Maaliskuun muruset <3 2016 *Maaliskuussa* MEIDÄN KUUKAUSI!

Pikapäivitys: meille synty tänään 20.3. tyttö klo 11 jälkeen aamupäivällä, viikot 39+6 ja strategiset mitat 50 cm/3,2 kg. <3 Kaikki meni niin hyvin ku voi vaan toivoa! Typy on aivan ihana, nyt tässä vaan ihmetellään ja opetellaan asioita! Palailen kertoilemaan synnytyksestä lisää kunhan kerkiän

 

Onnea nupeli!

Täällä eilen vietetty 1vko iän saavuttamista. Pe käytiin jo neuvolassa ja paino noussut hyvin. Katsotaan ke onko jo saavutettu syntymäpaino.
Päivät menee tytöllä nukkunut, syöden ja nukkuen. Isoveli ottanut toisen hyvin huomioon, itselle ehkä tuntuu vaikeimmalta juuri miten ottaa toista myös huomioon kun pieni takiainen tissillä kiinni aikas paljon.. mutta taitaa nää jutut löytää omat uomansa jossain vaiheessa.. ja muistakaa myös että vaikka lapsi syntyy nii hormonit ei kyl jätä teitä, tuntuu että vielä enemmän herkille nyt ku raskaana.. onneks tietää et mistä johtuu jos lukee jotain tai joku sanoo jotain mistä itku voi tulla, vaikka ei ois ehkä tarvettakaan..

Nyt taas syöttämään..

saraneito ja neito 1vk ja 1vrk

 

Hei! Meillekkin syntyi pieni suuri poika kiireellisellä sektiolla sunnuntaina 20.3 klo 20:21. Mitat oli 4100g ja 52cm pituutta. Kertomusta voin rustata myöhemmin, mutta siitä tulee sitten pitkä Raskausviikkoja oli kasassa jo 42+0(2)

 

Jei, poitsun paino on noussut hienosti ja syntymäpainokin ylitetty, joten oma maito ja lapsentahtisuus riittää! D-vitamiini aloitettu yhdellä gefilustipalla ja kynsien leikkaustakin voisi nyt harkita.

