Maaliskuun muruset <3 2016 *Maaliskuussa* MEIDÄN KUUKAUSI!

Homma etenee! Hitaasti mutta varmasti...

Tänään neuvolassa terkkarikin oli sitä mieltä, että vauva on nyt laskeutunut "lähtöasemiin" Musta on jonkin aikaa jo tuntunutkin siltä, mutta nyt oli sitten selkeästi sf-mitta pienempi jne... Kävely on kyllä välillä jännää, nyt luulen tietäväni mikä on se "pallo jalkojen välissä" -tunne, josta ihmiset puhuneet Mulla itselläni ei ollut paino noussut, jessss!!!! On niitä kiloja jo tullutkin ihan tarpeeksi, saisikin mennä tällä massalla loppuun asti.

Supistelee päivittäin ja nyt supistukset ovat oikeastaan kaikki vähän kivuliaita. Ei tosin niin kipeitä, että tarvitsisi särkylääkkeitä tai mitään. Eivätkä ne kertaakaan vielä ole osoittaneet minkäänlaista säännöllistymistä, menevät ja tulevat ihan omia aikojaan...

Sain vielä neuvola-ajan rv 40+3, joka on siis 24.3. Terkkari vaikutti vähän olevan sitä mieltä, että olisin synnyttänyt jo siihen mennessä Saapi nyt nähdä; itse asiassa tuo 24.3. on ultrien mukainen laskettu aika (mutta "virallista" eli 21.3. ei muutettu, kun oli niin pieni heitto). Toisaalta on malttamaton olo, mutta yritän hillitä itseäni ja hokea itselleni ettei vauva tule yhtään sen nopeammin, vaikka kuinka kiihkeästi odotankin.

On kyllä välillä epätodellinen olo! Periaatteessa vauva voi tulla koska vaan (ja tuleekin muutaman viikon sisällä ), kassi on ainakin suunnilleen pakattuna jne... Silti en tosissani sisäistä sitä, että joskus lähiaikoina se lähtö oikeasti tulee! Ihan kuin olisi vaan unta koko juttu!

Kiitoksia tsempeistä sairaala-ajan suhteen! Varmasti aika kyllä meneekin vauvaa ihmetellessä, varsinkin kun ei allekirjoittaneella ole vauvoista mitään kokemusta... Mieskin juuri kauhisteli että miten se vauva sieltä annetaankin noin vain kotiin täysien ummikoiden käsiin...

Höh, eikö muuten meidän maaliskuisiin syntynyt yhtään beibiä samana päivänä kuin naapurimaan kuninkaallisille...

nupeli 38+3

 

Noniin, omaa napaa täältä.

Aamulla siis kävin siinä yliaikaiskontrollissa. Eka käyrällä, venähti se parikymmentä minsaa noin tunniksi kun taisi vauva nukkua ja toivat mulle trippimehun ja siitähän alkoikin liikkeet enempi tuntumaan. Sitten paineet ja pissa. Paineet koholla, edelleen ja no pissa siinä rajalla voiko plussaksi sanoa. Sitten odoteltiin lääkäriä, olikin sama jonka näin kun raskausmyrkytys epäilyn takia kävin päivystyksessä.
Tilanne ja paikat ei olleet muuttuneet viimeviikkoisesta. Kaulaa jäljellä, sormelle auki ja hyvin epäkypsä tilanne.. no, hän oli huolissaan paineista ja konsultoi toista lääkäriä. Lopputulema että jos jotain ilmenee, olen yhteyksissä mutta lauantai iltana käynnistetään. Silloin mun ns virallinen 42+0. Ja koska niin epäkypsä tilanne niin väläytti ballongin laittoa, jos ei ole avautunut siihen.. Toki nyt tässä lepäillessä jomottelee yms mutta ei se näköjään tässä oo mitään työtä tehnyt.
Tärkeintä että vauvalla kaikki hyvin ja kaikki kunnossa, se tärkeintä ja sen pohjalta jaksaa eteenpäin. Painoarvio nyt sen 3,8kg noin suurinpiirtein.

Katsotaan siis kuinka käy nyt syömään, mies kokkasi

saraneito ja rv 41+3

 

Täällä taas valvotaan, vaan tähän on jo totuttu. Muuttostressi, vauvastressi ja synnytystressi kaikki yhtä aikaa.

