Synnytystarinani...
Kuten jo aiemmin kerroin poika syntyi 13.3 klo 11.45, rv:lla 38+2
Mistä kaikki sitten lähti liikkeelle...
Noin viikkoa aiemmin oli yhtenä yönä voimakkaita supistuksia, ja ajattelin että joko nyt pääsisi synnyttämään. Mutta ei... limaista vuotoa kesti kolmisen päivää, ja luulin sen jo olevan lapsivettä. Kävinkin sitten äitipolilla pyörähtämässä ja tarkistivat tilanteen. Samalla lääkäri antoi painoarvioksi 3,8kg.
Viime viikon lopulla, varsinkin synnytystä edeltävänä päivänä olin jotenkin aivan turhautunut ja super huonolla tuulella. Yöt meni valvoessa kun kädet puutuivat ja massu oli jättimäinen. Painoi jo kovin rintalastaan. Tuolloin perjantaina "päätin" ajatuksissani (ja lähetin pyynnön jonnekkin korkeammalle voimalle), että tänä viikonloppuna haluan synnyttää..
Viikon aikana oli kaikki ässät kokeiltu. Perjantai-iltana kävin kävelyllä ja tekemieni tortillojen väliin heitin roima-annoksen tulisia jalapenoja. Suuta poltti ja ajattelin mielessäni että josko tästä saisi jonkinmoisen sysäyksen synnytykseen. Vadelmankehtiteetä join myös varmaan litran ko. päivänä. Nukkumaan menin kymmenen aikoihin "synnytä rentoutuneena" cd:tä kuunnellen.
Yöllä heräsin klo 00.45 tunteeseen että jotain lämmintä valuu... Ponkaisin sängystä ylös ja jalat ristissä juoksin vessaan..
Lapsivesihän siinä meni oikein kunnolla holahtaen. Siinä sitten vessanpönttöön kattelin että oliko se todellakin sitä ja ettei mitään outoa väriä näkyisi. Huutelin miehelle sänkyyn josko toisi minulle pyyheliinoja kun tätä vaan tulee ja tulee...
Supistuksista ei ollut tietoa. Oli hassu huomata miten olotila helpotti heti kun vedet menivät. Massu pieneni niin että pystyi istumaankin ihan kunnolla.
Kävin suihkussa ja pakkailin tavaroita sairaalaan.. miehellä tuntui olevan jo kiire lähteä kun autoa oli jo starttailemassa. Edellinen synnytys alkoi myös lapsiveden menolla sekä supistuksilla, ja siitä 5h tuntia niin tyttö oli jo syntynyt. Ehkäpä tämän vuoksi isäntä kiirehti lähtöä sairaalaan.
Sairaalassa olimme klo 2.00. Supistuksia tuli noin 7min välein, mutta ei kovinkaan kivuliaita. Vastassa olleella kätilöllä ei oikein tuntunut olevan ymmärtämystä miksi olimme siellä jos supparit eivät olleet vielä voimakkaita. Ehdotti jopa että menisimme syömään tai takaisin kotiin (40km)! Joopa joo.. syömään ennen synnytystä. Sanoin etten ole ensisynnytäjä ja että edellinenkin tuli aika nopsaan. Kätilö oli juuri sellainen jonka olisi pitänyt tajuta vaihtaa alaa.. Emme siis lähteneet mihinkään vaan jäimme odottamaan mitä tapahtuisi. Kohdunkaula oli vielä jäljellä ja auki kahdelle sormelle! Mutta tunsin itse että ei tässä vuorokautta mene.
Pääsin lepohuoneeseen lepäilemään ja odottamaan supistuksia.. tämä ikävänpuoleinen kätilö jauhoi koko ajan että 3-4 min välein pitäisi supistuksia olla.. Hän lähti muihin töihinsä ja kehotti soittamaan kelloa jos jotain tapahtuu. Ajattelin että tuota muijaa en enää halua tavata vaan odotan aamuvuoron vaihtumista. Siinä sitten lepohuoneessa kuuntelin rentoutusmusiikkia ja yritin nukkua. Mutta supistukset voimistuivat koko ajan. Puoli kuuden aikaan aamulla en pystynyt enää olemaan sängyssä vaan oli pakko liikkuen ottaa supistukset vastaan. Istuin fysiopallon päällä ja keinutin lantiota ja tein mielikuvaharjoitusta miten pikkuinen laskeutuu ja kohdunsuu avautuu.
Keinutuolissa oli myös ihana rauhoittua. Aamulla klo 7 tuli päivävuoron kätilö katsomaan tilannetta (mukava täti). Otettiin käyrää ja tsekattiin tilanne.. Auki 5cm. Jipii..tästä se lähtee. Kysyi haluanko kipulääkettä, mutta tiesin pärjääväni ilman (ainakin vielä). Supistukset tulivat 7-15 min välein. Välillä olivat kivuliaampia ja välillä aikasta lieviä. Otin jokaisen supistuksen vastaan olemalla mahdollisimman rento. Parhaiten sain kroppani rentoutumaan seisten liikkeessä keinutellen lantiota, äänirentoutusta (vokaalit a ja o olivat parhaat), sekä Reiki-enrgia oli myös avuksi. Sitten n. klo 11 kätilö tuli taas katsomaan tilannetta. Kohdunsuu oli auki 8cm! Kysyi mennäänkö sängyssä saliin, mutta sanoin etä haluan liikkua koko ajan. (Ajan mitä jouduin olemaan piuhoissa oli yhtä tuskaa ottaa supistukset vastaa. Sängyssä ei pystynyt rentouttamaan lantiota.)
Stten lähdimme synnytysasaliin jonne tulikin paikalle eri kätilö. Kätilö oli pitkään alalla ollut, ja juttelimme hänen kanssaan supistusten välissä mm. hänen lapsista jne.. Tunnelma oli rento ja mukava kun sai supistusten välillä ajatukset muualle. Supistukset olivat edelleenkin 7min välein ja voimakkaita menkkamaista kipua alavatsalla ja jonkin verran ristiselässä. Edelleenkin liikuin ympäri huonetta matalasti äännellen vokaaleja a ja o, yrittäen olla mahdollisimman rento ja annoin Reikienergian virrata käsistäni. Sanoin kätilölle että en halua sängylle vasta kun on aika ponnistaa. Kokenut kätilö kuuli äänestäni milloin kohdunsuu oli 10cm auki! Ponnistusvaihe kesti 10min. Olisiko ollut 5 ponnistusta ja poika oli syntynyt.
Summasummaarum...
Pahin kipu koko synnytyksessä oli avautumisvaiheen 8-10cm:n välilllä. Yön kätillö höpisi 3-4min supistusten välistä, mutta tuo väli oli vasta ponnistusvaiheessa. Ponnistusvaiheen kipu oli sellaista polttavaa tunnetta. Ponnistusvaiheeseen tuli avuksi todella nuori, mutta ihana kätilö. Molemmat kätilöt antoivat hyvin ohjeita ja tsempasivat kivasti, siitä pisteet heille. Kahteen aiempaan synnytykseen verattuna kokemus oli jotenkin herkempi ja kokonaisvaltaisempi. Ilman lääkkeellistä kivunlievitystä ajatukset pysyivät selkeänä ja osasin hallita oman kehoni paremmin. Suosittelen! Ihanaa synntystä kaikille! :heart:
