoisen ongelman edessä että millä hiivatin vaatekappaleilla tää maha saadaan peitettyä. Loppuu kohta kerrospukeutumisideat kesken.

 

@Julyah on tosiaan paljon välimatkaa teillä, mutta ihanaa jos äitisi on mahdollista tulla jo etukäteen. Komppaan Villavarvasta, apukädet ja äitisi läsnäolon tuoma varmuus lastenhoidon järjestymisestä olisivat varmasti ihan hyvästä jo etukäteen. Käynnistyksestä mulla ei ole omakohtaista kokemusta, läheisen ihmisen kohdalta tiedän vain, että tempo on ollut rauhallisempi ja enemmän on pystynyt kuuntelemaan kehoaan kun synnytys on käynnistynyt spontaanisti. Käynnistykset edenneet enemmän ns. rytinällä. Mutta tämä on varmaan aivan yksilökohtaista. Paranemisia flunssaan, on teitä kauan jo piinattu, toivottavasti hellittäisi jo. Palautuminen ei ole kovin helppoa loppuraskaudessa kuitenkaan. Kyllä ne sairaalakamppeet yms haalii sitten tarvittaessa nopeastikin kasaan.

Yöimetykset on menneet mulla aika samaan tapaan kuin @Villavarvas sinulla. Jokainen löytää oman tapansa, meillä sattui myös olemaan haasteita esikoisen kanssa eikä siitä vieressä makuulla imettämisestä tullut mitään. Nuoremmat on kuitenkin nukkuneet vieressä ja tuolla tavoin puoliunessa ne syötöt on parhaimmillaan sujuneet. Näin toimitaan nytkin, jos vain vauva on sellainen, että onnistuu. Onpa muuten vähän ihmeellinen kommentti ollut tällä sinun vieraalla terkkarillasi! Kyllä mullakin koko vatsa on "pelkkää vauvaa" ja todella hyvin tuntuu ja näkyy ihan kaikki liikkeet, kantapäät yms kun venyttelee itseään. Terkkari vatsani avulla opetti opiskelijaa löytämään vauvan ruumiinosat käsikopelolla, opiskelija oli aivan haltioissaan, että näinkö hyvin ne voi tosiaan erottaa. Ei ole kyllä vihjaistu mitenkään, että vettä voisi olla vähänlaisesti tai muutakaan huolta. Mikäs siinä silti, että pääset varuiksi tsekattavaksi uudemman kerran. Nuo kipeät supistukset (jotka silti loppuvat) ovat kyllä piinaavia... myötätunnolla ajattelen sinua, toivottavasti pian jatkuvat ja synnytät. Mulla oli tuollaista toisessa raskaudessa, viikon yöt meni täysin valvoessa, supistukset kestivät jonkun 5h kerrallaan ja loppuivat. Muistan, että olin aivan uuvuksissa. Jospa ne nyt ovat ikään kuin pois siitä itse synnytyksestä.

Ei mitään uutta tänne, ihan hyvin voin ja jakselen (öitä lukuun ottamatta). Yritän rentoutua, kun tiedän että ensi viikko on aika varmasti viimeinen kokonainen viikko, kun perheemme on tämän kokoinen.

 

@Onni ja Unelma älä yhtään ajattele niin, että olisi jotenkin sinun oma vikasi että lääkärikäynniltä jäi huono maku suuhun! Mielestäni voit hyvinkin antaa palautetta. Ja kuten itsekin sanoit, lääkärin tulisi vastata kysymyksiin ja helpottaa oloa - ei missään nimessä toisinpäin.

@Julyah teillä on kyllä pitkä välimatka mummiin. Itse ainakin tuossa tilanteessa haluaisin, että mummi tulee jo etukäteen teille auttamaan, mikäli hän vain haluaa ja pystyy. Hienoa kuitenkin, että hän haluaa olla mukana vaikka välimatka on noinkin pitkä.

@Villavarvas täällä sama ongelma pukeutumisen suhteen. Tälläkin hetkellä mittari näyttää -20° ja mulla on tasan yksi paksu toppatakki joka menee kiinni just ja just. Jos tulee mahanympärykseen sentti tai kaksikaan lisää, niin ei mene enää kiinni. En ole ulkoiluvaatteita ostanut raskauden takia yhtäkään enkä tosiaankaan tässä vaiheessa haluaisi enää ostaa. Villakangastakki mulla on semmonen "kietaisumalli", joten sehän menisi koossa kuin koossa, mutta eihän semmoisella tarkene näillä keleillä.

