Mä en saa ikinä fiksua miestä, kun olen ammatiltani siivooja ja tehnyt vaan "paskahommia".

[QUOTE="typykkä";24780120]NO MITÄS VIKAA on siivoojan työssä?[/QUOTE]
Ei mitään, mutta aloittajan asenteessa sitäkin enemmän. Mitä vikaa niissä duunarimiehissä sitten on? Yksilöitähän me kaikki ollaan.

 

[QUOTE="aapee";24779952]Minusta koulutetut miehet vaan yleensä ovat älykkäämpiä, komeampia, menestyneempiä ja keskustelutaitoisempia. Miksi mies ei voisi olla koulutettu, vaikka itse en olekkaan?[/QUOTE]

Olet samanlainen onnenonkija kuin Susan Ruusunen.

 

[QUOTE="typykkä";24780120]NO MITÄS VIKAA on siivoojan työssä? Ilman heitä hukkuisimme oikeesti paskaan. Minä tiedän ihmisiä, joille siivoojan työ on kutsumusammatti! Kaikki eivät osaa siivota, sen tietää jokainen. Nosta nyt itsesi oikealle korokkeelle ja mieti uudestaan, onko sitä ammattia sitten pakko mainostaa niin paljon, ellei halua. Itse ihmettelen työttömiä, jotka vaan vuodesta toiseen jättäytyy työttömiksi, kun sillä omalla alalla ei vaan ole mieleistä työtä.[/QUOTE]

:wave: Tässä yksi joka ihan oikeasti tykkää laitoshuoltajan työstään. Ottaa vaan päähän ihmiset jotka pitävät minua idioottina siksi että siivoan työkseni.

Ei ammatti tai koulutus määrittele varsinkaan ihmisen henkisen älykkyyden, ns. viisauden, sekä tunneälyn määrää. Itse pidän itseäni jokseenkin tunneälykkäänä ihmisenä, vaikka ns. "maallinen" älykkyys onkin melko vähäistä.

Kehottaisin myös ap:tä keskustelemaan miesten kanssa ajattelematta näiden ammattia tai koulutusta. Joku lämmin, empaattinen, sydämellinen ja tunneälykäs, ihana duunarimies voi vielä yllättää sinut.

 

[QUOTE="mä";24779991]Mitä sulla on annettavaa sille fiksulle, komealle, koulutetulle ja hyvätuloiselle miehelle?[/QUOTE]

Hyvää siivoustaitoa? No ei vais, musta sun kysymyksesi oli kyllä huono.

Ei tosirakkaus katso pintaa.

 

Hyvää siivoustaitoa? No ei vais, musta sun kysymyksesi oli kyllä huono.

Ei tosirakkaus katso pintaa.

Eipä kysymyksessä pinnasta ollutkaan kyse. Vaan siitä mitä aloittaja voi tuoda parisuhteeseen haluamansa ihannemiehen kanssa? Eikö sitä kutsuta rakkaudeksi.

Suzyanne on hyvä esimerkki fiksusta ihmisestä ja palstalaisesta. Arvostan. =)

 

[QUOTE="mä";24780169]Eipä kysymyksessä pinnasta ollutkaan kyse. Vaan siitä mitä aloittaja voi tuoda parisuhteeseen haluamansa ihannemiehen kanssa? Eikö sitä kutsuta rakkaudeksi.

Suzyanne on hyvä esimerkki fiksusta ihmisestä ja palstalaisesta. Arvostan. =)[/QUOTE]

No mitä nyt kukakin tuo toiselle ihmiselle, sitä samaa, sitä kaikkea miksi yhdessä halutaan olla.

 

No kyllä sut joku rikas ( sillä sitähän sinä haet etkä älyä) mies kotirouvaksi ottaa, niin sitten ei tartte siivota. Niin minäkin tein; en ole kouluttautunut EDES siivoojaksi ja rikas ja komee mies on.