Kävin taas äitipolilla ultrassa tällä viikolla. Tällä kertaa kaikki virtaukset näytti normaalilta mutta vauvan painoarvio taittoi alaspäin vielä enemmän kuin viimeksi. Arvion mukaan painoa olisi nyt vajaa 2600 g, eli vain alle parisataa grammaa kahden viikon takaiseen tullut lisää. Ensi viikolla käyn taas uudelleen. Lääkäri ei oikein mitään sanonut, että mikä kasvun hidastumisen voi aiheuttaa tai mitä sille voi tehdä. Liikkeitä pitää nyt tarkkaan seurailla ja herkkään ottaa sinne yhteyttä, jos epäilyttää vauvan liikkeiden vähyys. Onneksi nyt pari päivää on potkinut ja pyörinyt riittävästi. Kohdunsuu oli kahdelle sormelle auki, siinä vähän tapahtunut edistymistä viiime kertaiseen vaikkei ole enempiä supistellutkaan.

Oma henkinen vointi alkaa olla jo aika nollassa suoraan sanottuna. Koko raskausaika on ollut pahoinvoinnin ym, tiheiden neuvolaseurantojen ja lukemattomien huolehtien ja murehtien valvottujen öiden vuoksi aika rankka. Haluan vain saada pienen hyvävointisena syliin ja alkaa nauttia vauva-ajasta ilman turhia huolia. <3

Meillä on esikoinen jonihan malttamaton että milloin hänestä tulee isosisko. Joka päivä juttelee masulle ja kyselee että jokos alat sieltä jo tulla, ei jaksaisi enää odotella. toisaalta sitten pientä ylimääräistä uhmakkuutta ja kiukuttelua on ollut ilmassa, mutta sen ymmärrän ihan jännityksellä kaikesta tulevasta.

Tintti ja myttynen 37+4 <3

 

meidän kuu!!!! JEEE

Kävin neuvolassa tänään. Pissassa 1+ prot, muuten kaikki ok. Sain tikun kotiin, jos paineissa häikkää ni pitää stiksata... Pää kiinnittynyt ja hyvin hyvin alhaalla. Eli lähtökuopissa ollaan.

Käynnistykseen 6pv jännittää

Hipsutin 38+1

 

Meille syntyi tyttö 1.3 3380g ja 51,5cm vk:lla 39+1 Sairaalassa vietettiin 7vrk, ensin ei tytön paino noussut tarpeeksi, täällä on painonlasku raja 8% ja meillä meni 8,5%. Seuraavana päivänä oli 8,8% ja siitä seuraavana mulle iski raskausmyrkytys Tosi hyvä oli olla niin kauan siellä, kun mun imetys ei meinannut alkaa onnistua. Sain sitten tosi hyvää imetysohjausta yhdeltä hoitajalta, joka teki mulle myös maidon nousu-akupunktion . Hirveen stressaava oli yks vanha hoitaja, joka höpisi vain milleistä ja grammoista, miten paljon pitäisi aina yhdellä syötöllä syöttää, meinasin jo suuttua sille että mistä h**vetistä sen tietää paljonko sieltä tulee ja miten sitä muka saa lisättyä. Koko aika ois pitäny tehdä syöttöpunnituksia yms. Se hyvä hoitaja käski unohtaa kaikki tuollaiset ja kohta maito nousikin ja pääsi treenaamaan imetysasentoja ja otteita.

Nupeli mulla meni 7vrk nopeasti. Ekan päivän olin yksin ja sitten huoneeseen tuli toinen äiti. Tän äidin kanssa sit juteltiin kaikkea mahdollista. Sillä oli 8. lapsi ja mulla 1. joten oli hyvä kysellä vähän hoitovinkkejäkin. Telkkaria ei aukaistu kertaakaan koko aikana, kun oltiin kaksin huoneessa. Ainoastaan öisin ois ollu hyvä olla yksin, kun meidän mimmi otti vähän hepuleita, jos en heti saanut tissiä suuhun oikeassa asennossa. Ne asennot kannattaa tosiaan opetella siellä sairaalassa ja pyytää ohjeistamaan istuen ja maaten eri asennot. Myös muita hyviä imetysvinkkejä tuli suurinpiirtein joka päivä, kun eri hoitajat opettivat eritavalla.

