Mä en kestä kun mies on sairauslomalla....

mä en tunne sitä kohtaan minkäänlaista sympatiaa.

Mua suoraansanottuna vituttaa kun se vaan makaa ... olen ollut ihan hirveä raivotautinen ämmä. Onneksi pääsen huomenna töihin.

 

Kiva.

 

Hilaa sä oma takamukses töihin. Elättäjäks kelpaa vissiin....

 

Kuulostat hiukan mun mieheltä. Sekään ei kestä, jos joku on sairaana.

 

[QUOTE="muuli";23486589]Hilaa sä oma takamukses töihin. Elättäjäks kelpaa vissiin....[/QUOTE]

Ihan kuule itseni elätän.
Mä oon vaan VÄSYNY!
Nyt mä joudun tekeen kaiken ite. Lapsia liuta ja koti kuin sikoläävä. Ei naurata.
Itsekäs olen joo, mitä sitte.

 

mä en tunne sitä kohtaan minkäänlaista sympatiaa.

Mua suoraansanottuna vituttaa kun se vaan makaa ... olen ollut ihan hirveä raivotautinen ämmä. Onneksi pääsen huomenna töihin.

Miksi miehesi on sairaslomalla? Flunssassa mies kyllä voi tehdä muutakin kuin maata sohvalla. Siihen ei mullakaan sympatiat riitä. Oma mieheni on ollut 2 vkoa sairaslomalla selän takia ja siihen sympatiat riittää. Tosin välillä tuntuu, että en jaksa kuunnella jatkuvaa analyysia siitä, miksi mikäkin asento tuntuu siltä, tuolta ja tältä.

 

[QUOTE="vieras";23486595]Kuulostat hiukan mun mieheltä. Sekään ei kestä, jos joku on sairaana.[/QUOTE]

Mun mies ei välitä jos mä oon sairaana.
Sekin mättää... ei peru kyllä yhtään menoaan sen vuoksi. Ei tee sen enempää mitä on pakko. Tekee ruoat ja käyttää koiraa lenkillä JOS MÄ SANON NIIN. Oma-aloitteisuus nolla.

Joo mitäs aloin tollasen kaa..
Nyt vaan väsyttää ja kaikki näyttää paskalle.
Sori.

 

Mä oisin onnellinen ku mies ois sairaslomalla sillo ku mulla aamuvuoro, sillä iltaviikko. Meillä ei ole liuta lapsia, eikä likanen, sekanen koti, eikä tuu. Ei käy kateeksi jolla on pentuja joka sormelle, se ei ole helppoa vaikka moni niin väittääkin.

 

No seilloin miehen tietysti täytyy saada NUKKUA kunnolla. Huolehdi siitä, että kans nukkuu, eikä vaan lepäile. Keskity sinä siihen ruoanlaittoon. Siivota ehtii sit kun paranee. Jos valittaa sotkusta, sano, et sut pitää saada nopeesti terveeksi:
http://koti.utanet.fi/~paula/xyz/syanidijauhot.htm

 

Saa olla väsynyt ja ärtynyt, mutta ei se miehen vika ole.

Äijä on ollut sairauslomalla syyskuusta saakka ja siitä 75% ajasta sängyssä, kun ei todellakaan ole liikkeellle päässyt. Nyt sentään jo parempana.

 

Mä joudun tekemään kotihommat ja hoitamaan lapset vaikka oliskin kuumetta ja flunssaa ja vaikka mitä. Mutta jos mies aivastaa kerran,on hän kuolemansairas ja näin oikeutettu makaamaan sängyssä seuraavan viikon.

 

Mahdoin minäkin käydä hermoille viime vuonna, kun 20 viikkoa olin pois töistä:ashamed:

 

Jonsered onko sun miehesi jo tervehtymässä? Onko tietoa vieläkään hänen diagnoosistaan? Kiva että hän voi jo paremmin ja toivottavasti paranee kokonaan!

 

Jonsered onko sun miehesi jo tervehtymässä? Onko tietoa vieläkään hänen diagnoosistaan? Kiva että hän voi jo paremmin ja toivottavasti paranee kokonaan!

Ei varmaa diagnoosia vieläkään. Aikuisen Stiliin tautina hoidetaan.

Nyt äijä on ollut jo "ulkona leikkimässä" eli kiskonut kanssani villisian ruhoa ja nyt on taas ihan poikki.

