**Maaliskuun murut 2014** Helmikuussa <3
- Viestiketjun aloittaja Babytwo
- Ensimmäinen viesti
Viikko äitiyslomaa takana, ja sitä ennen pari viikkoa sairauslomaa, mutta toistaiseksi valmistautuminen vauvan saapumiseen on edelleen ihan alkutekijöissään. Eilen saatiin tosin tutuilta järjetön määrä pikkuvaatteita, ehkä sitä ensi viikolla ehtisi niitä lajittelemaan ja aloittamaan pyykkäystä. Turvakaukalokin hankittiin eilen. Pysyn kyllä loitolla kaikista vadelmanlehtiteistä ja muista, että ehditään loput hankinnat tekemään, ainakin hoitopöytä kaikkine tarvikkeineen pitäisi jostain vielä taikoa.
Saikulla olin supistusten takia, jotka olivat jo jotain saaneet aikaan, ja toissayönäkin oli taas sellaisia, että mielenkiintoista kuulla ensi viikon lääkärikäynnillä, mikä on nykytilanne. Mutta aika monta viikkoa tässä vielä taidetaan tarvita, että koti on valmis pikkuisen tulla.
StiinaM ja PikkuM, huomenna 36+0
Saikulla olin supistusten takia, jotka olivat jo jotain saaneet aikaan, ja toissayönäkin oli taas sellaisia, että mielenkiintoista kuulla ensi viikon lääkärikäynnillä, mikä on nykytilanne. Mutta aika monta viikkoa tässä vielä taidetaan tarvita, että koti on valmis pikkuisen tulla.
StiinaM ja PikkuM, huomenna 36+0
Viimeksi muokattu:
Tipetsu ja mikäs estää sinua kosimasta ja ostamasta sormuksia? 
Nimittäin luulenpa, että monet miehet ovat sellaisia, että ehdotuksille jänskätään, mutta sitten kun tilanne on edessä, niin se ollaan joko niin tai näin
Minä tein niin vuosi sitten, vaikka olinkin aina ennen ollut sitä mieltä, että se on miehen homma.
Okei, se ei mennyt niin romanttisesti kuin oltais toivottu, mutta toivon mukaan häät sitten menevät. En ole vielä häihin valmis, vasta vuosi kihloissa ja vaikka tiedänkin, että tuo on se miun ukko, niin hidastelen ja odottelen sitä täydellistä ajankohtaa
Nimittäin luulenpa, että monet miehet ovat sellaisia, että ehdotuksille jänskätään, mutta sitten kun tilanne on edessä, niin se ollaan joko niin tai näinMinä tein niin vuosi sitten, vaikka olinkin aina ennen ollut sitä mieltä, että se on miehen homma.
Okei, se ei mennyt niin romanttisesti kuin oltais toivottu, mutta toivon mukaan häät sitten menevät. En ole vielä häihin valmis, vasta vuosi kihloissa ja vaikka tiedänkin, että tuo on se miun ukko, niin hidastelen ja odottelen sitä täydellistä ajankohtaa
Tipetsu mulla oli vähän sama nuorena, vaikka kihloihin oli menty jo mun ollessa 17v, niin naimisiin en suostunut... Nyt vanhempana sitten asiaa ajattelee eri tavalla, ja varsinkin se on mukavaa, että on sama nimi. Meillä on siis 5v hääpäivä 13.3. ja laskettu aika 14.3! :heart: Mies toivoi vauvaa hääpäivälahjaksi, mut saa nyt sen vähän etukäteen... Olin itse häissä raskaana jotain viikolla 33 ja oli kivat häät, mut olishan se varmaan ollu erilaista jonakin toisena ajankohtana.
Kävin tänään ottamassa influenssarokotteen neuvolassa ja viisas neuvolantäti oli varannu mulle puolen tunnin ajan, ettei tarvii taas keskiviikkona ajella sinne. Hb oli onneks noussut vähän eli 113, pissa puhdas ja rr 124/61. Mutta sf sitten jo 34 cm, eli lähellä yläkäyrää ja siten isompi ku mulla kellään näillä viikoilla. Neuvolantätikin sitä ihmetteli, kun lapsivettä normaali määrä, mut jostain syystä tää maha on iso ja vauva tuntuu mun mielestä tosi isolta. Ja on kuulemma ultrienkin välisenä aikana tosi iso kasvu (noin 700g), että ei varmaan käynnistys oo yhtään huono juttu. Sinänsä outoa, et kasvaa näin, ku kuitenkin yritän noudattaa radidieettiä ja arvot ihan ok, kun en syö makeaa.
Tänään sitten 2 viikkoa jäljellä, jos hyvin käy, tai ei tuu jostain syystä ennen. :heart:
Babytwo en ehtinyt ajallaan kommentoimaan, mut yleensä mulla ainakin noi kovat supistukset selässä tuntunu just vasta synnytyksessä, sitä ennen vaan muuta kipua. Ja synnytyssupistukset tulee silleen aaltomaisina ja säteilee reisiinkin, ja tekee tosiaan kipeää. Mutta ei sulla taida kauaa enää mennä, olin jo varma et lähtö oli tullu.
Vointeja kaikille ja voimia vikoihin päiviin tai viikkoihin!
Bambiina & Veera-Valtteri 36+3
Nyt vanhempana sitten asiaa ajattelee eri tavalla, ja varsinkin se on mukavaa, että on sama nimi. Meillä on siis 5v hääpäivä 13.3. ja laskettu aika 14.3! :heart: Mies toivoi vauvaa hääpäivälahjaksi, mut saa nyt sen vähän etukäteen... Olin itse häissä raskaana jotain viikolla 33 ja oli kivat häät, mut olishan se varmaan ollu erilaista jonakin toisena ajankohtana.Kävin tänään ottamassa influenssarokotteen neuvolassa ja viisas neuvolantäti oli varannu mulle puolen tunnin ajan, ettei tarvii taas keskiviikkona ajella sinne.
Hb oli onneks noussut vähän eli 113, pissa puhdas ja rr 124/61. Mutta sf sitten jo 34 cm, eli lähellä yläkäyrää ja siten isompi ku mulla kellään näillä viikoilla. Neuvolantätikin sitä ihmetteli, kun lapsivettä normaali määrä, mut jostain syystä tää maha on iso ja vauva tuntuu mun mielestä tosi isolta. Ja on kuulemma ultrienkin välisenä aikana tosi iso kasvu (noin 700g), että ei varmaan käynnistys oo yhtään huono juttu. Sinänsä outoa, et kasvaa näin, ku kuitenkin yritän noudattaa radidieettiä ja arvot ihan ok, kun en syö makeaa. Tänään sitten 2 viikkoa jäljellä, jos hyvin käy, tai ei tuu jostain syystä ennen. :heart:
Babytwo en ehtinyt ajallaan kommentoimaan, mut yleensä mulla ainakin noi kovat supistukset selässä tuntunu just vasta synnytyksessä, sitä ennen vaan muuta kipua. Ja synnytyssupistukset tulee silleen aaltomaisina ja säteilee reisiinkin, ja tekee tosiaan kipeää. Mutta ei sulla taida kauaa enää mennä, olin jo varma et lähtö oli tullu.
Vointeja kaikille ja voimia vikoihin päiviin tai viikkoihin!
