Maalismussukat - syntyneet

Painotilanne, jäljellä vielä n 3kg ja ei lähde sitten millään... tosin aikamoinen herkkusuukin olen... lähtis kyllä varmasti jos saisin herkuttelut kuriin ja lisäisin liikuntaa, mutta toi kotisohva houkuttaa aina iltaisin kun olis mahdollisuus liikkua :headwall:

Lapsiluku ei oo vielä täynnä... nyt on vaan sektion takia pakollinen vuoden odottelu, jota ilman saattaisimme jo yrittääkin sitä kolmatta mussukkaa... ajattelinkin käyttää tämän odotteluajan hyvin ja opiskella itselleni vielä uuden ammatin! =)

LD kiitos, sitä toivon minäkin että jotain pikkuhiljaa selviäisi, kun vähän väliä on olo että jokin mättää kropassa... : / piti vielä tarkentaa, että tuo kuukautisten kivuliaisuus ja vuotomäärä saattaa muuttua raskauden jälkeen, joillain helpommaksi ja toisilla taas ei...

 

lapsiluku ni jos se yksi vielä mutta sitten riittää mutta oma päätavoite olis päästä tossa pian hiukan duuniin jonnekki ja sitte saa tulla jos on tullakseen. hiukan tarttis vaan ite olla ajoituksen kanssa tarkkana, en halua enää yhtäkään kertaa kokea viimeisiä kuukausia keskellä kovimpia pakkasia....... ei kiitos

imetyksen lopetus ei ole riittäny maito, yrityksestä huolimatta. en koe olevani huonompi äiti kuitenkaan

paino odotusajan yli 20 kiloa kyllä hävinneet mutta ylipainoa silti. helteet kerää nestettä, jäätelöä tulee vedettyä laihdutus-kuuri odottaa koulujen alkua
ite en tykkää jättää aterioita väliin, pysyn paremmalla tuulella

 

Imetyksestä myös täällä mennään vielä täysimetyksellä. tarkoitus on jatkaa täysimetystä sinne 6kk asti.
On kyllä jännä, tuo täysimetyksen prosenttiluku. Jotenkin tuntuu, että pitääkö se paikkaansa... Mun siskokin täysimettää edelleen 5kk ikäistä vauvaansa, aikoo imettää kans sinne 6kk asti ja paras ystäväni on imettänyt myös tuon 6kk täysin.
Itse olen kaksi edellistä lastakin täysimettänyt sen 6kk ja jatkanut osa imetystä melkein 2 vuotiaaks asti.
Tuo paras ystävä ois imetyksen lopettanut tiheän imunkauteen, koska ei tienny sellaisesta olevankaan ja luuli että vauva ei saa tarpeeks maitoa. Kerroin hänelle, että kyse on tuosta ja hän jatkoi imetystä ja oli hyvin kiitollinen siitä ettei lopettanut imettämistä siihen.
Ehkäpä tuo imetys just osalla kaatuu tuohon ja siks täysimettäjiä on noin vähän, en tiiä.

Helppoa ja nopeaahan tää on. Ainoa mikä on "huonopuoli" täysimetyksessä on se sitovuus. Kuten Kaarjalla mullakin kulkee vauva jatkuvasti mukana ja nyt näitten 4,5kk aikana pisin erossa olo aika vauvasta on 0,5h.
Pidempään ei vaan pärjää. Ei osaa tuttipullosta juoda (kokeilin kerran vedellä) ja jotenkin vaistoaa sen että poistun ovesta.
Joskus kun olen juuri imettänyt vauvan ja vauva jää nukkumaan kun menen käymään ulkona niin ei mene edes puolta tuntia kun mies soittaa, että vauva heräs ja sillä on nälkä! Ja toden totta, kun tulen sisälle vauvalla on mukamas kauhea nälkä ja heti on päästävä rinnalle.
Onko teillä muilla täysimettäjillä tälläistä, että vauva vaistoaa heti jos ette ole paikalla?
Mites teillä muilla (imetätte tai ette) tuo symbioosivaihe näkyy?

Lapsiluku ei vielä ole täynnä. Annetaan varmaan jossain vaiheessa vielä yhden (ehkä kahden) tulla jos vaan on tullakseen. Pitkään ei vauvayritystä aiota lykätä.
Ehkäisynä meillä on käytössä kumi ja ns. varmat päivät.

Kuukautiset alkoi suht säännöllisenä silloin kun vauva oli 2kk. Nyt on jo useampi kierto takana. Täysimetyksestä huolimatta!! Ois voinu mun puolesta alkaa vaikka vasta sit ku vauva ois ollu edes 6kk.

Paino "ylimääräistä" on vielä n,. 4-8kg. Tosin olen 168cm pitkä ja painan nyt n. 58kg, että toisaalta ylimääräistä ei ole, mutta lähtö paino oli tuon 50-54kg joten siihen nähen kiloja on vielä jälellä.

Vauva meillä nukkuu suht hyvin yöt. Meillä on jonkun aikaa kääntyilty mahalleen ja selälleen. Pylly on ahkerasti pystyssä ja kovasti yrittää liikkeelle lähteä. Vihdoin myös löysi varpaansa ja niistä pitää aina kiinni kun malttaa selällään olla. :heart:
Hyvin on äänekäs tapaus, äitiinsä ja isäänsä tullu. Nauraa, pärisyttelee, kiljuu ja pitää jos jonkin moista ääntä. Ihana rakkauspakkaus!

 

kirjoittelin äeken pitkät pätkät, mutta kone jumi sopivasti lähetys vaiheessa joten nyt uusiksi..

lapsiluku toisena päivänä tuntuu että toinen saisi tulla vaikka heti ja toisena päivänä tuntuu että ei enää yhtään..

paino on nyt samassa kun ennen raskautta. Imetyksen aikana laski paljonkin alle "aloitus" painon. Nyt on tullu taas herkuteltua ihan liikaa. Ylipainoa on kun on tälläinen tynkätaneli..

imetysloppui meillä siksi kun neiti sai niin kauheita raivareita ja luulenpa että maitokin rupesi ehtymään kun olin niin stressaantunut... Olisin kyllä halunnut imettää mutta kaikkea ei voi saada mitä haluaa..

maitohappobakteerit antaako kukaan muu noita? mä olen antanu alusta asti. Nyt olen sitten huomannu että kun pullo loppuu ja sattuu tulemaan muutaman päivän tauko noihin niin tyttö muuttuu tosi kiukkuiseksi. Heti kun aloitan taas tipat niin itkuisuus vähentyy.. Voikohan noi tipat helpottaa oloa noinkin paljon..

reissu käytiin tossa tiistai-keskiviikko reissussa 100km päässä isäni luona ja äitini oli kanssa tullut etelä-suomesta sinne mökkeilemään.. Tiistai meni tosi hienosti,Venla naureskeli koko päivän ja oli tyytyväinen no sitten eilen neiti huusi 1h ja muutenkin oli tosi kärttyinen. Mikään ei taaskaan auttanut. Edes isänsäkään ei saanu tyttöä rauhoittumaan, joka yleensä saa sen rauhoittumaan.. Tuo on kyllä niin hermoja raastavaa kun ei tiedä mikä toisella on hätänä.. No sitten päätetttiin että lähdetään kotiin, niin sitten autossa nukkui koko matkan..

kiinteät viimeviikolla maisteltiin kukkakaalta, Venla tykkäs kovasti odotti suu auki. Mutta sen anto piti lopettaa kun yöt meni niin levottomiksi ja kauheita pieruja päästeli, samoten puklujen määrä kasvoi..