Tässä meikäläisen synnytyskertomus, poika siis syntyi tiistaina 8.3. illalla:
Limatulppaa, jossa veriviiruja irtosi hieman edellisenä torstaina ja lisää maanantaina aamulla. Supistukset alkoivat n. klo 16 maanantaina illalla ja n. klo 20 alkoivat tulla säännöllisemmin n. 15 minuutin välein ja otin Tensin käyttöön. Se auttoikin aluksi ihan hyvin. Myös syvään hengittämällä ja rentoutumiseen keskittymällä pystyi lieventämään kipua ja pystyin ottamaan supistuksia vastaan ihan sohvalla maaten. Supistuksia tuli koko yö, enkä juurikaan nukkunut kuin muutamia pikku torkkuja supistusten välissä. Supistukset ei kuitenkaan juurikaan tihentyneet, eivätkä voimistuneet kovin paljoa. Pari Panadolia otin, mutten huomannut niillä juuri vaikutusta. Tiistaiaamuna alkoivat supistukset olla hieman voimakkaampia ja otin tensin lisäksi käyttöön matalan äänenkäytön ja konttaus-tai polviasennon. Mies oli pokkana lähdössä vielä töihin, mutta ilmoitin aika painokkaasti, että ei muuten lähde. Jäi sitten etätöihin kotiin ja lopulta ehtikin tehdä täyden päivän. Kun kipu paheni kävin pitkässä suihkussa mikä oikein mukavasti lievitti kipua. Myös Tensissä siirryin boosterin maksimitehoon. Iltapäivällä meille tuli vielä patterinkorjaajat, jotka puuhasteli alakerrassa kun meikäläinen ähisteli yläkerran sohvalla. Ehkä klo 16 aikaan supistukset alkoivat pidentyä ja olla kivuliaampia, mutta edelleenkään eivät tihentyneet kuin 6-10 minuuttiin. Lopulta tuntui, että ainoastaan suihku auttaa, eikä sekään enää kovin hyvin ja pyysin miestä pakkaamaan auton ja soittamaan sairaalaan. Kätilö halusi puhua kanssani ja itkunsekaisesti selitin, että tulee todella pitkiä ja kipeitä 4-5 minuutin supistuksia muutaman minuutin välein enkä pysty olemaan kotona ja sain luvan lähteä sairaalaan. Olin suihkussa viimeiseen asti ja mies joutui melkein raahaamaan minut sieltä pois. Juuri ennen lähtöä tuntui, että jotain ehkä suihkussa lorahti ja se taisi olla lapsivedet. Pyyheeseen jäi isoja verisiä limatulppaklönnttejä. Autossa matkustin pylly tuulilasiin, halasin penkkiä ja huusin ääneen jokaisella supistuksella. Samoin myös kontallaan sairaalan aulassa. Vastaanottotiskillä otti lievästi pattiin kun virkailija kysyi, että millä asialla olen. Sanoin, että olisin tulossa synnyttämään. Käyrien ottaminen oli hirveää tuskaa ja ärsytti kun en saanut heti jotain kivunlievitystä enää edes vettä vaikka oli kova jano. Kipu ei helpottanut supistusten välilläkään. Kun käyrät oli otettu ja todettu, että kohdunsuu on 5 cm auki, pääsin synnytyssaliin ja sain ilokaasua ja kiireellisen epiduraalin. Ilokaasu auttoi jo jonkin verran ja epiduraali oli ihan mahtava. Niiden kanssa pärjäsin pari tuntia, minä aikana kohdunsuu aukesi kokonaan. Tässä vaiheessa myös vauvan päähän laitettiin anturi sydänkäyrän seurantaan. Myös kätilö vaihtui ja lisäksi synnytykseen osallistui kätilöharjoittelija, joka ei onneksi ollut ihan aloittelija enää. Kaiken kaikkuaan olin poditiivisesti yllättynyt Jorvin henkilökunnasta, kun joskus olen kuullut tylyistäkin kätilöistä. Epiduraalin vaikutus alkoi parin tunnin päästä lakata ja kun kätilöharjoittelijan antama selkähierontakaan ei auttanut niin sain vielä puolikkaan annoksen ennen ponnnistusten alkua. Myös pudendalipuudute annettiin tässä vaiheessa. Ponnistusvaihe aloitettiin kylkimakuulla, mistä siirryttiin jakkaralla kun oltiin saatu homma hyvin alkuun. Päätä joutui ponnistamaan aika monen supistuksen ajan aina 3-4 ponnistusta supistuksessa. Mutta kaiken kaikkiaan ponnistuvaihe oli 37 minuuttia ja sairaalassa olin 4 tuntia ennen syntymää, joten ensikertaiselle synnytys oli kai melko nopea. Pään synnyttyä loppu tuli kuin itsestään. Vauva parkaisi heti. Syntymäaika oli 21.37. Minut siirrettiin takaisin sängylle ja sain vauvan heti rinnalle ihokontaktiin. Silitin pientä olkapäätä ja ihmettelin, että miten se iho voi olla niin pehmeä... Istukka syntyi helposti. Repeämiä tuli ja niiden tikkaamista ihmetteli parhaillaan 4 kätilöä ja 2 lääkäriä. Tikkeihin jouduttiin laittamaan jonkun verran paikallispuudutetta piikillä ja suihkeena. Menetin 700 ml verta, enkä päässyt ylös kun pyörrytti niin paljon. Minua siis pyyhittiin puhtaammaksi, laitettiin virtsakatetri ja kärrättiin sängyllä perhehuoneeseen. Vauva sai olla melkein koko ajan rinnalla punnitusta ja mittausta lukuun ottamatta ja viettikin ensimmäiset pari päivää pääosin äidin paidan sisässä vaippasillaan ihokontaktissa. Vauvan sokereita seurattiin vuorokausi ja ne olivat onneksi rajojen sisällä. Lääkärintarkastuksessa kaikki oli muuten ok, mutta paino oli laskenut 7,8%. Kolmantena päivänä kotiin lähtiessä paino oli edelleen laskenut yli 10% syntymäpainosta, joten määrättiin 3 h välein syötöt ja 20 ml korviketta lisäksi joka syötöllä. Mutta nyt on siitäkin onneksi päästy. Mies ihanasti hoiti vaipanvaihdot ja haki aina ruuat meille kun itse en päässyt sängystä ylös.

 

Hei taas!

Meidän vauva olikin sitten melkein viikon ikään asti vastasyntyneiden osastolla. :S Eli hienosti sujuneen synnytyksen jälkeen sunnuntaina illalla todettiin ensin että tyttö on alilämpöinen ja verensokeri hiukan matalalla (2,8). Tyttö sitten paidan sisään lämmittelemään ja ruokailemaan. Verensokeri kuitenkin jatkoi laskuaan ja su-ma-yö kului lisämaidon ja sokerimittausten merkeissä... lisämaidostakaan ei ollut apua, sokeri oli pahimmillaan kai 1,2 (Normaali on siis vähintään 3,0.) Maanantaina aamuyöllä joutui sitten osastolle sokeritippaan.

