Marraskuun masuasukit 2013 *lokakuussa*

Itsekin tässä toivon, että alkaisi sitten vedenmenolla, että voisi omalla autolla rauhallisesti lähteä. Suppareilla jos alkaa, niin mun on mentävä ambulanssilla. Reilu 50 km matkaa. Ei itseäkään ajatus miellytä.

Kiitos Päivityksestä Miramei.

 

polilla käyty epäilivät että mulla olisi raskausajan verenpaine tauti. käskivät kotona nyt mittailla ja soittelevat perjantaina tuloksia ja sitten toimitaan niistä saadun ohjeiden mukaan.pissa oli puhdas ja ottivat myös verta ja soittelevat jos siinä on jotain... vauvalla kaikki hyvin paino. n. 3,3kg ja saatiin 4d kasvo profiilikuvakin <3

 

Mie antasin mitä vaa jos tuo sairaala olis lähempänä ku tämä 160km.. No tämä on lappia Vähän senki takia toivon käynnistystä ettei tartte ambulanssiin synnyttää..

 

Heips!

Täällä oli tänään viimeinen työpäivä. Huomisesta alkaa loma ja viikon päästä sitten äikkäri. Hassu olo, kun tietää, ettei tule töihin palaamaan pitkään aikaan.

ootteko muuten muut miettineet, kuinka pitkään meinaatte olla kotona? Itse palaan töihin luultavasti vasta elokuussa 2016, jos vaan rahatilanne sen sallii ja tämä kotihoidontuen uudistus ei muuta suunnitelmia. Meillä menee kuopus (tai siis keskimmäinen) tokalle tuolloin, niin ei tarvitse hällekään mitään hoitopaikkaa sitten ekaksi kesäksi keksiä.

kivunlievitys synnytyksessä: Itsellä ei ole oikeastaan muuta toivetta, kun pudendaali ponnistusvaiheeseen ja tälläkertaa toivon saavani sen siinä vaiheessa, kun on vielä joku paikka, mihin sen pistää. Pelkään repeämistä kuollakseni (en todellakaan tiedä, mistä kammo on peräisin kun en ole edes koskaan revennyt)ja siksi tahdon alapään tunnottomaksi ponnistusvaiheeseen. kuopuksen kohdalla pyysin pudendaalia ja sain sen, mutta lääkäri kyllä totesi, että kauheasti ei ole enää reunoja, minne pistää..eikä puudutus kyllä auttanut yhtään... parempaa onnea siis tulevaan synnytykseen. Avautumisvaiheeseen olen molempien kohdalla saanut kauratyynyn, aqua rakkulat ja ilokaasua ja niiden kanssa olen hyvin pärjännyt.

Tänne ei mitään ihmeellistä. Supistuksia tulee joitakin päivittäin, mutta kipeitä ne ei vielä juurikaan ole.

-Nelly ja murunen 33+6-

 

huh - onpas osalla pitkä matka sairaalaan. Itsellä kun kestää pääkaupunkiseudulla vartin verran lähimpään eikä ole edes miettinyt jos matkaa olisi vaikka 50km saati enemmän. Toivottavasti niillä kellä matkaa on niin ehtivät kuitenkin perille asti hyvissä ajoin etc..

En ole itse edes miettinyt pahemmin synnytystä. Enemmän mennyt päivä kerrallaan asenteella ja katsotaan kivunlievityksiä kun sinne asti päästään - luotan siihen, että sairaalassa kertovat vaihtoehdot jne ja sen perusteella sitten teen päätöksen. Ensisynnyttäjänä ei oikein edes tiedä mitä tuleman pitää joten turha kait suunnitella kovin tarkkaan

 

Nii'in... Esim. Ouluun mennään synnyttämään "toiselta puolelta Suomea". Ei siinä 200 km riitä matkaksi. Entäs Rovaniemi, sinnehän sitä vasta on matkaa lapin perukoilta. Mulle kaikki palvelut alle 100 km on lähellä. Omaan synnytyssairaalaan on vaivaiset 45 kilsaa matkaa. Suomi on suuri ja harvaanasuttu maa. Sitä ei moni "ihmisten ilmoilla" asuva tajuakkaan miten täällä syrjäisemmillä seuduilla on kaikki "vähän" kaukana. Ruokakauppaan, postiin 20 kilsaa jne.

