En oo päässy tänne ikuisuuksiin..nettiyhteydet ollu poikki heinäkuusta asti ja asutaan niin korvessa että tuntui että jäädään täysin yhteiskunnan ulkopuolelle,mutta nyt toimii!On se hirveetä miten ei ihminen osaa enää elää ilman nettiä.
Kova stressi on ollu elämässä viime aikoina ja piti jo eroakin miettiä vakavasti.Ollaan uusperhe ja miehen entinen vaimo sekaantui joka asiaan ja syytti minua kaikesta.Selvennykseksi sanon heti etten ollut mitenkään osallinen heidän eroonsa 6vuotta sitten,jolloin emäntä itse lähti toisen miehen mukaan ja jätti lapset miehelleen.Suhteeni mieheen alkoi lahes 3vuotta sitten ja muutin helmikuussa asumaan miehen ja hänen kahden kouluikäisen lapsen luo.Maaliskuussa saimme yhteisen vauvan.Ex-rouvan mielestä meidän pitäisi elää niinkuin hän haluaa eli käytännössä on raivonnut meille kun emme pakota lapsia harrastuksiin vaan saavat niissä vapaasti kulkea (molemmat käy säännöllisesti 2xvko harrastuksissa ja ovat harvoin pois),meillä on pakko mennä kouluun ja syödä useamman kerran päivässä,emme hyväksy että hän hoitaa asiat lasten kautta (tyyliin äiti käski sanoa että sun pitää viedä meidät huomenna klo13äidin luo--ei tullu mieleen että voi olla muuta menoa ja miksei voi soittaa suoraan meille aikuisille,no ei voi kun hänen mielestään lapset on niin isoja että voivat hoitaa asiat,no meidän mielestä se ei oo lasten homma),lasten äiti on myös suuttunut kun huolehdimme että lapset peseytyvät,vaihtavat vaatteet,tekevät läksyt,tekevät pieniä kotihommia..lapset on 12 ja 10v.
Lasten äidin mielestä meidän pitäisi toimia niinkuin hän eli pitää vain hauskaa lasten kanssa,hän ei edes ota lapsia luokseen ellei hänelle ole vapaapäivää ja näin aikaa käyttää leffassa yms..tavallinen arki ei tunnu olevan mitään.Ja vaikka nämä asiat ovat pieniä niin kun jatkuvasti näistä tapellaan niin alkaa ketuttaa.
No mikäs rooli miehellä..alkuun ihan tosissaan oli sitä mieltä että pitäs tehdä niinkuin lasten äiti haluaa ettei se vaan suutu ja tulee vielä riita!Mies itse on kasvatuksessa minun kanssa samoilla linjoilla ja vastustaa exän periaatteita.Tässä kuukausien aikana mies sitten vetäytyi vain töihin ja minä hoidin kaiken arjen,kuljetin lapsia harrastuksiin,ruokin,vaatetin,autoin läksyissä,siivosin ja meidän vauva rukka on hoitunut vain tässä sivussa.Yllättäin mitta tuli täyteen ja raivostuin sekä miehelle että exälle,passitin heidät lastenvalvojalle sopimaan edes jotkut pelisäännöt..kun exä ei jousta mistään vaan hänelle pitäisi maksaa lapsista,jotka hän haluaa vain viikonloppuisin (hänellehän tulee heistä kuluja),mies maksaa ihan kaiken ja ei saa lasten kaa mitään yhteistä aikaa kun arki menee töissä (on yksityisyrittäjä ja päivät venyy usein klo6-21) eli miehelläkin olisi viikonloput vapaat,mutta exän menot on aina niin tärkeät ettei lapsia meille viikonlopuiksi saada.Oma roolini on vähintäänkin kummallinen,vietän lasten kanssa eniten sekä arki että vapaa-aikaa ja minulle he avautuvat asioista eniten,toimin sitten neuvottelijana ja tiedottajana joka suuntaan (koulua myöten).Kiitosta ei ole herunut vaan olen exän mielestä ihan hirveä (kun kyseenalaistan hänen toimintatapojaan).Kuukausien aikana olen huomannut että hän on kuitenkin muuttanut jotain juttuja ja lapset ovat tyytyväisempiä hänenkin luonaan.Itsepä olen itseni uusperheeseen hommannut,mutta en olisi uskonut miten typeristä asioista aikuiset riiteelee.Ja vitsiksi vielä mainittakoon että ennenkuin muutin tänne niin mies vakuutti että heillä on exän kanssa lasten asiat sovittu ja niistä ei tule ongelmaa!