Synnytys oli aivan tosi nopea ensisynnyttäjälle: 5h, josta ponnistusvaihe tais olla 19 min. Vedet piti puhkaista ihan loppumetreillä. Onneks en jäänyt niitä odottelemaan kotiin Sairaalaan mennessä olin sormelle auki ja ne meinas jo laittaa mut osastolle odottelemaan aukeamista, mutta koska supistukset oli niin kipeitä ja olin valvonut koko edellisen yön niiden parissa kätilö otti musta käyrät ja antoi niiden jälkeen Oxynormia ja käski nukkua ja soittaa kun vaikutus lakkaa. Kipupiikin vaikutuksen jälkeen olinkin auki 5cm ja pääsin synnytys sänkyyn ja kohta sitä jo synnytettiin

Kotona tyttö syö ja nukkuu sen jälkeen 4h ympäri vuorokauden, eli yöllä tulee syötettyä 2x. Sivuvaunu pinniskin on, mutta eipä tämä nyt siellä oikein viihdy. Vaikka miten hellästi yrittää siirtää syötön jälkeen omaan sänkyyn, niin kohta alkaa kätinä ja pitää nostaa tyttö kainaloon. Siinä nukkuu sitten aivan tyytyväisenä. Itsekin jotenkin on siihen oppinut, vaikka ajattelin aluksi, etten vois ikinä nukkua vauvan vieressä, kun litistän sen tai muuta kauheeta. Joku alitajunta se kuitenkin on, joka pitää nukkumassa samassa asennossa, eikä tuu pyörittyä. Tietty loppuraskaudesta ei voinut vaihtaa asentoa ilman heräämistä, ehkä se on treeniä tähän vauva arkeen myös.

Imetysliivit oli mullakin matkassa sairaalassa, mutta siellä ei tullut niitä käytettyä, oli niin näppärä syöttää sairaalamekossa ja pitää myös ihokontaktissa. Maidonnoustua ne jäi liian pieniksi ja nyt pitäiskin joku päivä lähteä kylille ostamaan uudet. En halua sovittamatta ostaa, niin pakko kai se on käydä tuolla pyörimässä. Jaha, syöttämään pitää lähteä

 

Onnea Tsirpa!

Mun pelko on kohdata joku hankala kätilö, viimeksi suurin osa ihan mukavia.

Ja jollekin piti kommentoida että pyytää vaan niin paljon apua kun kokee, vinkkejä yms. Siis sitten sairaalassa. Itsellä kävi niin että kun synnytin esikoista oli rauhallista mutta sen jälkeen iski ruuhkat ja kenties jäin ilman suurempia apuja. Itse en osannut hakea neuvoja niin paljoa, eräs kätilö vaan tuli kehumaan ja pyytämään anteeksi kun joutunut jäämään ns niin yksin mutta että hienosti oon pärjännyt ja saanut hoivattua pientä.. hämmentävää. . Mutta että ois ehkä pitänyt rohkeammin kysyä, vaikka siis kaikki hyvin meni yms. Joten, täytyy nyt ainakin muistaa kysyä rohkeasti jos ja kun tilanteita tulee eteen.

Nyt enempi ajatuksissa tuo huominen käynnistys ja se että mitenköhän kaikki tulee menemään.. no, ehkä ei pidä liikaa miettiä vaan enempi taas olla rauhassa että asiat tulee menemään omalla painollaan ja ammattitaitoiset ihmiset siellä apuna.
Huomenna vielä aamusta aikaa laittaa kamppeet kuntoon ja miehelle eväät.. ja esikoiselle reppu, menee yökylään mun veljen perheelle.. kerkeishän tää viel alkaa ennen huomista alkuiltaa. Toivon että saisin kuulla että olisin edes vähän enempi auki huomenna, mutta se nähdään sitten..

saraneito ja rv 41+4

 

Täällä ollaan pienen naistenpäivän pojun kanssa ekan kotona vietetyn yön jälkeen.
Supistukset alkoi maanantai-iltana ja voimistui vähitellen, muttei tihentyneet koskaan. Tiistaina ilta viideltä tuli niin pitkiä ja kivuliaita, että tuntui, että kotona ei pärjää. Olisi pitänyt lähteä aiemminkin, koska meni ihan huutamiseksi matka ja sairaalassa alku ennen kuin sain kiireellisen epiduraalin. Olin 5 cm auki kun pääsin sairaalaan. Ilokaasu ja ediduraalin toimi oikein hyvin ja loppuaika meni yllättävän helposti ja nopeasti. Poju oli ulkona 4 tuntia sairaalaan tulosta. Ponnistusvaihe oli 37 minsaa, aluksi kylkimakuulla ja loput jakkaralla miehen sylissä. Tuli repeämä jota ihmetteli parhaillaan 4 kätilöä ja kaksi lääkäriä. Kaipa ne sitten saivat sen ok parsitttua. Painoa pojalla oli 3400 g ja pituus 52 cm, joten ei radi onneksi jättivauvaa aikaiseksi saanut. Tosin päätä ponnistaessa pienempikin olisi kelvannut...