Itsellä on suunnitelmat pitää ihan vaan äitiys- ja vanhempainvapaat. Mitäs se nyt on 9kk. Se nyt kuitenkin on selvää että näissä töissä en voi olla 100%:sesti poissa töistä tuota aikaa. Eli jossain vaiheessa varmaan tehdään miehen kanssa "vuorotöitä" navetalla ja toinen hoitelee lasta sillä välin. Päivähoitoon lasta tuskin ollaan ihan heti kiikuttamassa, sekin kun on tuolla vähintään 20 kilsan päässä. Sitä en sitten tiedä miten tässä innostutaan/onnistutaan ja saadaanko lisää jälkikasvua tulevaisuudessa,jos vaikka lapsia olisi useampiakin. Mieshän on ihan että nythän näitä "tehdään" liukuhihnalta....

 

Voi Sasseri86, kurjaa, että sulla niin pitkä matka sairaalaan. Siinä voi ehtiä jo tapahtumaankin asioita.

Th ehdotti mullekin sitä pudendaalia siihen ponnistuskohtaan. Mulla jouduttiin eppari tekemään viimeiksi, ja tietty hieman hirvittää, kestääkö väliliha tällä kertaa. Miehen mukaan siihen jouduttiin viimeiksi ainakin kahdeksan tikkiä laittamaan.

Nyt toisaalta helpotti se, että niitä puudutustoiveitakin merkattiin ihan mustaa valkoiselle äippäkorttiin. Ei tarvi sitten pelätä, ettei saa sanaa suustaan supistusten voimistuessa.

Huvittanut se, että voipi omaa mielimusaa, jolla relaa, ottaa mukaan synnytykseen. No se oliskin hauskaa Sonata Arctican tahtiin pusata Piiperoa ulos. Ilmeisesti tarkoitetaan jotain rauhallista...

 

Sasseri se on tää Lappi tämmönen (ja varmaan Keski-Suomikin). Onneksi sun ei sentään Kilpisjärveltä tarvi tulla synnyttään. Sieltä matkaa ois yli 400km.. Kaipa net ihmiset, jotka niin kaukana asuu tulee lähemmäs Rovaniemeä (tai Kemiä) jonku tutun luo ootteleen synnytysttä, jos vaan sellanen on..

 

Miramei, kiitos päivityksestä!

Mulla on jotenkin ihan idioottiolo kun mietin että mistä sitä tietää koska pitää sitten lähteä sairaalaan Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla ja mähän olin synnytystä edeltävän yön jo sairaalassa kun mut sinne vietiin ambulanssilla pillit päällä. Meiltä on sairaalaan matkaa 25km, ei siis mitenkään kovin pitkä matka. Viime raskaudessa tuli mentyä kahdesti ambulanssilla synnärille kun se istukka vuoti, onneksi tällä kertaa oon päässy vähän helpommalla

Mua on alkanut nyt loppu metreillä kovasti myös mietityttää sairaalassa oloaika kun esikoinen oli sen reilun viikon lastenosastolla ja mä olin ite 5pv osastolla. Toivottavasti tällä kertaa ei tulis mitään ongelmia ja sais heti vauvan viereen...

Kotona olen varmaan ainakin 2015 syksyyn, näin ainakin alustavasti on miehen kans mietitty. Jos sitä siihen mennessä olis keksinyt että mihin kouluun hakis opiskelemaan Mulla kun ei oo työpaikkaa odottamassa, en halua enää mennä takas sinne missä olin ennen esikoisen syntymää. Ei oikein innosta 3-vuorotyö enää kun on pieniä lapsia...

