Maalismasuista 2009 itkien tälle palstalle

Meille kävi siis näin. Viime viikosta lähtien olen kärsinyt kovista päänsäryistä. Maanantaina otin yhteyttä neuvollaan ja pääsin tutkittavaksi. Kaikki oli hyvin siihen asti kunnes sydänääniä kuunneltiin. Mitään ei kuulunut, joten sain lähetteen kiireellisenä äitiyspolille. Siellä lääkäri totesi sikiön kuolleen (rv 17) ja laittoi minut suoraan osastolle. Osastolla sain sytoteceja 3 tunnin välein. Pieni enkeli syntyi kahdeksan tunnin kuluttua. Onneksi sain nähdä hänet. Miten niin pieni voi olla niin täydellinen ja valmis?

Napanuora oli ollut kaksi kertaa kaulan ympäri, mutta sitä ei vielä tiedetä oliko se syy kuolemaan. Verikokeet ja patologin lausunto pitäisi valmistua jälkitarkastukseen mennessä. Minulta otettiin kuusitoista verikoetta, joilla yritetään selvittää syitä tapahtuneeseen.

Olo on surullinen ja itkuinen. Arkea yritetään pyörittää kykymme mukaan ja lapsille pitäisi keksiä jotain kivaa tekemistä, koska heillä on nyt syysloma.

Uutta vauvaa yritetään, kunhan siihen tulee mahdollisuus. Yhdet kuukautisen pitää kuitenkin ainakin odottaa, koska raskaus oli jo noin pitkällä.

 

Olen todella pahoilani puolestasi :hug:
Meilä vähän sama homma, mekään emme tiedä miksi pikkuinen menehtyi. Alkuraskaudessa minulla oli vuotoa ja sitten iso hematooma kalvojen välissä mutta viimeisessä kontrollissa kaikki piti olla hyvin. 16.10 neuvolassa havaittiin ettei pienokainen olekaan enää elossa ja samalla lailla Cytotec-käynnistyksellä synnytin pienokaisemme 18.10. Hän oli pieni, ihana enkelipoika.
Itse en ole kovinkaan jaksanut vielä ajatella uutta vauvaa. Tiedän että ehkäisyä ei kuitenkaa aleta käyttämään. Voihan se olla että se vauvakuume iskee kunhan tässä vähän toipuu. Toki haluan saada vielä vauvan. En toivooisi että tämä jäöisi viimeiseksi raskaudeksemme.
Montako lasta sinulle on ennestään? Meillä on neljä (6-11v). Hassua kuinka sairaalassa kaipasin näitä kotona olevia lapsia ja kun tulin kotiin iski hilittön ikävä sitä menetettyä pientä kohtaan. Suru tulee aaltoina, eilinen oli taas todella vaikea päivä, tämä aamu ehkä hivenen helpompi? Tiedä sitten mihin se tästä muuttuu. Onneksi nuo muut muksut pitävät arjessa kiinni.
Itse kamppailen vieläkin tuon tuhkaus asian kanssa (pari viestiä alempana viestini asiasta) mutta toisaalta voimat ei oikein riitä ajatella hautajaisia.
Toivottavasti saat perheestäsi ja muista läheisistä paljon tukea. Yksin tämä olisi liian rankkaa. :hug:

 

Olen todella pahoillani menetyksestänne :hug:
Meillä km 1.10 rv 16+, tuolla alempana ketjussa oma tarinani.
Paljon voimia teille :hug:

 

:hug: Pahoittelut tapahtuneesta. Meillä tapahtui sama elokuussa puolessa välissä raskautta. Neuvolassa kaikki päivällä ok, mutta parin tunnin päästä ultrassa ei sydän enää lyönyt :'( Syytä tälle emme saa tietää koska poikaa ei edes tutkittu, minusta otettiin verikokeet ja perjantaina pitäisi olla viimesetkin valmiit. Alkuraskaudessa tosin vuosin paljon ja oli hematooma, riski suurempi saada keskenmeno. Voimia teille :hug:

 

:hug: Voi ei, jaksamisia ihan älyttömästi. Oon niin pahoillani.

Mäkin jouduin maalismasuista tänne viikko sitten, synnytin pienen enkelimme 16.10 ja rv:t oli 18+0. Kyseessä geneettinen keskeytys.

