<<< MAALISMASUT HELMIKUUSSA >>>

Hexodus ONNEA tosi paljon pojasta!! :heart:

Misupai Jokohan olet vaavan saanu? =)

Onnittelut myös Riksu82:lle


Olipa tullut paljon tekstiä =) Koko päivä mennyt niitä lueskellessa ja nyt vasta äsken sain loput luettua, kun on ollut tänään niin paljon tekemistä, etten oo kerenny kerralla lukea kuin ehkä yhden kirjotuksen. Varmaan jää paljon kommentoimatta :ashamed:

Kävin tuossa tytön kanssa mummolassa, kun tyttökin halus niin kovasti mummun ja ukin luo =) Rattailla mentiin ja kävelin niin reippaasti kun vaan pääsin, et alkais nuita supisteluja tulemaan. Niitä ku aina vaan välillä on ja välillä ei. Ja loppuvat yleensä kuin seinään. Eilenkin oltiin jo lähdössä näytille synnärille, kun parin tunnin aikana tuli jopa vartinkin välein supistuksia, mut loppuvat ku seinään, kun oltiin lähössä...

G:Meiltä sairaalalle n. 30km.

Meillä esikoinen on aika paljonkin ollut hoidossa ja enimmäkseen mummun ja ukin luona, koska sinne neiti on mielellään menossakin. Ja sinne hän menee, kun meillä lähtö tulee. Ja ikävä se on aina, kun tyttö on hoidossa, mutta kun tietää että on hyvässä hoidossa, niin ei sitä huolehdikaan kuinka pärjää, kun tietää että hyvin siellä pärjätään =) Ja kun sairaalallekaan ei ole tuon pitempi matka, niin pääsee tyttö isin kans kattomaan äitiä ja vauvaa joka päivä =) Jospa sitä ei kuitenkaan tartteis olla ainakaan paria päivää pitempään laitoksella..

Hitto ku ei muista mitä piti kirjottaa, aina tuli niin paljon asiaa mieleen, kun lueskelin nuita teidän juttuja..
Mutta nyt pitäs ruveta tytölle keittämään iltapuuro ja ysiltä meillä alkaa saunavuoro.. Ihanaa, pääsee saunaan! Saa nähä alkasko supistelut.. Tuntuu tää masu niin isolta jo, että kyllä hyvinkin olisin jo halukas synnyttämään, alkaa olla niin iso ikävä myös tuota masuasukkiakin :heart:

Pitää tulla myöhemmin uudelleen, kun on paremmin aikaa.

Mut :wave: taas

-iinux & masuasukki rv 38+1-
 
Hexodus onnea paljon :flower:

( . )
Tänään on ollut aika tylsä olo iltapäivällä; päätä särkee ja on epämääräisen paha olo muutenkin. Nyt on iltaa kohden vähän helpottanut. Koitin soittaa polillekin, mutta sieltä ei vastattu vaikka yritin monta kertaa. No onneksi olokin on parempi. Vähän. Jos huomenna huono olo, soitan vaikka sinne synnytysosastolle ja kysyn, mitä tehdä.

Kauhee näkkärinhimo! Nyt meen katsoon selviytyjiä ja murentamaan sohvalle =)

Sopuli

Muoks

G meillä on synnärille apaut neljä kilsaa!
 
... 4-6 minuutin välein parhaimmillaan. Nyt oon menossa kylpyyn, katotaan jos rauhottuis siitä. Tuli harrastettua kahta S:ää, saunaa meillä ei ole ni arvaatte varmaan mitä ;)

Palailen...

:heart: :Ninni ja Muru 36+6
 
Supistaako ihan kivuliaasti, Ninni ? Hui miten jännää!! Tässä pinossa alkaa todella tapahtua :D

Hitto vie, huomenna minä vonkaan ukolta.. B)

Ilmottele Ninni, jos ehdit/jaksat, minne suuntaan tilanne menee!! Tsemppiä!!

Sopuli
 
Tervehdys!

Pitkästä aikaa täällä. Ei juurikaan ole löytynyt aikaa lueskella kunnolla ja vastailla. Tai sit kun alkaa kirjoitella niin joku häiritsee.

Isot onnittelut jo kaikille vauvan saaneille. :flower:

Täällä alkanut pahoinvointi ja päänsäryt helpottamaan. Päänsäryt lähti kun verenpaine tipahti hieman alemmas, silti kyllä koholla. Tosin turvotus on jotain kamalaa.