Telakka turvakaukalolle on edelleen asentamatta. Pohdittiin pitkään, että kumpaan autoon se asennetaan, mun vai miehen. Miehen auto on se meidän "pääauto", sillä se on tilavampi. Kuitenkin minun ollessa pääasiassa kotona vauvan kanssa niin olisi hyvä jos telakka olisi kuitenkin mun autossa, sillä mies on omallaan päivisin töissä. Tultiin sitten siihen tulokseen, että telakka tulee mun autoon ainakin aluksi. Saahan sen sitten vaihdettua. Täytyy vaan miehellä muistaa sitten kotiutumispäivänä ottaa mun auto alle eikä omaansa. Niin ja tietenkin se telakka pitäisi varmaan asentaakin ennen sitä. Ei vaan täälläkään huvittaisi tuone pakkaseen lähteä sen kanssa tuusaamaan.

Tänään 38+2. Alkaisipa jo pian tapahtua

 

@Hilkku81 Onnittelut pienokaisesta! Näin sitä alkaa vauvoja tupsahtelemaan tähän ryhmään

Ja voi te kaikki ihanat, jotka kehoititte olemaan murehtimatta raskauskiloja. Tottahan se on, että itse en oo kauheasti voinu esim turvotukseen vaikuttaa ja pitää vaan luottaa siihen, että kyllä ne sitten karisee ajan kanssa. Jotenkin nyt oon vaan alkanut kammoamaan koko punnitusta, toivottavasti ei tarvi enää montaa kertaa käydä terkkarin syynissä Mulla on taas vaihtunut oma terkkarikin, tai oon joutunut käymään sijaisella ja tuntuu etten saa noista käynneistä mitään irti. Otetaan vaan mittaukset ja pintapuoliset kuulumiset. Ei oo mitään puhetta ollut esim lähestyvästä synnytyksestä ja itsellä on pitänyt selvittää kaikki.

Vauvan kotiinlähtövaatteet on kans mietityttänyt, pitää varmaan varautua vielä yhdellä välikerroksella, vaikka tuo meidän kaukalopussi on kyllä superlämmin. Oma äitini aikoi neuloa villapuvun pienelle, mutta se on vissiin vielä kesken, olisin mielelläni sen laittanut normibodyn ja pöksyjen päälle, nallehaalarin alle. On minulla itseni vanha vauvan villa-asu myös mutta en tiedä onko se liian iso vastasyntyneelle sitten on pari fleecehaalaria.. pitää varmaan pakata tyyliin kaikki versiot ja sitten sään ja vauvan koon mukaan pukea Omat kotiutumisvaatteet on helppo nakki onneksi, colleget päälle ja avot. Onko kellään muuten aikomus hommata jonkinlaista tukivyötä synnytyksen jälkeen pidettäväksi?

@Julyah voih ei käy kateeksi tuommoinen välimatka. Itse olisin varmaan aivan hepakassa, nyt on meillä paljon helpompaa kun on vasta eka lapsi tulossa ja ainoat hoitajantarvitsijat on nuo kaksi karvaturrea. Toista se sitten kun pitää huolehtia vanhemmille muksuille hoitaja ja varsinkin jos lähtö tuleekin yllättäen Toivottavasti saatte mummin paikalle hyvissä ajoin, niin ei tarvitsisi sitä stressata

@Villavarvas ja @Suikku1 täällä kans hep, alkaa kaikki vaatteet jäädä turhan nafteiksi vatsan kohdalta Nyt varsinkin kun pakkaset paukkuu ja tarvii paksumpia kerroksia takin alle, ei enää edes miehen toppatakki meinaa riittää. Miehen toppahousuja oon käyttänyt jo pari kk ja niitäkin toki vetskarit ja napit auki

Täällä ollaan nyt virallisesti täysiaikaisia ja toisaalta haluttaisi vielä nauttia tästä merimursun olotilasta pari viikkoa, mutta toisaalta sitä jo odottaa malttamattomana synnytystä ja vauvaan tutustumista Supistuksia ei ole ollut minkäänlaisia eikä mainittavaksi asti sukkapuikkovihlaisuja. Vain vauvan laskeutuminen ja pään painaminen alas on ainoita tämmöisiä viimeisten viikkojen kehitysmerkkejä.