Bambiina & Veera-Valtteri 36+3
Meilläkin minä ostin kihlasormukset ja vihkisormuksen, ja yhdessä sovittiin naimisiin menosta ensinnäkin, ei ollut romanttisia kosintoja kummaltakaan osapuolelta.
Toivottavasti Tipetsu se sinun ukkosi tulee järkiinsä vielä ja kosii
Minäkin luulin että Babytwolla tuli jo lähtö! Eipä tässä ole kaukasia enää meillä kellään, kyllä on ruvennu jänskättämään ihan urakalla, että millonka se lähtö tulee ja miten. Lääkkäri meinasi viime viikolla että ei ole vielä syntymässä niin nyt on sellanen tunne että menee varmasti yliajalle.
Hommasin sellasen velour kaukalopussin, on siinä kuitenkin kevyttä toppausta, kyllä kait se riittää. Ja ostin ihan uutena 50-koon vaatteita muutaman että olis oikein pehmeitä, vaikken aikonutkaan ensin. Pari potkupukua tai yökkäreitä ne tais olla oikeesti ja sellasen ihanan ohuen fleecehaalarin, sen vois ottaa kans kotiutumisvaatteeksi.
Sairaalakassit on melkeen valmiit, laitoin kaks kassia. Ittelle kassi sinne osastolle, johon tuli kokista, suklaata, alkkarit, sukkia, imetysliivit, liivinsuojia, hammasharja ja -tahna, hiusharja+pompulat. Ja lähtiessä se tärkein eli neuvolakortti. Toisessa kassissa on vaippoja muutama ja ittelle siteitä ja kotiutumisvaatteet molemmille. En tiiä onko hyvä vai huono, sen näkee vasta sitten.
Tofferiina 36+4
Toivottavasti Tipetsu se sinun ukkosi tulee järkiinsä vielä ja kosii
Minäkin luulin että Babytwolla tuli jo lähtö!
Eipä tässä ole kaukasia enää meillä kellään, kyllä on ruvennu jänskättämään ihan urakalla, että millonka se lähtö tulee ja miten. Lääkkäri meinasi viime viikolla että ei ole vielä syntymässä niin nyt on sellanen tunne että menee varmasti yliajalle. Hommasin sellasen velour kaukalopussin, on siinä kuitenkin kevyttä toppausta, kyllä kait se riittää. Ja ostin ihan uutena 50-koon vaatteita muutaman että olis oikein pehmeitä, vaikken aikonutkaan ensin. Pari potkupukua tai yökkäreitä ne tais olla oikeesti ja sellasen ihanan ohuen fleecehaalarin, sen vois ottaa kans kotiutumisvaatteeksi.
Sairaalakassit on melkeen valmiit, laitoin kaks kassia. Ittelle kassi sinne osastolle, johon tuli kokista, suklaata, alkkarit, sukkia, imetysliivit, liivinsuojia, hammasharja ja -tahna, hiusharja+pompulat. Ja lähtiessä se tärkein eli neuvolakortti. Toisessa kassissa on vaippoja muutama ja ittelle siteitä ja kotiutumisvaatteet molemmille. En tiiä onko hyvä vai huono, sen näkee vasta sitten.
Tofferiina 36+4
Ei tullut lähtö ei Mutta jotenkin on sellainen olo nyt että ei tässä enää kauaa mene Olen ceridalilla öljynnyt välilihaa ja nyt tuon lauantain jälkeen "tuntuma" oli siellä jotenkin erilainen, joten ehkäpä ne ovat jotain saaneet aikaiseksi. Myös tullut sellainen voimallinen olo, olen kahtena päivänä käynyt pidemmän kävelylenkin ja se on sujunut yllättävän kivuttomasti kun aiemmin en ihan oikeasti voinut linkuttaa autopaikkaa pidemmälle kotipihalla. Olisko tyyntä myrskyn edellä? Toivotaan Kuitenkin se sellainen kiire hävisi, nyt on seesteinen olla ja olen käpertynyt itseeni ja tähän synnytyksen valmistautumiseen täysin. Elän omassa pikku kuplassani
Katseleeko muut synnytysvideoita/lukee synnytystarinoita? Musta tuntuu että saan niistä hirveästi voimaa ja tsemppiä jaksaa oman lapsen syntymään, joka päivä vietän pitkän tovin nettiä selaillen
Naimisiinmenosta Itsekin siitä haikailen mutta tosiaan haluan että kaikki ajatukset voi keskittää häihin, elämäntilanne on tasainen, eikä muita muutoksia ole näköpiirissä. Olen sellainen että muuten käy stressi liikaa päälle. Kihloihin olen koittanut miestä välillä puhella, oon niin vanhanaikainen että miehen on tehtävä kosinta Mitään vikaa naisen tekemässäkään ei toki ole, vika on pääni sisällä
Itsekin tällä viikolla hoidan viimeiset hankinnat, jostain kumman syystä tuli pienoinen kiire ne tehdä pois alta
Mutta jotenkin on sellainen olo nyt että ei tässä enää kauaa mene Olen ceridalilla öljynnyt välilihaa ja nyt tuon lauantain jälkeen "tuntuma" oli siellä jotenkin erilainen, joten ehkäpä ne ovat jotain saaneet aikaiseksi. Myös tullut sellainen voimallinen olo, olen kahtena päivänä käynyt pidemmän kävelylenkin ja se on sujunut yllättävän kivuttomasti kun aiemmin en ihan oikeasti voinut linkuttaa autopaikkaa pidemmälle kotipihalla. Olisko tyyntä myrskyn edellä? Toivotaan Kuitenkin se sellainen kiire hävisi, nyt on seesteinen olla ja olen käpertynyt itseeni ja tähän synnytyksen valmistautumiseen täysin. Elän omassa pikku kuplassani Katseleeko muut synnytysvideoita/lukee synnytystarinoita? Musta tuntuu että saan niistä hirveästi voimaa ja tsemppiä jaksaa oman lapsen syntymään, joka päivä vietän pitkän tovin nettiä selaillen
Naimisiinmenosta Itsekin siitä haikailen mutta tosiaan haluan että kaikki ajatukset voi keskittää häihin, elämäntilanne on tasainen, eikä muita muutoksia ole näköpiirissä. Olen sellainen että muuten käy stressi liikaa päälle. Kihloihin olen koittanut miestä välillä puhella, oon niin vanhanaikainen että miehen on tehtävä kosinta
Mitään vikaa naisen tekemässäkään ei toki ole, vika on pääni sisällä Itsekin tällä viikolla hoidan viimeiset hankinnat, jostain kumman syystä tuli pienoinen kiire ne tehdä pois alta
Babytwo katotko youtubesta niitä videoita? Kattoin äsken katsomosta pieniä ihmeitä, kyllä sai itkeä pillittää, kun siinä yks vauva ei meinannu tulla pihalle, oli hartia jumissa, se olikin 4,6 kilonen, mut loppu hyvin kaikki hyvin. Taidanpa mennä sinne youtubeen kattelemaan.
Juu sieltä juuri Kirjautuu vaan sisään niin näkee ne "leikkaamattomat" versiotkin, muutaman tosi kauniin luomusynnytyksen oon kattonu. Hienoo nähdä eri kuvakulmasta synnytys, kun itse ei omaansa voi sillä tavalla nähdä enkä halua laittaa miestä kuvaamaan toosaani Vois olla että se näky tekis meille vuoden selibaatin Siis miehen mielestä. Toki en itsekään haluaisi omaa alapäätäni nähdä viikkoon pariin synnytyksestä, en edes mielenkiinnosta. Mutta muiden synnytyksiä minua ei haittaa katsella, se on lähinnä todella mielenkiintoista. Täälläkin tihrustetaan joka ikisen videon/tarinan jälkeen Ja kiitti paljon ohjelma-vinkistä, taidankin seuraavaksi siirtyä pienten ihmeiden pariin
Kirjautuu vaan sisään niin näkee ne "leikkaamattomat" versiotkin, muutaman tosi kauniin luomusynnytyksen oon kattonu. Hienoo nähdä eri kuvakulmasta synnytys, kun itse ei omaansa voi sillä tavalla nähdä enkä halua laittaa miestä kuvaamaan toosaani Vois olla että se näky tekis meille vuoden selibaatin Siis miehen mielestä. Toki en itsekään haluaisi omaa alapäätäni nähdä viikkoon pariin synnytyksestä, en edes mielenkiinnosta. Mutta muiden synnytyksiä minua ei haittaa katsella, se on lähinnä todella mielenkiintoista. Täälläkin tihrustetaan joka ikisen videon/tarinan jälkeen Ja kiitti paljon ohjelma-vinkistä, taidankin seuraavaksi siirtyä pienten ihmeiden pariin Kattelin niitä videoita, toisilla näytti niin helpolta, pullahti vain pihalle ykskaks, menispä itelläkin sillä lailla vaan turha toivo taitaa olla
POKS 39+0! :heart:
Joo, eikä mulla sitten muuta Ei tuntemuksia tai muutakaan jännää. Alkaa olla jo paha, paha aavistus siitä että menee yliajalle, jaiks. Päivää kerrallaan.
Hirmusti tsemppejä teille muille odottajille ja kipakoita suppareita raskauteen kypsyneille!
Mayinka & Nyytti - TJ 7!
Joo, eikä mulla sitten muuta
Ei tuntemuksia tai muutakaan jännää. Alkaa olla jo paha, paha aavistus siitä että menee yliajalle, jaiks. Päivää kerrallaan.Hirmusti tsemppejä teille muille odottajille ja kipakoita suppareita raskauteen kypsyneille!
Mayinka & Nyytti - TJ 7!
Piti ihan tulla tänne ihmettelemään, että miten te muut koette vauvan liikkeet? Minä oon koko illan itkeny miehelle, etten tiedä miten jaksan vielä monta viikkoa näitä tuntemuksia. Kun siis vauvan liikkeet koskee ihan hirveesti. Varsinkin illat on vaikeita kun vauva saattaa pyöriä monta tuntia aiheuttaen kipua ihan koko alapäässä ja lisäks kohdun yläosassa..
Itkettää vaan kun tuntuu, ettei voimat enää riitä.
Itkettää vaan kun tuntuu, ettei voimat enää riitä.
Saaju Itsellä välillä samankaltaisia ajatuksia lisäks pienokainen saattaa hetkittäin tuntkea takapuoltaan kurkkuun asti tai majailla vaan toisella puolella mahaa niin että sattuu tai tuntuu ikävältä. Toisena hetkenä juttelen asukin kanssa vielä sängyssä ja jos täällä jätetään riuhumiset jonain iltana vähemmälle saa kyllä mut huolestumaan mut edelleen on kyllä aktiivinen kaveri.. <3 Inhottavimmalta oon kyllä alusta asti kokenut liikkeet sillon ku ite pystyasennossa :/ Iltasin pyydänkin miestä monesti rauhottamaan lapsensa. Tunnistaa jotenkin eri käden mahan päällä ja saattaa potkasta muutaman kerran ja sen jälkeen liikkuu mukamas rauhallisemmin
Eilen oli viimeinen äippä polin kontrolli ja viikkoja poksu 36. Kaikki mahassa hyvin niin seuraava kontrolli on sitten synnytys Edelleen omaa siroa käyräänsä kasvaa ja ultalla mitattuna painoa kertynyt 2300 grammaa ja arvio että syntyessään lähempänä 3 kiloa kun 3,5. Aikamoinen rääpäle. Hieman paikat alkaneet pehmenemään ja lyhenemään kuitenkin sen verran nuori lääkäri ettei ottanut kantaa odotetaanko häntä tulevaksi viikon vai 5 viiden viikon päästä. Neuvolaanhan käynti on sitten ensviikolla.
Tajusin vasta nukkumaan alkaessa että lisäs sitten tuo tutkiminen napakampia supistuksia aika paljonkin ja sen takia illalla oli oksettava olo ja nyt sitten oli noustava syömään.
Tunteet edelleen ailahtelee toisaalta toivoisin synnyttäväni vaikka heti, koska ois kiva taipua johonkin suuntaan, toisaalta taas on hyvä jos ainakin puolikiloa kerryttäis painoa mahassa mihin viimeks oli mennyt 3 viikkoa. Lisäks lähestyvä synnytys jännittää enemmän, vaikka kuinka yritän olla avoimin mielin.
Eilen oli viimeinen äippä polin kontrolli ja viikkoja poksu 36. Kaikki mahassa hyvin niin seuraava kontrolli on sitten synnytys
Edelleen omaa siroa käyräänsä kasvaa ja ultalla mitattuna painoa kertynyt 2300 grammaa ja arvio että syntyessään lähempänä 3 kiloa kun 3,5. Aikamoinen rääpäle. Hieman paikat alkaneet pehmenemään ja lyhenemään kuitenkin sen verran nuori lääkäri ettei ottanut kantaa odotetaanko häntä tulevaksi viikon vai 5 viiden viikon päästä. Neuvolaanhan käynti on sitten ensviikolla. Tajusin vasta nukkumaan alkaessa että lisäs sitten tuo tutkiminen napakampia supistuksia aika paljonkin ja sen takia illalla oli oksettava olo ja nyt sitten oli noustava syömään.
Tunteet edelleen ailahtelee toisaalta toivoisin synnyttäväni vaikka heti, koska ois kiva taipua johonkin suuntaan, toisaalta taas on hyvä jos ainakin puolikiloa kerryttäis painoa mahassa mihin viimeks oli mennyt 3 viikkoa. Lisäks lähestyvä synnytys jännittää enemmän, vaikka kuinka yritän olla avoimin mielin.
Tänneppä ei mitään uutta. Perjantaina alkaisi minunkin äitiysvapaani jälleen. Päivät ovat kuluneet räkää valuttavan esikoisen hoidossa niin, että omia kolotuksia ei ole oikein voinut huomioida. Pari viikkoa sitten alkoi potkut tuntua ylöspäin, mutta taas on ollut kylkeen potkimista. Olisi kiva tietää miten päin siellä majaillaan ja aiotaanko siellä olla ollenkaan pää lopullisesti alaspäin. Hikka kyllä tuntuu lantiossa, joten voi olla, että vetää itsensä vaan jotenkin mutkalle. Ainakaan ei ole kiinnittynyt vielä, koska välillä on helpompi kävellä, kun pää ei hiero lantioliitoksia ja maha nousee korkeammalle.
