**Maaliskuun murut 2014** marraskuussa

Äitiyspakkaus tuli maanantaina. Täytyy kyllä sanoa, että ei ehkä olisi kannattanutkaan ottaa pakkauksena kun omaan makuun siellä ei ollut kuin muutamia kivoja vaatteita ja kaapit täynnä itse hankittuja. Yhdistelmävaunut tilaan heti kun saan veronpalautukset :)

Makuuhuoneessa touhutaan nyt parin viikon välein. Kumpaakaan ei oikein ole huvittanut. Mies kyllä tykkää uusista muodoista, mutta vauvan potkut touhujen aikana häiritsevät vähän molempia.
Alkuraskaudessa petipuuhista ei tullut yhtään mitään, kun mies stressasi liikaa vauvan satuttamisesta.

Pahoinvoinnista ei varsinaisesti ole tietoakaan, mutta iltaisin voimakas närästys saattaa nostaa oksennuksen suuhun. :x En ole koskaan käyttänyt mitään närästyslääkkeitä, joten uskon pärjääväni ainakin toistaiseksi ilmankin

Täällä ei ole muita vaivoja, kuin supistukset, joita alkaa tulemaan jo 1km kävelyn jälkeen. Loppuvat kyllä kun hetken huilaa. Vielä pari viikkoa sitten pystyi tekemään huoletta 10km lenkkejä. Kaipa täytyy alkaa ottaa vähän rauhallisemmin näin viimeisen kolmenneksen aikana.

mimmi92 24+2
 
Nyt ei ollutkaan päivitettävää, eli listan pitäisi olla ajan tasalla. Kertokaa kumminkin jos virheitä löytyy :)

Mullakin on ollut nyt iltapahoinvointia pari päivää, ja voin sanoa etten ole onnellinen siitä. Mitä tämä tällainen keskiraskauden pahoinvointi edes on? En muista että olisin aiemmin tästä saanut nauttia.

Meiltä kyllä onnistuu makuuhuonejutut tosi huonosti odotusaikana. Nyt kolmannen kohdalla ollaan edes aina silloin tällöin aktivoiduttu, mutta ei se oikein inspaa kumpaakaan. Me haluttais molemmat mieluusti olla kahdestaan siinä tilanteessa :D ja raskausaikana kuitenkin jotenkin tuntuu että läsnä on joku kolmas osapuoli.. Se sitten häiritsee molempia. Onneksi meillä on molemmilla samat fiilikset, niin kumpikaan ei mitenkään ihan kauheasti kärsi tilanteesta. Kovasti kyllä odotan sitä, kun voidaan taas olla "kahdestaan"... Paitsi että meillä on silloin kolme lasta, joten katsotaan nyt. :D

Cassy ja pikkupikkusisko rv 23+4 :heart:
 
  • Tykkää
Reactions: Owl
Kelalla täälläkin käyty ja raha pitäisi olla ensi viikolla tilillä, pakkausta ei järkeä ottaa kun jostain tuota kampetta on kaappiin jo kertynyt..Suppareita mulla tuntuu tulevan autossa istumisesta, muuten ei hirveästi. Äsken tuli "lenkkeiltyä" jopa pari kilsaa kun tyttö harjoitteli ponilla kärryttelyä, saapa nähdä mitkä tuskat luissa on hetken päästä..
Tyyppi veti illalla kyllä sellaset rallit, ettei epäilystäkään ollut oliko kyseessä kuperkeikat! Vanhinkin sai todellakin tuntea liikkeet vatsan läpi! Hikkaa on myös parina iltana tuntunut. En kyllä muista että aiemmin näin aikaisin muttei muilla ennen ole ollutkaan kuin kolmannella..
 
On taas jälleen kerran mennyt aikaa oikein kunnolla siitä, kun viimeksi tänne mitään kirjottelin. Lukemassa käyn päivittäin, mutta jotenkin en vaan jaksa kirjautua sisään *laiska* :).

Olenko ainoa, jolla vauvan liikkeet tuntuu TOSI harvoin? Istukka on ihan edessä ja rakenneultran mukaan vauva jossain tosi syvällä lantiossa, mutta luulisi, että silti antaisi jotain merkkiä itestään aina silloin tällöin, kun viikkoja kuitenkin on jo 24+. Aiemmissa raskauksissa liikkeet on tuntuneet paljon selkeämmin ja asiaa ajattelemalla onnistun kyllä kehittämään itelleni aikamoisen huolen :(. Kotidoppler on osoittautunut tosi hyväksi varsinkin nyt, mutta eihän se niitä liikkeitä korvaa. Tämän hetken huoli (tai pakkomielle) on, että lapsiraukka on rampa. Sykkeen vaihtelut kyllä kuulee dopplerilla, mutta silti olen jotenkin alkanut miettiä kaikkia mahdollisia ikäviä juttuja, jotka tielle voivat osua.

