Mamma lähti varjostamaan miestään baarireissulle peruukki päässään - mies lähti hotelliin.....

Voihan kettu kun en asu Turussa. Olisin mennyt jo vakoilemaan kaveriksi Ja mahtavaa viihdettä!!!

 

Tää on WANHA. Ollut ennenkin av:llä.

 

Kyllä tällä saa aikansa kulumaan, oottelen kokoajan uusia tilannekatsauksia kaikkea sitä netistä löytää.

 

Tyhmä kysymys, mikä on av?

 

linkittäkää toi eilinen ketju

 

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1429520/aion_varjostaa_miestani/sivu/1

 

opcorn:

 

tää on hyvä! Nyt tarvitaan vaan turkulainen toinen salapoliisi löytämään mahdollinen AP
Eli ketkä suuntaa kohti yö-elämää kattelkaa jos tällästä naista näkyis oikeestikki xD

 

nosto.

av on siis vauva.fi palstan aihe vapaa palsta, joka on samanlainen kuin mitäs nyt.

siellä on jatkoja eilisillalta. menen nyt lukemaan

 

huh, nyt olen siinä kohtaa, jossa on menty yökerhoon...

 

Voi voi miten siinä kävi. Tsempit ap:lle.

 

Mä en kyllä usko, että on provo. Niinkuin jotkut väittivät. tuollaista tapahtuu aika paljonkin.

 

niin provo kun olls voi1

 

En usko provoksi. olihan täälläki se yks joka otti kuvankin kun mies humalapäissään petti. Muistatteko sen pannuhuone -jutun. Mutta onhan se surullista että pitää todisteita saada että mies myöntää..

 

onks tohon pannuhuoneketjuun linkkiä?!

 

Pannuhuonejuttu oli parhautta!! Mun verkkokalvoille on ikuisesti piirtynyt se kuva, kun äijää makaa siellä pannuhuoneen lattialla pelkät sukat/kengät jalassa Seiskalehtien keskellä.

 

löytääks joku sen pannuhuoneketjun?

 

Karmeeta, jos totta. Tulee elävästi omat kokemukset mieleen. Mä olen niin temperamenttinen luonteeltani, että vähän vastaavanlaisessa tilanteessa (mies jäi vahingossa rysän päältä kiinni, en varjostanut häntä) kutsuin silloista miestäni nimellään, näytin kansainvälistä käsimerkkiä ja vilkutin hyvästiksi sekä käännyin kannoillani ja lähdin menemään. En todellakaan suostunut puhumaan miehen kanssa sanaakaan. En, vaikka se itki ja aneli, soitti kymmeniä puheluita ja lähetti varmaan sata tekstiviestiä kyseisen illan aikana. Meidän 11-vuotinen liitto päättyi siihen hetkeen.

Hyvä isä mies on edelleenkin kolmelle lapselleen ja meillä on nykyään ihan asialliset välit. Tapahtumasta on nykyään kolmisen vuotta aikaa. Edelleenkään en kuitenkaan halua uutta suhdetta, tuskin koskaan. Mun mieheni oli kaikinpuolin kunnollinen kumppani parisuhteessa ja hyvin kunnollinen muutoinkin elämässään, toisin sanoen juuri sellainen, josta ei ikinä tuollaista uskoisi. Vaikea kuvitella, että uskollisia miehiä on olemassa (tiedän, että heitä on, henkilökohtaisesti en vain pysty ajattelemaan noin). Mulla on hyvä olla näin, kukaan ei voi enää satuttaa mua, koskaan.

 

up

 

toivottavasti mamma tulee päivittää tietoja, että miten kävi sit jatkossa

 

Tuli vain mieleen, että mitäs mies sanois, jos kuulis, että muija on päivittäny tietonsa nettiin kaiken kansan nähtäville?

 

No miten tässä jutussa kävi (en jaksa lukea ketjua)

 

[QUOTE="vieras";24159019]Tuli vain mieleen, että mitäs mies sanois, jos kuulis, että muija on päivittäny tietonsa nettiin kaiken kansan nähtäville?[/QUOTE]

Ajattele miltä naisesta tuntuu, kun kaikki miehen ystävät tietävät hänen touhuilevan vieraiden naisten kanssa. Ja se ei todellakaan tapahdu nimettömänä.

 

Tässä tämä pannuhuone- ketju: http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1460363-voiko-kliseisempaa-olla/

 

No miten tässä jutussa kävi (en jaksa lukea ketjua)

Tässä mamman viesti aamulta:

Vierailija - 10.7.2011 5:34 (315/385)

AP

Mies ja hänen kaverinsa lähtivät yökerhosta kahden naisen kanssa. Ne oli niitä samoja naisia, jotka olivat jo terassilla. He juttelivat pihalla ja polttivat tupakkaa ja nauroivat. Kaveri ja nainen lähtivät edeltä ja menivät kai hotellille. Mieheni jäi toisen naisen kanssa jonkun katoksen alle nyhjäämään ja joo, siinä he kaulailivat ja suutelivat. Oksetti, sitten tuli kyyneleet ja sitten ihan mieletön viha.

Seurasin niitä kahta ja matka kai kaksi korttelia kesti kyhnätessä ainakin puoli tuntia. Hotellin alakerran baari oli auki ja he jäivät siihen vielä istumaan ja juomaan. Nojasin liikennevalotolppaan ikkunan toisella puolella, eivätkä he edes huomanneet minua. Tajusin siinä samalla, että tässä oli kuudentoista vuoden avioliitto. En voi, en pysty enää nähtyäni sen. Vaikka tiesinkin, tuntui, että elämä valuu vessanpöntöstä alas.

Kun mies ja tuo nainen lähtivät hisseille, syöksyin perään. He menivät hissillä miehen kerrokseen ja minä sain viereisen hissin ja menin perässä. Näin kun he kävelivät käytävää miehen huoneelle päin. En voinut mitään, mutta huusin miestäni ja hän kääntyi ja pysähtyi. Kävelin heidän luo ja mies ihmetteli, että mitä mä siellä teen ja mitä mulla on päällä. Se nainen kai häipyi siitä saman tien, kun tajus, että meillä on keskusteltavaa. Mies rupesi änkyttämään jotain ja mä läppäsin sitä. Se oli ensimmäinen kerta, kun löin jotain. Sanoin kai vihaavani sitä tai jotain muuta fiksua. Lähdin kävelemään omaan huoneeseeni , mies tuli kuitenkin perään. Mies ei ollut edes humalassa mun mielestä. Ei mitään millä selittää!! Vaikkei sekään lohduttaisi. Päästin mieheni kuitenkin sisään huoneeseeni ja sitten tuli itku. Miks helvetissä se vaarantaa kaiken näin? Meillä on pieniä lapsia, yhteinen koti, muka yhteiset unelmat ja kaikki hyvin!! Mä olen oikeasti aina rakastanut sitä, vaikka en viime vuosina olekaan niin luottanut. 16 vuotta!

Mies ei osannut oikein selittää mitään. Ensin se pyyteli anteeks ja jotain, että he olisivat menneet juttelemaan vaan. Niin varmaan. Mulle riitti tuokin näytöksi. Sitten yhtäkkiä se hermostu siitä, että ”mitä helvettiä sä kyttäät mua?” ”Mitä helvettiä sä kuljet tollasissa vaatteissa?” Sain kuulla olevani lapsellinen ja mitä jos sen kaverit ois nähneet? Joo, kaikki olikin MUN SYYTÄ ja unohtui se, miksi olin siellä ja mitä olin juuri nähnyt. Mä heitin lopulta miehen ulos huoneesta.

En tiedä saatteko mitään tolkkua tästä, mutta oon nyt vähän sekaisin. Kaikki jännitys purkautui kauhealla tavalla. Mä olin niin suunnitellut, et jos nään jotain niin paljastan tietoni jotenkin viekkaalla tavalla, mut en sitten voinutkaan pidätellä itseäni. Mä lähden kohta kotiin. Lapset ois mummolassa keskiviikkoon, mut ehkä meen itsekin sinne. Mulla on ikävä niitä. Saa nähdä, ens viikolla ois koko perheen lomamatka ja luvattiin, et mennään Särkänniemen kautta rantaa pitkin Kalajoelle saakka. Oksettaa ajatuskin siitä, et istuisin miehen kanssa autossa.

Pelkäsin ja olin aika varma, et näin käy, mut jotenkin ajattelin kuitenkin, et ei se voi olla totta. Mä oon nyt aika hajalla. Onneksi huomenna ei ole töitä. Nyt pakkaan kamat ja lähden ekalla junalla kotiin. En kuitenkaan pysty nukkumaan. Täytyy ajatella.