 

Mä annoin Relatippoja, kokeilin olla antamatta kun ei ne mitään huutoon auttaneet. Kas kummaa, huuto loppui pari päivää sen jälkeen kun lopetin tipat. En tiedä onko sillä osuutta vai olisiko koliikki loppunut muutenkin, ikää vauvalla oli 3,5kk tuolloin.

Nyt en anna mitään muuta kuin d-vitamiinit. Tosin enpä ole niitäkään pariin viikkoon muistanut antaa kun ollaan oltu reissussa.

 

Heissan pitkästä aikaa.

Imetys: täysimetyksellä mennään, puolivuotiaaks asti on tarkoitus. Neiti on nyt 4kk ikäisenä 4kk ja 9,5kg, eikä oo ikinä muuta saanu ku tissimaitoo edellisiäkin imetin pitkään. meillä tyttö pärjää hyvinkin muutaman tunnin ilman rintaa, niin oon päässy jopa kampaajalla käymään.

Painoa on pari kiloa vähemmän kuin ennen raskautta. Kuukautisetkaan ei oo alkanu vielä, onneks.

Lapsiluku on nyt mun osalta täynnä. Erottiin miehen kanssa muutama viikko sitten, eli nää tytöt on sit tässä. Ero ei ollut mun valinta, mutta etiäpäin päivä kerrallaan.

Helteistä loppukesän jatkoa vaan kaikille )

 

Heips!

Escapelle tervetuloa tähänkin pinoon!

peppi1:lle voimia vaikeeseen tilanteeseen! :hug:

Lapsiluku: on täynnä. Oon ihan onnellisen tyytyväinen tähän katraaseen.

Imetys: no mun täytyy kyllä myöntää, että jotenkin ehkä suhtautuminen imetykseen oli mulla tällä kertaa vähän negativiinen. Rintatulehdus laittoii toisesta rinnasta imettämisen miltein loppuun ja jotenkin sitten hiipui hiljalleen innostus muutenkin. Imetän kuitenkin vieläkin toisesta joka ruokailun yhteydessä ja jotain sieltä vielä tuleekin... samoin joskus kun vauva öisin herää kesken unien niin otan vaan rinnalle, se on helppoa!

Meillä menee vauvan kanssa ihan hyvin, hän on kovin innostuva ja kauheen terhakka, eikä oikeesti hirveen itkunen. Iltasin on oikeastaan se "pahin" hetki ennen nukkumaanmenoa. Tänään kääntyi nyt ekan kerran mahalta selälle, mutta en tiedä jääkö vielä tohon kertaan.

Muuta ohjelmaa sainkin, kun meidän hauva kehitti itselleen välilevytyrän :O Eli nyt sitten kannan hauvan aina ulos ja takaisin, se onkin nyt ihan häkkilepoa , eikä yhtään saisi hyppiä eikä riehua, mikä on tolle pöhkölle ollut kyllä henki ja elämä... nojoo nyt se onkin aika masentuneen näköinen Kipulääkkeet on onneksi auttaneet kipuun, mut oli kyllä aika yllätys tällänen diagnoosi.

Itse oon nauttinut täällä päin tapahtumaviikosta ja ollut aika paljon liikkeellä, uskaltauduin jopa parille kirpputorille (piha), ja löysin jopa pari löytöä, se oli oikeestaan aika kivaa puuhaa.

Kaikille hyvää viikonloppua.

Mindi83

 

peppi1: Jaksamisia :hug:

escape: :wave:

Hitsiläinen.. Meillä nyt likka ruvennu tekeen tällasta, et nukahtaa illalla joskus 19.30-21 ihan ok, mut herää siitä sitten 30-45 min. kuluttua ja takasin nukkumaan ei meinaa saada kirveelläkään.. Mä rupeen oleen ihan kypsä Päivisin nukkuu 30min-1h ehkä pari kertaa ja lopun ajan on sylissä.. Illat ollu mun henkireikä, vaikka yleensä pari kertaa herännykin illan aikana, ni saanu suht helposti takas nukkuun. Nyt ei "hetkeekään" omaa aikaa.. Ja ainakin jos tulee joku ohjelma minkä haluisin ihan rauhas kattoo, ni se on takuuvarma juttu et herää just sillon. Nytkin nukahti 19.30. Heräs kasilta. Koitin nukuttaa sängyssä n.30 min. kunnes nostin ylös, selkeesti väsyny ja ysiltä takas, tunnin jälkeen sain hänet ainakin nyt hetkeks sinne jäämään.. Ootan vaan koska taas kutsu käy. On niinku Tosi levoton.. Ja tiettekö miten voi raivostuttaa, ku koko päivän juossu ympäri kämppää ja koittanu keksii jotain tekemista vauvalle, ettei se kitisis koko ajan.. Ni sit mies paukauttaa kotiin, syö ja rupee päikkäreille! :kieh: Noh nyt vaan huono hetki, huomen taas varmast näyttää elämä valosammalt

Tosta painosta täytyy viel sen verran kans sanoo, et mä oon kans super kriittinen. En esim. siedä itselläni yhtään jenkkakahvoja ja nyt kun on ensimmäistä kertaa oikeen kunnon jenkkakahvat, ni kyllä laittaa ketuttaan. Mut kyl mä viel joku päivä ryhdistäydyn! Nyt vaan just eilen päätin, et ehkä on ihan realistista mennä ostaan vähän isompia vaatteita, eikä oottaa et koska mahtuu vanhoihin...

Ja vielä haluan korostaa tohon imetys-juttuun et mä en ainakaan oo täällä tuomitakseni, ja mulle todella on ihan sama vaikka joku ei imettäs sen takia, et ei haluu et tissit menee piloille! Se ei todella kuulu mulle Mielenkiinnosta vaan ja oon aikasemminkin kuullu, et jotkut ei vaan kertakaikkiaan pidä siitä ja must sillon ehdottomasti vaan pullolle. "Samanlaisia" lapsia niist kaikista kasvaa

ja vielä lapsilukuun.. Just nyt oon sitä mieltä et meil ei Todellakaan tuu enää ainuttakaan lasta ! :kieh:

Aurinkoisempaa huomista ootellessa

kaarja ja pikkutyranni 4kk 12pv

 

Jospa minä nyt esittelen itseni tässäkin ketjussa kun näköjään tänne kirjoittelen vaikka lapsi syntyi huhtikuun puolella. Kopsaan tuon esittelyn tuolta huhtikuisten pinosta:

"Meillä on tyttö, syntyi 4.4., kaksi päivää ennen laskettua aikaa. Painoa oli 3375g ja pituutta 51cm. Synnytys alkoi aamulla 8.30 kun heräsin siihen, että lapsivettä oli lorahtanut. Tunti tuosta tuli ensimmäinen supistus, 10.30 oli supistukset jo viiden minuutin välein, siitä laskivat virallisesti synnytyksen käynnistyneen. Lapsi syntyi alakautta puoli yhdeksän aikaan illalla. Istukka ei tullut omineen vaan se poistettiin käsin leikkurissa minun ollessa "humautettuna".