Saatiin onneksi perhehuone. Itse en pariin päivään päässyt pystyyn kun veren menetyksen ja matalan hemoglobiinin ja verenpaineen takia huimasi niin paljon. Imetys lähti mukavasti käyntiin, mutta valitettavasti maito ja paino ei noussut tarpeeksi ja poitsu joutui korvikelisälle. Maanantaina sitten neuvolan punnitukselle.

Ihana oli kotona päästä nukkumaan univelkoja pois ja ihastelemaan poikaa ja sitä miten paljon hän muistuttaa ilmeiltään isäänsä. Pääsääntöisesti poitsu on ollut yllättävän rauhallinen eikä juuri huudellut edes verensokeria mitatessa tai verikoetta ottaessa. Eilen tosin illalla saatiin näytettä huutotaidoistakin kun tissistä ei saanut kunnolla otetta tarpeeksi nopeasti ja vanhemmilla kesti liian kauan putsata napaa ja pukea poju kestovaippoihin.

 

Onnea Tsirpa ja Merikki!

 

Onnea synnyttäneille <3

 

Onnea vauvoista !!

Täällä on uneton yö takana ja edessä myös valvomista, koska supistelee jo sen verran kipeesti että nukkumisesta ei tuu mitään. Toivon että nämä on oikeita ja tänään olisi jo vauva ulkona! Väliä näillä taitaa olla 8-15min vielä mutta napakoituu koko ajan. Nyt pohdin milloin hälytän miehen kotiin, ollaan esikoisen kanssa kaksin kotona en halua liian aikaisin hätiköidä mutten myöskään synnyttää kotiin

Mitenkäs muilla menee?

Milagro ja bebe 40+0!

 

Moikka kaikille!


Täällä kotiuduttiin vihdoin viimein perjantaina kuukauden sairaalakierteen jälkeen! 3 viikkoa meni teho-osastolla ja sen jälkeen päästiin osastolle toipumaan.

Imetys on lähtenyt sujumaan hyvin, pumppasin maidot nämä 3 viikkoa, milloin vauva ei saanut suun kautta syödä.

Onnea muillekin vauvautuneille harmi, kun täällä on niin vähän enää kirjoittelijoita, kun vertaa listaan lasketuista ajoista liekkö siellä facessa kaikki...

Tsemppiä kaikille, jotka vielä kärvistelee ison mahan kans niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin jollain lailla kaipaan sitä isoa massua, vaikka muistankin miten hankala sen kanssa oli olla! Hullu kai sitä on

Miltä teistä tuntuisi jatkaa kirjoittelua, kun vaavit on sylissä? Vauva-arjesta, imetyksestä, ihan kaikesta mitä vauvan hoitoon ja arkeen liittyy

Minsuli ja Vilho-poika 1kk

 

Ihanaa Minsuli, että pääsitte vihdoin kotiin! Aikamoinen sairaalarupeama teillä.

Joo, vähän on enää porukkaa täällä ja samaa miettinyt, josko kaikki on facessa. Harmi. Olisi kiva jatkaa vauva-arjesta höpisemistä, vaikka en itsekään niin aktiivisesti ole ehtinyt täällä käydä (enkö muualla ) ja jakaa/saada vertaistukea. Oonkin lueskellut helmikuisten ketjua ain asilloin tällöin, kun siellä on enemmän keskustelua. Ja tämä meidän vauva kuitenkin helmikuun puolella syntyi.

Minsuli muuten, mulla on ihan sama! Sitä vauvamahaa ja liikkeitä on ikävä!

 

Pikaisesti,

Tyttö syntyi su 13.3. Rv 42+1 ja 53cm ja 4020g.

Päivittelee kun palaan kotiin ja arki rytmittyy. Nyt oli hiljainen hetki..