Saaju, ymmärrän hyvin tuskaisen olotilan. Esikoisesta kivuliasta möyrimistä oli enemmän, ja silloin syynä oli vähäinen lapsivesi. Jouduin sen takia kontrolleihinkin lopussa. Lapsivettä oli joissain tutkimuksissa tilkkanen, joissain normaalin alarajoilla. Mutta kyllä ne liikkeet tuntuivat!
Vähäiset unet ovat nyt vaihtuneet tukkiuniin. Menen nukkumaan vaihteeksi jo ysiltä ja heräilen pari kertaa yössä, mutta sitten taas saan nukuttua aamuun asti. No, tänään heräsin jo viideltä, mutta olen nukkunut hyvin silti. Tosi outoa kun ei tiedä miten saa taas vaikka ensi viikolla unta.
Itkuhälyttimistä joku kyseli, meille hankittiin talvivauvalle nämä Neonate itkuh Hinnakkaat, mutta hyvät; reagoivat nopeasti, akku toimii pitkään ja kestävät varmasti pakkasia. Ei tarvitse pelätä siis että syttyvät palamaan tai viritellä vaunujen lähelle jotain ämpärivirityksiä pohjoismaisten sääolojen takia, kuten jotkut ystäväni Philipsien käyttäjinä ovat tehneet. Tosin makuasia. Saapa nähdä miten tätä keväisempää vauvaa tulee vaunuissa nukuteltua, meillä muuten sopiva paikka rivitalossa on keväisin tosi kuuma auringonpaisteesta.
Synnytyssuunnitteluun tuli kutsu, olisi maaliskuun alussa. Sitten taas olen viisaampi, minkäkokoista sieltä voi odotella ja kaikki muutkin valistuneet arvaukset. Ainakin huolella roplaamista on taas luvassa, koska opiskelijaporukka on mukana. Mulle käy ihan hyvin, esikoisesta opiskelijat toivat oman huumorilisäyksensä hommaan. Eiköhän siihen maaliskuun alkuun mennessä ensimmäiset tälläkin palstalla ole jo synnyttäneetkin!
Nynaeve ja Nuppi 34+4
Saaju, ymmärrän hyvin tuskaisen olotilan. Esikoisesta kivuliasta möyrimistä oli enemmän, ja silloin syynä oli vähäinen lapsivesi. Jouduin sen takia kontrolleihinkin lopussa. Lapsivettä oli joissain tutkimuksissa tilkkanen, joissain normaalin alarajoilla. Mutta kyllä ne liikkeet tuntuivat!
Vähäiset unet ovat nyt vaihtuneet tukkiuniin. Menen nukkumaan vaihteeksi jo ysiltä ja heräilen pari kertaa yössä, mutta sitten taas saan nukuttua aamuun asti. No, tänään heräsin jo viideltä, mutta olen nukkunut hyvin silti. Tosi outoa kun ei tiedä miten saa taas vaikka ensi viikolla unta.
Itkuhälyttimistä joku kyseli, meille hankittiin talvivauvalle nämä Neonate itkuh Hinnakkaat, mutta hyvät; reagoivat nopeasti, akku toimii pitkään ja kestävät varmasti pakkasia. Ei tarvitse pelätä siis että syttyvät palamaan tai viritellä vaunujen lähelle jotain ämpärivirityksiä pohjoismaisten sääolojen takia, kuten jotkut ystäväni Philipsien käyttäjinä ovat tehneet. Tosin makuasia. Saapa nähdä miten tätä keväisempää vauvaa tulee vaunuissa nukuteltua, meillä muuten sopiva paikka rivitalossa on keväisin tosi kuuma auringonpaisteesta.
Synnytyssuunnitteluun tuli kutsu, olisi maaliskuun alussa. Sitten taas olen viisaampi, minkäkokoista sieltä voi odotella ja kaikki muutkin valistuneet arvaukset. Ainakin huolella roplaamista on taas luvassa, koska opiskelijaporukka on mukana. Mulle käy ihan hyvin, esikoisesta opiskelijat toivat oman huumorilisäyksensä hommaan. Eiköhän siihen maaliskuun alkuun mennessä ensimmäiset tälläkin palstalla ole jo synnyttäneetkin!
Nynaeve ja Nuppi 34+4
Ääh, mullekin kelpais synnytystapa-arviossa käynti ja sisätutkimus, jos vaikka sais toimintaan vipinää! Vaan ei, kuntamme ystävällisesti säästää ja pitää odottavia äitejä piinassa..
Saaju, täällä myös ollut kivuliasta jo useamman kuukauden mahan kanssa, loppua kohden alkanut myös itse vauva aiheuttamaan kipua raapimalla haaroväliä todella ikävästi ja potkimalla kovempaa. Olen monesti manannut itsekseni ja tokaissutkin suutuspäissäni vauvalle että olis nyt edes hellempi ja heti saanut huonon omantunnon. On itketty itkuja ja varsinkin se väsymys raskauteen on todella uuvuttavaa.
Te joilla on esikoinen/aiempia lapsia, kysymys! Oletteko meinannut pitää lapsen hoidossa vai ottaa kotihoitoon? Meillä olisi hoitopaikka vielä plakkarissa, mutta sydämeen koskee ajatus että pieni lapsi olisi toisten hoidettavana kun itse kotona. Kuitenkin jos pitäisi muksun siellä sen aikaa että näkisi miten arki lähtee sujumaan, saahan sen sieltä sitten kotiin. Jos vauva itkee öisin, missä välissä nukun itse jos esikoinen kotona ja valvovat ristiin sitten päivällä? Mies ei voi pitää lomaa kuin max. viikon syntymän jälkeen.. Toisaalta, ovathan muutkin äidit pärjänneet, miksen minä? Voi kun tässä osaisi tehdä päätöksiä..
Kattelin entisiä kirjotuksia aiemman lapsen odotuksesta, näköjään n. viikkoa ennen synnytystä alkaneet mulla supistelut, olen saanut siivouspuuskan/energiapiikin ja valkovuoto lisääntynyt. Nää kaikki on löydettävissä tästäkin hetkestä, elämme jänniä aikoja..
Saaju, täällä myös ollut kivuliasta jo useamman kuukauden mahan kanssa, loppua kohden alkanut myös itse vauva aiheuttamaan kipua raapimalla haaroväliä todella ikävästi ja potkimalla kovempaa. Olen monesti manannut itsekseni ja tokaissutkin suutuspäissäni vauvalle että olis nyt edes hellempi ja heti saanut huonon omantunnon. On itketty itkuja ja varsinkin se väsymys raskauteen on todella uuvuttavaa.
Te joilla on esikoinen/aiempia lapsia, kysymys! Oletteko meinannut pitää lapsen hoidossa vai ottaa kotihoitoon? Meillä olisi hoitopaikka vielä plakkarissa, mutta sydämeen koskee ajatus että pieni lapsi olisi toisten hoidettavana kun itse kotona. Kuitenkin jos pitäisi muksun siellä sen aikaa että näkisi miten arki lähtee sujumaan, saahan sen sieltä sitten kotiin. Jos vauva itkee öisin, missä välissä nukun itse jos esikoinen kotona ja valvovat ristiin sitten päivällä? Mies ei voi pitää lomaa kuin max. viikon syntymän jälkeen.. Toisaalta, ovathan muutkin äidit pärjänneet, miksen minä? Voi kun tässä osaisi tehdä päätöksiä..