Tyttö on alusta asti ollut varsin tyytyväinen, ei juuri itkeskele. Minulla ei noussut maito heti sairaalassa, mahdollisesti tuon istukan irtoamattomuuden takia. Olin vakaasti päättänyt etukäteen täysimettää puoli vuotta joten maidon puute oli mulle niissä hormonihuuruissa fiasko. Sain ihan mahdottomia itkukohtauksia ja tuntui ihan maailmanlopulta kun ei tullutkaan sitä maitoa. Kuitenkin sitkeä syöttäminen (vaikka mitään ei tullut..), pumppaaminen, rintojen lämpinä pito, juominen ja lopulta kotiinpääsy aikaansaivat sen, että maito nousi. Siitä lähtien olen nyt imettänyt ja pelkällä rintamaidolla ollaan menty.

Ja tosiaan siis on aika helppo lapsi. Seitsemän viikkoisesta lähtien on nukkunut 8 tuntia yössä, nyt kuukauden verran nukkunut 8-10 tuntia. Sitten herää syömään, ja nukkuu vielä kolmisen tuntia. Illalla käy nukkumaan 20.30-21.00 ja aamulla nousee siinä yhdeksän maissa. Päivät menee aikalailla siten, että on hereillä kaksi tuntia, nukkuu tunnin, syö, on hereillä kaksi tuntia, nukkuu tunnin, syö jne.

Itse olen 32 vuotias, mies 30 ja lapsi meille ensimmäinen. Isovanhemmat ja sisarukset mukavasti mukana, nähdään suht usein kaikkien kanssa. Mieheni saisi osallistua enemmän, mutta jotain valitettavaa kai sitä on pakko mullakin olla

Koska tyttö nukkuu tuon ekan pätkän 8-10 tuntia minä pumppaan noin neljä tuntia tytön nukkumaanmenon jälkeen joka ilta/yö. Näin rinnat ei ole niin hiton täynnä kun tyttö herää syömään, ja lisäksi saan maitoa pakkaseen jotta pääsen itse joskus jonnekin. Ja ihan hyvin maitoa onkin nyt pakkasessa kun tosiaan pumppaan joka ikinen päivä.

Tyttö on ollut kahdesti yötä hoidossa. Ekan kerran kymmenenviikkoisena kun oltiin häissä, ei tuntunut hyvältä idealta raahata tyttöä häihin mukaan kun oli järkyttävä helle, ja sitten taas ei myöskään tuntunut viisaalta hakea nukkuvaa tyttöä hoidosta kotiin nukkumaan joten haettiin vasta aamulla. Tyttö oli siis miehen vanhempien luona ja mukana oli maitoa pakkasesta. Kaikki meni onneksi hyvin.

Viime viikonloppuna oltiin sitten miehen kanssa ekaa kertaa yhdessä viihteellä, taaskin häissä. Tyttö oli nytkin miehen vanhemmilla.

Raskauskiloja tuli 14, jäljellä on noin kolme. Plus minulla oli ennestään ylipainoa. Varsinkin maha on ällöttävän iso ja pelkään koko ajan, että joku tulee kysymään, että vieläkö olet raskaana? Mutta kai tää tästä pikkuhiljaa.

Meillä on ensi viikolla kanssa tuo 4kk neuvola, toivottavasti lapsi on kasvanut. 3 kk neuvolassa painoa 5550g ja pituutta 61cm. Vaatteissa menee 56-62, tyttö on aika hoikka joten siksi nuo pienetkin vaatteet vielä menee. Kääntynyt kokonaan ympäri on kerran, viime viikolla. Yritys loppui sitten siihen. Mahalta kääntyy selälleen kyllä, mutta toista kertaa selältä mahalleen ei ole kääntynyt. On nauranut jo vähän ääneen, se on siistiä!"

Huoh, siinä nyt selontekoa kerrakseen, toivottavasti joku jaksaa lukea

Niin ja joku ihmetteli sitä täysimettävien määrää Suomessa, se todellakin on vain yksi prosentti. Tässä linkki Hesarin artikkeliin aiheesta, Vain prosentti

Lisäksi jos aihe muuten kiinnostaa, niin täältä myös löytyy tutkittua tietoa: http://http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/98969f64-05de-41d9-9aa6-7e34d8d6d6ba

 

escape tervetuloo kans munkin puolesta vauvat yhdistää aina, sama se sit onks ne missä kuussa syntyneitä

peppi1 voimia vaan kovasti, ei varmasti ole helppoa jäädä yksin kun vielä vauvakin noin pieni... utelen hiukan mutta oliko tää odotettavissa, siis että tiesitkö että jossain vaiheessa näin käy? toivottavasti sulla on hyvä tukiverkko lähellä ja saat hyödylliset tiedot mitä tukia saat hakea mistäkin että pärjäät taloudellisesti. itehän oon aikoinaan eronnut tosin omasta aloitteestani mutta kuitenkin. surua se on niinkin päin että olisi ite halunnut liiton toimivan mutta kun toista ei kiinnostanut niin oli parempi alottaa ite kaikki alusta. tänne voit purkaa näitäkin ero-juttuja, meitä on täällä muitakin ketkä sen on kokenut :hug: yksin ei tartte :heart:

imetys no mäkin oisin halunnu olla se täydellinen imettävä äiti mutta mun äiti sanoi aina että mitä väliä jos maitoa ei tule, ei ole hänelläkään riittänyt. ite oon saanut aikoinaan kovaakin kritiikkiä että en muka yritä tarpeeksi, mä oon vaan huono ja itsekäs... ja kun tämä kolmas syntyi, olin jo valmiiksi hampaat irvessä ja sanoin miehellekin että nyt on sit semmonen tilanne, että jos se maito EI riitä, niin se EI kans riitä! miten mä voisin joksikin meijeriksi tosta noin vaan muuttua... mies on hienosti pitänyt mun puolia sukulaisten nähden, jotka ihmetelleet että ai et sä imetä ollenkaan ???
jo synnärillä hoitajat totesi että vauva kun oli syntyessäänkin niin iso, 4590g ja 52 cm, että sillä on jo voimaa imeäkin kovempaan tahtiin ja sillä muuten oli eli ei mun rinnoista sitten ehtinyt tulla edes tarpeeksi, ja huuto oli valtava jo viikon ikäisenä kun ruokaa ei saanut riittävästi ja riittävän NOPEASTI mutta kun mulle on suotu kuitenkin kolme tervettä lasta, kaikki ne on ollu korvikkeella mikä minkäkin ikäisestä lähtien, niin voi kyllä olla onnellinen.
koskaan en oo muuten miettinyt edes että rinnat menettäisin, mä oon aina melkeen jopa hävennyt itseäni koska nekin on ollu aina liian pienet eksän mielestä. sen yks sukulainenkin sanoi mua laudaksi joskus. ei b-kuppi mun mielestä nyt ihan lautakaan ole mulla on aina ollu siks tosi vaikea olla sinut itseni kanssa. kun niin paljon sai krittiikkiä aina miltä näytti, on aivan luksusta kun nykyinen mies ei arvostele mua :heart:
eikä nää kirjotelmat ole vastalauseena kenenkään aiempiin kommentteihin, kerron vaan millasia läheiset voi joissain tapauksissa olla. nyt kun ei mies välitä mun makkaroista, en välitä minäkään.
mutta siis näin korvike-äitinä huomasin itsessäni et niin, enpä ole murehtinut edes millaisiksi rinnat muuttuisi imettäessä... no, voin vaan kuvitella että jotain se voi OIKEASTI harmittaa. ja ymmärrän sen kyllä. sitä en sit enää ymmärrä että ei halua imettää ollenkaan ettei rinnat menetä muotoaan. jos lapsen haluaa niin niin se kroppakin muuttuu, se vaan kuuluu äitiyteen

kaarja meillä pimu ottaa iltatorkut kans mielellään tosin nukkuu vain korkeentaan puoli tuntia. oon jo asennoitunut että yöunille viimestään 22. illat on semmosta kiekumista kyllä, mä kattelen telkkua siinä samalla kun neiti lukee kirjaa sylissä tai on leikkimatolla. välillä istun sen vieressä ja leikitän mut välillä ois kyl kiva kun menis aiemmin nukkumaan, mut ei. sen rytmi vaan on semmonen. nukkuu kyl aamupäivällä korkeentaan tunnin ja iltapäivällä 2-4 tuntia. nyt sit herätään jo aamulla puol 7 maissa mutta nukkuu päivällä niin hyvin että unta ei voi millään enää riittää pidempäänkään

mies ja päikkärit mä en edes odota et jos päivän olen vauvan kanssa kotona niin tyrkkäisin sen isännälle heti sen tultua. se kuitenkin joutuu lähtemään joka aamu, kuudelta on herätys ja välillä tulee vasta kuudelta kotiinkin. jos ite oisin kellon ympäri kotoo pois niin mäkin kaipaisin hetken breikin että pää tasoittuu päivän työasioista... rankkoja päiviä on välillä itelläkin, on väsynyt eikä oo saanut levättyä päivällä.... toisen nukkuminen sieppaa kyllä, varsinkin tossa kesäloman aikaan, mutta sitten ajattelin niin et se kuitenkin tuo sen suuremman tilin kotiin et on sen saatava nukkua niin jaksaa taas olla töissä
mä ehdin kuitenkin jossain välissä lepäileen, joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta ei tartte LÄHTEE kotoa mihinkään.
ja kun mies on töiden jälkeen syöny ja ottanu torkut, se monesti touhuaa vauvan kans tai jotain kotihommia mitä täällä nyt on, remppaa lähinnä

tämmösiä mietteitä tässä aamussa kesäpäivät on menny hurjan äkkiä, mihin tää aika oikein menee??? koulutkin alkaa ihan just.... toisaalta, ihana, tuttu ja turvallinen arki palaa takas, mä tykkään

floweri ja typy

 

Moikka!

Vauvakuulumisia tännekin eli kohta 5kk. Paino 7390g ja pituus 68cm.

Vauva syö päivässä 2x puuron, 1x hedelmäsoseen ja 1xkasvisruokaa sekä vellit ja maidot.

Hampaita on kaksi =)

Vauvan touhut... Eli on jo jonkin aikaa heijannut itseään konttausasennossa ja nyt pari päivää sitten alkanut möyryämään eteenpäin. Peruuttaminen ja kääntyily on jääneet pois tän uuden vaiheen myötä sillä siihen kuluu kaikki enrgia ja kiukku! Veikkaampa et kuukausi puolitoista niin meillä ollaan pystyssä jos esikkoon tullaan. Tähän mennessä kaikki on mennyt aika lailla samalla kaavalla.

Vauva tykkää kovin soittoleluista ja nukkuu vaunussakin monesti käsi roikkuvalla renkaalla. Autot on kanssa kova juttu ja esikon leikkejä seurataan tarkkaan! Kovin haluaa olla mukana kaikessa ja kaikki vauva-asennot on ihan poissuljettuja tai alkaa kunnon raivohuuto
Jotain omia juttuja noilla pojilla on kun vauvan mielestä esikko on niin hauska... Aamuisinkin köllivät samassa sängyssä ja monesti heräänkin siihen kun vauva kiljuu ja esikko pölöttää omiaan vieressä Vielä ei olla viety vauvan sänkyä esikon huoneeseen mutta parin kuukauden päästä olis ehkä ok aika. Öisin ei enää heräillä (koputtaa puuta), paitsi tosi harvoin ja silloinkin kerran. Puurojen aloituksen jälkeen ei ole kertaakaan syöty yöllä.

Paino on sama kuin ennen. Liikuntaa aktiivisesti en ole vieläkään saanut aloitettua mutta ei paniikkia. Raskaudesta jäljellä on lähinnä raskausarvet navan ympärillä ja kokonaisvaltaisesti löysistynyt olemus joka johtuu enemmänkin omasta laiskuudesta :headwall:

Uudestaan raskaana en aio tai halua olla ikinä mutta synnyttää voisin... Huono yhtälö eli lapsiluku on meillä täynnä

 

escape :wave:

peppi1 tsemppiä tilanteeseen!

imetys meillä nyt sitten imetetään enää kolmisen kertaa päivässä, välillä tuntuu että maito nousee kunnolla mutta kun olen vauvaa imettänyt 10min, alkaa tyytymätön kitinä ja kun yritän lypsää ja katsoa tuleeko maitoa, ei pisaraakaan. Olisin tosiaankin halunnut jatkaa imetystä mutta nyt tässä tilanteessa pullolla ja korvikkeella tyytyväisempi.

kroppa ei vieläkään ollenkaan tarpeeksi hyvä , painoa on sen 64kg. Pituutta mulla on 170cm. 4kg tahdon vielä pois. Mahamakkarat on isommat kuin koskaan. Mutta en ressaa enää, lähtee kun lähtee ja liikuntaa harrastan aika lailla joka päivä noiden hevosten takia. Eilenkin painelin ratsastamaan kahdeksi tunniksi illalla. Assi nukahtaa usein kahdeksan aikaan vaunuihin (siitä siirretään sänkyyn nukkumaan) ja me kupataan perheellä pihalla puolille öin, mies ja lapsetkin kun on lomalla.

Rinnat on mulla rupsahtanut jo ekan aikana joten pahemmaksi ei voisi muuttua enää. Kavereiden mielestä mulla on edelleen kivat tissit kun niissä on vähän kokoa tallella mutta eihän ne enää pystyssä ole vaan roikkuu.