Olen nyt ollut melkein pari viikkoa sairaslomalla rytmihäiriöiden takia. Lääkäri hokee, että ovat ihan vaarattomia ja sitä rataa, mutta kun ne onnettomat herättelee öisinkin ja olen kuitenkin ihmisten kanssa tekemisissä työkseni, niin eivät ole täysin vaarattomia kanssaihmisille :). Puhuin niistä neuvolasta viimeksi (=itkin silmät päästäni pelkkää väsymystä) ja taisin vähän pelästyttää th:aa, kun sain neuvolalääkäriltä ajan samlle päivälle. Kerrankin niiitä häiriöitä tuli just sillon, kun lääkäri kuunteli ja verikokeita ja lepoa määräsi. Verikokeista lääkäri ei ole soittanut, joten oletan kaiken olevan kunnossa. Lepo on tehonnut ja uskoisin tällä lomalla selviytyväni jo jouluun saakka. Ja siitä ei sitten olekaan enää montaa viikkoa ä-lomaan.

Petipuuhia täällä harrastetaan ehkä hitusen harvemmin, kuin ennen raskautta, mutta innolla ollaan kyllä molemmat hommassa mukana.

Radista olen tainnut ihmeparantua :D. Viime raskaudessa arvot ei meinanneet pysyä millään kurissa ja insuliineistakin jo puhuttiin, mutta nyt on ihan sama mitä syön. Suklaapainotteista on siis syöminen ollut ja siitä huolimatta aamuarvot on olleet lähes aina alle 5, mitä ei edellisessä raskaudessa tapahtunut ikinä.

Kodinrakennusviettiä odottelen täällä kuin kuuta nousevaa, mutta ei sitä taida tälläkään kertaa tulla. Muutettiin pari viikkoa sitten ja mua ei vois vähempää kiinnostaa kodinlaittaminen. Mikäli minusta riippuu, niin eletään laatikoista hamaan tulevaisuuteen. En vaan jaksa yhtään innostua tai kiinnostua hommasta.

Tämmösiä omanapaisia valituksia tällä kertaa.

Onnenmurunen 24+4
 
Saako liittyä tähän keskusteluun? :)

LA 13.3.2014, ikä 31, 1.lapsi, KAKS, poikalupaus. Tuleekohan tuo punaisella nyt.

Mulla on rv 23+1 menossa, istukka on etuseinämässä että liikkeet olen tuntenu vasta kaks viikkoa. Rakenneultra oli rv 20+4, terveeltä vauva vaikutti ja painoarvio oli 420 grammaa, oli kuulemma nyt muutamaa päivää isompi kun viimeksi niskanturvotusultrassa se oli muutamaa päivää pienempi, oli ottanu kasvuspurttia :)

Tosiaan noista nimistä, kävin koko vuoden kalenterin läpi ja yhden yhdistelmän löysin, se onneksi kävi miehellekin. Tosi vaikea keksiä pojille nimiä.
 
Tervetuloa Tofferiina! Punaisen tekstin pitäisi onnistua maalaamalla haluttu teksti hiirellä ja sitten painamalla värivalikosta oikea väri. Tekstin ympärille pitäisi tulla sellaiset koodit, mitkä merkkaa, että niiden sisällä oleva teksti on erilaista..

Tänään poks 22 ja käynti neuvolassa. Nyt on käsivarsi kipeä kun tökkäsivät influenssarokotteen. Vauvan syke normaali, sf-mittaa ei mittailtu. Mulla kaikki arvot kunnossa ja paino noussut yhteensä noin 3,5 kg. Oon kyllä tosi tyytyväinen, ettei painoa ole tullut tuon enempää :)

Iltapäivällä kävin sitten taas neuvolapsykologin luona ja melkein rupes lähinnä ärsyttämään se täti. Käyn siellä uudelleen puhjenneen masennuksen takia, mutta ei se taida olla ihan oikea ihminen minua auttamaan. Tai sitten minä en ole hyvä autettava. Tekis mieli lopettaa siellä käynti, mutta jotenkin en kehtaa..
 