Saraneito ja neito

 

Onnea Saraneito ja ihanaa että olette Minsuli päässeet kotiutumaan! Onpahan täällä hiljaista juu, minäkin olen helmikuisia käyny vakoilemassa
Täällä tosiaan ei ihmeitä, maha laskeutui reilu viikko sitten jonkin verran, mutta pää oli viime neuvolassa hyvinkin liikkuvainen, mutta eipä se toisaalta saata kiinnittyäkään...
Malttamattomana odotellaan että saataisiin nyytti syliin Tuleva isosisko on ihan kärsimätön, isoveli sitävastoin ei taida juuri odottakaan, poikamaiseen tapaansa.
Yöunet on ihan mennyttä, oksettaa ja jalkoja pakottaa, eikä yksinkertaisesti vaan saa unta. Ennakointia siis varmaan
Pinnis ja kaikki muutkin on jo asemissa valmiina, vaaveli vaan uupuu...

Tara ja kolmonen 38+4

 

Onnea kovasti taas kaikille nyytin saaneille! <3 Voi kun pääsisi pian teidän joukkoon!

Tuli nukuttua surkeasti viime yö. Yleisesti ottaen oon viime ajat nukkunut ihan ihmeellisen hyvin, mutta nyt vaan pyörin... hikoilutti kamalasti (vaikkei täällä kuuma olekaan ja nukuin alusvaatteisillani!), närästi (närästys melkein pahentunut vaikka vauva alhaalla onkin) ja supisteli lievästi ja jomotti selkää! Samoin vauva tuntui survovan päätänsä ilkeästi lantioon, tai jotain... Ehdin jo olla innoissani, että jesjes nyt tapahtuu, mutta lopulta sitten sain unen päästä kiinni, eikä aamulla enää mistään jomotuksista ollut tietoakaan. Höh. Olin niin varma, että vauva syntyy ajoissa, kun supistelua ja kaikkea on ollut ties mistä asti. Mutta enpä enää tiedä, tuleeko tuo edes pääsiäiseksi.

Minsuli, ihanaa että pääsitte kotiin! ootteko jo päättäneet pojalle nimen, kun laitoit että Vilho-poika? Meillä on miehen kanssa vääntöä (oletetun) tytön nimestä, kun meillä ei nimimaku yhtään kohtaa ja mies on ihan umpiluupää, ilmeisesti vie nyt oman tahtonsa nimen suhteen läpi. Toisaalta aika söpöä että isä on niin tärkeänä tyttären nimestä Kaikki ovat kyllä sanoneet että eka täytyy nähdä se vauva ja miettiä, tuntuuko nimi sille oikealta. Sitä odotellessa...

Mä voisin ainakin tänne kirjoittelua jatkaa jos muitakin innokkaita on... kiva että ihan kaikki eivät ole kadonneet faceen, mä kun ainakin vähän vierastan ajatusta mennä suoriltaan kirjoittelemaan omalla nimellä ja naamalla.

Mulla on muutenkin aika huonosti mitään "mammaseuraa". Oon miettinyt pitäiskö vauvan kanssa sitten alkaa käydä jossain perhekerhossa tms., mutta toisaalta en tiedä oonko yhtään sen tyyppinen ihminen, olen huono tutustumaan ihmisiin jne... Onneksi nyt on siitä ihana tilanne, että oma siskoni on tällä hetkellä rv 17! Ihan mahtavaa saada serkku oikeastaan olemattomalla ikäerolla. Asutaankin lähekkäin

Tsemppiä taas kaikille, joko mahan kanssa tai vauva-arkeen!

 

Hei!!
Hurjasti onnea kaikille vauvan saaneille!! Minäkin vielä täällä, en vain ole oikein kerennyt kirjoitella tänne mitään.. Minulla raskaus mennyt ihan hyvin, kovasti odotellaan vauvaa jo
Rv 38+3 menossa nyt

 

nupeli, Vilho on pojan virallinen ja oikea nimi maistraattiin on nimi ilmoitettu, nimiäisiä pitäis alkaa suunnittelemaan, että milloinka pitäisi. Toisaalta ei oo mikään kiire, kun nimi on jo kaikkien tiedossa ja väestörekisterissä. Kunhan jonkun sukutapaamisen järkkää johonkin väliin

Saraneidolta synnytyskertomusta ootellaan toivottavasti kaikki sujui hyvin! Samoi muutkin saa kirjoittaa, minusta niitä on niin mukava lueskella

 

Onnea saraneito vauvasta ja minsulille kotoutumisesta!!

Mulla ne yölliset supparit johti kanssa synnytykseen! Eli eilen illalla 40+0 kahdeksan aikaan meille syntyi 4002gr 51cm tyttö!