Oma syöminen on ollut ihan mitä sattuu. Mulla on välillä aika hoppu täällä, usein ruokin perheen ja itse vetäisen vaan jotakin naamaan lennosta, ehkä siitäkin syystä maitoa ei tunnu tulevan. Olen päättänyt vielä yrittää maidon saada nousemaan, syön ja juon terveellisesti ja paljon. En tahtoisi imetystä lopettaa kun on mennyt niin hyvin. Assi ei syö tuttiakaan ollenkaan joten öisin imetys ollut kultaakin kalliimpi konsti. Hattua nostan heille, ketkä jaksavat nousta lämmittämään pulloa monta kuukautta. Meillä Assi herää joskus öisin kerran tai kaksi. Tähän saakka olen imettänyt, nyt lämmitetty pullo pari kertaa. Huoneenlämpöistä maitoa kun tuo tyttönen ei tahtoisi juoda.

Meillä assi viihtyy oikein hyvin vaunuissa, myös hereillä. Usein makoilee vaunuissa ja katselee kun me puuhataan ulkona.

Varpaat on löytynyt ja niistä pitää kiinni kaiken aikaa selällään ollessa.

Lapsiluku mun puolesta täynnä, mies tahtoo vielä yhden. Kyllä minäkin sen vauvan voisin vielä ottaa mutta raskaana en haluaisi enää olla, hyi puistatus!! Mä niin nautin tästä normaalista olemuksesta. Raskaana oleminen ei tosiaankaan ole mun juttu. Nyt vaan aion perustaa yrityksen kun äippäloma loppuu. Maatilamatkailua ja hevospalveluita tulee meille tänne kotiin. Saa lapset olla kotona, ei tarvitse mennä hoitoon ja voin tehdä kotona hommia.

Assi nauraa ääneen todella paljon, ihana :heart:
Muutenkin kovaäänisesti kiljuu. Edelleenkään vauva ei varsinaisesti itke, mutta komentelee ja marisee. Saattaa mennä useita päiviä ettei itke ollenkaan mutta osoittaa kyllä tyytymättömyytensä kitinällä.

tiinelli ja Assi, huomenna 4kk :heart:

 

Tulin pikaisesti kommentoimaan...

Hampaita pojalta löytyy kaksi. Toinen tullut kokonaan läpi ja toinen vielä osittain... löytyi syy meidän levottomiin öihin ja päiväunten vähyyteen päivisin. Tämä äippä siis valvoo öisin vaikka poika ei silloin syökään...

Imetys osittaisella imetyksellä mennään täällä edelleen... oon meinannut lopettaa varmaan sata kertaa, mutta aina jostain löytyy halua ja voimia jatkaa tätä ikuisuusprojektia vaikka toisina päivinä väsyneenä ja itkuisena olen toisin vannonutkin

Tiinellille pitikin kirjoitella että oliskohan sullekin apua näistä ohjeista, jos vielä aiot imettää... Imetystukilista.net - Lis
Itse olen saanut paljon apua näistä ohjeista ja jatkan edelleen, kunnes meillä aletaan kohta kiinteitä syömään ihan kunnolla... aion kuitenkin saada maidon nousemaan sitä ennen paremmin ja korviketta annan siihen asti lisänä... =) jos haluat vaihtaa mietteitä niin laitapa yksäriä tai sitten vois ihan kaveriksikin ryhtyä, jos haluat... mulla kun ei ole tässä samassa tilanteessa olevia kavereita ja muutenkin joudun olemaan aika paljon yksin näiden asioiden kanssa, kun osa kavereista on lapsettomia ja osa taas asuu kauempana täältä... : /

Yksinäistä on monessakin mielessä tällä paikkakunnalla olla ja toivonkin että pian meidän perhe pääsisi lähemmäs omia sukulaisiani... meillä ei ole ollut tukiverkostoa silloinkaan kun esikoista odotin :O koska sukulaiset asuvat sen verran kaukana ja puhelinyhteydet eivät paljoa aina auta... :headwall: me ollaan kuitenkin totuttu vaan selviämään keskenämme kaikesta, kun ei muita mahdollisuuksia ole ollut... ei oo aina helppoa mut minkäs voit. :kieh: mies on mulle sekä paras kaveri että puoliso jolta olen saanut tukea vaikeissa tilanteissa :heart: mutta tuntuu aika karulta, kun ei muilta tunnu apua saavan edes silloin kun kipeimmin sitä tarvitsisi... :stick: esimerkiksi tuo kevät oli kauheeta ja raskasta aikaa, kun siellä sairaalassa jouduin makaamaan jatkuvassa huolessa ja murheessa... :'( olin oikeasti niin masennuksen partaalla siellä yksin maatessani... äitini ja mieheni olivat ainoat tukipilarini, äiti hoisi esikoista koko sen ajan kun olin sairaalassa (kokonaisen kuukauden ja päälle joitain päiviä!!! ) ja mies kävi minua katsomassa lähes päivittäin... :heart: äitiäni en voi koskaan tarpeeksi kiittää tästä avusta enkä hänelle sitä mitenkään korvata, hän oli ainoa joka TODELLA auttoi meitä hädässä!! muut sukulaiset olivat huolissaan, kukaan ei kuitenkaan tuntunut edes ymmärtävän miten vakavasta asiasta oli kyse... ehkä tämä oli hyväkin asia, koska en olisi jaksanut lohdutella toisia siinä tilanteessa ollessani ja vakuutella että kaikki oli hyvin... itse en silloin pystynyt kenenkään kanssa keskustelemaan, mieheltä kuulin sitten terveiset ja hän välitti tietoa eteenpäin sitä haluaville...
anteeksi purkautumiseni mutta jotenkin vaan välillä nämä asiat edelleen nousevat mieleen... kai niitä käy sitten jotenkin läpi kun ei tässä kaikessa hässäkässä ole hirveästi ehtinyt mitään ajattelemaankaan... oli vaan pakko saada purkaa tätä vyyhtiä, ja kyllä se oloa jo vähän helpottikin... kiitos jos joku jaksoi lukea tämän!

Nyt paluu arkeen kun lapsetkin heräsivät...

 

Flower: no itse olin suhteessa siinä luulossa että hautaan asti pysytään yhdessä, vaikka välillä vaikeeta on ollutkin (miehen alkoholin käyttö). Tossa toukokuussa sit tuli kunnon alamäki ja mies lakkas rakastamasta ja tosiaan lähti alkukuusta. Nyt me odotetaan tyttöjen kanssa uutta asuntoa vanhalta paikkakunnalta, nykyisessä kaupungissa ei tosiaan ystäviä eikä mun sukulaisia ole. Toivottavasti syksyn aikana päästäis muuttamaan...