Jee viikonloppu! Ihanat kiireettömät aamut ja tekemättömyys kun ei mitään suunnitelmia! Nää on harvinaista herkkua :heart:

Saaju saanko kysyä että miten sulla diagnosoivat puhjenneen masennuksen? Itselläni ei sellaista ole koskaan havaittu mutta jotenkin olo on vaan nii nuutunut, väsynyt ja tuntuu kuin kulkisi sumussa eikä tähän mitkään rautalisät auta että mitähän tää mulla on.. Jaksan siis olla iloinen ja juttelen pirteesti mutta jotenkin vaan on veto poissa ja tuntuu että ois ihan muussa maailmassa.. Liekkö jotain raskausoiretta tääki :)


Itse pelkään sitä synnytyksen jälkeistä masennusta aivan höpönä nimittäin :(
 
Owl
iltaisesta kutinasta kävin pari päivää sitten labrassa, että saisi sen raskaushepatoosin(?)
suljettua pois.
Tosin olen aiemminkin herkistynyt raskausaikana(ja muutoinkin tiettynä kautena), joten saattaa liittyä pesuaineisiin tms.
pakastemansikat ovat suurta herkkua-niitä on tullut vedettyä jo monta iltaa:p
Jännä, että kahdessa aikaisemmassa raskaudessa nautin täysillä, joka potkustakin,
kun taas nyt on sopeutumista siihen, että en olekaan yksin kroppani käyttäjä.
Varsinkin ne myllerrykset, kun yritän nukahtaa.
Luulen, että se vaikuttaa, kun aikaisempien raskauksien aikana elämäntilanteeni oli vaikea ja nyt taas mitä seesteisin ja helpoin-lupa laiskistua ja kuunnella itseään.
Niin tulee liian mukavuudenhaluiseksi?
Onko teillä aiemmin synnyttäneillä lasten persoonallisuudet tulleet raskausaikana esiin?
Tarkoitan sitä, että ensimmäinen potki hurjasti(ja itsepäisesti uudestaan, jos yritin esim.työntää jalkaa kylkiluistani pois)ja on vieläkin sellainen vahvajalka, fyysinen enempi kuin henkinen poika,
kun taas toinen mikä räpelsi hiljaa masussa kutitellen sormilla, on juuri sellainen herkkä ja hiljainen näprääjä:)
Nyt näyttäs taas tulevan oikea futismies;)
Onpas odotus välillä niiiiin hidastempoista ja sitten taas ihmettelee, miten nopeasti
aika mennyt.
 
Owl, minulla ei ole ennestään lapsia, mutta tunnistan tuon tunteen, että potkut välillä ärsyttää. Toisaalta on ihanaa kun mukelo touhuaa mahassa, mutta silloin tällön tulee hetkiä, että ei pysty keskittymään mihinkään kun toinen "häiriköi". Vaikka liikkeet tuntuvat tosi selvästi, eivät ne onneksi ainakaan vielä kuitenkaan häiritse nukahtamista tms.

Babytwo mulla on tosiaan diagnosoitu masennus vajaa 2 vuotta sitten ihan oireiden perusteella. Siitä asti olen syönyt mielialalääkkeitä ja vointi kohenikin nopeesti ja ollut enimmäkseen hyvä. Nyt sitten alkuraskaudessa laskettiin annostusta siinä ajatuksessa, että voisin lopettaa lääkityksen kokonaan minimoidakseni mahdolliset riskit, että lääkkeestä olis vauvalle jotain haittaa. Mutta mun pää ei tykännytkään siitä vaan romahdin ihan täysin. Sitten kun siihen vielä lisättiin se kammottava raskauspahoinvointi niin ihan romuna olin. Makasin päivät pitkät hiljaa sohvalla tai sängyllä ja itkin, etten jaksa enää olla olemassa. Otin sitten itse asian puheeksi neuvolalääkärin luona kun totesin, ettei tästä enää mitään tule. Tunnistin siis itse oireeni ja tiesin, ettei kyseessä ole vaan joku raskauden aiheuttama mielialojen vaihtelu tai muu sellainen. Jos sua epäilyttää oma vointi niin ota ehdottomasti asia puheeks neuvolassa! Mulla teettivät lääkärin haastattelun lisäks sellasen "masennuskyselyn", tais olla EPDS, joka on varsinaisesti tarkoitettu synnytyksen jälkeisen masennuksen havaitsemiseen, mutta on käyttökelpoinen myös muulloin. Niiden perusteella nostettiin lääkitys takaisin ja aloin käymään neuvolapsykologin luona, jonka tosin olen kokenut vähän turhaksi/turhauttavaksi, kuten aikaisemmin sanoin.