Kattelin entisiä kirjotuksia aiemman lapsen odotuksesta, näköjään n. viikkoa ennen synnytystä alkaneet mulla supistelut, olen saanut siivouspuuskan/energiapiikin ja valkovuoto lisääntynyt. Nää kaikki on löydettävissä tästäkin hetkestä, elämme jänniä aikoja..
Rv 38+0 POKS POKS!
Ei mitään tuntemuksia, että synnytys olisi lähenemässä. Pientä menkkamaista särkyä alavatsalla silloin tällöin.
Saaju Vauvan liikkeet sattuvat minuakin. Potkut tulevat kylkiluihin ja työntää itseään puolelta toiselle, siten että maha kokoajan venymässä suuntaan tai toiseen. Rauhallisempina päivinä tulee hätä ja tökittyä mahaa sekä kuunneltua dopplerilla. Silti haluaisin että pysyy ainakin viikon vielä masussa.
Synnytystarinoita ja ohjelmia tullut katseltua. Itkuhan niistä tulee. Pitääkin tota youtubea kokeilla.
Naimisiin menosta. Vuosi sitten kysyin mieheltä, että milloin me oikein mennään naimisiin, kun kosinnasta oli jo 3v eikä häistä puhettakaan Perustelin että olisi helpompi ennen kun on lapsia, kun sitten tuskin on ikinä varaa/aikaa ja itteni tuntien se vaan jäis. No viime juhannuksenahan oli vihkiminen ja siitä viikon päästä plussasin Jos olisin tullut aikaisemmin raskaaksi tuskin oltaisiin naimisiin menoa edes mietitty, sen verran stressaavaa oli.
Kuumemittareista oli joskus keskustelua. Olin miettinyt ostavani korvakuumemittarin, mutta nyt saatiin lahjaksi tuttimittari. Oliko kellään käyttäkokemuksia siitä?
Apua tuntuu että aika loppuu. Koko ajan miettinyt että onhan tässä vielä ainakin 2 viikkoa, mutta kun ei välttämättä ole..
Ei mitään tuntemuksia, että synnytys olisi lähenemässä. Pientä menkkamaista särkyä alavatsalla silloin tällöin.
Saaju Vauvan liikkeet sattuvat minuakin. Potkut tulevat kylkiluihin ja työntää itseään puolelta toiselle, siten että maha kokoajan venymässä suuntaan tai toiseen. Rauhallisempina päivinä tulee hätä ja tökittyä mahaa sekä kuunneltua dopplerilla. Silti haluaisin että pysyy ainakin viikon vielä masussa.
Synnytystarinoita ja ohjelmia tullut katseltua. Itkuhan niistä tulee. Pitääkin tota youtubea kokeilla.
Naimisiin menosta. Vuosi sitten kysyin mieheltä, että milloin me oikein mennään naimisiin, kun kosinnasta oli jo 3v eikä häistä puhettakaan
Perustelin että olisi helpompi ennen kun on lapsia, kun sitten tuskin on ikinä varaa/aikaa ja itteni tuntien se vaan jäis. No viime juhannuksenahan oli vihkiminen ja siitä viikon päästä plussasin Jos olisin tullut aikaisemmin raskaaksi tuskin oltaisiin naimisiin menoa edes mietitty, sen verran stressaavaa oli.Kuumemittareista oli joskus keskustelua. Olin miettinyt ostavani korvakuumemittarin, mutta nyt saatiin lahjaksi tuttimittari. Oliko kellään käyttäkokemuksia siitä?
Apua tuntuu että aika loppuu. Koko ajan miettinyt että onhan tässä vielä ainakin 2 viikkoa, mutta kun ei välttämättä ole..
Meillä isommat jatkavat hoidossa 10 pvä/kk, ja niin jatkoi silloin muutama vuosi sitten esikoinenkin, kun viimeisin ayntyi. Toki oli varmaan 10 viikkoa kesälomalla jne., kun vauva oli jo vähän varttunut ja arki lähtenyt rullaamaan. En nyt muista minkä ikäinen sinun esikoisesi on, mutta lähtökohtaisesti älä luovu hoitopaikasta ainakaan ennen kesää. Hoitoon viennistä tulee toki morkkis, mutta vielä isompi morkkis tulee siitä, jos ei vaan jaksa touhuta isomman kanssa yhtään mitään, tulee huudettua jne. Kun äiti ehtii edes joskus levätä, niin se on myös lasten parhaaksi. Minulla on ollut tällä kertaa tosi kiva terveydenhoitaja neuvolassa ja hänen mielestä on pelkästään viisasta, että isommat jatkavat hoidossa. Totesi meillä nykyäideillä olevan niin onnettomat tukiverkostot, että on ihan turha ajaa itseään aivan piippuun, jos ei ole ihan pakko. Ja huono omatunto meillä on kuitenkin aina jostain. Näinhän se menee. Eilen ja tänään olen ihan omatoimisesti kiikuttanut lapset hoitoon, nukkunut ja hoitanut asioita jne. Sitten, kun vauva syntyy, niin mies saa viedä ja me käydään sitten vauvan kanssa hakemassa. Tuo 10 pvä/kk ei ole kuitenkaan kuin 2-3 pvä/vko eli monta päivää viikossa on kuitenkin kotona oloakin.
Pitäisi siivota, ei nappaa. Eilen neuvolassa kaikki kunnossa, tosin streptokokkihan se tulla synnytyskanavassa majailee :/ Hyvä kuitenkin, että nämä nykyään tutkitaan.
Vauvan liikkeistä: tämä ehdottomasti vilkkain minun vauvoistani ja maha onkin välillä tosi kipeä ja arka. Sitten taas helpottaa. Eilen jouduin neuvolassakin sanomaan, että ei ehkä kannata kovin kovasti painella.....
Viimeksi muokattu:
POKS! Rv38+0!
Liikkeet ei tässä eikä edellisessä raskaudessa ole koskaan sattuneet. Välillä kun vauva puskee pyllyään ylöspäin oikein kunnolla tai venyttää jalkaansa niin kiristää toki vähän, mutta mikään ei satu. Ja mulla maha on nyt jo niin alhaalla, että vauva ei kyllä kylkiluihin esimerkiksi yllä edes potkia ja maha on muutenkin ollut niin edessä vain tuollainen pallo, että en muista kummankaan lapsen koskaan kylkiluihin potkineen. Viikonloppuna äitini jopa nauroi mahalleni, kun se on niin hervoton pallo vaan tuossa edessä.
Naimisiin menosta olette jutelleet ja mekään ei olla kuin kihloissa. Miehen ehdotuksesta mentiin vajaa 2v. sitten kihloihin. Naimisiin mentäisiin vaikka varmaan huomenna kun vaan miehelle ilmoittaisin asiasta. Meillä mies on innokkaampi naimisiin menemään kuin minä. Ja mies oli se joka halusi, että kaikilla olisi sama sukunimi tulevaisuudessa ja vääntöä on käyty siitä, että mä en todellakaan vaihda sukunimeäni vaikka naimisiin mentäisiinkin. Eikä mieskään kyllä halua vaihtaa sukunimeä. Molemmilla on aika harvinaiset sukunimet, miehen sukunimisiä on alle 50 Suomessa mutta toisaalta lapset (tai siis tässä vaiheessa vasta esikoinen) on kyllä miehen nimellä. Mä en meidän naimisiin menossa näe kuin ne juridiset puolet, mitään prinsessahäitä en ole haluamassa ja ei miehen kanssa kumpikaan olla sellaisia, että nautittaisiin huomion keskipisteenä olosta.