 

Miksi muuten aina oletetaan, että esim. siivoustyötä tekevät ovat jotenkin tyhmempiä, laiskempia ja saamattomampia kuin ns. paremmissa (luearempi palkkaisissa) töissä olevat. Mitä jos oikeasti tykkää siitä työstä?
Mä itse aikoinaan lähdin opiskelemaan laitoshuoltajaksi kun ei muutakaan tekemistä ollut, mutta tykkäsinkin siitä ja olisin voinut tehdä sitä ihan ammatikseni. Elämä vaan sitten vei eri suuntaan, ja vaikka nyt olenki eri alalla ja vakituisessa työssä, ei silti ole poissuljettu ettenkö vois koskaan siivoushommia työkseni tehdä.

 

Miksi muuten aina oletetaan, että esim. siivoustyötä tekevät ovat jotenkin tyhmempiä, laiskempia ja saamattomampia kuin ns. paremmissa (luearempi palkkaisissa) töissä olevat. Mitä jos oikeasti tykkää siitä työstä?
Mä itse aikoinaan lähdin opiskelemaan laitoshuoltajaksi kun ei muutakaan tekemistä ollut, mutta tykkäsinkin siitä ja olisin voinut tehdä sitä ihan ammatikseni. Elämä vaan sitten vei eri suuntaan, ja vaikka nyt olenki eri alalla ja vakituisessa työssä, ei silti ole poissuljettu ettenkö vois koskaan siivoushommia työkseni tehdä.

Niin ja rahakasta hommaa on se siivous..Perusta vaikka siivousfirma, töitä kyllä piisaa..

 

Miksi muuten aina oletetaan, että esim. siivoustyötä tekevät ovat jotenkin tyhmempiä, laiskempia ja saamattomampia kuin ns. paremmissa (luearempi palkkaisissa) töissä olevat. Mitä jos oikeasti tykkää siitä työstä?
Mä itse aikoinaan lähdin opiskelemaan laitoshuoltajaksi kun ei muutakaan tekemistä ollut, mutta tykkäsinkin siitä ja olisin voinut tehdä sitä ihan ammatikseni. Elämä vaan sitten vei eri suuntaan, ja vaikka nyt olenki eri alalla ja vakituisessa työssä, ei silti ole poissuljettu ettenkö vois koskaan siivoushommia työkseni tehdä.

Niin, en tiedä, mistä johtuu. Myönnän, että itsekin syyllistyn tuollaiseen ajatteluun. En vaan osaa ottaa heti vakavasti nuorta ihmistä, joka ei ole elämssään tehnyt muuta, eikä halua tejdä muuta kuin siivota.

Ja myönnän, että pidän hieman tyhmempänäkin, mutta johtuen ihan vain siitä, että kaikki tuntemani siivoojat ovat olleet hieman erikoisia. Siis ne, jotka sitä ihan vakituisesti työkseen tekevät.

Ehkä siinä on joku sellainen, että kun se siivous ei nyt ihan realistisesti mitään erityisiä älyllisiä lahjoja vaadi, niin ehkä sitä sitten pitää sellaisen työn tekijää hieman tyhmempänä, ainakin, jos se ei edes halua tehdä muuta ikinä enää. Ja kun palkka on vielä niin kehno ja työolot mitä ovat, niin ei voi olla miettimättä, että eikö tuosta tyypistä vaan ole muuhun, kun se tuollaiseen suostuu..

 

Miksi muuten aina oletetaan, että esim. siivoustyötä tekevät ovat jotenkin tyhmempiä, laiskempia ja saamattomampia kuin ns. paremmissa (luearempi palkkaisissa) töissä olevat. Mitä jos oikeasti tykkää siitä työstä?
Mä itse aikoinaan lähdin opiskelemaan laitoshuoltajaksi kun ei muutakaan tekemistä ollut, mutta tykkäsinkin siitä ja olisin voinut tehdä sitä ihan ammatikseni. Elämä vaan sitten vei eri suuntaan, ja vaikka nyt olenki eri alalla ja vakituisessa työssä, ei silti ole poissuljettu ettenkö vois koskaan siivoushommia työkseni tehdä.

Mä syyllistyin aliarvostamaan siivojan ammattia, kunnes meidän hallin siivooja oli poissa useampia viikkoja ja huomattiin "hukkuvamme" paskaan.
Tuurasin kyseistä ihmistä ja huomasin vielä tykkääväni hommasta. Voisin tehdä koska tahansa, jos vain koulutus olisi.
Ja sellaisen pikkaisen jutun olen huomannut, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta yksi ystävällisimmistä ammattikunnista.