 

Yksinäisyys/tukiverkot, mulle kans äiti on ollut korvaamaton apu. ja mummu kans. Joihinkin ystäviin olen joutunut pettymään, mutta onni on että Pahkuratädin kanssa ollan ystävystytty, ja erään toisenkin kanssa olen viettänyt paljon aikaa, jota en ennen lukenut ns. hyviin ystäviin.

imetyksestä vielä. Mä en onneks ole kokenut painostusta enkä ihmettelyä siitä kun en imetä. Aluksi tuntui itestä vähän paskalta, kun en imetä vaikka maitoa kenties olisikin saattanut vielä tulla. Mutta se tunne meni nopeasti ohi enkä tunne itseäni mitenkään huonommaksi vaikka en imetä. Rinnat nyt on muutenkin niin rumat etten niiden takia ole ollut imettämättä Vielä vauva ei ole ollut sairaana, eikä ole tullut ilmi allergioita, vaikka kaikki puhuu että jos ei imetä niin vauva on heti sairaana.. Omasta mielestäni olen riittävän hyvä äiti ilman imettämistäkin. En pidä imettäjiä/korvikkeen antajia sen parempina/huonompina.

hampaita ei vauvalla vielä ole, mutta kovasti tuntuu ikeniä kutittavan.

Toissapäivänä oppi kääntymään mahalleen.

 

dogitar pikaisesti vaan pyörähdän ja laitan sulle yksäriä heti kun kiire täällä helpottaa.
Kiitos linkistä :hug:

Mä tiedän sen tukiverkon puuttumisen tunteen, mulla ei käytännössä ole vanhempia, ei hoitajia liikaa jne. mutta ystävät onkin mun perhe ja meille ja mun sydämeen on tervetulleita ihan kaikki. Isä on mulle etäinen ja äiti sairas alkkis. Itse oon äitihahmo myös kahdelle veljelleni.

 

Moikka pitkästä aikaa!

Meidän tyttö on jo sen 4 kk. Mitat tuossa neuvolassa oli 7,5 kg ja 63 cm, hyvin kasvaa täysimetyksellä. Imetys onkin nyt sujunut paremmin kuin esikoisen kanssa. Sillon tuli ongelmia kun alotin minipillerit. Tajusin sen vaan liian myöhään taisteltuani puolisen vuotta huonon herumisen kanssa. Nyt kokeilin hormoonikierukkaa ja se tuntuis mulle sopivammalta. Tiputteluvuotoa vaan on kurjuutena...Muuten kai ihan ok.

Kiinteitä ruokia ei olla vielä alotettu ollenkaan maistelemaan. Ei ole kiirekään, kun tuota painoa ja pituutta tulee tasaseen tahtiin rintamaidolla. Katotaan jos kuukauden päästä sitten alotellaan ne soseet n. 5 kk iässä. Niin me tehtiin ton esikoisen kanssakin.

Kroppa on mitä on, mahamakkarat on vielä isot, ei tunnu palautuvan ollenkaan samaan malliin näin toisen raskauden jälkeen kuin vielä eka kerralla. Ja painoa on vielä muutama kilo liikaan omasta mielestä, mutta syönkin ihan vapaasti mitä mieli tekee. Ja herkkuja menee sitten ihan liikaa. Mutta alotan vaikka sitten syksyn tullen terveellisemmän syömisen. Tuo imetys kai sen tekee, että koko ajan tekee mieli syödä jotain. Mutta parempi niin, että se maito riittää sitten. Eiköhän tässä vielä ehdi kuntoiluun panostaa myöhemmin ja ruokavalioon myös.

Tukiverkot on meillä tässä lähellä. Molempien vanhemmat asuu tällä samalla paikkakunnalla. No mun isä on jo kuollut, mutta äiti on paljon apuna. Tulee mielellään leikkimään esikon kanssa niin saan jotain tehtyäkin. Tuo vajaa 3-v poika menee syksyllä taas päiväkotiin 2 pv/viikko ja sekin auttaa paljon. Nyt kesä ollaan oltu vaan yhdessä kotona. Niin ja anoppilassa käydään usein porukalla ja esim. päästään kahdestaan saunaan miehen kanssa siellä aika usein.

Yösyttöjä jatketaan edelleen toki, kun ei ole ne kiinteät kuvioissa. Vauveli syö 1-2 kertaa mun yöunien aikana, ettei se kovin haittaa. Flunssat enemmänkin meitä on kiusanneet. Jatkuvasti joku sairastaa, kesälläkin näköjään. Toivoisin kovasti tuon flunssakierteen jo loppuvan. Vauvalakin ollut nuha noin kerran kuussa. Eli eipä se imetys ihan takaa että terveenä olis aina vaan. Ei onneksi mitään flunssaa kummempaa kuitenkaan.

Taitoja: tyttö oppi kääntymään selältä mahalleen n. 3 kk iässä. Paljon muuta raportoitavaa ei olekaan. Vähän on nyt alkanut ottaa esineistä kiinni, jos oikeen tyrkyttää. Varpaat ei vielä kiinnosta. Sormet on suussa jatkuvasti, tutti kun ei kelpaa ollenkaan.

Hauskaa kesänjatkoa kaikille vielä!

 

Heips!

Ajattelin taas tulla kuulumisia päivittelemään...

Meillä on nyt pari päivää ollut kauheaa kitinää ihan koko aika. Hampaitako tulossa vai mikähän mahtaa vaivata :/ ? Tyttöä pitäisi olla ihan koko aika viihdyttämässä. Silloin, kun itse jaksaa olla vieressä on neiti hetken tyytyväinen mutta muuten kitisee. Eikä tosiaan itke vaan enemmän sellaista rasittavaa kiukuttelua. Aamulla, kun herää niin sama jatkuu siitä mihin illalla jäi ja mikään ei tunnu auttavan. Olen itse ihan poikki. Neiti painaa yli 8kg, joten on tosi painava kannella koko aikaa. Itse en ehdi tekemään yhtään mitään koskaan. Ei ole puhettakaan mistään omasta ajasta. Päivisin neiti nukkuu max. 2x 30min ja niillekin unille asetutaan vasta ainakin puolen tunnin nukutuksen jälkeen... Yöt menee jo onneksi paremmin, nyt pari viime yötä nukkunut 7-8h ja sen jälkeen herää syömään ja sitten kiukkuaa ja nukkuu vuorotellen vielä 1-2h. Helpottaisi huomattavasti, jos nukkuisi päivällä jossain kohtaa edes tunnin.

Koen olevani niiiiiiin yksin. Pää meinaa hajota vauvan kanssa kahdestaan. Edes ulos ei huvita huutavaa ja kiukkuavaa vauvaa viedä ja kuumuuskin ahdistaa meitä molempia.

Tukiverkostoja meillä ei ole oikeastaan ketään tässä lähellä. Miehen vanhempia ei juuri kiinnosta (isänsä inhottavan luonteen takia heillä ei voi edes käydä koskaan). Ystäviä meillä ei ole (itselläni ne jäivät 3v sitten toiselle paikkakunnalle ja osaan olen yhteydessä mutta harvoin näen ketään). Omat sukulaiseni ovat pääkaupunkiseudulla, jonne olemmekin miettineet muuttoa mutta en tiedä sitten kuitenkaan haluanko siellä asua. Millaista on asua lapsen kanssa niin isolla paikkakunnalla? Hoitoalalla meillä kyllä olisi ymmärtääkseni töitä tosi paljon tarjolla.