Me ollaan kättärillä ja päästään jo kohta kotiin. Meille tarjottiin tällaista mahdollisuutta kun oli normaali synnytys, vauva terve ja kaikki muutenkin kunnossa. Aika kummallista esikoisen aikaan verrattuna, silloin oltiin 3 päivää. Mutta kiva päästä kotiin ei tässä mitään

Vähän synnytyskertomusta;
Tää synnytys oli huikea kokemus!! Ihan erilainen kuin esikoisesta jossa meni kaksi päivää kärvistellessä..
Tuntuvat supistukset tosiaan alkoi silloin sunnuntai-iltana joskus 11 maissa ja tuli jo aika tiuhaan, max.15 min välein. En siinä saanu enää oltua makuulla vaan oli parempi ottaa niitä vastaan pystymmässä niin siirryin sohvalle tyynyjen kanssa. Vietin yön torkkuen/odotellen aamua ja aamupäivällä anoppi tuli sitten jeesaamaan esikoisen hoidossa. Klo 10 soitin ekan kerran synnärille että mihin asti uskaltaa olla kotona. Sillon supparit tuli ehkä 6 min välein ja ne oli jo aika kipeitä. Kävin kuumassa suihkussa pariin otteeseen, se rentoutti ihanasti. Siinä ne voimistui suihkun jälkeen niin että aina kun tuli supistus pystyin vaan seistä etukumarassa, puristaa jotain käsissä ja hengitellä. Yritin pitää äänen matalana jos teki mieli jotain äännellä. Sitä tein sitten koko synnytyksen ajan, se auttoi kanssa rentoutumaan.
Neljän jälkeen tuntui etten enää kestä kotona ja edessä olevaa, vaikkakin lyhyttä automatkaa, jos supistukset siitä paljon vahvistuu niin päätettiin lähteä synnärille. Matka oli mielenkiintoinen, olin takapenkillä polvillaan seisomassa roikkumassa takapenkistä kiinni pitäen. Ei miellyttävin automatka todella vähän ennen viittä tultiin kättärille, vielä pihalla puristin miehen kättä ja jotain liikennemerkkiä ulina-supistuksen aikana ja siitä päästiin osastolle vastaanottamaan seuraavaa supistusta. Meidät vastaanotti ja koko synnytyksen myöskin hoiti sama ihana nuori kätilö, joka sitten kyseli mun toiveita synnytyksestä. Kerroin vaan että haluaisin selvitä ilman turhia toimenpiteitä tai lääkkeitä jos mahdollista.
Siinä alettiin ottaa sydänkäyrää, sain onneksi olla pystyssä koska tosiaan makuulla supistukset oli ihan järkyttäviä. Siinä vaiheessa supistukset tulleessa puristin aina kovasti miehen käsiä ja keskityin että hengitän hyvin sisään ja ulos ja kun ääni pyrki nousemaan, kätilö "lauloi" vierellä matalaa aata ja se auttoi tosi paljon itseä muistamaan myös käyttää matalampaa ääntä! Siinä taidettiin katsoa kohdunsuun tilanne, mikä oli omaksi yllätykseksi jo 7cm auki ja menin taas kuumaan suihkuun. Siellä meni joku reilu puoli tuntia, kello oli sillon jo seitsemän. Sitten aika pian alkoi tuntua vähän paineentunnetta ja päädyin polviseisontaan lattialle. Mies istui tuolilla ja mä pidin hänen käsistä kiinni=puristin niitä kaikilla voimillani aina supistuksen tullessa. Se oli jo aikamoista, siinä vaiheessa en todella enää pystynyt pitämään ääntä matalana vähän ajan päästä oli jo pakko ponnistaa ja vedet tuli, mikä tuntu kuin valtava vesi-ilmapallo olisi hajonnut jalkovälissä! Siitä 10 min päästä tyttö oli ulkona! Se oli aika kamalaa mutta kyllä oli helpottunut olo sen jälkeen

Nyt kotia kohti ja arkea aloittelemaan!

Milagro ja tyttö kohta päivän vanha

 

Ihanaa kun tulee vauvoja Paljon onnea siis vauvautuneille Ja Milagrolle kiitos ihanasta synnytyskertomuksesta

Onhan täälläkin vielä porukkaa, kun tuntui että kaikki ovat hävinneet. Aika hyvin porukka pysynyt maaliskuuhun asti synnyttämättä, muutamaa helmikuussa jo posahtanutta lukuunottamatta

Itsellä huomenna viimeinen neuvola ja samalla lähete käynnistykseen, että hyvällä tuurilla huomenna jo synnytellään. Toivotaan että nää kaikki supparit ois jotain saanut aikaan, jos pääsis kalvojenpuhkaisulla Ei yhtään nappais lääkkeellinen käynnistys..