Oman aikansa vei häävalmistelutkin. Nyt sitä ollaan Rouvia :D

Vatsassa tuntuu olevan kovin touhukas vaaveli kun potkiskelee ja hyörii ahkerasti. Raivotarjonnassa on. Ja saadaan jännittää loppuun asti kumpi sieltä tulee. Mies toivois tyttöö. Saapi nähdä sit kumpi tulee....

Nyt pikkuhiljaa yöpuulle....

Piutsuli ja pojat+Hiiri 35+5
 
Täällä tosiaan alkaa tapahtua enemmänki ;)
Tuossa saunassa käytiin aiemmin ja kyllä löylyttelin kunnolla! Yks kivuton pitkä supistus tuli saunassa ja sit suihkussa pestessä hiuksiani tuli sitten kivulias mutta aika lyhyt supistus.
Ja painontunnetta tuntuu...
Jospa se tästä alkais tai sit supistukset loppuu ku seinään. Niin ja tulihan mulla vielä tuossa puol tuntia sitten kivulias supistus. Sain just siinä tytön nukutettua.
Mies keitteli kahviaki, että jos sattuu lähtö tulemaan, niin jaksaapi valvoa ;) Nyt ku ei koskaan tiedä millon se lähtö tulee :)
Jos tuossa illan/yön mittaan kokeilis sitä yhtä ässää vielä, kun mieskin innostui ajatuksesta ;)

Kyllä alkaa kaikilla olla viikkoja hyvin kasassa, että saa ihan hulluna jänskätä täällä muittenki ku omasta puolesta =)

Mut nyt jos kahtos yhen leffan miehen kans, kun tyttökin jo nukkuu ja sitten sänkyyn ;)

-iinux & masuasukki rv 38+1-
 
Täällä sitä valvotaan!
Ei meinaa uni tulla, huoh... :headwall:

Paljon paljon ONNEA vauvansa saaneille!!! :heart:
Ja tsemppiä kaikille, joille H-hetki lähestyy. Jännittävää aikaa...kieltämättä!

Omaa napaa...Meneekö muilla maha ihan pinkeeksi ajoittain? Mulla etenkin iltaisin iskee kestosupistus (?) päälle ja silloin ei oikein voi olla mitenkään päin. Ja öisin iskee närästys. siihen auttaa rennie, mutta yöllä ei yhtään tekisi mieli syödä mitään.
Muuten täällä elellään päivä kerrallaan ja koitetaan saada vauva kasvamaan.

Synnytys on alkanut mietityttämään, ja eniten tuo vauvan hyvin vointi. Toivonmukaan kaikki menee hyvin...pelottaa hieman, että miten sitä selviytyykään. Tähän mennessä ne vauvat on Aina syntynyt, joten tuskin tämäkään kaveri tuonne yksiöönsä lopullisesti jää... :LOL:

G: Meiltä matkaa synnärille on about 4 km.

Mä koitan saada siitä unenpäästä kiinni...
Hyvää yötä kaikille! Tuun sitten taas tänne jos ei uni tule.

ootus
 
Huomenta!

Eilen en ehtinyt kirjoittelemaan, niin päivittelen nyt kuulumisia. Täällä olikin ollut vilkas päivä eilen ja meni pitkään kun lueskelin muiden kuulumisia. Me oltiin aamusta iltaan tontilla ja kohtapuoliin taas tehdään lähtöä sinne. Ei suurempia supisteluita täällä, mutta selkä meni taas kiitettävän jumiin... :(

Oih Ninni jokos olet lähtenyt tositoimiin? :hug:

Misupaikin varmasti saanut oman helmiksensä jo :heart:

Meiltä synnärille sellainen 60 kilometriä. Tosin joudutaan tekee 20 km koukku jos viedään lapset appiukolle. Sehän tässä jännittääkin, että mihin aikaan lähtee synnytys käyntiin ja onko mies töissä ja esikoinen eskarissa. Siis että joudunko omalla autolla lähtee matkaan, kun mies on 65 kilometrin päässä töissä jne... :eek: Noh se selviää aikanaan... Toivottavasti vasta huhtikuun puolella, kun olen tosiaan ajatellut vetää sen 2 viikkoa yli, että talo olisi hieman valmiimmassa kunnossa B)

Mä taidan mennä nyt puuron keittoon ja kommentoin sitten myöhemmin enemmän :wave:

kleopatra ja ihmemies 34+6
 
.. mä mihinkään oo menny =)
Täällä sitä edelleen ollaan, supistukset jatkui illalla vielä kun tulin kylvystä, sit päätin alkaa nukkuun, käänsin kylkeä ja that´s it, sen jälkeen loppuivat kuin seinään :kieh: :LOL:
Mut tiedänpähän nyt ainakin mikä saa niitä aikaseksi ;)

Oli kyllä sen verran napakoitakin supistuksia eilen joukossa et toivon kovasti et ois saanu paikkoja vähän kypsymään tuolla alakerrassa. Sanoin miehellekin illalla kun hän kysyi et joko tulee lähtö etten edes muista millasia supistuksia mulla on ollu sillon kun tytöt syntyi, siis miten kivuliaita ja miten usein tulivat. Tuskin oon edes kellosta katsonu, mut ainakin sillon kun kuopus syntyi ni lähettiin päivällä kotoota ja munhan piti saada ensin meikata ennen kun suostuin sairaalaan lähteen, eli ei oo voinu ihan kauheen tuskasia ollu. Esikoista lähettiin synnyttään keskellä yötä ni oli naama sit toissijainen juttu =)

Hui kun ihmisillä on pitkiä matkoja sairaalaan! Pidän itseäni onnekkaana ettei meiltä todellakaan montaa minuuttia aja synnärille! Siinä tarvii olla tarkkana jos pitkä matka että lähtee sit kanssa ajoissa ettei jää liian pitkäksi aikaa kotiin kärvisteleen.

Piutsulille onnea :hug: :heart: :flower: rouviintumisesta! Itekin välillä haikeudella kattelen meiän hää-dvd:tä, toukokuussa ollaan oltu 2 vuotta naimisissa eli synnissä täälläkin elettiin sitä ennen monen monta vuotta =)

Ei kai tässä muuta, meen taas varmaan pian takasin sänkyyn kun muu perhekin vielä vaan nukkuu, mitäs mä täällä yksinkään touhuisin. Tietty voisin jatkaa siivoomista, mut ehkä vähän myöhemmin.

:heart: :Ninni ja Muru 37+0, jee, keskosraja ylitetty!!!
 
Täällä ollaan vielä toistaiseksi yhdes paketis....perjantaina käväsin näytillä ja olin 3cm auki ja kanavaa vajaa sentti..limaa tulee ja suppailee rauhallisesti...
Kaippa vauveli viikon sisään ulkoistuu..toivon.. :heart:
Kokoarvio oli rv36 3,2-3,5 kg elikkä ihan hyvän kokoinen olis..

Hope08+Nyytti 37+3
 
On pitänyt taas monta kertaa kirjoitella jotain, mutta aina tuntuu muka olevan kiire. Teidän juttuja olen kuitenkin lueskellut melkein joka päivä.

Onnea kaikille vauvan saaneille :flower:. Uskomatonta, että me ollaan jo niin pitkällä! Itse kuitenkin toivoisin vauvelin olevan yksiössään vielä nelisen viikkoa. Syy siihen on tämä mun pesänrakennusvietti. Tää meidän kämppä tuntuu tällä hetkellä kaaokselta, haluaisin vaikka siivota kaapit ennen vauvan tuloa :whistle:.

Jäin tosiaan äippälomalle viime tiistaina ja pari ekaa päivää oli todella kummalliset fiilikset. Jotenkin niin tylsää...Loppuviikon tuo meidän 6-vuotias neiti oli mun kanssa kotona niin tuntu vähän normaalimmalta. Me tehtiin tarhaan uusi sopimus neidille. Nyt sillä on ainakin 8 vapaapäivää kuussa plus että ne päivät kun on tarhassa on 5-7 tunnin pituisia. Käytännössä kuitenkin on vielä vähemmän tarhassa. Tällä viikolla kun oli vaan nin neljä tuntia päivässä tuli kauhea valitus kun hain sen muka liian aikaisin :p. Tytölle ne tarhakamut on tosi tärkeitä.

Mulla on synnytystapa-arviointi keskiviikkona Kättärillä ja jännittää kauheesti. Aion yhä edelleen vaatia sektiota ja se lukeekin mun papereissa. En ole vaan saanut lääkärin päätöstä. Toivottavasti siellä on kiva lääkäri. Pelkään myös sitä alapäätutkimusta. Viimeksi lääkärin kopelointi raskausviikolla 26 ? nimittäin sattu ihan sairaan paljon :(.

Meiltä on matkaa kättärille suunnilleen oisko 7-8 kilsaa? Se menee aika nopsasti jos synnytys käynnistyy.

Kaikista eniten oikeesti vauvan tulossa jännittää imetys. Viimeksi oli tosiaan tissit vereslihalla ja imettäminen ei ollut hauskaa. Muuten en pelkää vauvan tuloa. En kyllä muista miten vauvoja enää hoidetaan :kieh:.

Nyt pitää syödä...

Helmi ja vauveli 35+3. Suunnilleen...
 