Nyt on onneksi vointi kohentunut :) Jaksaa jo jotain tehdäkin ja iloita asioista. Mulle on ollu tärkeetä löytää voimavaroja elämään, mitkä auttaa jaksamaan. Toki mulla on suurempi riski myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen, mutta nyt ainakin neuvola ja läheisimmät ihmiset tietää, missä mennään, joten apua saan varmasti tarvittaessa helposti.

Masennus on semmoinen mörkö, etten toivo sitä kennellekään. Huomenna ajattelin hoitaa itsäni vauvanvaateshoppailulla :D
 
  • Tykkää
Reactions: Owl ja Babytwo
Saajulle kiitokset kommenteista synnytykseen liittyen, ihnaaa, kun meillä on täällä oma kätilö. Puolisoni on edellisissä synnytyksissä keskittynyt lähinnä ruuan hakumatkoihin ja omien eväidensä syöntiin. Olen nyt ohjeistanut panostamaan kivunlievitykseeni ja hommaamaan puudutteet ja varautumaan niitä minulle antamaan (lääkärin koulutuksella, hänellä pitäisi olla siihen kaikki edellytykset) mutta eipä tämä minun hieno ajatus taida silti käytännössä toimia.

Hankinnoista.
En ole vielä tehnyt mitään hankintoja. Mutta täysin uudet rattaat on nyt saatu (Phil&Teds Navigator sisaristuimella). Olimme syyskuun lopulla lomamatkalla ja meillä oli lennolla mukana lasten Phil&Tedsin rattaat. Kävi niin huono tuuri, että lennolla koko rattaiden runko katkesi ja rattaat menivät käyttökelvottomiksi. Aikamoisen selvittelyn ja paperisodan jälkeen, saimme viedä rattaat korjattavaksi lastentarvikeliikkeeseen. Ja nyt toissa viikolla saimme lopulta tilalle aivan uudet vastaavat rattaat, kun todettiin ettei rattaita voi enää korjata. Eli kävi oikeastaan ihan hirveän hyvä tuuri. Aika paljon on tuotekehitys mennyt eteenpäin kolmessa vuodessa. Aika paljon lasten vaatteita ja tarvikkeita olen lainaillut serkkujeni vaimoille. Jos saan niitä takaisin, suuria hankintoja ei tarvisi tehdä, mutta saa nyt nähdä mitä tulee takaisin. Lainaamiani odotusvaatteitakin piti tiedustella moneen kertaan, mikä oli vähän tylsää… Ystävien kanssa lainailu palautuksineen onnistuu, mutta sukulaiset ovat vähän oma lukunsa.

Liikkeistä
Liikkeitä en tunne edelleenkään kovin hyvin, jonkin verran kuitenkin. Istukka on ylhäällä ja paremminkin etupuolella.

Painosta
En ole käynyt vaa’alla, mutta vaatteista huomaan, että painoa on tullut lisää. Voi ahdistus. Edellisissä raskauksissakin painoni on noussut lähes 15 kiloa ja vääjäämättä tässä raskaudessa käy samoin, huolimatta terveellisestä syömisestä ja liikunnasta. Onneksi kilot ovat aina myös lähteneet erittäin nopeasti raskauden jälkeen. Mutta ahdistaa tämä silti. Onneksi liikkuminen sujuu vielä hienosti, kasvava maha toki tekee vähän jäykemmäksi, mutta ei vielä menoa hidasta.

Masennuksesta.
Itselläni ei ole kokemusta varsinaisesta masennuksesta, mutta selkeästi nukkumatta jääneet yöt ja huono syöminen saavat itsellekin aikaan hetkellisesti masennusoireita.
Jonkin verran löytyy tutkimuksia masennuksen ja ravitsemuksen välisestä yhteydestä. Tämä on lainaus tohtori tolosen sivuilta ’ raskaus- ja imetysaikaan liittyvä omega-3-rasvahappojen puute voi olla osasyynä äidin masennukseen. Syynä puutokseen on se, että sikiön aivojen kehitys verottaa äidin omega-3-varastoja’. Masennusta ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä ei liene pahaksi siis syödä jotain kalaöljyvalmistetta ja varmistaa riittävä D-vitamiinin saanti.