Tyttönen ja Veikko-Elmeri 41+1(3)

 

tulin purkamaan jännitystäni
Huomenna 7.45 aika käynnistykseen!!! KÄÄÄÄKS

Onnittelut taas jakautuneille

Hipsutin 38+6

 

Hipsutin88, toivottavasti on sujunut hyvin!

Mulla oli tänään viimeinen varsinainen pelkopolikäynti ja olo synnytyksen suhteen aika ok. Toivon vaan että synnytys koittaisi pian, niin pääsisi asiasta jo eroonkin... Eipä vaan oikein mitään ole tapahtunut Saattaa olla että ahdistus kasvaa, mitä pitemmälle mennään... aika kuitenkin käy vähiin ja tiedostaa että synnytys on päivä päivältä lähempänä. Aika ristiriitainen olo siis... kun toisaalta pelkää ja toisaalta toivoo ja odottaa että homma olisi nopeasti ohi. Mulla on nyt tuo 29.3. (eli 41+1) "kiintopisteenä" itselläni, silloin lääkärikäynti. Tänäänkin kyllä kätilö rauhoitteli että todennäköisesti voidaan tuolloin käynnistää, niin ei tarvitse pidempään kärvistellä ahdistuksen kanssa.

Jäitä poltellessa...

nupeli/rv 39+3

 

Noniin, nyt Päivitelty syntyneiden listaa. Toivottavasti sain bongattua kaikki. Onnittelut uusille syntyneille!

Ja siis oma tyttöni syntyI rv 41+6, tosin neuvolan mukaa se on se 42+1.

Tässä synnytyskertomuksen tynkää kun jotain muistan.

Eli la soitin synnärille että mihin aikaan tullaan, vein iltapäivällä esikoisen hoitoon veljen perheen luo, ja sanoivat että tulkaa kuudeksi.
Viiden jälkeen lähdettiin ajelemaan ja oltiin vähän ennen kuutta sairaalalle ja ottivat meidät käyrälle. Ja sanoi että nähdään sitten lääkäri, mutta päivystyksessä vähän ruuhkaa. Käyrällä oltiinkin päivystyksen puolella. Siinä kaikki hyvin ja sitten päästiin tarkkailuhuoneeseen. Odoteltiin siellä ja saatiin väliaikatietOja koska me seuraavia.
Mies tulee muistamaan varmaan aina sen kun kätilö toi sairaalavaatteet, jotka puinen ja hetkeä myöhemmin kätilö tulee katsomaan krkesinkö jo pukemaan jos vaikka mut lähetetään vielä kotiin.. oltiin et joo ei kiitos. No klo kahdeksan maissa lääkäri tulee sitten luoksemme ja katsoo tilanteen. 2cm auki ja ballongi laitetaan. Lääkäri ei ollut kovin kannustava kun kertoi että max 1vrk annetaan sen olla ja vauva ei pakosti ole syntynyt edes maanantaina.. olin vaan että Jaahas, kiitos tsempistä. No, siinä kun ballonki laitettiin niin noin 20:30 alkoi supistuksia selkeästi tuntumaan ja olin käyrällä josta seurasin supistuksien tuloa ja nousua. Supistuksia tuli parin minuutin välein ja kipenevät.
Puolenyön maissa koitetaan vähän levätä, tosin itse en pysty lepäämään makuulla ja yhtäkkiä tunnen kun lämmin neste leviää alle. Mietin että mitä ihmettä. Kutsun kätilön ja ballonki on puhjennut ja tulee hienosti ulos. Kastuin kyllä niin että oli vaatteiden vaihto jo siinä vaiheessa.
Kätilö sanoi laittavansa mut käyrälle, mutta sitä jouduttiin odottelemaan pitkään. Vähän puoli yhden jälkeen soitan kelloa kun supistukset tosi kipeät, seisominen sattuu ja miehen hieronta ei auta. Paljastuu että ollaan jo 5cm auki ja siirrymme saliin ilokaasulle.
Kello puoli kahden maissa laittavat scalp anturin ja samalla lapsi vesi tulee. Vähän myöhemmin tuntuu jo että ilokaasulle ei pärjää. Tosin kesti myös hetken hakea sopivaa hengitysrytmiä. Ja huomasin että nyt meinasi vähän humahtaa päähän ne kaasut. Kätilö kysyi mitä haluaisin puudutettä ja suositteli spinaalia koska epiduraali josta mulla kokemus niin en tarvitse pitkäkestoista koska näyttää että nopeasti tää tulee.
Siitä meni 20min niin sain puudutteen eli vähän ennen aamukahta. Mikä ihana tunne se olikaan. Kello 2:20 olin täysin auki ja sain luvan ponnistaa kun tuntuu siltä. Paineentunnetta alkoi tuntumaan ja aloin ponnistamaan ja 5min tyttö oli syntynyt.