 

Jännittäää. Ysiltä ultra. Toivoa sopii että kaikki on sillä mallilla etten joudu osastolle. Varmuuden vuoksi testailin tikkujen kanssa että pissa ainakin ok. Sain siis viime viikolla osastolta lähtiessäni testitikut kotiin mukaan... Paineet vähän korkealla,muttei mitään pahaa. Sunnuntainahan soittelin osastolle ja sain käskyn lisätä vplääkettä ja kehoituksen nauttia syksystä ja olla stressaamatta paineista kun kaikki muuten ok. Toissapäivänä vaan totesin että toi vplääke taitaa aiheuttaa meikäläiselle nokkosihottumaa käsiin ja jalkoihin.... Mälsää. Nyt kuitenkin haluan ton isäntekeleen mukaan ultraan, etten oo yksinäni kuulemassa jos sanotaan että pitää jäädä osastolle tai jotain... Varmuuden vuoksi taidan pakata hammas- ja hiusharjan ainakin mukaan. Niin ja kännylaturin.

 

Huomenta :wave:

Kotona toivon olevani pitkään, siihen asti että lapsi täyttää 3vuotta. Mutta kahtoo ny onko se mahollista, mitä ne immeiset päättää kodinhoidontuesta ja onko itellä rahaa olla koko ajan kotosalla.

Pebble tulehan sitten kertomaan mitä ultrassa kerrottiin Toivotaan ettet joudu jäämään sinne!

Onko ollu puhetta, miten teillä isännät pitää isyyslomat kun ovat nyt pitemmät!? Täällä pidetään varmaan 3viikon jaksoissa, alottaa heti ekan jakson kun vauva on kotiutunu. Tilanteen saattaa myös mullistaa lomautusuhka, joka toisaalta tulis täydelliseen saumaan (alkas pian) mutta kun ei tiedä koska se loppuis! Sitä jännitellään kuin käy.

KyyneltenHymy & Eemeli-Emilia 37+5

 

Pidän peukkuja sulle Pebble79, että kaikki on kunnossa! Tsemppiä!

murri76 ja Piipero 37+4

 

Meillä mennään tilanteen mukaan, nythän olen ollut Kittanaa hoitamassa kotona. Miehelläkin aika ajoin ollut sinäkin aikana yt:t päällä. Ja kun tätä ikääkin jo on niin mieluusti tekee lapsukaiset putkeen, ja palaa sitten ryminällä takaisin töihin.

Mies on nyt ainakin sen 18 pv alkuun isyyslomalla. 3-vuorossa kun on, niin joutuu sitten sunnuntaisin kuitenkin menemään töihin.

Musta toi kotihoidontuen jakaminen on ihan idioottimainen esitys. Kun kerran lapsetkin yleensä tehdään yhdessä, niin kyllä isi ja äippä kykenee keskenään päättämään kuka jää hoitamaan, jos jää. Ja mahdollisuus on nytkin ollut hoitovapaa jakaa tasan, Ilman mitään kiintiöimistäkin. No tää on vaan mun mielipide.

 

Mulla oli tänään neuvolalääkäri, se samainen asiakaspalvelun helmi (NOT!), joka oli esikoisen aikaankin. Ärsyttää, ei se oikein sanonut yhtään mitään

Tärkein tietysti selvisi, eli Plussa on raivotarjonnassa ja sanoi pään olevan jo todella syvällä, niin että ihan kädelle tuntuu alakautta ja kohdunkaula on lyhentynyt ja pehmentynyt, mutta siinä kaikki, terve ja moi!

 

Murri76 Jäin miettimään tuota kun sanoit että miehen pitää mennä töihin sunnuntaisin kun on 3-vuorotyö? Eikö sen sunnuntainkin voi olla kotona,siitä ei vaan saa palkkaa, tai siis sitä tukea? vai miten se menee? Ihan niinku jos ois 8-16 arkenaki töissä? Mieheni tekee kans 3-vuorotyötä ja ei oo käyny mielessäkään että se ei vois olla niitä sunnuntaita kotona.....