Mä itse kotiuduin tiistaina. Vaikkei vauvalla mitään hätää ollutkaan niin tosi kurjaa oli silti lähteä miehen kanssa kaksin kotiin. Toki päivittäin kaikki aika oltiin osastolla mitä pystyttiin. Keskiviikkona vauva sitten pääsi sokeritipasta, mutta sitten lähtivätkin bilirubiiniarvot jyrkkään nousuun ja joutui vielä sinivaloon yhdeksi vuorokaudeksi.

Tänään päästiin vihdoin kotiin! Vaikka tosiaan noi pikkujuttuja olivatkin niin jotenkin ei ollut yhtään käynyt mielessäkään, että täysaikaisella vauvalla voisi olla jotain tollasia ongelmia. Oon tässä pyöritellyt mielessäni, että mistähän tuo hypoglykemiakin pohjimmiltaan johtui, kun mulla ei todettu raskausdiabetesta eikä muutakaan joka voisi lisätä tuohon riskiä... havaitsin tosin loppuraskaudessa että mulla tuntui itselläni välillä sokeri heittelehtivän (?) tai ainakin muutaman kerran uskon sen päässeen tosi alas. Puhuin siitä neuvolassakin, mutta ei siellä silloin asiaa mitenkään kommentoitu. Toisaalta kun vielä tuli tuo kellastuminenkin niin ehkä vauva vaan oli "epäkypsä". Luojan kiitos että syntyi sentään 39+6 eikä yhtään aikaisemmin, vaikka itse olisin varmaan innolla synnyttänyt jo rv 37...

Alkuviikosta typy oli aika vetämättömissä, pullomaitoakin piti aika lailla väkisin syöttää. Sitten kun sokerit ja bilirubiinit korjaantuivat niin on piristynyt paljon, imetyskin on alkanut sujua. Vauva on itse asiassa melkonen ahmatti, näin syömisen makuun päästyään

Tässä nyt päällimmäiset omat kuulumiset, lueskelen tuonnempana ajatuksella muiden viestit Meni jotenkin itsellä ajatukset sen verran sekasin ton vauvan osastojakson takia, etten tajua ulkomaailman menosta yhtään mitään.

Nupeli & typy <3

 

Moikka!

Hetki mennyt, että päässyt koneelle asti

ELI!!

17.3 klo 13.26 syntyi pieni poika 3615g ja 50cm <3

Synnytys siis käynnistettiin 39+0 mun pelon takia, koska edelliset olleet nopeita.

Mentiin PHKS aamulla 7.45 jossa annoin pissanäytteen ja käytiin käyrällä. Siitä lääkärille, joka antoi painoarvioksi 3.9kg. Oli lähettämässä mua vielä kotiin, koska saleissa ruuhkaa. Huoneessa ollut kätilö kuitenkin sanoi reaktioni nähtyään, että jos kuitenkin käynnistetään. On varmasti nopea homma.
Noh, klo 10.30 puhkaistiin kalvot. Tilanne oli siis melkein 3cm auki ja kaulaa pari cm ja pehmeä. Noin tunti odoteltiin salissa supistuksia, jotka rysähti sitten omineen päälle epäsäännöllisinä kokoajan kipeytyen. Niitä tuli n. 5-10min välein ja olivat melko lyhyitä. Kokoajan silti kohdunsuulla tapahtui. Parin supistuksen jälkeen oli jo kaula hävinnyt ja 5cm auki. Ilokaasua otin pahimpaan kipuun. Se ei vienyt kipua pois, mutta pisti pään niin sekaisin että kivun kesti. Supistukset kävivät kokoajan vain alavatsaan ja reisiin. Viimeisiä supistuksia nojailin sänkyyn, kunnes tuli ponnistuksen tarve. Sängylle ja tarkastus.. 9cm ja pieni lippa. Seuraavalla supistuksella kätilö työnsi lippaa pois ja täysin auki.
11min ponnistus tuntui paljon pidemmältä. Mulle iski kamala paniikki ja edellisten synnytysten rajuus iski mieleen. Menetin kontrollini ja huusin ja itkin vain paniikissa. Kätilö ja opiskelija olivat aivan mahtavia ja palauttivat maan pinnalle aina paniikin iskiessä ja sain voimaa ponnistaa.
Ei vaurioita tullut itselle. Vauvalla laski sokerit ja lisämaitoa sai, jonka jälkeen ei ole rinnalle suostunut ja maitoa en ole nousemaan saanut, eli korvikkeella mennään Bilit nousi osastolla, mutta pysyivät maltillisina. Käytiin kotiutumisesta seuraavana päivänä kontrollissa ja laskeneet ovat.