 

Saa olla väsynyt ja ärtynyt, mutta ei se miehen vika ole.

Äijä on ollut sairauslomalla syyskuusta saakka ja siitä 75% ajasta sängyssä, kun ei todellakaan ole liikkeellle päässyt. Nyt sentään jo parempana.

Se on kyllä mukava kuulla että on parempivointinen.

 

[QUOTE="akka";23489106]Se on kyllä mukava kuulla että on parempivointinen.[/QUOTE]

Pieni relapsi tuossa juuri tuli, mutta kuitenkin ihan positiiviseen suuntaan on menossa. Ei silti voi jättää kortisoni- tai solusalpaajalääkitystä pitkään aikaan, eikä pysty oikeastaan mihinkään työhön varmaan kuukausiin. Nyt on selkä mennyt niin huonoon kuosiin, että istuminen ja seisominen, makaamisesta nyt puhumattakaan, ovat tuskaa. Osa johtunee lihasmassan häviämisestä, osa kortisonin luustoa syövästä vaikutuksesta.

Mutta kyllä tuon sairauden jo soisi loppuvan!

 

Opetelkaa nauttimaan toistenne läheisyydestä uudelleen ja viihtymään toinen toisenne seurassa jälleen.

Tuota menoa eroatte hyvinkin pian ja mitä jää lapsille kuin kaksi rikkinäistä kotia rikkinäisini ihmisineen.
Viha on uskomattoman kamala voima, joka nakertaa parisuhteen piloille hitaasti mutta varmasti.

 

ja kyllä vi*tti!Mies ei sairasta kuin kerran kahdessa vuodessa mutta sitten vaan makaa eikä puhu mitään.Töitä kyllä tekee etätyönä sohvalla vaikka saikulla.Sama tauti kun oli mulla (mahatauti) niin kyllä piti hoitaa lapset ja koti vaikka anelin miestä töistä kotiin aiemmin,olin niin huonona.Eipä tullut,ei.Miehillä on oikeus sairastaa,kotiäideillä ei.

 

[QUOTE="manna";23489591]ja kyllä vi*tti!Mies ei sairasta kuin kerran kahdessa vuodessa mutta sitten vaan makaa eikä puhu mitään.Töitä kyllä tekee etätyönä sohvalla vaikka saikulla.Sama tauti kun oli mulla (mahatauti) niin kyllä piti hoitaa lapset ja koti vaikka anelin miestä töistä kotiin aiemmin,olin niin huonona.Eipä tullut,ei.Miehillä on oikeus sairastaa,kotiäideillä ei.[/QUOTE]

Näihin juttuihin auttaa yleensä se, että mies osallistuu hoitovapaiden pitämiseen silloin kun lapsi on sen alle 3-vuotias. Mies viettää kotona vähintään sen puolivuotta ja uskon, että mies viisastuu kokemuksestaan.

 

Pieni relapsi tuossa juuri tuli, mutta kuitenkin ihan positiiviseen suuntaan on menossa. Ei silti voi jättää kortisoni- tai solusalpaajalääkitystä pitkään aikaan, eikä pysty oikeastaan mihinkään työhön varmaan kuukausiin. Nyt on selkä mennyt niin huonoon kuosiin, että istuminen ja seisominen, makaamisesta nyt puhumattakaan, ovat tuskaa. Osa johtunee lihasmassan häviämisestä, osa kortisonin luustoa syövästä vaikutuksesta.

Mutta kyllä tuon sairauden jo soisi loppuvan!

No onneksi asenteesi ei ole se että vituttaa kun makaa sairaana,eipä hän osaansa ole noin halunnut valita.Onhan se selvää että tuo lääkitys vaikuttaa ja se ettei pääse liikkumaan.Toivotaan kuitenkin että ne voimat palautuu ajallaan.