Olin yllättynyt että miten olo oli yllättävän hyvä kun menin suihkuun siinä vaiheessa kun mies meni kätilön kanssa punnitsemaan yms. Ja sain vain pienen pintanaarmun mihin vain spray. Sekin auttanut varmaan näissä oloissa. Tosin kun päästiin kotiin, tuntuu että keho mennyt huonoon kuntoon ja liikkuminen vaikeaa. Ja kärsinyt parina iltana ihme horkasta, kylmä ja kuuma.. kuulemma normaalia.

Mutta siis, oltiin 2vrk sairaalassa ja tiistaina kotiin. Jännitystä toi kun muutama sokeriarvo alhainen mutta ne ok lopulta kunhan söi usein. Ja siis vauvan sokriarvojen mittailujen takia jouduttiin olemaan se 2vrk, muuten varmaan oltaisiin päästy aiemmin kotiin. Mies ja esikoinen kävi joka päivä sen kaks kertaa katsomassa ja päivät meni nopeasti.

Nyt kotona totuteltu ja huomaan tytön olevan mulle nyt ja hetI tyyppinen. syö hyvin, maito noussut, toki imetys tekee kipeää ja odotan sitä aikaa kun tissit tottuneet tuohon kovaan imijään.
Nyt huomattu että muutamia logistisia asioita hoitopöydän ja muun tiimoilta pitää vähän uudestaan miettiä kun esim yöllä tai myöhään illalla vaihdot kun esikoinen nukkuu ja yksi huutaa kuin palosireeni.. kaikkea ei osaa miettiä etukäteen..

Mutta näin, koitan käydä täällä Päivittelemässä listaa ja lukemassa kuulumisia.

saraneito ja tyttö 4vrk

 

Täällä maataan käyröillä käynnistyksessä

 

Täällä ei tapahdu mitään. Jatkuvia supistuksia ollut rv 20+ ja nyt kun saisi tulla niin ei mitään! Mutta toisaalta oon Nupelin kanssa samoilla ajatuksilla, meinaa viime metrien pakokauhu ja synnytyspaniikki nostaa päätään Odotellaan...
Kiitos saraneito kertomuksesta!
Tara & kolmonen 39+1

 

Oih Hipsutin, joko on vauva maailmassa? Kiitos Saraneidolle synnytyskertomuksesta
Toivon Nupeli puolestasi, että pääsisit ilman käynnistystä jos on synnytyspelkoa! Itseäni ei pelottanut niinkään synnytys, mutta kun tulin käynnistykseen, niin pelotti ja jotenkin tuntuu, että jos olisi käynnistynyt itsestään, ei olisi nii sanotusti kerennyt pelottaa. Mutta kyllä se hyvin menee, pidän peukkuja

Itse täällä makailen ja miestä ikävöin! Kun laittoivat ukon yöksi kotiin, hälyttää saa takaisin jos synnytys käynnistyy. Mutta mielelläni pitäisin miestä täällä tukena, kun käy tämä jo sen verran kipeää. Vaikka edes höpöttämään tyhmiä, että sais ajatuksia muualle ja pystyisi paremmin rentoutumaan.
Sairaalaan tullessa olin sormelle auki ja kanavaa vielä 2,5cm jäljellä. Nyt 11-12h, kaksi pilleriä ja lisääntyvää ja melko kipeää supistelua myöhemmin, on edelleen sama tilanne-.- Toivat kipupiikin ja komensivat nukkumaan jos vaikka etenisi johonkin suuntaan. Nyt huippaa ihan pöhölönä tuon kipupiikin takia ja meinaa huonoa oloa tehdä
Nooh jos tämä tästä!

Tyttönen ja Veikko-Elmeri 41+5(42+0)