Joku kyseli raudoista? Itse kokeilen ensi Obsidania joka laitto mahan aivan sekaisin, sitten vaihdoin siihen nestemäiseen Compironiin jota otin tupla-annoksen,maha kyllä kesti, mutta se ei vaikuttanut mitään.. Viimeisinpänä on ollut tuo Retafer joka nosti HB 106-> 123 eli oli toimiva ja maha kesti sitä ihan hyvin..

Meillä on huomenna kans aika äippäpolille ultraan..Nähdään onko perätilasta käännytty oikein päin.. ( ei omasta mielestä oo) sitte kai selviää että yritävätkö kääntää vai mitä tehdään.. jotenki pää ihan sekasi ku oon yrittäny miettiä että, mitä kaikkia vaihtoehtoja voi tulla, että osais edes vähän valmistautua.. Onneksi se on jo huomenna!!

Resunalle<3 ja möhkis 36+4

 

Heipparallaa!

Lomalta palailtu ja kaikki on normaalisti. Kyllähän se hieman jännitti tuolla "korvessa" käydä, kun sairaalaan olisi ollut se +100km, mutta eipä tuolle onneksi ollut tarvetta.

Pebblelle tsemppiä ultraan! Toivottavasti pääset vielä kotiin

Hitto, täällähän alkaao lla ihmisillä jännät paikat! Kukahan meistä pääsee ensimmäisenä tositoimiin...?

Kivunlievityksestä olette keskustelleet. Mun ensisijaisissa toiveissa on luomusynnytys. Saapa nähdä onnistuuko, mutta en missään nimessä haluaisi epiduraalia, spinaalia enkä muita neulalla laitettavia puudutteita, koska en haluaisi menettää liikkumismahdollisuutta. Ei sillä, en haluaisi edes synnyttää puoli-istuvassa asennossa sängyssä (joka on kaiken lisäksi aivan luonnoton asento ajatellen painovoimaa!) vaan esimerkiksi jakkaralla tai polviseisonnassa. Allas/lämmin vesi yleensä, liikkuminen ja vyöhyketerapia (toivottavasti sattuu tätä osaava kätilö töihin...) ja ehkä ilokaasu on mun plääni. Tietenkin jos pakko on alkaa jollekin muulle vauvan tai oman hyvinvoinnin vuoksi, niin luotan kyllä ammattilaisten sanaan täysin ja sitten omaa suunnitelmaa muutetaan sen mukaan.

Täälläkään ei tarjota mitään synnytystapa-arvioita, ellei siihen erityistä syytä ole. Painoarviotakaan ei ole kukaa toistaiseksi antanut sitten rakenneultran, kun ru:n jälkeen ultraan pääsee vain erityisen painavasta syystä. Painoarvio olisi kyllä ihan kiva saada, niin tietäisi vähän minkä kokoista järkälettä sitä lähtee alakautta ulos punnaamaan.

Komppaan murria tuossa kotihoidontuen uudistuksessa. Idiottimaista hommaa, mutta minkäs teet. Mä olen nyt alustavasti kotona sen äippäloman+vanhempainvapaan ja sitten pitää katsoa (talous)tilannetta uudelleen ja suunnitella jatkoa sen mukaan. Olisihan se kiva olla kotona ainakin siihen asti, että lapsi on yli 1v! Mies meinaili olevansa kotona pari viikkoa vauvan syntymästä/siitä kun pääsen kotiin, pidempään ei kuulemma pysty. Loppuja lomapäiviä katsotaan sitten myöhemmin.

Tirpsi ja poikanen 37+0 (jee, täysiaikaisuus <3)

 

Jees, kotona ollaan. Kaikki ok, mutta onhan sitä pientä viitettä sinne raskausmyrkytyksen suuntaan. Viikon päästä uus kontrolli ellei mitään ongelmia sitä ennen tule. Vauva perätilassa, sais pikkuhiljaa ruveta kääntymään.... Lääkäri kyseli halukkuutta ulkokäännökseen, se olis parin viikon päästä ajankohtaista. Ihan hirveä jännitys oli aamulla, hyvä etten oksentanut kun jännitin niin paljon. Lääkäriaika oli yli kaksi tuntia myöhässä ja sitä myöten minun ruoka-aika heitti ja pahasti = siitäkin huono olo. Lääkärin huoneessa oli lisäksi niin huono ilma että mieskin meinasi sinne pökertyä.

