"vieras"
No voi hyvänen aika. Ja heti lyödään hanskat tiskiin, niin tyypillistä nykyaikaa..
Sulla on aika monta viikkoa aikaa tottua ajatukseen lapsesta, tai sitten meet ja teet abortin. Vinkkinä vielä, et sehän on tietty se kaikista helpoin vaihtoehto nykyään.
Sulla on aika monta viikkoa aikaa tottua ajatukseen lapsesta, tai sitten meet ja teet abortin. Vinkkinä vielä, et sehän on tietty se kaikista helpoin vaihtoehto nykyään.
No mulla tuli vielä toisenkin lapsen kohdalla olo, että mitämäteen. Mut meni ohi niin nopee ku oli tullukki, onhan se aina mullistus mut mukavalla tavalla.
"unnunnunnu"
Kuulostaa kovin tutulta. Jokaisen neljän lapsen odotusaikana olen kokenut jonkinasteista pelkoa mutta näin jälkikäteen ajattelen sen kuuluvan asiaan. Tosiasiahan on että elämäsi on muuttumassa joten on ns.tervettä kokea pelkoa ja jännitystä. Keskustele tunteistasi ja asioistasi avoimesti luotettavan ihmisen kanssa. Älä jää yksin ja äläkä ainakaan kuuntele negatiivisia kommentteja!
Toivotan sinulle rauhallista ja mukavaa odotusaikaa! Ja luota itseesi, sinä selviät!
Toivotan sinulle rauhallista ja mukavaa odotusaikaa! Ja luota itseesi, sinä selviät!
"shihtzu"
Mulla iski ekassa raskaudessa ihan kamala identiteettikriisi päälle, kun tajusin, että olin raskaana. Raskautta pyrin piilottelemaan mahdollisimman pitkälle ja en halunnut edes puhua siitä oikeastaan ollenkaan. Hieman asiassa helpotti se, että kaverikin oli samaan aikaan raskaana, joten hieman oli vertaistukea.
Että ihan normaaleja nuo ajatukset ovat ja onhan sinulla monta kuukautta aikaa sopeutua asiaan.
Että ihan normaaleja nuo ajatukset ovat ja onhan sinulla monta kuukautta aikaa sopeutua asiaan.
[QUOTE="unnunnunnu";24769558]Jokaisen neljän lapsen odotusaikana olen kokenut jonkinasteista pelkoa mutta näin jälkikäteen ajattelen sen kuuluvan asiaan. [/QUOTE]
Ilmeisesti se tosiaan on täysin asiaan kuuluvaa, sillä vielä tätä viidettäkin odottaessa iski paniikinsekaiset fiilikset että mitä hemmettiä mä olenkaan mennyt tekemään
Ilmeisesti se tosiaan on täysin asiaan kuuluvaa, sillä vielä tätä viidettäkin odottaessa iski paniikinsekaiset fiilikset että mitä hemmettiä mä olenkaan mennyt tekemään
"Ninni"
Odotan toista ja nyt lasketun ajan lähellä pientä kauhunsekaista tunnetta. Lähinnä miten pärjään jos jään lasten kanssa yksin Miehellä on tullut joku syvempi kriisi,ei haluakkaan perhettä...ihan uskomaton tilanne Ole onnellinen jos sinulla on tasainen kumppani joka tukee,se on arvokas asia
Miehellä on tullut joku syvempi kriisi,ei haluakkaan perhettä...ihan uskomaton tilanne Ole onnellinen jos sinulla on tasainen kumppani joka tukee,se on arvokas asia
"Vieras"
Ei mitään hätää! Yritä keskittyä niihin positiivisiin puoliin! Saat pienen ihmisen, jota rakastaa mielettömästi. Teistä tulee perhe. Lapsia on hyvä tehdä mieluummin aikaisemmin kuin myöhemmin. Mun mielestäni tässä elämässä ei ole mitään niin tärkeää kuin lapset ja oma perhe.
Ne sun negatiiviset ajatukset on vain harhaa. Hyvähän ne on miettiä läpi, mutta ei niihin kannata jäädä märehtimään.
Pieni vaavi on positiivinen ja ihana asia! Kyllä sinä pärjäät! Älä huoli. Juttele miehellesi, ystävällesi tai jollekin muulle läheiselle. Yleensä se auttaa, kun kuuntelijana on ymmärtävä ihminen.
Ihanaa! Sä saat vauvan!
Ne sun negatiiviset ajatukset on vain harhaa. Hyvähän ne on miettiä läpi, mutta ei niihin kannata jäädä märehtimään.
Pieni vaavi on positiivinen ja ihana asia! Kyllä sinä pärjäät! Älä huoli.
Juttele miehellesi, ystävällesi tai jollekin muulle läheiselle. Yleensä se auttaa, kun kuuntelijana on ymmärtävä ihminen. Ihanaa! Sä saat vauvan!
"vieras"
Minusta on normaalimpaa ja terveempää se,että tulee pieni pakokauhu kuin että eläisi koko ajan ruusunpunaisissa haavekuvissa. Tilanne mahdollistaa sen, että kasvaa äitiyteen ja on valmis ottamaan vastuun tulevasta lapsesta.
önkelmö
Mulla tuli esikoista odottaessa ihan alussa kamala paniikki ja pakokauhu ja juttelin jo miehelle että mitä jos tehdään abortti ja ollaan vaan ihan kahdestaan.
Lasta oli kuitenkin toivottu ja tehty jo 2vuotta eli raskaus ei mikään vahinko ollut. Mies sitten ymmärsi paniikkini ja sanoi että mieti pari päivää ja jutellaan sitten uudestaan.
Aika pian tajusin että tietysti pidän lapsen ja tätähän olen halunnut jo pitkään. Kai se vaan oli jotain
ahdistusta siittä että lapsen saaminen muuttaa elämän lopullisesti.
Ymmärrän sua ap hyvin. Koita nyt saada ajatukset kasaan ja juttele jonkun kanssa, se helpottaa kyllä =)
Lasta oli kuitenkin toivottu ja tehty jo 2vuotta eli raskaus ei mikään vahinko ollut. Mies sitten ymmärsi paniikkini ja sanoi että mieti pari päivää ja jutellaan sitten uudestaan.
Aika pian tajusin että tietysti pidän lapsen ja tätähän olen halunnut jo pitkään. Kai se vaan oli jotain
ahdistusta siittä että lapsen saaminen muuttaa elämän lopullisesti.
Ymmärrän sua ap hyvin. Koita nyt saada ajatukset kasaan ja juttele jonkun kanssa, se helpottaa kyllä =)
"vieras"
Tee abortti. Mä en jaksa ja kestä näitä reppanoita ihmisiä, joita tää palsta tuntuu olevan pullollaan.
"lola"
mulla taipumusta masennukseen joten en halua riskiä että lapsi kokee olevansa turvaton kun äiti ei jaksa..abortin haluaisin..mutta en uskalla kertoa miehelle.