Soseita meillä ollaan nyt kuukauden verran maisteltu pikku hiljaa. Mitään selvää rytmiä niille ei olla vielä saatu aikaiseksi. Puurot aloitetaan ensi viikolla. Pelkään vaan, että ne aiheuttavat vatsavaivaa tmv. lisä kiukkua. Miten muilla puurot aloittaneet on sujunut? Millä puurolla aloititte?

Imetys: osittais-imetän vielä kiinteiden ohella. Maitoa olisi kyllä varmasti riittänyt täysimetykseenkin (jää vielä pakkaseenkin) mutta tytöllä oli todella kova kiinnostus ruokailuhetkiin ja kyllä se lusikkaruoka maistuukin neidille hyvin Mielestäni pitää mennä myös lapsen ehdoilla eikä väkisin täysimettää, jos tuntuu ettei se lapselle enää riitä.

Meillä kääntyillään, kieritään ja välillä ryömitään taaksepäin
Neiti on tosi liikkuvainen.

Uusin taito on huulilla päristeleminen, mitä onkin kiva tehdä kaupassa niin että koko kauppa raikuu

Mies ja vauva: Meillä mies haluaa olla tytön kanssa heti töistä päästyään, hänestä se on kaikkein paras tapa viettää vapaa-aikaa :heart:

Mutta nyt taas viihdyttämään neitiä ja kotihommiin :wave:

Marrr ja pikkuneiti ihan kohta 5kk

 

Taidoista: Meillä tyttö siis kääntyi ympäri kolmen ja puolen kuukauden iässä. Viikon yritti, sitten lopulta onnistui, ja sitten tuumasi että eipä enää kiinnosta. Eli kerran on kääntynyt selältä vatsalleen ja sitten takaisin selälleen. Vatsalta selälleen on kääntynyt vajaan kolmen kuukauden iästä.

Tavaroita on ottanut käteen kolmekuukautisesta asti. Tarttuu aika hyvin kiinni ja vie kaiken tietenkin suuhun. Myös omat varpaat kiinnostaa, niissä roikkuu päivät pitkät, suuhun ei sentään niitä vielä vie Kovasti pungertaa myös istuvampaan asentoon mutta en anna vielä istua.

Meilä ei ole ollut sitteriä ollenkaan vaan lapsi on ollut aina lattialla. Nyt huomaa jos menen eri huoneeseen ja huutelee perään. Muutenkin tyttö on aika äänekäs, veikkaillaan että oppinee puhumaan aika pian, jos tuosta nyt voi päätellä jotain.

Tällä viikolla nukkumaan käynnit iltaisin on ollut todella ihania. Syötän tytön tuossa kahdeksan jälkeen ja laitan omaan sänkyynsä (nukkuu pinniksessä meidän sängyn vieressä). Sitten sieltä kuuluu vajaa puoli tuntia pulinaa ja huokailua ja möhinää ja lallattelua ja kun kurkkaan ovelta niin jalat vaan heiluu ja sormet on kiinni varpaissa Jos menen lähelle kurkkimaan niin että tyttö huomaa minut väläyttää hän leveän hymyn ja jatkaa höpöttelyä. Sitten vaan jossain vaiheessa nukahtaa. Ihan super ihanaa!

Päikkäreille ei nukahda noin, silloin kitistään väsyneenä ja melkein aina pitää nukuttaa joko syliin tai vaunuihin jos ulkona ollaan. Mutta kun nuo illat on tuollaisia niin ei parane valittaa. Ja meille siis tulee 4 kuukautta täyteen ensi viikolla.

 

Minipillereistä: Näistä piti vielä kommentoida. Siis voi että mua ärsyttää, että menin aloittamaan nuo pillerit. Mutta kun täysimetän ja tahdoin jonkun muun ehkäisyn kuin kondomin niin ajattelin, että eikai niistä mitään haittakaan ole. Mutta kahden viikon kuluttua aloittamisesta alkoin kuukautiset jotka kesti normaalin neljän päivän sijasta kymmenen päivää! Imetykseen ei ole onneksi vaikuttanut, mutta voi paska jos noi kuukautiset tulee jatkumaan tuollaisina. Jo se aiheutti ihmetystä että ne alkoi, tuo kesto oli jo sitten ihan utopiaa. Syön nyt tämän liuskan loppuun ja seuraavan ja katon miten noiden kuukautisten kanssa on. Jos jatkuu samanmoisena niin sitten lopetan pillerit ja sitten vaan on käytettävä sitä kondomia.

 

huomenta muikket

pikaisesti täällä taas ennen kakan pesua

vauvan nukahtaminen päikkärit menee kellon tarkasti, kuten ruoka-ajatkin. nukahtaa pystyyn päivällä jos ei vie ajoissa, toisina päivinä taas on armoton huuto ja kun vartin odottelee niin nukahtaa. ihme taistelua, kyllä mä ainaki ite ihan mielellään ppaan silmät kiinni kun nukkumisen mahdollisuus on
illalla syötän iltamaidon viimeistään yhdeksältä, ettei ole liian väsynyt ko sitten ei jaksa syödä. sänkyyn laitan puoli 10 ja sinne saa jäädä kans mölisemään. käyn välillä laittamassa tuttia jos tarvii.puolen tunnin sisään se kuitenkin nukahtaa ite. mutta ne ilmeet!!!! jos menee laittamaan tuttia, tai korjaamaan asentoa ( nääs kun se voi olla miten päin vain sängyssä, ja joskus saanut peiton naamansa päälle tai rievun, ja siellä ähisee sitten kun ei ilmaa saa, tai kuten eilen illalla mahallaan poikittain...) niin kans sellane mega-hymy HEEEEEIIII en mä nukukaan mies saattaa monesti tehdä tässä kohtaa virheen ja luullut että sit otetaan sängystä pois. nyt oon opastanu et sillon ei puhuta mitään eikä oteta pois, ihan vaan laitetaan nukkumaan ja sillä siisti onhan se aika juoksemista sängyle ja takas, mutta oppiipa nukahtamaan ite. jos alkaa kovasti itkeä niin sit tietty syliin.