 

Jee, vauva on nyt täysiaikainen 37+0! Kävin tänään neuvolassa ja olin saanut hemoglobiinin nousemaan 116 ottamalla kaksi Obsidania päivässä. Aion sen vuoksi ottaa koko loppuraskauden samalla annostuksella rautalääkettä. Kun nyt ehtisi nostamaan hemoglobiini edes 120:een ennen synnytystä. Kaikki muut arvot oli hyviä ja mikä ihmeellisintä, vauva oli neuvolan terveydenhoitajan (itse asiassa hän on kätilö) mielestä kiinnittynyt jo lantioon. Fundusmitta oli sama kuin viikko sitten eli 33. Terkkari arveli, että fundusmitta ei senkään vuoksi ole enää kasvanut, koska vauva on asettunut lantioon. Vauva painoi kaksi viikkoa sitten ultrassa 2684 g eli on keskikokoinen. Jos tuo paino pitää paikkansa suurin piirtein niin nyt vauva painaa n. 3 kg. Terkkari sanoi, että saas nähdä, nähdäänkö vielä viikon päästä vai onko synnytys jo alkanut silloin... alkoi tosissaan jännittää! =)

Kaikki vauvanvaatteet on nyt laitettu valmiiksi lipastoon ja oon pessy myös vauvan harsot, pyyhkeet ja lakanat hajusteettomalla pesuaineella. Pesin myös turvakaukalon pehmusteen. On se vaan kumma, kun aina tuntuu löytyvän jotain uutta mitä pitää pestä. Tänään taidan tehdä valmiiksi listan sairaalakassiin pakattavista asioista niin siitä on sitten helppo pakata tarpeen tullen.

Joku kirjoitti pudendaalipuudutuksesta. Itsekin aion ehdottomasti pyytää sen ja toivon saavani sen ajoissa!

 

Resunalle, juu oot ihan oikeassa, että voisi pitää niitä palkattomia vapaita sunnuntaisin. Mut mieheni mukaan, niitä ei juurikaan ole enää käytettäväksi, tänä vuonna. Toisekseen kyllähän niistä sunnuntaista maksetaan kuitenkin ihan hyvä palkka.

Onnea Tambers ja Tirpsi täysaikaisuudesta!

Ja hienoa Pebble, että ainakin tällä hetkellä kaikki ok.

 

Ultrassa käyty kaikki oli hyvin ja ei tarvi enää mennä seurantaan, sen ac mitan takia sinne jouduin tai onhan se pääsemistä kun ultraan pääsee. Ei ollut huolissaan ac:stä alakäyrässä se menee edelleen mutta tasaseen tahtiin se siinä menee eikä mitään heittoja ole niin ei ole huolissaan hän on vaan hoikka vauva. 3,1 kg tuli nyt painoarvioksi että hienosti hää sielä kasvaa, vaikka massun kohdalta onkin vähän hoikempi.. Kohdunsuun tilannetta ei ultrannut, käsin tunnusteli ja sen mukaan tilanne on sama kun ennenki eli ei ole enempää paikat auennut..
Kyllä tuli vaan niin hyvä mieli tuon käynnin jälkeen kun kaikki oli hyvin. :heart:

susupala & masukki 37+0 *poks* Jej nyt on täysaikainen! :heart:

 

Iltaa!