 

Kiitos tsempeistä @Hannah4 ! En kanssa tajua yhtään sen vieraamman terkkarin huolta lapsiveden määrästä, mulla kun on edellisissäkin raskauksissa tuntunut ja näkynyt liikkeet ihan superhyvin. Mutta pääsenpähän valittamaan vaivojani jollekin huomenna kun on ylimääräinen käynti. En tosin tiedä millä se lääkäri muka lapsiveden määrän arvioi kun ei neuvolassa ole edes ultraa.

@Tuut1kk1 , onpa kurjaa jos punnitukset alkavat jo tuntua pahalta. Ei kai sen painonseurannan tarkoitus ole aiheuttaa äideille mitään ahdistusta. Tylsää jos terkkari on saanut tehtyä siitä sellaisen numeron. Kyllä ne kilot sitten imetyksen ja vaunulenkkien myötä karisee. Eikä se muutenkaan ole kaikkein tärkein asia.

Mä sain onneksi kaveriltani lainaksi äitiystalvitakin, ja se on kyllä ollut niin ihana nyt kun on ollut näin paljon pakkastakin! Omat toppahousut menee kun jättää ne auki ja sitten yritän kaikenlaisia vaatekappaleita viritellä limittäin ja lomittain (kun mikään ei peitä mahaa kokonaan) että pysyy maha lämpimässä. Ei kyllä onnistu aina kovin hyvin. Onneksi tänään oli pakkanen hiukan lauhtunut aamusta kun puoliltapäivin menin hakemaan lapsen päiväkodista.

Miten muuten teillä muilla, pitääkö puolisot isyyslomaa vauvan synnyttyä?

 

@Villavarvas mulla lääkäri sanoi, että lapsivettä on reilusti. Ja silti liikkeet tuntuu tosi hyvin. Istukka on takaseinässä ja tuntuu, että vauvan kantapää tulee ihan just navan kohdalta läpi.
@Tuut1kk1 mua ahdisti punnitukset niin paljon, että kieltäydyin niistä kokonaan ja seuraan painon itse kotona. Nyt tullut 18kg, esikoisestakin tuli 20kg, joten tiedossa oli, että painoa kertyy, isoksi osaksi toki turvotusta.
Tällä kertaa ostin äitiystoppatakin. On ollut näissä keleissä kyllä hintansa väärti. Omat toppahousut menee jalkaan kunhan jättää vetskarin auki, takki pitkän mallisena onneksi peittää sen ongelman..
Ja eipä oo tänään supistuksia tullut juurikaan, odotus siis jatkukoon...

 

Lapsivettä on kuulemma mullakin suht reilusti ja istukkakin on etuseinässä (jonka pitäisi vaimentaa liikkeitä) ja silti tuntuu ihan todella selvästi liikkeet. Jalan voi välillä ihan nähdä kun meinaa tulla kyljestä läpi. Joten tosiaan kummallinen kommentti siellä kyllä terkkarilta @Villavarvas .

Kyselit myös isyyslomasta. Meillä on semmonen tilanne, että mun mies oli leikkauksessa viikko sitten ja sairaslomaa on aluksi ainakin 1,5kk, mutta luultavasti vielä pidempään. Tämä aiheuttaa vähän haasteita, kun kaikki on nyt mun vastuulla kun mies ei saa edes istua vielä vähään aikaan ja muutenkin kaikki vähänkään rasittava on kiellettyä. Ollaan yritetty ajatella positiivisesti, että jääpähän isyyslomat jemmaan kun mies on joka tapauksessa kotona. Ja on varmasti vauvan hoidossa mukana niin paljon kuin pystyy, mutta rajoitteita valitettavasti on. Jos tätä tilannetta ei olisi, niin oltaisiin pidetty heti syntymän jälkeen viikko isyyslomaa ja sitten luultavasti loput vähän myöhemmin.

Täällä ei muutoin mitään uutta.. Aika malttamattomana jo odotellaan.. 38+3