Härkäneidolle Onnea prinsessasta!! :flower:

Hexodukselle Onnea prinssistä!! :flower:

Mitenkäs on Misupain laita?

Ja mitä kuuluu Ninnille?

Apua, täällähän on alkanu tapahtua! :eek: Nyt alkaa ihan jo jännittämään, että koska se oma aika koittaa.. =) :heart: Täytyis varmaan saada tavarat kasaan, ettei tuu sitten h-hetkellä paniikki!!

Galluppiin: Meiltä synnärille on varmaan n. 4km matka, että nopeasti se taittunee, onneksi!

Täällä myös mietityttää tuo esikoisen pärjääminen ilman äitiä. Hän kun ei ole juurikaan ollut missään hoidossa ja on muutenkin aika äiti-takiainen. Äiti valmistaa aina ruoat ja laittaa pojan niin päivä kuin yöunille. Toisaalta helpottavaa on se, että oma mies on pojan turvana, kun äiti on sairaalassa (paitsi jos kaveri päättää syntyä ens v-loppuna. Sillon mies työasioilla toisessa kaupungissa)! Luotan siihen, että he kotona pärjäävät sen sairaalassaoloajan ilman minuakin. Pakko mun on luottaa, tai muuten mulla olis siellä aika tukalat oltavat..

Tälläisiä ajatuksia tällä kertaa...

Tsemppiä kaikille oireileville tulevaan koitokseen!! :wave:

-mamma-miia rv 35+1 :heart:
 
Mä täällä lojun sängyssä koneen kanssa. Mies lähti lasten kanssa luisteleen, hiihteleen ja pulkkaileen puistoon. Ihanaa kun saa joskus olla ihan rauhassa..
Mulla on omaolo hyvä, paitsi tällä viikolla on alkanu voimakas pistävä kipu navan seudulla. Tuntuu, kun joku puukolla pistelis napaa. Maatessa ja istuessa kipu rauhoittuu. Välillä pysyy poissa. Mutta usein heti, kun nousen sängyltä tai sohvalta kipu alkaa. Ja sitä on seistessäkin, vaikka en ihmeemmin mitään tekis. Onko muilla tälläistä? Tarviiko huolestua, kun siinä kohtaa on jossain istukka? Mun masu on kyllä iso ja pinkee tossa ihan edessä, kai se voi olla jotain venymis kipuakin. Tiistaina on neuvola. Pitää siellä viimeistään asiasta kertoa.

Vauva on liikkunut parina päivänä normaalia vähemmän. Eikä oo riehunut niinkuin yleensä. Kyllä mä liikkeitä oon tuntenut, mutta ne on ollu pieniä tönäisyjä. Alkaa varmaan tila loppumaan ja vauva keräämään voimia tulevaan koitokseen. Meillä oli kuopus ihan puhki kolmen tunnin rajun synnytyksen jälkeen ja aluksi läähättikin kuin koirat kieli ulkona:LOL:
Se oli niin suloinen :heart: Ihanaa, kun saa kokea taas kohta vauvan syntymän jälkeiset upeat hetket. Niitä ei koskaan unohda;)

Mulla oli alku viikosta sellainen tunne, että meidän peikkopoika vois syntyä viikonloppuna. Nyt taas ajattelen, että se pysyy yksiössään varmaan vielä maaliskuun puolessavälissäkin. Supistuksia tulee pitkin päivää. Käyrillä on ollut jo 80% luokkaa. Ei ne mitään kuitenkaan tuolla alhaalla oo pahemmin aikaiseksi saanut :kieh: Supistelua on ollut jo pitkään. Oon jo malttamaton..eikai siltä kuulosta.

Hexodus Paljon onnea pikkuisesta koko perheelle:saint: :heart:

Misupailla taitaa olla ihania onnenhetkiä synnärillä ;)

Mitäs Lauralle kuuluu? Ootko vauvan haussa sinäkin?

Mulla oli eilen touhupäivä. Halusin lähteä pidemmälle Citariin kävellen. Ihan hyvin jaksoin kävellä matkat n. 5 km. Sitten tein pizzan ja alettiin miehen kanssa tekeen oikein kunnon suursiivousta. Ja illalla saunaan. Kolmatta ässää ei enää pystynyt. (Ei se oo pahemmin auttanutkaan). Saldona oli järkyttävä olo ja kauhee kestosuppari koko illan. Tulin siihen tulokseen, että jos tää meidän vauva ei ilman rehkimistä tuu masusta pois..pysyköön sitten siellä :D

Gallup: Meillä on synnärille matkaa noin 7 km.

