\
Alkuperäinen kirjoittaja 20.05.2006 klo 17:22 myrsky kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.05.2006 klo 20:50 minttu kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.05.2006 klo 20:02 omena kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.05.2006 klo 18:42 myrsky kirjoitti:
Meillä poika 2 vuotiaaksi asti söi melkein mitä vain ja puuro upposi hyvin aamuin illoin. Nyt pojasta on tullut todella nirso, varsinkin puuron suhteen. Joskus annan viikonkin jotain muuta, kiin puuroa, ja sitten palataan taas puuron syöntiin, ettei ihan unohtuisi. Välillä puuro menee todella hyvin alas, varsinkin jos siinä on paljon marjoja tai hedelmiä. Jos puuro ei kelpaa, niin sitten hän saa olla ilman. Muutenkin ruokailuissa pätee sama sääntö. Ei ole kertaakaan yöllä herännyt nälkäänsä. Jos aamupala jää syömättä, niin kerjää ruokaa lounaaseen asti, mutta mitään ei anneta! Ikääkin pojalla on kyllä tuo 2 vuotta, joka on ihan toinen juttu, jos kyseessä olisi vain 1 vuotias...
mä en pystyis olemaan noin raaka,siis ainakaan vielä.kyllä mä aina sitten tarjoan toistakin laatua jos joku ei mene.sama pätee ruokaan.eihän sitä itsekään kaikesta pidä ja ruokahalu vaihtelee päivittäin.
meillä ei uppoa puuro enää ollenkaan.syö talk-muruja tai leipää ja jogurttia aamulla ja illalla.hyvin niillä yönsä nukkuu.
En minäkään olisi ihan tuollainen ehdoton äiti tai en ole ollut. On kauheaa ajatella, että lapsen pitää syödä mitä eteen tulee.. kuinka moni meistä itse sulattais sen, vaikka se olis kuinka terveellistä yms...??
Ja sitten toisekseen, mulla on muutakin tekemistä kuin kuunnella lapsen kerjäämistä kaiken aamupäivää ruokaan saakka. kenen ilo se on? En edes meidän yli 3v lapsilla ole tehnyt noin. Eikös ruokailun pitänyt olla mukava ja iloinen tapahtuma? No, kukin tyylillään. Kyllä sitä kuitua saa muustakin kuin puurosta.
Jos poika saisi itse valita mitä söisi, se olisi vain mehua, banaania ja leipää! Puuro, jonka teen, on todella hyvää, ja itsekin söisin sitä oikein mielelläni. Sitäpaitsi sitä ei kuitenkaan tarjota ihan joka päivä. En tietenkään vaadi poikaa syömään mitään mitä en itsekään söisi. Kerjäämisestä taas, meillä poika on kyllä huutamassa ruokaa ihan koko ajan, oli syöty mitä tahansa miten paljon vain koska tahansa, eli ei ole mitään merkistystä sillä miten ruokailu on mennyt. Meillä on myös tiukka linja siinä, miten ruokapöydässä käyttäydytään. Välillä poika esim. yrittää syödä toinen jalka ruokapöydässä ja jos ei kolmannen kiellon jälkeen jalka pysy pöydän alla, ruokailu loppuu siihen. Sanokoot muut mitä sanoo, meillä tällainen linja ja pysyy!!
Ei meilläkään mitään ala carte-listaa ole, mistä saa valita joka päivä lempiruuan. Ei ruoka aina maistu ja sit odotellaan seuraavaa ruokailua. Tyttö on kyllä jo 1v8kk, mutta en mä ole ikinä alkanut tarjoilemaan montaa ruokalajia. Jos ei puuro maistu aamulla tai illalla, saatan antaa banaanin tai leivän (jotka joskus annan vielä puuron päällekin), mutta en mä ala montaa eri ruokaa lämmittelemään lounaalla ja päivällisellä, jos ei eka kelpaa.
Luen muuten just mielenkiintoista kirjaa: Ylihuolehtivat vanhemmat -Curling-perhe parempaan tasapainoon. Tässä ote kohdasta, jonka juuri ohitin:
"Nykypäivänä monet äidit suosivat lapsentahtista imetystä. Se tarkoittaa imetystä hyvinkin monta kertaa vuorokaudessa. On kuitenkin tärkeää, etteivät vanhemmat jämähdä tyydyttämään kaikkia lapsen tarpeita välittömästi vielä imetysjakson jälkeenkin. Isommalle lapselle ei pidä antaa naposteltavaa heti kun tämä vähänkin inahtaa. Lapset on opetettava tunnistamaan nälkä ja ruoka-ajat samaan tapaan kuin on kyettävä erottamaan toisistaan yö ja päivä. Se, että kaikki tarpeet tyydytetään välittömästi on pidemmän päälle haitallista."
Ja toinen kohta:
"Curling-lapset saavat paljon huomiota ja heidän kehitystään tuetaan jatkuvasti. Heillä on paljon harrastuksia. He saavat ruokaa, josta pitävät, hyvää palvelua ja runsaasti lahjoja. Curling-vanhemmat tiedustelevat ahkerasti, mitä lapsi haluaa, kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa tilanteissa."
En jaksa kirjoittaa kaikkea, mutta lopputulema on:
"Tanskalainen perheterapeutti Jesper Juul kirjoittaa, että vaikka nykyaikaisten perheiden elämä näyttää olevan täynnä rakkautta ja huolenpitoa, lasten tasapaino alkaa järkkyä jo 3-4 vuoden iässä. Aikuisten turhautuminen lisääntyy sitä mukaa kuin lasten vaatimukset muuttuvat kohtuuttomammiksi ja usein myös absurdimmiksi."
Että iltapuurosta päästiin tasapainoltaan järkkyneisiin leikki-ikäisiin.