Yritin iltapäivällä jo kirjoitella tänne mutta puhelimella kaatui netti ja pitkät sepustukset hävis aina

Eli siis, kävin tänään siinä ultrassa jossa tarkistettiin vauvan asentoa, linkkuveitsi asennossa on eli pylly alimpana ja jalat pystyssä vartaloa vasten. Eli jos ei suostu tai saada käännettyä niin ihan hyvä asento perätilasynnytystä ajatellen. Eli jos jostain syystä synnytys vaikka alkais nyt niin alatiesynnytys olisi mahdollinen.
Vauvan painoksi arvioi näppituntumalla hieman reilua kolmea kiloa, onhan tällä tässä viisi viikkoa aikaa kasvaa vielä, laskettuna aikana on varmaan siellä neljän kilon tienoilla (esikoinen oli 4235g).
Perätilassa ei yleensä käynnistellä synnytystä, eli toivottavaa on että kääntyy raivotarjontaan tai sit jos perätilassa pysyy niin sopisi synnytyksen alkaa vaikka viikon kans ennen laskettua aikaa Monesti kait perätilasynnytykset käynnistyy vähän ennen laskettua aikaa, liekö joku luonnon keino hoitaa ettei vauva kasva liian isoksi.
Ultrannut terkka sanoi että sille jäi sellainen kutina että tää vois kääntyä ihan itsekseenkin vielä,itse en jotenkin usko kun on ollut tässä samassa asennossa tosi pitkään.
Laittoi lähetteen taysiin ulkokäännökseen, nyt vaan ootellaan koska saan ajan, luultavasti ens viikon lopulle tai sitä seuraavan viikon alkuun (rv 36-37).
Jatko riippuu sit siitä onnistuuko käännös, jos ei niin sit lantion mitat katsotaan ja me saadaan tietoa perätilasynnytyksestä.
Jäi jotenkin hyvä fiilis, etenkin siitä kun terkka oli sitä mieltä että perätilasynnytys on ihan pala kakkua ja höpöhöpö mihinkään sektioon mennä.
Hieman jännittää se käännös, kunpa kaikki lopulta päätyis siihen että saisin alakautta synnyttää, terkka lupaili että toinen synnytys on varmasti aiempaa helpompi (eka 25h josta 2h ponnistusta ja imukuppisynnytys). Sanoi myös että saattaa käynnistyä ennen laskettua aikaa kun melko napakoita harkkasupistuksia pukkaa.

Mulla piti olla perjantaina lääkärineuvola mutta nyt kun meen tonne taysiin niin en mee lääkärille, tutkivat sit taysissa kohdunsuut ja muut samalla. Käyn huomenna nopeeta omalla neuvolantädillä mittauttaan pissat ja hemoglobiinit + verenpaineet kun niitä ei taysissa oteta ja edellisessä raskaudessa rupes kehittyyn myrkytystä niin nyt seuraillaan tarkkaan. Jatkossa neuvolat onkin sit viikoittain! Tässähän ollaan jo oikeesti ihan loppusuoralla!

Kivunlievityksestäpuhuttiin. Mä en halua tällä kertaa epiduraalia. Mielellään olisin mahdollisimman vähillä lääkkeillä ja jos mahdollista niin voisin kokeilla ammetta. Haluan tällä kertaa voida liikkua ja helpottaa sillä kipuja. Lääkkeistä voin kokeilla tarvittaessa ilokaasua ja kohdunkaulanpuudutetta. Tietty tilanteen mukaan.
Haluaisin ponnistusvaiheessa tuntea sen ponnistamisen tarpeen.

Rautalääkkeet Mä syön retaferia, sopii vatsalle ja hemoglobiini nousi sillä hyvin kun putosi 112 pahimmillaan.

Harkkasupistukset on tosiaan aika napakoita, niistä tekee kurjia se että ne painaa vauvaa jotenkin sillain tonne alas että oikeaan nivuseen tulee karsee kipu! Ei pysty istuu eikä makaan mitenkään. Saa nähdä onko nää kivut mun ilona myös synnytyksessä joka supistuksella... Huuuuh

Hassua aatella että tässä voi kohta alkaa ootella synnytyksen käynnistymistä. Koskakohan alkaa jännittää kunnolla?
Sairaalakassi on edelleen vaiheessa, meikkipussin sisältö on valmiina, siellä on liivinsuojat ja hygieniatuotteet kaikki hankittuina. Imetysliivit sain ostettua :wave: mutta muuta en oo pakannut, pitäs laitella omat vaatteet ja eväät (ostaa!) kassiin ja sit haluanv vauvalle pari omaa vaatetta sairaalassa olo ajalle mukaan Vauvan kotiutumisvaatteet katsottiin miehen kaa jo valmiiksi, ne pitäs vielä survasta tonne turvakaukaloon niin sit ne ois ihan valmiit.
Tonne ulkokäännökseen en ota sairaalakassia mukaan, mies tuokoon sen sit myöhemmin jos jostain syystä jään sille reissulle. Siihen mennessä vois kyllä pakata sen loppuun.