Ainiin, meille tuli kiva yllätys eilen. Huomasin, että vaunuihin on tullut tuolla varastossa rattaiden istuinosa kankaaseen ihan vähän hometta. Ne olis muuten vielä hienot ja hyvä kuntoiset (Hartanit). Ne on ollut käytöstä poissa vajaa puoli vuotta. Yritin niitä pestä, mutta ei sitä taida pois saada. Käytiin eilen kauppamatkalla kattomassa lastentarvikkeesta uusia vaunuja. Mä ihastuis jo sellasiin ruskeisiin, missä ihan vähän valkoista:D Ne oli Gesslein merkkiset. taidan ne huomenna hakea. Ne oli ihanat! Mies kyllä haluaa, että tiedustellaan ekaksi saako noihin vanhoihin vaunuihin tilattua uutta kangasta. Mä salaa toivon ettei sais..

Jade 38+4
 
Hexodukselle ja perheelle onnea pienen miehen syntymästä :heart: :flower:
tuleehan niitä poikiakin vähän tasottamaan tätä prinsessavoittosta pinoa ;)

jopas täällä nyt tuntuu tapahtuvan =) vauvoja syntyy vaikka vielä viikko eletään helmikuuta ;) kiire on pienillä maailmaan :heart:

ite kans oikein ootan supistuksia, mutta ei niii ei!! malttamaton kun oon, haluais vauvan jo syliin!!! :D alan olee jo niiin kypsä tähän raskaana oloon... :ashamed:
ei tehonnu vaikka kuinka eilen yritti saunoakki.. siivousta harrastin perjantaina.. tulos--> pari pientä supistusta ja seksiä ei millää huvittais harrastaa :/ mut voisha sitä miehen mieliks harkita illemmalla kun tyttö nukkuu :)

Galluppiin: täältä synnärille n. 60km.. neuvolalääkäri sitä sanokin, että heti säännöllisten supistusten alettua on lähettävä ajelee, mielellää lanssilla, ettei synny vauva matkanvarrella... apuva!!

Misupai on tainnu saaha jo pienokaisensa.. innollla ootellaan kuulumisia sieltä suunnalta =)

nyt pitäis alkaa laittaa naamaria ihmismäiseen kuntoon, miehen siskon synttärikahvilla pitäis lähtee käymään :)

:wave:

äískä ja masuasukki 37+4
 
Omaan blogiini olin synnytyksestä jotain jo kirjoittanut, joten sitä tekstiä hitusen muokattuna lainaan tänne teidän luettavaksenne. Melkoinen romaani, mutta lukee ken jaksaa =)

Tiistai-aamuna 5.2. tuli lähtö, kun lapsivettä lorahteli. Aattelin alkuun yläkerrassa että valkovuotoahan sitä taas, mutta alakerrassa aamupalaa laittaessa lorahti vähän enemmän, ja syöksyin vessaan katsomaan että mitä oikein tuli. Samalla kun pyllyni sain pöntölle tällättyä, hulahti pönttöön sellainen satsi, ettei ollu kylllä epävarmaa enää mistä nesteestä oli kyse! Päässä pyöri sen satamiljoonaa ajatusta että mihin minä soitan! Ambulanssin? Synnärille? Kätilö-anopille? Miehelle? Joo, miehelle!!! Soitin siis salamana miehelle töihin, että tuu heti kotiin, pitää lähteä synnärille, multa tuli jotain nestettä eikä tasan ollu pissaa! Ja että hälytä matkalla vanhempasi pojalle vahdiksi. Miestä ootellessa kasasin laukkuun mahd. tarvittavia tavaroita, sairaalakassia kun en ollut vielä pakannut, eihän sitä pitänyt tarvita vielä moneen moneen viikkoon!! Pillimehu janojuomaksi, banaani evääksi, neuvolakortti, hammasharja ja -tahna, kamera! Samalla yritin syödä edes vähän aamupalaa ja saada pojankin syömään, vaikka kädet tärisi, sydän hakkasi, pelotti älyttömästi! Viikkoja tuolloin 5.2. oli siis vasta 34+1.

Synnärillä totesivat että vaihdapa tästä vaatteet, että jos tosiaan lapsiveden menosta on kyse niin eihän me sinua enää kotiin päästetä. Siinä vaiheessa tuli itku. Aika pian päästiin lääkärin hoteisiin ja ultraan, missä vauvan painoarvioksi saatiin lukema 2600g, eli hyvä paino, ei tarvinnut sen takia estellä vauvaa syntymästä. Tai en minä kyllä tiedä, olisiko sitä estelty, vaikka olisi pienempikin ollut. Tiistai ja keskiviikko meni sydänääni- ja supistuskäyrillä maatessa, ja odotellessa että joku kertoisi, mitä tapahtuu ja milloin.

Itse synnytys meni hyvin, käynnistäähän se siis piti. Olin tiistaista asti siis sairaalassa, ihan synnytysosastolla, ja torstaina 7.2. sitä ekan kerran yritettiin käynnistellä, mutta neiti ei vielä ollu suostuvainen ulos tulemaan. Perjantaina härnättiin toiseen otteeseen oksitosiini-tipalla, ja lopultakin alkoi tapahtua! Se tippa laitettiin puoli 9 maissa aamulla, ja klo 14:11 hän syntyi. Virallinen toimitusaika oli 4 tuntia avautumisvaihe, 11 minuuttia ponnistusvaihe ja jälkeisvaihe kesti 1h 11 min, eikä istukka tullut ulos sittenkään! Se piti lopulta irrottaa käsin leikkaussalissa, spinaalipuudutuksessa eli vyötäröstä alaspäin tunnottomana. Samalla tehtiin myös kaavinta, ettei jää istukan rippeitä sinne tulehduksia aiheuttamaan.

Synnytys oli kipuja lukuunottamatta ihana kokemus; mukana ollut lääkäri kielsi minua pistämästä silmiä kiinni ponnistaessa, käski katsoa kun vauva tulee. Ja katsoinkin. Olihan se kieltämättä aika hurjan näköistä, mutta toisaalta tosi kaunista nähdä oman lapsensa syntyvän :heart: . Synnytys oli niin lyhyt, että olin ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa, olin syntymähetkelläkin vielä pirteä ja jaksoin tutkia mitä "tuli tehtyä"! Miehelle hihkuin että anna silmälasit että näen kunnolla! Vauva oli ehkä pari minuuttia siinä pedillä jalkojeni välissä, ja ehkä noin minuutin rinnallani, mutta sitten myös synnytyksessä mukana ollut lastenlääkäri (keskossynnytyksissä aina mukana) vei hänet keskolaan tutkittavaksi, että kaikki on varmasti vauvalla hyvin. Pisteet oli 8-9-9 eli aivan mainiot, samat kuin täysiaikaisena syntyneellä esikoisella. Kätilön mielestä vauva olisi voinut olla rinnalla pidempään, mutta kuulemma lastenlääkärit ovat turhan hätäisiä, eivät ota mitään riskejä, ja haluavat viedä vauvan heti tutkittavaksi ja lämpimään. Parempi toisaalta tietenkin niin!

Kivunlievityksenä oli vain kylmä märkä pyyhe pään ja naaman päällä, sekä epiduraali, joka ehti vaikuttaa vain 15 minuuttia, kunnes pitikin jo alkaa ponnistamaan! Melkein voisi siis elvistellä luomuna synnyttäneensä! ;) No ei vaan, voihan olla, että juuri tuon maagisen 15 minuutin aikana pystyin rentoutumaan niin, että paikat saattoivat lävähtää puuttuvat sentit auki, tai sitten olin auki jo saadessani puudutuksen. Sitä emme koskaan saa tietää, sillä kätilö ei tutkinut minua enää siinä ihan juuri ennen puuduttamista, vaan vain siinä vaiheessa, kun sanoin että nyt en enää kestä ilman kivunlievitystä. Ja siitä meni n. puoli tuntia ennenkuin anestesialääkäri tuli paikalle, joten voihan olla, että sen puolituntisen aikana ehti tapahtua hyvinkin paljon. Mene ja tiedä. Ilokaasua henkäisin epiduraalia odottaessa pari kertaa, mutta ei se auttanut millään tavalla. Huomasin sen kyllä päässäni, mutta ei se vienyt kipuja tai muutenkaan estänyt minua ajattelemasta kipujani, ei rentouttanut, ei mitään. Turhaa ainetta minulle siis! ;) Enkä ehkä osannut hönkiä sitä oikeaan aikaankaan..

Leikkaussalissa istukan irrotuksessa oli pelottavaa, tuntui että hillitön määrä ihmisiä hyöri sinne tänne, vaikka kai se on arkea leikkaussalissa. Lääkäriä ja hoitajia taisi huvittaa parikin juttua tässä kyseisessä potilaassa. Ensinnäkin se puudute laitettiin niin, että olin kylkimakuulla. Kätilö selitti anestesialääkärin minua puuduttaessa, että sitten kun sanon, käännytään kohtalaisen rivakasti takaisin selinmakuulle. Minä otin neuvon aika kirjaimellisesti, ja luvan saatuani pyörähdin reippaasti selälleni. Hoitajat nauroi että no sulla tosiaan oli kiire! Minä tuumasin että no kun käskettiin olla ripeitä niin eipä jäädä sitten turhia kuhnailemaan :) Toinen oli kun minä kovasti kyselin että mitä tapahtuu, mitä teette, (kai se hermostuminen ja hätä purkautui sillä tavalla) ja ihmettelin sitä väenpaljoutta, niin jossain vaiheessa joku hoitajista sanoi jollekin huoneeseen juuri tulleelle henkilölle, että kun tämä äiti on aivan tohkeissaan kun täällä on tälläinen trafiikki! Leikkurista minut vietiin heräämöön, missä pakkasivat minut ihanan lämpöpeiton alle lämpöpuhaltimen kera. Oli vain hölmön tuntoista kun koetti jalkojaan liikuttaa, niin ei änähtäneetkään. Hui! :eek:

Miehen osuus synnytyksessä jäi tosi vähäiseksi, mikä on näin jälkikäteen ainoa asia mikä on harmittanut... Kun synnytystä käynnisteltiin silloin torstaina, mies oli aamusta alkaen mukana, koko päivän, ja mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Niinpä ei toisena käynnistyspäivänä tuntunut olevan mitään kiirettä asian suhteen, päästettiin ihan rauhassa lapsenvahdiksi lupautunut ukki vielä verkoille aamusta, ja niinpä mies ehti sairaalaan paikalle vasta klo 12 maissa, ja kahdelta tyttö siis jo syntyi! Olin tuohon kahteentoista mennessä ehtinyt soittaa jo monta kertaa, että tule nyt jo per*ele!, ja 12:lta olin jo melkoisen kipeä. Siihen asti olin kuitenkin selvinnyt kipuineni yksin, joten kun mies lopulta tuli, en osannut enää ottaa apua häneltä vastaan millään tavalla, vaan jatkoin pärjäämistäni yksin. Pyysin märkää kylmää pyyhettä, ja mies olisi tahtonut sillä pyyhkiä kasvojani ja käsiä, mutta se tuntui vain häiritsevän, parasta oli vain maata aloillaan ja tuntea pyyhkeen kylmyys ja kosteus kasvoilla, ja hengitellä supistukset ohi. Ponnistusvaiheessa mies tuli viereen ja koitti tsempata että hyvä, työnnä, ponnista, hyvin jaksat!, mutta minä tiuskaisin että ole hiljaa!! Häiritsi vain sekin. Tämä osuus synnytyksestä meni siis aivan pieleen, näin jälkikäteen. Syyllistän vähän itseäni tästä, että miksi en jaksanut ottaa häntä enempää mukaan... miksi minulle oli ok tehdä se "yksin"? Olisiko tilanne ollut toinen, jos mies olisi päässyt tulemaan paikalle aiemmin, ja jos olisi alusta asti voinut helpottaa oloani kipujen kanssa? Jos olisi arvattu että toisena käynnistyspäivänä alkaa oikeasti tapahtua? Mies on kyllä sanonut että asia on hänelle täysin ok, että tämä synnytys nyt vain oli erilainen ja piste, kaikki on ihan hyvin. Mutta minua asia painaa... pitää varmaan vaan keskustella miehen kanssa tästä vielä, ettei jää lopun iäksi mieltäni painamaan... :(

Tällainen kertomus... =)

Ippu :heart: neiti 16 vrk
 
Ippu Hyvinhän se synnytys meni =) Mutta varmasti inhottavaa oli, kun jouduit kaavintaan.

Minä täällä malttamattomana edelleen, eilinen mielipuolinen reipas kävely ja saunominenkaan ei aiheuttanut mitään... Saunan jälkeen tuli pari kipeää supistusta, mutta ne loppui heti siihen. Ja sitä yhtä ässää ei tullu kokeiltuakaan eilen, kun oltiin niin väsyneitä :( Mutta jospa sitä tänään ;)

Huomenna ois se kontrollikäynti synnärillä, toivon totisesti, että olisivat ne muutamat supistukset ym.. vihlonnat aiheuttaneet tuolla kohdunsuulla enempi kypsymistä.. Joka kerta on kyllä jotain aina tapahtunut. Jospa nytkin.

Jokohan kohta alkaa tänne sadella lisää taas vauvauutisia..? ;)

Taas ei muutaku omaa napaa :ashamed:
Mut vois lähteä keittämään perunat että pääsee syömäänki tänä päivänä.

Supistuksia ym odottaessa...
-iinux & masuasukki rv 38+2-
 
Meidän prinsessa syntyi 23.2 kello 21.14 pitkän päivän jälkeen. Painoa on 3084g ja pituutta 51cm. Pitkä ja siro tyttö. Perhehuoneessa ollaan ja nautitaan, isä on ihan myyty! Niin on äitikin. Kertomusta kunhan kotiin mennään.
Misupai ja Helmis vajaa vrk.
Onnea vielä odottaville, kohta saatte nyytit.
 