Mesimarjaana, kohta poksuu rv. 22.
 
Ruokavalion vaikutusta masennukseen on tosiaan tutkittu aika paljon ja huomaahan sen itsekin, että olo on kaikin puolin parempi kun syö hyvin ja monipuolisesti. Ja hyvien unien vaikutusta ei todellakaan voi korostaa tarpeeksi :) Varsinkin nyt raskausaikana tarvii unta ihan älyttömästi ja heti huomaa voinnissa, jos unet on jääny vähäisiksi. Olin taas loppuviikosta yövuorossa ja kyllä väsytti ihan mielettömästi. Mutta oli silti kivaa :) Tykkään työstäni niin paljon, että ei haittaa, vaikka vähän väsyttää. Minulla oli tällä kertaa asiakkaana paljon ensisynnyttäjiä, joita pääsi oikein urakalla ohjaamaan. Ja siihen ei kyllästy ikinä, kun näkee, miten tuoreet äidit iloitsee vauvasta ja uusien asioiden oppimisesta!

Toivottavasti Eino-myrsky ei ole aiheuttanut kenellekään harmia!

Saaju ja Enni 22+2
 
  • Tykkää
Reactions: Owl
Kiitos Saaju! Nyt koklaan uudelleen jos toimisi: LA 13.3.2014, ikä 31, 1.lapsi, poikalupaus, KAKS. Pöljää ettei se näy tuossa ennen kuin lähettää onko onnistunut.

Tuosta masennuksesta ja ruokavaliosta, sokerihan on tosi paha, se aiheuttaa niin suurta riippuvaisuutta että siitä tulee vierotusoireita jos sitä ei saa. Ja muutenkin terveellisesti syöminen, liikunta ja unihan ne on ne hyvän terveyden perusjutut.
Minä oon tässä pari viikkoa syöny suklaata välillä ja se kyllä meinaa heti ruveta koukuttamaan, sitä on pakko ostaa kaupasta ja syödä. Ja on itkettäny useammin. Ja alakuloisuutta on enempi. Pitäisi taas lopettaa se suklaansyöminen. Minulla oli nuorempana lievää masennusta ja kävin psykologin ja sairaanhoitajan juttusilla, ehkä se auttoi vähän kun sai purkaa mieltään. Lääkkeitä kokeilin mutta niistä tuli niin kamalia sivuvaikutuksia etten voinu syödä niitä. Tulee niitä masennuskohtauksia vieläkin, olen ajatellut että liittyy hormoneihin jotenkin, estrogeeniin tms. Kun pahin masennus oli ennen menkkoja, nyt raskauden aikanakin on kohtauksia tullut ja ne voi kestää useamman päivänkin. Sitten taas jostakin asiasta piristyy ja on parempi mieli.

Onko teillä harjoitussupistuksia tullu? Minulla vähän väliä menee kohtu ihan kovaksi ja pinkeäksi ja välillä tuntuu että kestää koko päivän. Huomenna on neuvola, kyselen sieltäkin, mutta olisi kiva kuulla teidän kokemuksia.
 
Päivitetty, tervetuloa tofferiina82. Aivan yli herkullinen nikki sulla, ikävä kyllä. :kieh: Sopiikin hyvin tähän ravintokeskusteluun mitä on käyty.. Mä olen kanssa lopettanut sokerin/valkoisen jauhon syönnin viikko sitten, ja voin kyllä paljon paremmin. Paino on jopa vähän laskenut, ja energiaa on enemmän. Ravinto todellakin vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin tosi kokonaisvaltaisesti, ja raskausaikana vieläpä vauvan terveyteen pitkälle eteenpäin elämässä. Siksipä koitan nyt tsempata!

Mulla on paljon harjotussupistuksia. Eilen salilla tuli jopa alavatsa vähän kipeäksi, nyt täytyy ottaa rauhallisesti. Lääkärineuvola on onneksi muutaman viikon päästä, tosi hyvä kuulla sitten onko tullut jo muutoksia kohdunsuulla.

