Mä sitten inhoan kun anoppi...

No mun KAVERI on vastaava, et repikää siitä.
Se on toisen lapsen kummi ja ostaa siis sellaista (mä en tajua, mistä niitä nykyään enää edes saa, uusia) 80-luvun kaameeta kukkamekko-röyhelöä kummitytölleen!
En anna laittaa sen päälle niitä.
Toinen on sentä jo ekalla.
Sitte se ostaa meijen kolmannelle olevalle pojalle esim Cars-vaatteita ja Puuha Pete-vaatteita!
Eikä se VARMANA niitä päälleen laita!
Kolmasluokkalainen! Ymmärrän hyvin, miksi lapsi ei niitä tahdo pitää, kun sen mielestä Puuha Petet on ihan vauvojen juttuja.

Mutta kait mä vaan oon epäkohtelias. =(
(Sillä on ittellään lapsia ja ne on ihme yhdistelmissä aina)

 

Salli mun epäillä, nytkin tuntuu olevan kovin vahva mielipide mikä on nättiä ja mikä ei ...voit olla varma että tuut tekeen "anoppisis" sinäkin =)

Voi kuule... Nykyistä anoppiani seuraamalla mä oon tosiaan oppinut minkälainen en ainakaan ole! Sillä onnistuu tehokkaasti karkottamaan lapset luotaan. Miten mun oma vaatemakuni siihen liittyy?! Nimenomaan minä ymmärrän, että makuja on monia, enkä todellakaan tyrkytä makuani muille. Lahjakortit on keksitty - niitä kun ei tämä oma anoppini hyväksy ollenkaan...! :headwall:

 

Minä pyysin anoppia käymään puolestani eräässä tietyssä lastenvaateliikkeessä ostamassa erään tietyn netissä näkemäni vaatteen. Liikkeellä siis on nettikauppakin, mutta myös myymälä kaupungissa jossa anoppi asuu. Itse maksoin tuon ostoksen toki, mutta anoppi sai hieman vihjettä mistä me tykätään ja että vatekauppoja on muitakin kuin Lindex ja Prisma. Nykyään hän lahjoittaakin tosi nättejä vaatteita. Vielä kun jotenkin saisi vinkattua oikean koonkin, tahtovat usein olla kokoa liian pieniä.

 

Niinpä. Kauheeta kun anoppi kehtaa vaatteita ostaa, joku roti pitäisi olla. Anoppi pysyköön poissa näkyvistä mieluiten kokonaan.

Täydellisesti sanottu. Musiikkia korvilleni. meillä se pysyykin

 

Olen 58 v anoppi. Lankesin ensimm.lapsenlapsen suhteen myös hankkimaan vaatepuolta, joka ei ollutkaan miniän mieleen,huomasin sen sanattomasta viestinnästä. Lopetin vaatteitten ostelun kokoaan, kun viisas 2.miniäni ilmaisi, että äidit haluavat nykyisin ostaa itse lapsillensa vaatteet. Se avasi silmäni ja olen siitä iloinen. Kyllä asiasta minusta pitää voida sanoa, kun sanoo sen rauhallisessa ja hyvässä hengessä.Jos anoppi loukkaantuu, katsokoon peiliin ! Ei kukaan täyspäinen sijoita euroakaan tarvikkeeseen, jonka tietää jäävän käyttämättä. Ja tietääkseni raha ei vieläkään kasva kenellekään puussa, arvokkaita ne on anopinkin roposet. Kissa siis pöydälle ja asia avoimesti puheeksi. Se kasvattaa teidän nuorten miniöitten itsetuntoakin, kun rohkaistutte kertomaan mielipiteitänne vaikeissakin ihmissuhteissa.

 

Olen 58 v anoppi. Lankesin ensimm.lapsenlapsen suhteen myös hankkimaan vaatepuolta, joka ei ollutkaan miniän mieleen,huomasin sen sanattomasta viestinnästä. Lopetin vaatteitten ostelun kokoaan, kun viisas 2.miniäni ilmaisi, että äidit haluavat nykyisin ostaa itse lapsillensa vaatteet. Se avasi silmäni ja olen siitä iloinen. Kyllä asiasta minusta pitää voida sanoa, kun sanoo sen rauhallisessa ja hyvässä hengessä.Jos anoppi loukkaantuu, katsokoon peiliin ! Ei kukaan täyspäinen sijoita euroakaan tarvikkeeseen, jonka tietää jäävän käyttämättä. Ja tietääkseni raha ei vieläkään kasva kenellekään puussa, arvokkaita ne on anopinkin roposet. Kissa siis pöydälle ja asia avoimesti puheeksi. Se kasvattaa teidän nuorten miniöitten itsetuntoakin, kun rohkaistutte kertomaan mielipiteitänne vaikeissakin ihmissuhteissa.

Kiitos sympaattisesta viestistäsi! Kunpa oma anoppini olisikin yhtä ymmärtäväinen... Suhteemme kuitenkin lukeutuu nimenomaan niihin vaikeisiin sellaisiin, eikä siitä, että nostaisin kissan pöydälle seuraisi _mitään_ hyvää. Vaikka asian miten kauniisti esittäisin. Trust me!!