 

[QUOTE="totuus on";23489653]Näihin juttuihin auttaa yleensä se, että mies osallistuu hoitovapaiden pitämiseen silloin kun lapsi on sen alle 3-vuotias. Mies viettää kotona vähintään sen puolivuotta ja uskon, että mies viisastuu kokemuksestaan.[/QUOTE]

Entäpä ellei mies halua?Meillä ei moisesta edes keskusteltu.Ei kaikki ole niin mustavalkoista..
Nimim.kohta 8 vuotta kotiäitinä

 

[QUOTE="akka";23489687]No onneksi asenteesi ei ole se että vituttaa kun makaa sairaana,eipä hän osaansa ole noin halunnut valita.Onhan se selvää että tuo lääkitys vaikuttaa ja se ettei pääse liikkumaan.Toivotaan kuitenkin että ne voimat palautuu ajallaan.[/QUOTE]

Ei se auta, jos alkaa kiukutella. Otetaan päivä kerrallaan ja katsellaan, mitä tuleman pitää. Onhan se äijälle tuskastuttavaa, kun ei kykene edes normaalijuttuihin, jotka ovat ennen olleet itsestään selviä, kädet tärisevät, voimat ovat poissa ja ajatus takkuaa, mutta se on nyt tämän ajan. Huomenna voi jo olla aivan toinen tilanne.

 

[QUOTE="manna";23489707]Entäpä ellei mies halua?Meillä ei moisesta edes keskusteltu.Ei kaikki ole niin mustavalkoista..
Nimim.kohta 8 vuotta kotiäitinä [/QUOTE]

Elämä on valintoja täynnä ja miehen arvostukseen en osaa ottaa kantaa. Yleensä miehet eivät osaa arvostaa ellei heillä ole omakohtaisia kokemuksia takanaan. Eli oppia kantapäänkautta.

Mies käsittelee asioita eri lailla sinä kuulut ilmeisesti itsestäänselviin asioihin, jonka olemassaoloa ei ole mikään horjuttanut lasten syntymisen jälkeen. Itsestäänselvää on myös, että sinä äitinä kykenet myös sairastamaan ja hoitamaan kodin. Olet samaa pakettia lastesi kanssa ja miehellesi on ihan sama, kuka siinä paketissa on sairaana, sinä vaiko lapset kun asiat hoituvat kuitenkin...
Olet tietenkin pettynyt ja vihainen miehellesi kun hän ei ymmärrä sinun katkeruuttasi ollessanne samassa tilanteessa eli sairaana. Sinä et voi hakea sairauslomaa työstäsi kotona toisin kuin mies ja näin sinulla ei ole "lupaa" sairastaakaan. Sinä olet kotona jokatapauksessa, olit sairas tai et. Se asia ei muutu mihinkään ja mies ei ymmärrä.

Ja kaikki miehet eivät ole pehmo-isiä todellakaan. Perinteisen miehen tehtäviin kuuluu olla olemassa turvatakseen perheelleen tietty elintaso tekemällä töitä.
Itse varmaan passaisin miehen niin hyvin, että hänelle syntyisi halu päästä takaisin töihin

 

[QUOTE="totuus on";23489844]Elämä on valintoja täynnä ja miehen arvostukseen en osaa ottaa kantaa. Yleensä miehet eivät osaa arvostaa ellei heillä ole omakohtaisia kokemuksia takanaan. Eli oppia kantapäänkautta.

Mies käsittelee asioita eri lailla sinä kuulut ilmeisesti itsestäänselviin asioihin, jonka olemassaoloa ei ole mikään horjuttanut lasten syntymisen jälkeen. Itsestäänselvää on myös, että sinä äitinä kykenet myös sairastamaan ja hoitamaan kodin. Olet samaa pakettia lastesi kanssa ja miehellesi on ihan sama, kuka siinä paketissa on sairaana, sinä vaiko lapset kun asiat hoituvat kuitenkin...
Olet tietenkin pettynyt ja vihainen miehellesi kun hän ei ymmärrä sinun katkeruuttasi ollessanne samassa tilanteessa eli sairaana. Sinä et voi hakea sairauslomaa työstäsi kotona toisin kuin mies ja näin sinulla ei ole "lupaa" sairastaakaan. Sinä olet kotona jokatapauksessa, olit sairas tai et. Se asia ei muutu mihinkään ja mies ei ymmärrä.

Ja kaikki miehet eivät ole pehmo-isiä todellakaan. Perinteisen miehen tehtäviin kuuluu olla olemassa turvatakseen perheelleen tietty elintaso tekemällä töitä.
Itse varmaan passaisin miehen niin hyvin, että hänelle syntyisi halu päästä takaisin töihin [/QUOTE]

Naulan kantaan.

 

joko mies parani?