Onnea pikkuprinsessan vanhemmille :flower: :hug: :heart: !!!
Laitan huomenna ton synnytyskertomuksen tonne etusivulle!

Ippu sulta tuli niin pitkä kertomus etten oikeen tiedä miten lyhentäisin sen tonne etusivulle =) :ashamed: , ideoita?

Nyt sänkyyn köllöttään telkkua kattoon..

:heart: :Ninni ja Muru 37+0
 
Täällä on huolta ja murhetta. Ei liity varsinaisesti vauvaan, mut pakko kirjoittaa ja kertoo jollekin kun huoli on niin suuri. Oon jo ennenkin kertonut täällä et mun vajaa kaksivuotiaalla pojalla oli pitkä sairaalakierre tuossa loppuvuodesta. Viimekesän jälkeen oli kokoajan kipee (flunssa ja hengenahdistus) ja oltiin parin viikon välein kipee ja hetki terve sit taas kipee ja usein päädyttiin sairaalaan hengittelemään spiiralla lääkettä ku henki ei kulkenut. Pari kertaa oli keuhkokuume ja sit tammikuun alussa saatiin astmalääkkeet kotiin. Koira annettiin sijoitukseen mun äidille marraskuun 18pv. Kokeilumielessä.. ei tiedetty auttaako se mut oltiin valmiita yrittämään kaikkea et saatas poika terveeksi. Lääkkeet kai ne auttoi kun nyt on sen tammikuun alun ja sairaalasta tarttuneen rotaviruksen jälkeen ollut terve ja pärjätty kotona. Ahdistaminenkin loppui sillon. Sitten. Äitini ei enää voinut pitää koiraamme sijoituksessa, pyysin et vois olla siihen asti et synnyttäisin, muutaman viikon vielä.- Ei voinut. Koira tuli takaisin kotiin keskiviikkona. Noh, kaikki on mennyt hyvin ja olin jo varma et ei koira ollut mitenkään syyllinen ahdistuksiin ja sairasteluihin, kunnes tänä iltana. Joskus kuuden maissa kun poika jammaili tuossa tapansa mukaan, huomasin että hengitys on ähkivää. Selkeästi alkoi ahdistaa. Annoin kerran avaavan lääkkeen, ei apua. Rauhoituttiin lukemaan, mut jouduin antaa lääkkeen uusiksi kun edelleen ahdisti. Nyt isänsä meni nukuttamaan poikaa, saa nähdä meneekö ahdistus ohi vai tuleeko taas sairaalakeikka. Enkä mä siis tiedä johtuuko tää koirasta, mut ku mitään muuta "muutosta" ei ole tapahtunut paitsi et koira tuli takas. Aina ennen ahdistamista ilmeni kun flunssa tuli mut nyt ei ole ees sitä flunssaa! alko vaan ahdistaa..:(

Kirjoitan kun itkettää, pelottaa ja harmittaa. Myös supistelee, en ole katsonut kuinka usein mut hengästyttää välillä kun tulee niin kova supistus. Sehän tästä puuttuu et poika pitää viedä sairaalaan ja mä lähen synnyttää, sillon miehen olis mentävä pojan mukaan ja mä synnyttäisin yksin. :'( koska en missään tapauksessa jättäis poikaa yksin sinne osastolle itkemään. Ennemmin punnertaisin tämän lapsen maailmaan yksin.

Tää nyt ei kosketa tätä odotusta sikäli, mut oli pakko purkaa.. Pitää nyt seurata tilannetta.

enne ja aarre 38+3
 
Ootteko ollu yhteydessä lääkäriin? Inhottavaa että tollanen vaiva tulee kiusaan vielä kun oot ihan loppumetreillä, ymmärrän hyvin ettet pysty oleen murehtimatta!
:hug: sulle ja yoivotaan ettei pojalle tulis enempää oireita!
Se on aina äidin suurin murhe jos lapsi sairastaa!!! Kovasti jaksamisia sinne!

(.) Tänään olin ehkä havaitsevinani limatulppaa vessakäynnin yhteydessä, aiemmissa raskauksissa en sitä "bongannu" ni en nytkään voi olla varma oliko sitä itseensä. Miltä sen kuuluis näyttää te jotka ootte sen nähneet?Ihanaa eriteasiaa mulla...

Ei taas muuta...

:heart: :Ninni ja Muru 37+0
 

Yhteistyössä