Owl musta tuntuu pikemminkin, että lapseni ovat käyttäytyneet raskausaikana ihan vastoin omia persooniaan. Ykkönen oli tosi aktiivinen, tunsin potkutkin jopa käteen asti jo viikolla 16... On kuitenkin hyvin rauhallinen tyttö, ja pysyy helposti paikallaan tuntejakin piirtämässä/askartelemassa. Kakkonen taas oli vaisumpi kohdussa, vaikka persoonaltaan on todellakin vauhdikasta tyyppiä "teen ensin, mietin sitten, jos mietin". Saa nyt nähdä millainen tästä pikkupikkusiskosta tulee. :)

Saaju itse ainakin voin hyvin ymmärtää että raskausaikana on allapäin. Mulla on elämän puitteet täysin kunnossa, voin sanoa olevani kaikin puolin onnellinen. Kuitenkin se alkuraskauden (noh, ekat 4kk) pahoinvointi lannisti mut jossakin vaiheessa ihan täysin. Eli vaikka kaikki tosiaankin olis hyvin, voi joskus puhtaasti fyysiset syyt vaivuttaa epätoivoon. Vaikka kait siinä hormoneillakin oli osansa mun kohdalla. Tuosta neuvolapsykologista, itse koen sen niin että psykologin/psykiatrin kanssa on TOSI tärkeää että henkilökemiat osuu yhteen. Kaikkien kanssa homma ei vaan pelaa, ja silloin siitä ei mun mielestä ole apua asiakkaalle. : /

Cassy rv 24+1 jo :O
 
  • Tykkää
Reactions: Owl ja Saaju
Harkkasupistuksia täälläkin, aika rajuinakin. No No onneks neuvolalääkäri viikon päästä :)
Mulla on alkanut se häpyluu kipeytyä jo nyt, tiiättekö mitä tarkotan? Mitenhän rampa mie oon loppuraskaudessa....
 
Cassyput elä huoli, täällä ollaan mutta kuten jo aiemmin manasin, super kiirettä pukkaa nyt, lupaan tormistautua joululomalla! ;)

Itse jos olen allapäin ja väsyttää, sängystä nousu on pitänyt itselle pakottaa. Kuitenkin jaksan läpi päivän vaikkapa joskus hampaat irvessä. Näin ollen en ehkä sittenkään itselleni masennusta diagnoisi, kuitenkin tiedostan että elämässäni o ollut jakso jolloin olen varmasti masentunut ollut.

Hemmetin liitoskivut, kävelen nyt jo kuin ankka! Onko muilla yhtä hankalaa jo nyt?
 
Mulla ei ole varsinaisia liitoskipuja, mutta jäykistyn hetkessä paikallaan ollessa. Niinpä tulee sit könkättyä kuin mikäkin lonkkavaivainen mummo :D ja sitten taas jos kävelee vähän lähikauppaa kauemmas niin alkaa taas joka paikka kipuilemaan. Lonkat ja alaselkä tulee kyllä varmasti olemaan loppuraskaudesta kovilla, mutta harvapa niiltä vaivoilta välttyy. Onnekas olen kyllä siinä, että anoppi on hieroja. Olenkin nyt käynyt about kaksi kertaa kuussa hierottavana. Mielellään kyllä kävisin useamminkin, mutta välissä on 400 km... Varmaan loppuraskaudessa pitää käydä ihan maksullisella hierojalla täällä missä asutaan.

Minä voisin yksinpuhella täällä vaikka koko ajan, mutta loppuu fiksu sanottava äkkiä :D Joten toivottavasti ei hiljene ihan kokonaan!

Saaju ja Enni 22+4
 
Heips kaikille ihanille odottajille! Täällä ilmoittautuisi mukaan rv.21+1 jo toisen lapsen äiti, (ikää kylläkin vasta 25v).Olen ihan keltanokka täällä, joten en tiedä saiko tähän nyt kirjoittaa :) ja poikalupaus annettu ja Kyssillä synnytellään :)
 
Pikkumyy tervetuloa! :) Tämähän on avoin palsta ja tilaa on, joten tietenkin saa kirjoitella! Ja suotavaa olisi, ettei keskustelu hiljene; itsekin liian harvakseltaan jaksan puhelimella kirjoittaa. ;)

Saaju anna palaa vaan, kyllä täällä lukijoita on! =)

Mulla edelleen noita alavatsakipuja, ihan kamalan kipeetä tekee. : / Ens tiistaina olis 4D-ultra (oon siirtänyt jo kahdesti sitä...), pitää kysyä senkin lääkärin mielipide, mistä vois johtua.

Nyt mentävä hoitaa hepat, koitan palata myöhemmin.

Bambiina & Veera-Valtteri 23+5
 

Yhteistyössä