 

Ap, onkohan sulle käynyt nyt niin, että pikkuisen itse nolostelet ammattiasi ja tulkitset, että sinut jätetään keskusteluista ulos? Itse saattaisin vaihtaa puheenaihetta tuossa kohden vain siksi, etten keksisi mitään hurjan välkkyä puhumista siivoukseen liittyen, vaikkei ihmisessä olisi vikaa. Liity siis rohkeasti jatkokeskusteluun!

 

Mua muuten ahdistaa päästää siivoojaystävääni meille, nolottaa, kun aina on jotakin sekaisin. Toisaalta niin on kyllä hänenkin kotonaan, mutta... Äääh

 

ite olen laitoshuoltaja ja olen iloinen että kävin koulutuksen koska tällä alalla on töitä aina! ja mielummin olen näissä hommissa kuin työttömänä, ja mulla on kiva työpaikka ja kivat työkaverit.Ei mun ex välittäny et olin siivooja oli iloinen et kävin koulutuksen ja pääsin töihin.Tosin itekin se oli ihan perusduunari mutta mulle se kelpas enempi kuin hyvin mä en ees viihtyis sellasten kouluja käyneiden viksujen tyyppien seurassa mutta jos ap ottaa ressiä siitä et ei saa sen takia muka miestä et on siivooja niin sä olet nuori ja voit opiskella vielä ihan miksi haluat.

 

Niin, en tiedä, mistä johtuu. Myönnän, että itsekin syyllistyn tuollaiseen ajatteluun. En vaan osaa ottaa heti vakavasti nuorta ihmistä, joka ei ole elämssään tehnyt muuta, eikä halua tejdä muuta kuin siivota.

Ja myönnän, että pidän hieman tyhmempänäkin, mutta johtuen ihan vain siitä, että kaikki tuntemani siivoojat ovat olleet hieman erikoisia. Siis ne, jotka sitä ihan vakituisesti työkseen tekevät.

Ehkä siinä on joku sellainen, että kun se siivous ei nyt ihan realistisesti mitään erityisiä älyllisiä lahjoja vaadi, niin ehkä sitä sitten pitää sellaisen työn tekijää hieman tyhmempänä, ainakin, jos se ei edes halua tehdä muuta ikinä enää. Ja kun palkka on vielä niin kehno ja työolot mitä ovat, niin ei voi olla miettimättä, että eikö tuosta tyypistä vaan ole muuhun, kun se tuollaiseen suostuu..

no entäpä vaikka postinjakajat?

 

[QUOTE="vieras";24780208]No kyllä sut joku rikas ( sillä sitähän sinä haet etkä älyä) mies kotirouvaksi ottaa, niin sitten ei tartte siivota. Niin minäkin tein; en ole kouluttautunut EDES siivoojaksi ja rikas ja komee mies on.[/QUOTE]

Mut otti kans. En oo kouluja käynyt eikä kiinnostakkaa Mut olin nuori ja nätti ja "nöyrä" niin kyl vaan kelpas korkeesti koulutetulle ja viksulle miehellekin. Edelleen kelpaa Ja lapset saan hoitaa kotona jne.

 

Niin, en tiedä, mistä johtuu. Myönnän, että itsekin syyllistyn tuollaiseen ajatteluun. En vaan osaa ottaa heti vakavasti nuorta ihmistä, joka ei ole elämssään tehnyt muuta, eikä halua tejdä muuta kuin siivota.

Ja myönnän, että pidän hieman tyhmempänäkin, mutta johtuen ihan vain siitä, että kaikki tuntemani siivoojat ovat olleet hieman erikoisia. Siis ne, jotka sitä ihan vakituisesti työkseen tekevät.

Ehkä siinä on joku sellainen, että kun se siivous ei nyt ihan realistisesti mitään erityisiä älyllisiä lahjoja vaadi, niin ehkä sitä sitten pitää sellaisen työn tekijää hieman tyhmempänä, ainakin, jos se ei edes halua tehdä muuta ikinä enää. Ja kun palkka on vielä niin kehno ja työolot mitä ovat, niin ei voi olla miettimättä, että eikö tuosta tyypistä vaan ole muuhun, kun se tuollaiseen suostuu..