Meillä esikoinen on ollut kotihoidossa tähänkin saakka ja niin jatketaan jatkossakin. Jos vauva on kovin valvottavaa sorttia, kuten esikoinen oli, niin täytyy vaan sitten hyödyntää tukiverkostoja että välillä ehtii itsekin nukkua. Esikoisen aikaan, kun ei ekaan vuoteen tullut pahemmin nukuttua ja olin aivan liian väsynyt, että ihme siitä ollaan hengissä selvitty.
Mä en ole ollenkaan katsonut (tai lukenut) synnytysvideoita. En edes oikein tiedä millä ajalla ehtisin kun päivät menee esikoisen kanssa ja esikoisen päiväuniaikaan nukun itsekin päikkärit. Illalla kun esikoinen on nukkumassa niin en jaksa enää keskittyä mihinkään kovin vaativaan hommaan...
Sairaalakassi on edelleen pakkaamatta, tosin omat ja vauvan kotiutumisvaatteet olen saanut aikaiseksi katottua valmiiksi makkarin lipaston päälle. Mutta kai sitä hiljalleen voisi sen kassinkin pakata. Lauantai-iltana mua supisteli ihan kunnolla (no ei ne kyllä vielä vertoja vetäneet ihan oikeille synnytyssupistuksille), epäsäännöllisesti kylläkin. Tosin tämän viikon vauva on syntymiskiellossa, koska viikonloppuna juhlitaan esikoisen synttäreitä niin toki olen ajetellut olla silloin paikalla ja ihan suoraan synnytyssalista en viitsisi myöskään synttäreitä tulla emännöimään Mutta ensi viikolla vauva olisi erittäin tervetullut!
Elluska ja pikkuinen rv38+0
Liikkeet ei tässä eikä edellisessä raskaudessa ole koskaan sattuneet. Välillä kun vauva puskee pyllyään ylöspäin oikein kunnolla tai venyttää jalkaansa niin kiristää toki vähän, mutta mikään ei satu. Ja mulla maha on nyt jo niin alhaalla, että vauva ei kyllä kylkiluihin esimerkiksi yllä edes potkia ja maha on muutenkin ollut niin edessä vain tuollainen pallo, että en muista kummankaan lapsen koskaan kylkiluihin potkineen. Viikonloppuna äitini jopa nauroi mahalleni, kun se on niin hervoton pallo vaan tuossa edessä.
Naimisiin menosta olette jutelleet ja mekään ei olla kuin kihloissa. Miehen ehdotuksesta mentiin vajaa 2v. sitten kihloihin. Naimisiin mentäisiin vaikka varmaan huomenna kun vaan miehelle ilmoittaisin asiasta. Meillä mies on innokkaampi naimisiin menemään kuin minä. Ja mies oli se joka halusi, että kaikilla olisi sama sukunimi tulevaisuudessa ja vääntöä on käyty siitä, että mä en todellakaan vaihda sukunimeäni vaikka naimisiin mentäisiinkin. Eikä mieskään kyllä halua vaihtaa sukunimeä. Molemmilla on aika harvinaiset sukunimet, miehen sukunimisiä on alle 50 Suomessa mutta toisaalta lapset (tai siis tässä vaiheessa vasta esikoinen) on kyllä miehen nimellä. Mä en meidän naimisiin menossa näe kuin ne juridiset puolet, mitään prinsessahäitä en ole haluamassa ja ei miehen kanssa kumpikaan olla sellaisia, että nautittaisiin huomion keskipisteenä olosta.
Meillä esikoinen on ollut kotihoidossa tähänkin saakka ja niin jatketaan jatkossakin. Jos vauva on kovin valvottavaa sorttia, kuten esikoinen oli, niin täytyy vaan sitten hyödyntää tukiverkostoja että välillä ehtii itsekin nukkua. Esikoisen aikaan, kun ei ekaan vuoteen tullut pahemmin nukuttua ja olin aivan liian väsynyt, että ihme siitä ollaan hengissä selvitty.
Mä en ole ollenkaan katsonut (tai lukenut) synnytysvideoita. En edes oikein tiedä millä ajalla ehtisin kun päivät menee esikoisen kanssa ja esikoisen päiväuniaikaan nukun itsekin päikkärit. Illalla kun esikoinen on nukkumassa niin en jaksa enää keskittyä mihinkään kovin vaativaan hommaan...
Sairaalakassi on edelleen pakkaamatta, tosin omat ja vauvan kotiutumisvaatteet olen saanut aikaiseksi katottua valmiiksi makkarin lipaston päälle. Mutta kai sitä hiljalleen voisi sen kassinkin pakata. Lauantai-iltana mua supisteli ihan kunnolla (no ei ne kyllä vielä vertoja vetäneet ihan oikeille synnytyssupistuksille), epäsäännöllisesti kylläkin. Tosin tämän viikon vauva on syntymiskiellossa, koska viikonloppuna juhlitaan esikoisen synttäreitä niin toki olen ajetellut olla silloin paikalla ja ihan suoraan synnytyssalista en viitsisi myöskään synttäreitä tulla emännöimään
Mutta ensi viikolla vauva olisi erittäin tervetullut!Elluska ja pikkuinen rv38+0
Heippa vaan kaikille! En ole pitkään aikaan käynyt täällä lueskelemassa enkä jaksanut ihan koko ketjua selata läpi mutta vielä ei ilmeisesti ole kovin moni synnyttänyt? Minulla täällä kitisee sylissä nyt parin viikon ikäinen tyttö... Kuukautta ennen laskettua aikaa (LA olisi ollut 3.3) tuli, ihan yllättäen eikä millään mukavalla tavalla. Toivottavasti kellään teistä ei mene synnytys samalla tavalla.
Meillä siis tyttö syntyi pikapikaa hätäsektiolla, minulla repesi istukka ihan itsekseen rv 36+2. Kaikki alkoi kun nousin yöllä pissalle ja kun kömmin takaisin sänkyyn peiton alle pötköttämään tunsin siinä makoillessani semmoisen napsahduksen ja hulahduksen kun vesi meni. Tökkäsin miehen hereille ja käskin tilata lapsenvahdin, sitten kuoriuduin sieltä peiton alta ja huomasinkin että sänky oli ihan musta verestä... En osannut ajatella siinä oikeastaan mitään, työnsin vaan pyyhkeen jalkoväliin ja könkkäsin alakertaan, soitettiin ambulanssi ja puolen tunnin päästä pötkötinkin jo leikkauspöydällä. Minut nukutettiin ja kun heräsin, kerrottiin että vauva voi hyvin ja on seurannassa keskolassa. Ensimmäinen ajatus taisi olla harmistus siitä etten päässyt synnyttämään, vähän aikaa piti torkkua ja selvitellä päätä että tajusin mitä oli tapahtunut... Olo oli aika tuskainen ensimmäisen vuorokauden ja lääkkeitäkin sain sen verran tiuhaan tahtiin etten oikein muistakaan kaikkea siltä ajalta. Sen muistan että pääsin sänkykyydillä katsomaan vauvaa heti seuraavana päivänä. Oli onneksi jo vähän isompi tyttö, painoa yli kolme kiloa. Joutui kuitenkin hengittelemään jonkinlaisen paineilmalaitteen kanssa alkuun ja sai siitä ilmarinnan, oli pari päivää aika kipeä ja keuhkoja kuvattiin ahkerasti mutta toipui lopulta suht nopeaan. Happiviikset oli käytössä myöhemmin kun hengitys meinasi välillä temppuilla ja viimeisinä päivinä joutui valohoitoon keltaisuuden takia. Sairaalassa oltiin yhteensä 8 pvää, viime viikolla päästiin kotiin. Täällä kotona kaikki on nyt mennyt onneksi tosi hyvin ja mullakin olo alkaa olla jo aika terve, vaikkei tuo maha vielä oikein annakkaan enemmälti rehkiä. Kuusi viikkoa vissiin pitäisi koittaa ottaa rauhallisesti. Kipuja ei enää ole kuin silloin jos jotain enemmän touhuaa, haavan kutina on pahinta kun on nyt alkanut oikein kunnolla parantua. Alkuun kiristi tosi inhottavasti kun on semmoinen pystyviilto, mutta nyt sekin alkaa olla muisto vaan. Imetyskin lähti tosi hyvin käyntiin vaikka vauva saikin melkein koko ajan keskolassa ruuat nenä-mahaletkulla, vasta viimeisen vuorokauden oli minulla vierihoidossa ja tissillä.
Nyt ei ehdi enempää turisemaan kun vauva alkaa olla nälkäinen... Tulen tänne välillä lueskelemaan että miten teillä muilla menee.
Kuukautta ennen laskettua aikaa (LA olisi ollut 3.3) tuli, ihan yllättäen eikä millään mukavalla tavalla. Toivottavasti kellään teistä ei mene synnytys samalla tavalla. Meillä siis tyttö syntyi pikapikaa hätäsektiolla, minulla repesi istukka ihan itsekseen rv 36+2.
Kaikki alkoi kun nousin yöllä pissalle ja kun kömmin takaisin sänkyyn peiton alle pötköttämään tunsin siinä makoillessani semmoisen napsahduksen ja hulahduksen kun vesi meni. Tökkäsin miehen hereille ja käskin tilata lapsenvahdin, sitten kuoriuduin sieltä peiton alta ja huomasinkin että sänky oli ihan musta verestä... En osannut ajatella siinä oikeastaan mitään, työnsin vaan pyyhkeen jalkoväliin ja könkkäsin alakertaan, soitettiin ambulanssi ja puolen tunnin päästä pötkötinkin jo leikkauspöydällä. Minut nukutettiin ja kun heräsin, kerrottiin että vauva voi hyvin ja on seurannassa keskolassa. Ensimmäinen ajatus taisi olla harmistus siitä etten päässyt synnyttämään, vähän aikaa piti torkkua ja selvitellä päätä että tajusin mitä oli tapahtunut... Olo oli aika tuskainen ensimmäisen vuorokauden ja lääkkeitäkin sain sen verran tiuhaan tahtiin etten oikein muistakaan kaikkea siltä ajalta. Sen muistan että pääsin sänkykyydillä katsomaan vauvaa heti seuraavana päivänä. Oli onneksi jo vähän isompi tyttö, painoa yli kolme kiloa. Joutui kuitenkin hengittelemään jonkinlaisen paineilmalaitteen kanssa alkuun ja sai siitä ilmarinnan, oli pari päivää aika kipeä ja keuhkoja kuvattiin ahkerasti mutta toipui lopulta suht nopeaan. Happiviikset oli käytössä myöhemmin kun hengitys meinasi välillä temppuilla ja viimeisinä päivinä joutui valohoitoon keltaisuuden takia. Sairaalassa oltiin yhteensä 8 pvää, viime viikolla päästiin kotiin. Täällä kotona kaikki on nyt mennyt onneksi tosi hyvin ja mullakin olo alkaa olla jo aika terve, vaikkei tuo maha vielä oikein annakkaan enemmälti rehkiä. Kuusi viikkoa vissiin pitäisi koittaa ottaa rauhallisesti. Kipuja ei enää ole kuin silloin jos jotain enemmän touhuaa, haavan kutina on pahinta kun on nyt alkanut oikein kunnolla parantua. Alkuun kiristi tosi inhottavasti kun on semmoinen pystyviilto, mutta nyt sekin alkaa olla muisto vaan. Imetyskin lähti tosi hyvin käyntiin vaikka vauva saikin melkein koko ajan keskolassa ruuat nenä-mahaletkulla, vasta viimeisen vuorokauden oli minulla vierihoidossa ja tissillä. Nyt ei ehdi enempää turisemaan kun vauva alkaa olla nälkäinen... Tulen tänne välillä lueskelemaan että miten teillä muilla menee.
Babytwo olen Töttöröön kanssa täysin samaa mieltä siitä, ettei kannata ainakaan suorilta antaa isomman lapsen (tai useamman) hoitopaikkaa pois. Viisaasti kirjoitettu! Mun mielestäni fiksuinta on ainakin ensin katsoa millainen kaveri sieltä tulee, eli onko rauhallinen vauva ja ns. helppo tyytyväisenä pidettävä, vai sitten jotain ihan muuta... Meillä lapset aloittaa maaliskuun alussa puolipäiväisenä, nyt vielä kokopäiväisiä mun opiskelujuttujen takia. Esikoinen on eskarilainen, eli hän käy joka tapauksessa klo 9-13 joka päivä. Kevään pidän kakkosen (tulee kesäkuussa 5v) samalla systeemillä, syksyllä hän saa sitten olla 4pv viikossa tuon 4 tuntia kun esikoinen on koulussa. Puolipäiväisenähän heidän lomansa noudattelee koulun loma-aikoja, eli kesälomasta tulee pitkä.
Saaju mua ei varsinaisesti liikkeet satu, ihan jotain satunnaisia kovempia töytäyksiä lukuunottamatta. Mutta olen huomannut, että monesti ne kovat mylläämiset saattaa silti jotenkin käydä hermoille, jos vaikka yrittää kovasti keskittyä tenttiinlukuun tai muuhun vastaavaan.
Mä tilasin meille tällaisen itkuhälyttimen: Padwico, Itkuh Edellinen oli juurikin perus-Philips, sanoin veljelle että saavat sen pitää kun on ollut heillä lainassa. Olen joka tapauksessa kakkosen vauva-aikana allergisoitunut sen hälyttimen äänimaailmalle, kun ei häntä saanut millään ilveellä kunnollisia päiväunia nukkumaan...
Tipetsu on kyllä päässyt tosi kunnioitettaville viikoille kaksosten kanssa, hienoa! Uskon kyllä että olo on raskas, mutta vauvoillehan se on mahtava juttu, ettei tarvitse liian aikasin maailmaan saapua.
Mäkin haluan katsoa synnytysohjelmia! Mä rakastan niitä. Nyt kun Katsomoa kurkkasin, niin siellä oli vain yksi jakso Pieniä Ihmeitä ja senkin olen nähnyt. Tofferiina näkyykö sulla niitä enemmän siellä? Youtubesta en ole uskaltanut katsoa, kun olen aika herkkä enkä halua nähdä mitään yllättävää, tai siis mitään liikaa, tai siis mitään järkyttävää... Jooh, ehkä tuo pitää unohtaa. Vai saisko suoria linkkivinkkejä?