Itselleni nappasin nyt viime lauantaina mojovan kohtutulehduksen ja perheen kaksi muuta lasta ja kohta vissiin minäkin (tuntemuksista päätellen) flunssan.... jospa pieni säästyisi..

Onnea jakautuneille <3

Hipsutin ja Jorma 1vko 5pv <3

 

Onnea muille jakautuneille

Me ollaan edelleen sairaalassa, käynnistys alotettiin 12 päivää sitten ja sektio tehtiin 10 päivää sitte eli n. 12pvää täällä oltu. Viime perjantaina kotiuttivat ja kerkesin yhden yön olemaan kotona, kunnes lauantai iltana nousi äkillinen kuume ja tänne takasi. Tulehdusarvot ei ottanu laskiakseen, nyt vihdoin päästy 107 arvojen kanssa, ehkä joskus kotiin. Täällä on nii tympiä, kun joutuu yksin ottaan vastaan masuvaivasen vauvan kiukut ja ihte väsynyt ja kipeä.

 

Hei!

Jospa sitä jaksaisi muistella synnytystä Mulla siis alun perin oli aika paha synnytyspelko, ja niin vain sainkin huomata synnytyksen jälkeen että pelko oli ihan turhaa. Synnytyksestä jäi mulle tosi ihana muisto, liikutun kyyneliin asti kun ajattelen että niin se meidän ihana prinsessa tuli maailmaan sinä päivänä - enkä koskaan enää saa sitä päivää takaisin...

Joitakin yhtymäkohtia löysin muuten Merikin synnytyskertomuksesta... ainakin meillä vaikutti olleen aika samoja kivunlievityskeinoja käytössä

Lauantaina illalla ennen palmusunnuntaita n. yheltätoista menin sohvalle makoilemaan ja laskin vähän liikkeitä, kun tuntui että vauva oli ollut hiljaisempi. Kyllä niitä liikkeitä sitten riittävästi tuntui, mutta hiljalleen puoliltaöin aloin huomata supistuksia. Ne tulivat ensin tosi harvoin, 10-15 minuutin välein. Yritin nukkua, mutta vähän alkoi mielessä jo jännittää että nytkö nämä ovat niitä supistuksia. Pakko oli jossain vaiheessa nousta ylös, samalla alkoi sitten hetkittäin valua lapsivettä ja jouduin ramppaamaan vessassa, vatsa oli ihan sekaisin :S Kahden aikoihin herätin sitten miehen, kun ei ollut kiva olla yksinään. Miehen unensekainen kommentti oli kyllä aika vertaansa vailla: "No pitikö sunkin nyt keskellä yötä alkaa synnyttelemään..."

Supistukset alkoi tihentyä mutta toisaalta ne oli aika lyhyitä. Jumppapallo ja lämpöpussi auttoivat. Joskus neljän aikaan käytiin vielä saunassa miehen kanssa. Jälkeenpäin jäi naurattamaan että mä vielä sheivasin silloin sääret... kun en halunnut mennä karvaisilla jaloilla synnyttämään

Soitin sairaalaan (eivät mitenkään estelleet tulemasta) mutta mietin vielä että lähdetäänkö vai ei... Kuuden aikoihin sitten oltiin sairaalassa. Puoli tuntia tuntu pitkältä ajalta olla siinä käyrillä, kun ei oikein voinut liikkua ja supistukset oli jo suht ikäviä. Olin kyllä vasta kolme senttiä auki. Kysyin mahdollisuutta päästä ammeeseen, mutta jouduin odottelemaan ammetta puolisen tuntia. Sen ajan olin suihkussa jumppapallon kanssa. Pääsin sitten saliin mutta totesin kätilölle suoraan että nyt ei enää ammeet auta... Eipä siinä sitten muuta kuin sängylle ilokaasun kanssa, ja kätilö alkoi jo samalla valmistella epiduraalia. Sovittiin kätilön kanssa, ettei kuitenkaan ihan vielä laiteta sitä, ja kätilö lähti aamiaistauolle.

Kätilön tauon aikana supistukset muuttu ihan kestämättömiks. Oli pakko kutsua kätilö kesken aamiaisensa paikalle... todettiin että nyt oli auki 6cm (kello varmaan tässä vaiheessa jotain 8-9 välillä?). Kätilö ja lääkäri selvästi yrittivät kiirehtiä epiduraalia, koska olin niin kipeä etten pystynyt kuin huutamaan ilokaasumaskiin Epiduraali hiukan siis myöhästyi, mutta tuli kyllä niin itselle kuin kätilöllekin yllätyksenä miten nopeasti synnytys eteni. Onneksi epiduraali sitten lopulta kyllä auttoi.