Sinun tavallasi ajattelevat ihmiset minua juurikin hieman ihmetyttävät, mutta ei siinä mitään, minulle on sinänsä sama mitä muut ajattelevat. Jos joku pitää minua alempiarvoisena sen takia että heiluttelen moppia työkseni, niin ongelma on lähinnä hänen, ei minun.

Itse olen vaan sen verran verbaaliakrobaatti, että jos joku tuo kuulteni ilmi tuon asenteensa, niin sanattomaksi en tasan tarkkaan jää. Lähinnä sääliksi käy tuollaiset ihmiset, sillä sehän kertoo siitä että vaikka on älyä opiskell ja hankkia itselleen ammatti jossa on vastuuta ja hyvä palkka, niin ei osaa ajatella ihmisiä yksilöinä, vaan sortuu yleistykseen, tyyliin kaikki kaupan kassat ovat kevykenkäisiä yksinhuoltajia joilla on kolme lasta eri isille, tai kaikki siivoojat vähän jälkijättöisiä tai muuten vaan erikoisia, joilla ei ole päätä muuhun kuin siivoamiseen.

On muuten yksi ihan selkeä syy sille, miksi joku saattaa haluta siivota työkseen. Tai useitakin, mutta ainakin se, että jollain voi olla niin vaativa harrastus/sivutyö,( itse olen myös keikkaileva laulaja) ettei millään enää rahkeet riittäisi älyllisesti vaativammalle työlle. Yksi syy voi olla myös se, että joku voi olla sen verran helposti stressaantuvaa sorttia, että kokee siivoustyössä hermojensa lepäävän, verrattuna johonkin työhön jossa olisi vastuussa isommista asioista.

Omat syyni ovat pääasiassa juurikin nuo kaksi. Sekä lisäksi se, että työssäni pysyy fyysisesti hyvässä kunnossa. =)

 

Aijaa, itse huomasin että kun olin koulun keittolassa töissä, minusta ovat kiinnostuneita monet ihan fiksut ja aika varakkaatkin miehet. En kuitenkaan halunnut niin taloudellisesti epätasa-arvoista suhdetta. Toisaalta olin välillä turhautunut duunarimiestenkin seurassa, koska harva heistä oli kiinnostunut mistään syvällisemmästä. Nyt olen yliopistossa, mutta eipä yliopistolla ole paljon miehiä jotka ovat lähempänä kolmeakymppiä kuten minä. Taidan jäädä vanhaksipiiaksi

 

Pakko avautua tähän siivoojan työstä. Olen lukiosta lähtien (nyt opiskelen yliopistossa) tehnyt lomilla ja joskus muulloinkin siivoojan työtä, niin yksityisellä ja kunnallakkin. Itse siivoaminen on oikeasti todella mukavaa työtä. Näkee oman työnsä jäljen ja saa olla hieman omissakin ajatuksissaan.

Mutta sitten ne varjopuolet a)palkka -siivooja ei todellakaan saa, varsinkaan yksityisellä, edes sellaista palkkaa että esim yksinhuoltajalle olisi järkevää tehdä kyseistä työtä. Kunnilla jo tämä puoli onneksi paremmin. b)muiden ammattikuntien väheksyntä ja vinoilu -ihan oikeasti olen saanut semmoista simputusta siivotessani sihteerien toimistoja ettei tosikaan. Pääsääntöisesti menee niin että mitä korkeampi virka jollain on, sitä mukavampi hän on on. Matalapalkkaiset taas ovat susia toisilleen ja mikäs sen helpompaa kuin mollata "tyhmempää". c)oman ammattikunnan keskinäinen huono ilmapiiri -olen aina saanut kuulla vähättelyä ikäni puolesta (tietysti varmaan monissa ammateissa tätä), jopa sellaiselta vanhemmalta työntekijältä joka on ollut vähemmän aikaa alan töissä kuin minä. Olen nähnyt työpaikkakiusaamista pahimmillaan (toisten rumaksi ja idiootiksi haukkumista päin naamaa). Olen myös nähnyt kun porukalla jotku on yrittäneet "syödä" toisen työpaikkaa mustamaalaamalla häntä pomoille, siis täysin valheellisia tarinoita kertomalla, tämän onneksi pomo tajusi itsekkin. d)ikuinen kiire, ja hyvin harvoin kiitosta. valituksia kyllä tulee, kun on jäänyt esimerkiksi yksi sentin mittainen paperisilppu oven eteen siivouksen jälkeen (kiitos, sinä pikkusieluinen sihteeri).

Muuten se siivoaminen itsessään olisi kiva duuni, mutta minun mielenterveys kestää sitä vain ajottain. Ap, jos työpaikkasi täyttää nuo varjopuolet, niin suosittelen kouluttautumaan toiselle alalle vielä kun kerkeät.

 

Unohtui yksi tärkein, työn vaarallisuus, ymmärrätte asian jos joskus olette nähneet esim yleisen wc:n roskiksessa huumeneulan. Ja todellakin tiedän pari sellaista jotka ovat roskista kantaessaan piikistä saaneet. Sekä paikasta riippuen niiden asiakkaiden vaarallisuus. Ja alueesta riippuen kerrostalosiivous. Hyh ei niin kivoja muistoja muuten kun siivoaa yksi rappukäytävää ja joku narkkari tulee huuteleen vasten kasvoja.

 

Ja voin sanoa, että olen paremman näköinen kuin kaverini. Mutta silti kaikki miehet päätyy aina kiinnostumaan kaveristani, kun kuulee että hän opiskelee ja minä olen siivooja Mua ei oteta vakavasti ja ilmeestä huomaa, että miesten kiinnostus tyssää siiihen kun kuulee ammatin. Sen jälkeen jään keskusteluista ihan ulkopuolelle.

Kertokaa miten teksisin itsestäni kiinnostan älykkäiden, koulutettujen suunnilleen ikäisteni miesten silmissä?

Ensinnäkin älykkäillä ei yleensä se ulkonäkö ole se tärkein kriteeri. Ehkä kaverisi osaa myös keskutella kiinostavammin. En usko, että pelkästään se siivojana olo jättää sinut keskustelujen ulkopuolelle, enemmän kyse voi olla sinun rajoittuneisuudestasi keskustella monista asioista.

Teet itsesi kiinostavaksi siten, ettet vaikuta tyrkyltä pissikseltä ja osaat keskustella sivistyneesti kaikenmaailman asioista syvällisemmällä tasolla.

 

Olen 27 vuotias nainen ja sinkku. Ammattini on siivooja ja olen todennut että se on varmaan aika iso syy, miksi olen sinkku. Oishan noita miehiä, mutta fiksut ja toimeentulevat ei ole kiinnostunut. Enkä tosiaan halua mitään junttia autonkorjaajaa (joo ei ne kaikki tosiaan olekaan juntteja, älkää repikö hernettä nenään). Päädyin tähän ammattiin vahingossa, kun välivuosi venyi ja en enää sittne tahtonut elellä opintotuella. Lisäksi olen ollut monissa muissa saman tyylisissä hommissa, tyyliin suurkeittiöapulaisena ja huoltoaseman kassana.

Mä en vaan löydä hyvää ja älykästä miestä, mieluiten korkeakoulutettua näillä meriiteillä, tää on todistettu. Kaveri opiskelee yliopistossa ja hänen kanssa on käyty opiskelijabileissä ja tutustuttu miehiin. Ja voin sanoa, että olen paremman näköinen kuin kaverini. Mutta silti kaikki miehet päätyy aina kiinnostumaan kaveristani, kun kuulee että hän opiskelee ja minä olen siivooja Mua ei oteta vakavasti ja ilmeestä huomaa, että miesten kiinnostus tyssää siiihen kun kuulee ammatin. Sen jälkeen jään keskusteluista ihan ulkopuolelle.

Kertokaa miten teksisin itsestäni kiinnostan älykkäiden, koulutettujen suunnilleen ikäisteni miesten silmissä?