Oman lapsen vauva-aikaa kaikki tälläinen tietenkin varjostaa.En varmasti ole pystynyt nauttimaan esikoisesta ja äitiydestä niin paljon kuin haluaisin.Uskon kuitenkin että asiat järjestyy.Voisin vissiin yrittää saada exän saman pöydän ääreen ja jutella asiat halki,hänellekään tilanne ei varmaan ole mikään helpp
nko täällä muita uusperheellisiä ja jos niin miten teillä sujuu?Ymmärrän että uusperhe on aina täysin erilainen kuin normaali ydinperhe,mutta tunteiden rankkuus yllätti silti ja varmaan oman esikoisen syntymä on tässä lisäksi mullistanut elämän.
Meidän ihana kullanmuru vauva on kuitenkin ollut terve ja suloinen tyttö.Puoli vuotta tulee täyteen ihan lähiaikoina.Tyttö on pääosin iloinen ja hihkuu,kikattelee sekä kiljuu.Valtavan hauskan näköistä on kun neiti punnertaa ja heittää vauhdilla itsensä konttausasentoon,heiluu siinä onnessaan tyyliin "vitsi mä lähen tästä"sitte ei ymmärrä vielä liikutella käsiä vaan ainoastaan jalkoja ja eteenpäin ei pääse,aikansa yrittää ja turhautuu..sit karjuu päälakea myöten punaisena raivosta..ja ääntä riittää.Ei mikään hiljainen neiti muutenkaan vaan yötä päivää selvittää.
Unet:niin mitkä unet??Kuukausia jo jatkunut sama meno eli nukkuu 1-2tuntia päivällä ja noin 6tuntia yöllä...äiti tarvis vähän enemmän unta,mutta neiti näköjään jaksaa painaa tällä rytmillä,eikä yöunet todellakaan oo yhtenäiset vaan syö 1-4kertaa yössä(onneksi yleensä vain 1-2x) ja lisäksi mölisee ja heiluu.Koko elinaikanaan on nukkunut kaksi yötä jolloin ei herännyt lainkaan koko yönä.. B) voi vitsi siitä on jo ikuisuus,muistan niin elävästi miltä tuntui kun sai nukkua!
Kiinteitä ollaan syöty jo 3kuukautta,mutta neiti on niin liikuntakausi päällä ettei malta paljon syödä..tuntuu ettei ole kasvanut yhtään..saa nähdä joutuuko seuraavalta neuvolakäynniltä jo kasvakontrolleihin.Mutta onhan se kulutus valtava kun touhua on niin paljon.
Ihania kuvia on jotku lähettänyt vauvoista,mulla tuntuu et täs arjen hötäkässä ei oo edes kuvailtu neitiä,tilanne täytynee korjata ku harmittaa jo valmiiksi.
Hampaita ei näy vieläkään vaikka oireillut niitä jo 4kk,en sit tiiä johtuuko oireilut jostain ihan muusta vai..
taaperotx4 tuntuu kummalle neuvolan kommentit,on kai täti sekoittanut iän,Juho on selvästi ikäistään isompi jätkä,ihanan näköinen poitsu!
No tuli tälläinen stressinpurku kirje,antakaa anteeksi..Heti kyllä helpotti kun sai avautua.Oon sellainen ihminen että ku raivostuttaa niin se kyllä näkyy ja kuuluu.Miehellä tuntuu olevan sopeutumisongelmia kun en rupea yhtään hyssyttelemään ja mulla hiertää kun ukon mielestä pitäis näytellä onnellista vaikka asiat on päin peetä.Piti jo kyseenalaistaa koko suhde,mutta ukko myönsi että olen oikeassa että ikävistäkin asioista on vain puhuttava,ei kai suhde voi toimia jos ei olla avoimia!
Sää suosii ja tänään on pakko lähtä ulkoileen.Syysterkkuja kaikille tasapuolisesti