Vaikka puolet kehosta suree, toinen puoli vauvakuumeilee. Meillekin suositeltiin yksien menkkojen odottelemista, mutta en tiiä... Meille kun tuo raskautuminen ei muutenkaan helppoa ole ni tuntuu turhalta vain odotella. Katellaan nyt miten mennään. Ehkäisyä emme kuitenkaa ala käyttämään.

Jaksamisia ja voimia hirmuna! :hug: Muista, pvä kerrallaan.


"Älä äiti itke,
sillä minun aikani ei ollut vielä.
Kävin vain katsomassa,
mutta tulen myöhemmin uudelleen.

Äiti, pyyhi jo kyyneleet,
Tiedän, sun on ikävä,
mutta minä olen tässä,
vierelläsi, vaikka et minua näkisikään.

Äiti, katso ulos.
Olen poutapilven hattarassa,
tuulessa kosketan hiuksiasi.
Sadepisarassa annan suukon poskellesi.
Auringon säteessä tunnet lämpöni.
Linnun laulussa helkkää nauruni.
Tähtien tuike on minun silmäniskuni.

Olen joka hetkessä,
jokaisessa askeleessasi.
Äiti, en ole mennyt minnekään.
Olen tässä, ikuisesti, sydämessä."


http://uk.youtube.com/watch?v=UxvNe761z2g

 

Tuli taas niin omat murheelliset muistot mieleen, kun luin teidän kaikkien kirjoituksia. Voimia teille kaikille oikein paljon! Minulla ensimmäinen raskauteni päättyi varhaiseen keskenmenoon viikolla 8 ja samoin kävi kolmannen raskauden kohdalla. Neljättä lasta aloimme yrittää vuonna 2006 ja se olikin murheen vuosi. Kesäkuussa neuvolakäynnillä ei löydetty sydänääniä (vko 17+6) ja keskeytys tehtiin Juhannusaattona. Seuraava samanmoinen tapahtui 2006 marraskuussa viikoilla 16+5. Sen jälkeen tuntui, ettei enää uskalla yrittää. Päätimme kuitenkin, että vielä yksi kerta, sillä kaipaus ja murhe olivat niin suuret. Se yritys palkittiin ja tämän vuoden maaliskuussa meille syntyi neljäs lapsi...ihana pieni poika. Pojastamme olen suunnattoman onnellinen, mutta koskaan en unohda suuria menetyksiämme.

 

Pahoittelut keskenmenon kokeneille kaikille! :hug:

 

Olen kovin pahoillani menetyksestäsi.
Myös meillä on ollut surua enemmän kuin omiksi tarpeiksi (ja lapsen menetyksen ollessa kyseessä yksikin on liikaa!).
Meillä on kaksi elävää lasta ja sen jälkeen alkoi nämä surut: 1/06 km 6+, 11/06 kohtukuolema 36+, 12/07 16+ ja nyt elokuussa 14+.
En tiedä uskaltaako enää koskaan... kun mitään syytä ei ole löytynyt tutkimuksista huolimatta. Tosin viimeisen kohdalla tutkimukset ovat vielä kesken.

 

Maalismasuista tulen vielä toivottamaan paljon voimia teille!! Itse tulin tänne Maalismasut 2008 pinosta, kun pienen sydän lakkasi lyömästä rv 14... Rankkaa aikaa se oli mutta toivottavasti tällä kertaa odotus palkitaan! Toivon teille kaikkea hyvää ja tietenkin plussaonnea heti kun olette siihen valmiit! :heart: :flower:

 

:hug: Pahoitteluni keskenmenon johdosta!

Me olemme kokeneet 3 keskenmenoa, viimeisimmäksi menetin myös maalisvauvan rv 11+2. Meillä ei ole yhtään lasta ennestään, joten pienoinen epätoivo alkaa hiipimään.

Voimia teille ja onnea uuteen yritykseen, kunhan se on ajankohtaista! Tiedän, ettei menetystä unohda koskaan, mutta sen kanssa voi kuitenkin oppia elämään!

 

Omenaruusu: Olen pahoillani menetyksestänne!! :hug: :hug: