mahdoton 2 vuotias!

siis poika täyttää kuukauden päästä 2 vuotta ja on ihan mahdoton turhan kiukkuaja..
siis en ymmärrä miksi se kiukkuaa koko ajan jostain..
menettää hermonsa todella nopeasti, saa kauheita raivareita eikä asetu millään..
kertokaa nyt minulle että muillkain on näin!?
sukulaiset on aina ihan huuli pyöreenä ku katsoo tuota touhua

 

Se on sitä uhmaa =) . Meillä asuu myös tuollainen kiukkuilija . Niin ja tuskin kukaan, jolla on lapsia, pyörittelee silmiään .

 

no kiitos sinulle!!
joo nää silmien pyörittelijät on vanhoja ihmisiä eli kaipa sillon lapset on ollu kilttejä tai sit ne ei muista..
mitä mä teen ton kanssa kun mikään ei kelpaa???

 

Ja se kuule jatkuu vaan...
Meillä kohta 4v ja on yhä tuollainen. On sillä niitä hyviäkin päiviä Mutta usein mietin, että mikä hitto sillä on kun aina vaan kiukkuaa turhasta.

 

ja just luin kirjan jossa lapsella oli aivokasvain ja ainoa merkki siitä aluksi oli jatkuva kiukkuaminen!!
nyt olen ihan varma et meidän pojalla kasvaa jotain päässä ku sukulaiset tänään ihmetteli ja tuota lasta...

 

äitikkä, olet oikeassa . Meillä asuu nimittäin 2v ja 4v ulisijat =) .


Vanhat ihmiset ei vaan muista enää mittään . Meillä parivuotiaan mieli kyllä muuttuu jo viiden minuutin päästä, eikä hän välttämättä muista koko kiukkua enää. Kannattaa jättän ä huomioimatta toisinaan koko temppuilu. Yleensä kiukun jälkeen napero haluaa kuitenkin äidin/isän syliin ja se vasta auttaa unohtamaan pahan mielen =)

 

Varmasti on uhmaa mutta mieti myös nukkuuko lapsi tarpeeksi,eihän häntä riepotella paljon paikasta toiseen ts.liikaa virikkeitä noin pienelle? Pienethän tarvitsevat rutiineja.

 

Täällä myös kuun lopussa 2-v täyttävä poika. 5kk:n ajan on ollut tätä ns. uhmaa. Todella voimakasta sellaista. Kaikki asiat harmittaa, ja ne mitkä harmittaa... niistä saattaa raivota tunninkin yhteen menoon, parkuu lattialla ja joskus heittäytyy naama edellä lattialle, kun yritän ottaa itkevää syliin. Rimpuilee ja riuhtoo.. Lyö, nipistelee, nyt alkanut puremaankin..Se raivohuuto on niin kova, että rupee korvissa särisemään

Luulen, että tämä osittain johtuu siitä, että hän ei osaa sanoa, kuin muutaman sanan, joskin elehtii hyvinkin selkeästi ja tästä turhautuu..

Olen hieman hämilläni ja neuvoton ollut. Mulla on myös juuri 3v täyttänyt tyttö, jolla ei koskaan ollut mitään vastaavaa. Neiti on kuin viilipytty, eikä paljoa mieltään osoita. Sit on vielä poika 8kk joka reppana joutuu varmaan korvapolille ennen vuoden ikää, sen verran kovasti toi Uhmaaja karjuu

 

Ihan normaali meininki uhmaikäiselle, ovat itsekin pikkuiset ihan pihalla. Kamalasti tahdotaan kaikkea, mutta sitten ei kuitenkaan itsekään tiedetä, mikä olisi hyvä. Vanhempien homma opastaa ja asettaa rajat. Nyt vaan kärsivällisyyttä, johdonmukaisuutta ja selkeät rutiinit, joilla päivä muuten pysyy kasassa ja lapsella turvallinen olo, kun tietää, miten asiat sujuu, vaikka omassa päässä myllertää. Jaksuja, kyllä siitä selviää!

 

Meillä 2v5kk raivostuu useita kertoja päiväsä, ja usein minulla ei ole aavistustakaan miksi! siis ihan olemattomista asioista. Tätä jatkunut nyt n. parin kuukauden ajan.

Normaalia ehkä uhmaikäiselle, muttei ole normaalia ettei aikuisen äidin pinna tahdo riitää

 

Täällä myös kuun lopussa 2-v täyttävä poika. 5kk:n ajan on ollut tätä ns. uhmaa. Todella voimakasta sellaista. Kaikki asiat harmittaa, ja ne mitkä harmittaa... niistä saattaa raivota tunninkin yhteen menoon, parkuu lattialla ja joskus heittäytyy naama edellä lattialle, kun yritän ottaa itkevää syliin. Rimpuilee ja riuhtoo.. Lyö, nipistelee, nyt alkanut puremaankin..Se raivohuuto on niin kova, että rupee korvissa särisemään

Luulen, että tämä osittain johtuu siitä, että hän ei osaa sanoa, kuin muutaman sanan, joskin elehtii hyvinkin selkeästi ja tästä turhautuu..

Olen hieman hämilläni ja neuvoton ollut. Mulla on myös juuri 3v täyttänyt tyttö, jolla ei koskaan ollut mitään vastaavaa. Neiti on kuin viilipytty, eikä paljoa mieltään osoita. Sit on vielä poika 8kk joka reppana joutuu varmaan korvapolille ennen vuoden ikää, sen verran kovasti toi Uhmaaja karjuu

Täysin kuin minun kirjottama! Meilläkin kk:n päästä poika 2v ja tuntuu etä koko päivä on kiukkuamista, temppuilua pukemisen kanssa, raivareita, läpsimistä ja nipistämistä, koirien kovakouraista repimistä jne... Ei tunnu uskovan mitään!! Minä onneton usein hiillyn itsekkin niin että korotan ääntäni kunnolla jotta poika uskoo.. Muuten naureskelee kielloille ja juoksee karkuun.. Olen jo ehtiny ajatella että mitä oon oikein tehnyt tuon pojan kanssa väärin kun mikään ei mene jakeluun.
Onneksi vastaavasti on herkkäkin ja kaipaa syliä ja silittelyä pitkin päivää.

 

kiitos ihana tietää että tämä on normaalia.
kuinka teillä on menny hoidossa? poika alottaa hoidon kuukauden päästä ja jos on siellä samanlainen niin varmasti saa potkut viikossa

 

Tiedätkö, ei ne lapset ikinä hoidossa osoita mieltään, mutta annas olla kun sinä menet heitä hakemaan, sitten alkaa show... Olen nähnyt näitä kohtauksia sivusta, ne ovat kerta kaikkiaan loistavia (koska en ole itse osallisena!). Lapsi osoittaa mieltään tietysti ensiksi ja eniten sitä ihmistä kohtaan joka on turvallisin.

 

Täällä myös kuun lopussa 2-v täyttävä poika. 5kk:n ajan on ollut tätä ns. uhmaa. Todella voimakasta sellaista. Kaikki asiat harmittaa, ja ne mitkä harmittaa... niistä saattaa raivota tunninkin yhteen menoon, parkuu lattialla ja joskus heittäytyy naama edellä lattialle, kun yritän ottaa itkevää syliin. Rimpuilee ja riuhtoo.. Lyö, nipistelee, nyt alkanut puremaankin..Se raivohuuto on niin kova, että rupee korvissa särisemään

Luulen, että tämä osittain johtuu siitä, että hän ei osaa sanoa, kuin muutaman sanan, joskin elehtii hyvinkin selkeästi ja tästä turhautuu..

Olen hieman hämilläni ja neuvoton ollut. Mulla on myös juuri 3v täyttänyt tyttö, jolla ei koskaan ollut mitään vastaavaa. Neiti on kuin viilipytty, eikä paljoa mieltään osoita. Sit on vielä poika 8kk joka reppana joutuu varmaan korvapolille ennen vuoden ikää, sen verran kovasti toi Uhmaaja karjuu

Täysin kuin minun kirjottama! Meilläkin kk:n päästä poika 2v ja tuntuu etä koko päivä on kiukkuamista, temppuilua pukemisen kanssa, raivareita, läpsimistä ja nipistämistä, koirien kovakouraista repimistä jne... Ei tunnu uskovan mitään!! Minä onneton usein hiillyn itsekkin niin että korotan ääntäni kunnolla jotta poika uskoo.. Muuten naureskelee kielloille ja juoksee karkuun.. Olen jo ehtiny ajatella että mitä oon oikein tehnyt tuon pojan kanssa väärin kun mikään ei mene jakeluun.
Onneksi vastaavasti on herkkäkin ja kaipaa syliä ja silittelyä pitkin päivää.

Meillä poika on vielä kotihoidossa ja jatkaakin ainakin ensi kesään asti. Pikku-sisaruksen laskettuaika on syyskuussa ja poika jatkaa kotihoidossa ainakin minun äitiysloman ajan vielä.
Itseänikin helpottaa kuulla etten ole ainut tuittupään äiti =)