Mä en ymmärrä ihmisiä, jotka tekee lapsia ja

oikeus äitiyteen! Itse olen pitkän lapsettomuuden jälkeen, mutta urani suhteen parhaimmassa nousukaudessa tullut yllättäen raskaaksi. Ok, raskaus oli ihana yllätys ja vauva toivottu, mutta pysähtyminen ja keskittyminen äitiyteen oli kohdallani kaikesta huolimatta vaikeaa ja raskasta. Vauvan ollessa 9 kk lähdin takaisin työelämään ja lapsi siis hoitoon.
Totta, että aamuisin yhteistä aikaa on vähän, mutta illat, lomat ja viikonloput pyhitän lapselle. Rakastan suuresti lastani, mutta rakastan myös itseäni ja erittäin paljon työtäni. Olen koko ikäni ollut ns. työhullu ja tehnyt töitä ja opiskellut siinä ohessa. Nytkin parhaillani.
Mielestäni äidin hyvinvointi = lapsen hyvinvointi.
Nämä ovat arvokysymyksiä ja jokaisen perheen kesken punnittavia asioita. Toivoisin naisilta eli tässä tapauksessa äideiltä solidaarisuutta. Ei ole yhtä oikeaan tapaa olla äiti. Ja olla riittävä äiti omassa perheessä ja olla läsnä....tärkeitä asioita. Kyllä se pieni ihminen peilaa käytöksellään, jos elämä ei ole tasapainossa.
Ajatus nyt harhailee, mutta pointtina oli se, että meillä ns. työhulluillakin on oikeus tulla äidiksi "rasitteestamme" huolimatta.

 

Aika harva muuten kuolivuoteellaan katuu sitä, että ei tullut tehtyä tarpeeksi töitä, vaan oltua läheisten kanssa. [/quote]

Luulisin myös, että sitä todennäkösemmin mitä enemmän olet antanut aikaa jälkikasvulle, ovat kädestä pitelemässä. Ja muutenkin turvana vanhuudessa. Ei ne pomot yms. enää ole kiinnostuneita siinä vaiheessa.

 

oikeus äitiyteen! Itse olen pitkän lapsettomuuden jälkeen, mutta urani suhteen parhaimmassa nousukaudessa tullut yllättäen raskaaksi. Ok, raskaus oli ihana yllätys ja vauva toivottu, mutta pysähtyminen ja keskittyminen äitiyteen oli kohdallani kaikesta huolimatta vaikeaa ja raskasta. Vauvan ollessa 9 kk lähdin takaisin työelämään ja lapsi siis hoitoon.
Totta, että aamuisin yhteistä aikaa on vähän, mutta illat, lomat ja viikonloput pyhitän lapselle. Rakastan suuresti lastani, mutta rakastan myös itseäni ja erittäin paljon työtäni. Olen koko ikäni ollut ns. työhullu ja tehnyt töitä ja opiskellut siinä ohessa. Nytkin parhaillani.
Mielestäni äidin hyvinvointi = lapsen hyvinvointi.
Nämä ovat arvokysymyksiä ja jokaisen perheen kesken punnittavia asioita. Toivoisin naisilta eli tässä tapauksessa äideiltä solidaarisuutta. Ei ole yhtä oikeaan tapaa olla äiti. Ja olla riittävä äiti omassa perheessä ja olla läsnä....tärkeitä asioita. Kyllä se pieni ihminen peilaa käytöksellään, jos elämä ei ole tasapainossa.
Ajatus nyt harhailee, mutta pointtina oli se, että meillä ns. työhulluillakin on oikeus tulla äidiksi "rasitteestamme" huolimatta.

Luulisi että siitä lapsesta osaisi sitten nauttia jos on jo ollut pitkään työelämässä ja tehnyt uraa? Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla äiti, mutta täytyy tajuta ettei elämä voi jatkua samalla tavalla kuin ennen lasta.

 

Ylisuorittajia valtavasti enemmän on alisuorittajia, jotka istuvat päivät netin ääressä eivätkä eväänsä liikauta lastensa elättämisen ja kasvattamisen eteen.

Kultainen keskitie edelleen..

 

Ylisuorittajia valtavasti enemmän on alisuorittajia, jotka istuvat päivät netin ääressä eivätkä eväänsä liikauta lastensa elättämisen ja kasvattamisen eteen.

Kultainen keskitie edelleen..

Elämä on valintoja. Mulla aikaa riittää niin opiskeluun, töihin kuin lapsiinkin. Mutta samalla jätän pois joitain juttuja, joita toiset ehkä pitävät itselleen tärkeinä. En tykkää bailaamisesta, enkä oikein muunkaanlaisesta juhlimisesta. En ole kovin innokas matkailija jne.

Eli elämänsä voi rakentaa niistä samoista palikoista niin eri tavalla. Aika ei riitä kaikkeen, mutta ne, mitä lopulta päättää tehdä, voi valikoida laajemmin kuin moni uskookaan.

 

Ylisuorittajia valtavasti enemmän on alisuorittajia, jotka istuvat päivät netin ääressä eivätkä eväänsä liikauta lastensa elättämisen ja kasvattamisen eteen.

Kultainen keskitie edelleen..

Elämä on valintoja. Mulla aikaa riittää niin opiskeluun, töihin kuin lapsiinkin. Mutta samalla jätän pois joitain juttuja, joita toiset ehkä pitävät itselleen tärkeinä. En tykkää bailaamisesta, enkä oikein muunkaanlaisesta juhlimisesta. En ole kovin innokas matkailija jne.

Eli elämänsä voi rakentaa niistä samoista palikoista niin eri tavalla. Aika ei riitä kaikkeen, mutta ne, mitä lopulta päättää tehdä, voi valikoida laajemmin kuin moni uskookaan.

Olen ihan samaa mieltä. Ja se kun on fakta, että kaikkea ei voi saada samaan aikaan. Meillä myös ollaan tehty valintoja, että tällä hetkellä ei panosteta täysillä uraan, vaan tehdään lyhyitä päiviä ja varmistetaan, että on aikaa ja energiaa olla lasten kanssa hyvällä mielellä joka päivä. Mies ei yrittäjänä haali asiakkaita niin paljon, että joutuisi tekemään pitkää päivää jne. Ei mekään matkustella enkä hirveästi harrastele omia juttuja, koska haluan olla lasten kanssa enemmän. Valinta on myös se, että vapaa-aika pääasiassa rauhoitetaan eikä buukata kalenteria täyteen. Halutaan että on vain aikaa olla.

Paljon kiinni myös siitä miten fokusoi ajankäyttöään kuten kirjoitit. Esim omassa työssäni pystyy paljon kehittymään sen työajan puitteissa mitä tekee, ei se vaadi iltatöiden tekemistä tai töiden kantamista kotiin - enkä ikinä lähtisikään siihen. Joku ulkopuolinen voi päätellä "tuloksista", että toinen on joutunut uhraamaan perhe-elämäänsä elämän muille osa-alueille vaikkei näin olisikaan. Taustalla voi vain olla se, että ei yritäkään kahmia kaikkea kerralla, vaan keskittyy muutamaan asiaan.

 

Mitäs olette siitä mieltä että äidillä on paljon menoja ja lapsi on usein isänsä kanssa? Ko. isä on hyvä isä lapsilleen.

Tuleeko lapsista tällöin tunnevammaisia pahoinvoivia rikollisia?

Eikö lapsella ole kaksi vanhempaa. Miksei nainen voisi ottaa perinteistä miehen roolia? Mitä pahaa siinä olisi?

No mun mielipide on että isä on yhtä hyvä vanhempi kuin äiti. Voihan ísä olla vaikka yh..

 

Mitäs olette siitä mieltä että äidillä on paljon menoja ja lapsi on usein isänsä kanssa? Ko. isä on hyvä isä lapsilleen.

Tuleeko lapsista tällöin tunnevammaisia pahoinvoivia rikollisia?

Eikö lapsella ole kaksi vanhempaa. Miksei nainen voisi ottaa perinteistä miehen roolia? Mitä pahaa siinä olisi?

No mun mielipide on että isä on yhtä hyvä vanhempi kuin äiti. Voihan ísä olla vaikka yh..

Samaa mieltä, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä. Lapselle on suuri rikkaus jos molemmat vanhemmat ovat mukana heidän elämässään. Etenkin teini-ikäisillä ja vähän vanhemmillakin pojilla olisi todennäköisesti paljon vähemmän ongelmia, jos isät olisivat kuvioissa. Tämäkin ketju keskittyy taas kovasti vain äidin vastuuseen (joka toki on tärkeää sekin).

 

Ketjua lukematta, olen samaa mieltä kuin ap.

 

Ylisuorittajia valtavasti enemmän on alisuorittajia, jotka istuvat päivät netin ääressä eivätkä eväänsä liikauta lastensa elättämisen ja kasvattamisen eteen.

Kultainen keskitie edelleen..

Elämä on valintoja. Mulla aikaa riittää niin opiskeluun, töihin kuin lapsiinkin. Mutta samalla jätän pois joitain juttuja, joita toiset ehkä pitävät itselleen tärkeinä. En tykkää bailaamisesta, enkä oikein muunkaanlaisesta juhlimisesta. En ole kovin innokas matkailija jne.

Eli elämänsä voi rakentaa niistä samoista palikoista niin eri tavalla. Aika ei riitä kaikkeen, mutta ne, mitä lopulta päättää tehdä, voi valikoida laajemmin kuin moni uskookaan.

Olen ihan samaa mieltä. Ja se kun on fakta, että kaikkea ei voi saada samaan aikaan. Meillä myös ollaan tehty valintoja, että tällä hetkellä ei panosteta täysillä uraan, vaan tehdään lyhyitä päiviä ja varmistetaan, että on aikaa ja energiaa olla lasten kanssa hyvällä mielellä joka päivä. Mies ei yrittäjänä haali asiakkaita niin paljon, että joutuisi tekemään pitkää päivää jne. Ei mekään matkustella enkä hirveästi harrastele omia juttuja, koska haluan olla lasten kanssa enemmän. Valinta on myös se, että vapaa-aika pääasiassa rauhoitetaan eikä buukata kalenteria täyteen. Halutaan että on vain aikaa olla.

Paljon kiinni myös siitä miten fokusoi ajankäyttöään kuten kirjoitit. Esim omassa työssäni pystyy paljon kehittymään sen työajan puitteissa mitä tekee, ei se vaadi iltatöiden tekemistä tai töiden kantamista kotiin - enkä ikinä lähtisikään siihen. Joku ulkopuolinen voi päätellä "tuloksista", että toinen on joutunut uhraamaan perhe-elämäänsä elämän muille osa-alueille vaikkei näin olisikaan. Taustalla voi vain olla se, että ei yritäkään kahmia kaikkea kerralla, vaan keskittyy muutamaan asiaan.

Tosi hyvin kirjoitettu!