Mä aion nyt lähteä kaupungille törsäämään kunnioitettavan kasan rahaa. :kieh: Listalla on ainakin lukemista sairaalaan, leggareita (eipä tule tavalliset farkut mahtumaan jalkaan ihan heti synnytyksen jälkeen...), erilaisia koreja hoitopöydälle ja laatikoihin tarvikkeita ja vaatteita varten, joku laadukas iso käsilaukku hoitolaukuksi, uusi patja pinnikseen, ja lopuksi vielä pikkuisia vaippoja. :heart: Ja mä vannon että sen jälkeen pakkaan sen sairaalakassin. :xmas:
Cassy rv 37+2
Saaju mua ei varsinaisesti liikkeet satu, ihan jotain satunnaisia kovempia töytäyksiä lukuunottamatta. Mutta olen huomannut, että monesti ne kovat mylläämiset saattaa silti jotenkin käydä hermoille, jos vaikka yrittää kovasti keskittyä tenttiinlukuun tai muuhun vastaavaan.
Mä tilasin meille tällaisen itkuhälyttimen: Padwico, Itkuh Edellinen oli juurikin perus-Philips, sanoin veljelle että saavat sen pitää kun on ollut heillä lainassa. Olen joka tapauksessa kakkosen vauva-aikana allergisoitunut sen hälyttimen äänimaailmalle, kun ei häntä saanut millään ilveellä kunnollisia päiväunia nukkumaan...
Tipetsu on kyllä päässyt tosi kunnioitettaville viikoille kaksosten kanssa, hienoa! Uskon kyllä että olo on raskas, mutta vauvoillehan se on mahtava juttu, ettei tarvitse liian aikasin maailmaan saapua.
Mäkin haluan katsoa synnytysohjelmia! Mä rakastan niitä.
Nyt kun Katsomoa kurkkasin, niin siellä oli vain yksi jakso Pieniä Ihmeitä ja senkin olen nähnyt. Tofferiina näkyykö sulla niitä enemmän siellä? Youtubesta en ole uskaltanut katsoa, kun olen aika herkkä enkä halua nähdä mitään yllättävää, tai siis mitään liikaa, tai siis mitään järkyttävää... Jooh, ehkä tuo pitää unohtaa. Vai saisko suoria linkkivinkkejä?Mä aion nyt lähteä kaupungille törsäämään kunnioitettavan kasan rahaa. :kieh: Listalla on ainakin lukemista sairaalaan, leggareita (eipä tule tavalliset farkut mahtumaan jalkaan ihan heti synnytyksen jälkeen...), erilaisia koreja hoitopöydälle ja laatikoihin tarvikkeita ja vaatteita varten, joku laadukas iso käsilaukku hoitolaukuksi, uusi patja pinnikseen, ja lopuksi vielä pikkuisia vaippoja. :heart: Ja mä vannon että sen jälkeen pakkaan sen sairaalakassin. :xmas:
Cassy rv 37+2
Hui, olipas sinulla Viikko erilainen lähtö, mutta onneksi kaikki kuitenkin meni hyvin. Ja onnea kovasti potrasta tytöstä :heart:!
Täällä lääkärineuvola takana:
Rv 36+4
Pissa +-
Paineet 143/83 (kotona ruvettava taas seuraamaan)
Sf-mitta 35 cm
Sykkeet 143
Liikkeet +
Tarjonta RT
Ja tärkein eli kohdunsuun tilanne, kanavaa 3 cm jäljellä, mutta pehmennyt ja reunasta jo hieman auennut, jes! Jotain on siis tuolla alapäässä tapahtunut.
Saaju, minulla vauvan liikkeet on tosi rajuja ja tekevät jo oikeastaan ihan kipeää. Aika tukalaa siis on ja en nauti tästä olotilasta yhtään. Makuuasennossa eivät tunnut niin ilkeiltä, mutta istualtaan ei ole kivaa.
(.) Nyt oli taas siis pissassa proteiinit pompannu yhdelle plussalle ja paineet oli koholla. Sain lähetteen pissanäytteen viemiseksi labraan ja paineita on seurattava kotona. Maanantaina näkisikin sitten vauvelin, kun olisi vielä se ultra. Neuvolatäti sitten jo aiemmasta poiketen lupasi katsoa lähetettä synnärille, jos vauvan koko alkaa olla iso. Mitäänhän ne ei kuitenkaan synnärillä tee, mutta kiva kuitenkin jos saisin edes sen lähetteen sinne.
Noh, siinä tämän päivän kuulumiset!
Irene ja pimu 36+4
Täällä lääkärineuvola takana:
Rv 36+4
Pissa +-
Paineet 143/83 (kotona ruvettava taas seuraamaan)
Sf-mitta 35 cm
Sykkeet 143
Liikkeet +
Tarjonta RT
Ja tärkein eli kohdunsuun tilanne, kanavaa 3 cm jäljellä, mutta pehmennyt ja reunasta jo hieman auennut, jes
! Jotain on siis tuolla alapäässä tapahtunut.Saaju, minulla vauvan liikkeet on tosi rajuja ja tekevät jo oikeastaan ihan kipeää. Aika tukalaa siis on ja en nauti tästä olotilasta yhtään. Makuuasennossa eivät tunnut niin ilkeiltä, mutta istualtaan ei ole kivaa.
(.) Nyt oli taas siis pissassa proteiinit pompannu yhdelle plussalle ja paineet oli koholla. Sain lähetteen pissanäytteen viemiseksi labraan ja paineita on seurattava kotona. Maanantaina näkisikin sitten vauvelin, kun olisi vielä se ultra. Neuvolatäti sitten jo aiemmasta poiketen lupasi katsoa lähetettä synnärille, jos vauvan koko alkaa olla iso. Mitäänhän ne ei kuitenkaan synnärillä tee, mutta kiva kuitenkin jos saisin edes sen lähetteen sinne.
Noh, siinä tämän päivän kuulumiset!
Irene ja pimu 36+4
Voi Viikko, olipas dramaattista! Onnea kuitenkin tyttövauvasta, ihanaa että kaikki kuitenkin nyt vaikuttaa olevan hyvin. :hug: Kyllä täytyy olla TODELLA kiitollinen meidän toimivasta sairaanhoitosysteemistä, kun tälläkin tarinalla oli onnelinen loppu. Annettiinko istukan repeämiseen mitään syytä, vai niin vain kävi?
Onnea Viikko!
Katsoin tuon Pieniä ihmeitä, ei voi puhua mistään itkun tihrustamisesta, täyttä parkumista. Minkähän takia eivät käyttäneet imukuppia, Suomessa ymmärtääkseni pihtien käyttäminen harvinaista koska se on epäedullisempaa vauvan terveydelle kuin imukuppi. Meillä siis esikko syntynyt imukupilla ja toivon että tällä kertaa vältyttäisiin siltä.
Leijonanmorsian 37+4
Katsoin tuon Pieniä ihmeitä, ei voi puhua mistään itkun tihrustamisesta, täyttä parkumista. Minkähän takia eivät käyttäneet imukuppia, Suomessa ymmärtääkseni pihtien käyttäminen harvinaista koska se on epäedullisempaa vauvan terveydelle kuin imukuppi. Meillä siis esikko syntynyt imukupilla ja toivon että tällä kertaa vältyttäisiin siltä.
Leijonanmorsian 37+4