vauvan rytmi muuten kellontarkasti mennään nyt kun rytmistä on taas saatu kiinni. aamulla herää maidolle klo 6, nukkuu vielä noin puol ysiin. sitten hiukan maitoa, ruoka klo 10:30, sen jälkeen unille noin tunniksi. välipala on yhen-kahen maissa, ja kahdelta nukuttaakin jo taas, saattaa sen 2-3 tuntia nukkua. jos aamupäivän unet on jääny niukoiksi, voi vetää neljäkin tuntia äitiinsä tullut ruoka klo 17, pikku torkut viimestään klo 19. ja iltamaito klo 21 ja niin onkin meidän päivä ollu syömistä ja nukkumista ;D
nyt menee joka aterialla koko purkki!!! sekä välipalana purkillinen hedelmäsosetta hyvin syö, kakkaakin tulee sen mukaisesti

minipillerit mulle jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi just tuosta vuodosta, et toisilla menkat jää kokonaan heti pois mut toisilla tiputtelee ja vuodot on koviakin. ihan typeriä juttuja koko pillerit, mulla oli nää yhdistelmät, ja kolme jäljellä enkä enää ikinä ota ainuttakaan. oon taas ollu kiukkunen ku mikä, ihan älytöntä, kaikki on hyvin mut kaikki vaan ärsyttää pirusti. ei ole mun todellinen minä just puheltiin miehen kanssa että selkee ero kyllä entiseen. mies sano kans et en todellakaa ole oma itteni. et hänkään ei oikein tiedä enää et mikä on millonkin kun tuntuu et mulla on vähän väliä joku huonosti tai kimmahdan pienestä. ja tää on OIKEESTI ihan hirveetä, mä tunnen itteni ihan hirviö-äidiksi/vaimoksi.....:ashamed: järkyttävää millai joku mömmö voikin tämmöstä aiheuttaa..onneks se saa tasottua kun lopetan. entinen lempeä minä kiitos tervetuloa
ja jos mä saan kunnon työpaikan, ja meil tulis yksi vauva vielä niin mies sanoi et hän vois jäädä kotiin äitiysloman loputtua aika hienoo.... sanoin että ei mulla ole mitään sitä vastaan et onnee vaan

vielä on kesää jäljellä nyt aamupalalle ja lasten kans touhuileen

floweri ja typsykkäinen....

 

Rytmistä meillä ei ole sellaista nähtykään enää ...
Elellään hyvin boheemisti miten milloinkin, ja mies kun hoitaa vauvaa mun ollessa hevosen selässä tms. niin mies tekee just kuten parhaaksi näkee. Mä en räpätä enkä pingota. Yksi ilta käskin lisäillä vaunuihin peittoa kun ilma viileni, noh, mies oli sitten laittanut omia vaatteitaan peitoksi kun ei kuulemma löytänyt peittoa mistään. Mites te muut, annatteko miehen hoitaa vauvaa omalla tyylillään?

Meillä oli Assi eilen anopilla noin 5 tuntia hoidossa ja isommat lapset myös. Sain mennä kattoo miehen pesispelin rauhassa ja ai että kunika nautin istua katsomossa ilman että kukaan vaati yhtään mittää. Mähän en millään meinais antaa vauvojani yökylään mutta nyt voisin jopa harkita anopille antamista Assin yöksi koska pärjää niin loistavasti sen kanssa. Olishan se mukavaa viettää yö ja ilta miehen kanssa kaksin :heart:.

Taidoista Assi oppi kääntymään vatsalleen 3kk 2viikon ikäisenä. Varpaistaan pitää kiinni kaiken aikaa ja leluilla jo räpeltää kovasti. Esineisiin on tarttunut 2kk ikäisestä alkaen. Assi on myös kova hekottamaan ääneen. Huomenna meillä taitaakin olla neuvola.

 

Meilläkään ei ole mitään sen kummempaa rytmiä. Se on ainoa varma juttu, että aamulla heräämisen jälkeen jaksaa sen pari tuntia valvoa ja sitten väsähtää. Öisin on taas alkanut syödä kolme kertaa. Ei siihen auta mitkään vellit, puurot eikä soseet, tai maitomäärän lisäys.

Päikkäreitä nukkuu joskus 2 tuntia, joskus puoli tuntia. Syö sillon kun on nälkä, mutta yleensä n. 3 tunnin välein. Yöunille menee yleensä 20-22 ja herää kolmen tunnin välein syömään, riippumatta siitä paljonko olen ruokkinut ennen nukkumaanmenoa.

marrr: Jaksamista sinne.. Kuulostaa niiiiin tutulta tuo ettei viitti kiukkuavan vauvan kanssa edes lähteä mihinkään. Mä olen nyt pikkuhiljaa alkanut uskaltaa kun huuto on loppunut. Mutta ekat kolme kuukautta kökin sisällä tai en uskaltanut yksin lähteä vauvan kans juuri mihinkään, korkeintaan kilsan päähän äitille/mummulle. Ennen vauva sai hirveet raivarit kun sen laskikin vaunuihin.
Täällä kans vauva on ollut hieman levoton ja alkanut kitiseen jotain, luulen kans että tulevista hampaista johtuu.

Ekana puurona mä annoin vadelma-kaurapuuroa ja nyt meen laittaan riisipuuroa, saas nähdä. Mitään oireita ei tuosta puurosta ainakaan ole tullut.

 

:O Flower, toi sun pillerihormoonihirviöolotila kuulostaa aika tutulta. Mulle teki ne minipillerit varsinkin tuollasen olon, mutta ikävä kyllä se ei ihan pelkästään niistä tainnut tulla. On nimittäin taas aikalailla tuota samaa ongelmaa ollut vauvan syntymästä lähtien. Voiskohan olla, että imetys tekee samaa? Ei ole yhtään kiva, kun ei itekään ymmärrä omaa käytöstään. Varmaan muulle perheelle ihan kauheeta. Räjähtelen millon mistäkin varsinkin tuon uhmaikäisen touhuista ja kiukuista. Ihan kun olisitekin suunnilleen uhmaiässä. Toivottavasti tää tästä tasaantuu taas, kun imetys vähenee.

 

Mukavaa sunnuntaita naiset! Minä täällä 7. vuorokautta kuumeessa ja flunssassa, kyllä on melkoisen sitkeä tauti. Uusimpana riesana tuli eilen vielä silmätulehdus ja taas lääkäriin. Pikkuhiljaa alkaisi riittää :headwall: Tänä aamuna vauvallakin oli silmät hieman rähmineet.

4kk neuvolassa meidän pojan mitat oli 7890g ja 68cm. "Iloinen, aurinkoinen poika. Tasaista kasvua. Henkinen ja motorinen kehitys iänmukaista" Lukee kortissa =) Neuvolassa ei puhuttu mitään kiinteiden aloittamisesta, mutta toisaalta enpä itsekään kysellyt. Lähipäivinä maistetaan jotain, en vielä tiedä mitä.

Te ketkä jo kovastikin syötätte kiinteitä niin annatteko maidon ensin ja sitten sosetta? Vai toisinpäin? Anteeksi jos tästä on jo puhuttu täällä, jotenkin muistelen näin... Meilläkään ei ole mitään rytmiä ja mietiskelen josko nuo ruokailut sitten vähän rytmittäis elämäämme. Vaikka koenkin, että juuri näin on hyvä eikä meille sopisi ollenkaan kellontarkkatouhu. Jos joku vielä voisi laittaa sellaisen "aikataulun" unista ja ruokailuista niin ois kiva.

Mies hoitaa vauvaa ihan kuten parhaaksi näkee, en koskaan puutu siihen. Tosi hyvin hoitaakin. Joskus hän kysyy mitä laitetaan päälle ja se on ihan ok, koska muuten saattaisi vauva lähteä kylään yöpuvussa Ei ole miehen mielestä niin justiinsa mitä on päällä

Nyt menen lepäileen kun mies ja vauva lähtevät kylään.