Helvetin iso punainen lippu. Joku etsii elättäjää eli kävelevää rahapussia, fiksuus on sitten vain kiva bonus. Suosittelisin ketä tahansa miestä juoksemaan karkuun vaikka olisi muuten miten hehkeä kaunotar kyseessä.

Minua ei kiinnosta mitä nainen tekee työkseen kunhan tulee omillaan toimeen ja ei ole niin heikkoitsetuntoinen että väheksyy omaa työtään ja sitä kautta itseään. Kyllä se mielenkiinto lähtee jostain ihan muusta.

 

Miehille? Eikö sulle yksi riitä?

Eiköhän se oikea tule jossain vaiheessa vastaan.

 

Sinun tavallasi ajattelevat ihmiset minua juurikin hieman ihmetyttävät, mutta ei siinä mitään, minulle on sinänsä sama mitä muut ajattelevat. Jos joku pitää minua alempiarvoisena sen takia että heiluttelen moppia työkseni, niin ongelma on lähinnä hänen, ei minun.

Itse olen vaan sen verran verbaaliakrobaatti, että jos joku tuo kuulteni ilmi tuon asenteensa, niin sanattomaksi en tasan tarkkaan jää. Lähinnä sääliksi käy tuollaiset ihmiset, sillä sehän kertoo siitä että vaikka on älyä opiskell ja hankkia itselleen ammatti jossa on vastuuta ja hyvä palkka, niin ei osaa ajatella ihmisiä yksilöinä, vaan sortuu yleistykseen, tyyliin kaikki kaupan kassat ovat kevykenkäisiä yksinhuoltajia joilla on kolme lasta eri isille, tai kaikki siivoojat vähän jälkijättöisiä tai muuten vaan erikoisia, joilla ei ole päätä muuhun kuin siivoamiseen.

On muuten yksi ihan selkeä syy sille, miksi joku saattaa haluta siivota työkseen. Tai useitakin, mutta ainakin se, että jollain voi olla niin vaativa harrastus/sivutyö,( itse olen myös keikkaileva laulaja) ettei millään enää rahkeet riittäisi älyllisesti vaativammalle työlle. Yksi syy voi olla myös se, että joku voi olla sen verran helposti stressaantuvaa sorttia, että kokee siivoustyössä hermojensa lepäävän, verrattuna johonkin työhön jossa olisi vastuussa isommista asioista.

Omat syyni ovat pääasiassa juurikin nuo kaksi. Sekä lisäksi se, että työssäni pysyy fyysisesti hyvässä kunnossa. =)

Mä myönnän, että mietin voiko ihminen, joka tekee työtä, joka ei juuri ajattelua vaadi, olla oikeasti älykäs. Ja tarkoitan tällä nyt sellaista älykkyystesteillä mitattavaa älykkyyttä, en tunneälyä tai sosiaalista älykkyyttä tms., niitä heillä varmasti voi olla jopa enemmän kuin korkeasti koulutetuilla. Mutta mun kokemuksen mukaan älykkäät ihmiset haluavat älykästä tekemistä. Voihan siivojakin tietysti vaikka opiskella huvikseen vapaa-ajalla tai harrastaa muuta älyllistä, mutta jotenkin ajattelen, että jos ihminen on kovin älykäs hän kyllästyisi jos tekisi 40 vuotta työtä, jossa ei juuri ajatella tarvitse.

 

Jotkut puhui tunneälystä ja sydämen viisaudesta, joo ne on tietysti tärkeitä. Mutta kyllä monelle on puolisossa myös fiksuus ja keskutelutaito tärkeää. Ja ei, koulutus ei sitä takaa. Mutta jos ihminen on korkeakoulutettu on hän usein myös kiinnostunut maailman asioista ja minä haluan pystyä keskustelemaan puolison kanssa näistä asioista. Se ei minua haittaa, jos puoliso ei ole koulutettu, kunhan hän pystyy näistä asioista keskustelemaan. Mutta jos on opiskellut esim. politiikkaa niin kyllä silloin suurimmalla todennäköisyydellä pystyy keskustelemaan demokratian kolmannesta aallosta kuin jos on siivooja.