Johonkin kymmeneen mennessä paikat oli kai täysin auki. Juttelin kätilön kanssa siitä että pelkäsin kovasti repeämiä ja myös ponnistusvaiheen kipua. Kätilö suositteli pudendaalipuudutetta, jos se vain vielä saataisiin laitettua. Mietin kyllä hetken mutta päädyin sitten ottamaan puudutteen. Sitten päästiinkin ponnistelemaan... puudutteet taisivat hiukan laannuttaa supistuksia. Tunsin kyllä paineentunnetta mutta jouduin aika paljo aina odottelemaan seuraavaa supistusta, jotta voisi ponnistaa. Sain sitten oksitosiinia vähän vauhdittamaan hommaa. Jossain kohtaa kätilö tuumi että olisi hyvä tehdä episiotomia. Sekin vähän mietitytti mutta ajattelin että kätilö on pätevämpi arvioimaan sen tarvetta kuin minä... eli eppari tehtiin, tosin kuulemma aika maltillinen.

Ponnistusvaihe kesti puoli tuntia. Sitten kun pää oli ulkona, tuntui että loppu tuli itsestään... Tyttö oli vähän harmaa syntyessään mutta kaikki ihan ok kuitenkin. Mullakaan ei tarvinnut tikata kuin se eppari, mitään repeämiä ei tullut. Enkä menettänyt juurikaan verta, taisi olla vain joku 200 ml (?).

Synnytyksen jälkeen olin vähän heikkona enkä pysynyt pystyssä. Varmaan ne puudutteet tekivät heikkoa oloa, samoin monen tunnin syömättömyys. Seuraavana päivänä jaksoin kyllä jo ihan normaalisti olla ylhäällä. Häntäluu oli muutaman päivän kipeä, samoin tietysti epparihaava. Nyt 1,5 viikkoa synnytyksen jälkeen epparihaavakaan ei enää vaivaa, mutta uutena ilmestyi jostain ikään kuin "liitoskipua" tuohon alapään etupuolelle (häpyluu tms?).

Kätilö oli tosi kiva, tsemppasi paljon ja kehui reippaaksi synnyttäjäksi synnytyksen jälkeen On niin helpottunut olo, kun kaikki meni hyvin eikä mikään niistä omista kauhukuvista toteutunut. Kipu olo kyllä tosi kovaa ennen epiduraalia, kätilökin kuvaili synnytyksen etenemistä rajuksi... Se kipu kyllä lamaannutti täysin, en tosiaan voinut kuin maata sängyllä ja huutaa. Eipä siitä kivusta mitään traumoja jäänyt, ehkä kuitenkin jollain tasolla "huono synnyttäjä" -olo, kun noita lääkkeellisiä kivunlievityksiä käytettiin. Tuntuu hurjalta, että jotkut selviää "luomusti"

 

Onnea synnyttäjille!

Täällä tultu käytyä harvakseltaan. Vauva ihana mutta aika tuntuu menevän tän kaiken Rumban pyörittämiseen ja lopun ajasta kamala väsymys

Luulen että omalta osaltani en jatka kirjoittelua synnyttäneiden puolella, toivottavasti saatte keskustelun luotua sinne

 

Hei täällä syntyi 15.3 poika 3380g ja 48cm viikkolla 41+1

 

1 kk neuvolassa painoa tullut yli kilo syntymästä ja senttejä neljä lisää. Ei ihme, että osa vaatteista on jo pieniä. Ollaankin jo kaiveltu esille joitain 62 cm vaatteita ja sain äitiyspakkauksestakin pestyä sen kokoiset. Ei ne enää 60 C pesun ja kuivausrummun jälkeen enää näytä ihan niin valtavilta kuin aluksi tuntui. Itsellä hemoglobiini on kanssa taas normaalitasolla ja paino alle raskautta edeltävää. Imetys on pop! Ekat päivät ilman iskää on mennyt ihan mukavasti.

 

Ihana kuulla teidän kuulumisia

Meille syntyi 1.4 pikkuinen poika. Painoa n. 3400 ja pituutta 47,5 Nämä ensimmäiset päivät menny tosi hyvin. Vauva rauhallinen ja ei turhia itkeskele

 

20.3 Syntyi meille poika 4390g & 53cm