Ei kai muuta lätistävää enää.. Voikaa paksusti!

Susimieli ja Pikkusisko 35+0 (POKS!)

 

Huomenta!

Olen käynyt kurkkimassa tuolla lokakuisten pinossa ja siellä alkaa monella olla jo oma nyytti sylissä. Kohtaa alkaa varmaan tässäkin porukassa tapahtua! Itselläni ei tosin ole merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. Sen vuoksi tuntuukin oudolta ajatella, että kohta (tai kuukauden kuluttua...) vauva syntyy. Toisaalta olen kyllä jo valmis vauvan saapumiseen ja odotan ensikohtaamista :heart:

Kivunlievityksen suhteen olen melko avoimin mielin. Ensisynnyttäjänä en voi tietää mitä tuleman pitää ja miten itse synnytyksessä suhtaudun kipuun. Nyt suunnitelmissa olisi yrittää selvitä ilman epiduraalia (ainakin mahdollisimman pitkään), mutta pudendaalipuudutuksen voisin kuvitella haluavani ponnistusvaiheeseen. Mun suunnitelmat on kuitenkin sellaisia, jotka olen valmis heittämään mäkeen, jos siltä tuntuu synnytyksessä! Ainoa mitä kovasti toivon on, että synnytyksessä olisi paikalla kätilö joka osaa vyöhyketerapiaa.

Susimielelle hatunnosto, kun olet niin luottavaisin mielin perätilasynnytystä kohtaan! Ja kiva, että ultraajakin oli lisännyt sun positiivista ajattelua!

Eilen oli neuvolakäynti ja kaikki hyvin. Vauva oli vihdoin kiinnittynyt, mistä tuli todella hyvä mieli itselle. Tuli hieman luottavaisempi olo sen suhteen, että kyllä se vauva on jossain vaiheessa valmis tulemaan

lumililja88 38+2

 

Sellasta olisin vielä kysynyt, onko kokemusta teillä isoista masuista ja synnytyksen alkamisajankohdista. Mulla siis sf-mitta eilen (36+1) 34 cm, eli yläkäyrällä, vaikka vauva jo alhaalla lantiossa. Maha on niin valtaisa, että alan olla jo ihan kypsä siihen, kun ei oikeen mitään pysty tekemään. Kipuja ei onneksi *kop kop* sen pahemmin ole.

 

Chilipep itellä on 36+3 ja sf mitta oli viime viikolla 36 cm ja koko ajan ollut yläkäyrillä... lapselle sain tiistaina painoarvioksi sen 3,3 kg... itse olen alle 160cm pitkä mikä vaikuttaa vatsan ulkonevaisuuteen ja sitten myös kohtu tosi ylhäällä, kyllä alkaa olemaan aika tuskanen olo, painoa tullut n. 11kg alusta. saas nähdä miten mini hylkää yksiönsä, kun koko raskauden ajan ekasta ultrasta lähtien ollut sellanen olo että tulee aikaisemmin kun on viikkoihinsa nähden ollut n. 2 vkoa isompi..... tuleva kummitäti ja yksi yhteinen kaverimme pitivät mulle eilen "vauvakutsut" sain vaippakakun ja sieltä löytyi pari ihanaa juttua lisäksi, ruokaa ja kakkua ja jalkahieronnan myös soseiden maistatusta oli ihanaa <3

 

No ei se pituus vaikuta siihen sf-mittaan, nimittäin jos selkä on pitkä(hkö) kuten itselläni, maha näyttää pieneltä, vaikka mitta kasvaa ihan keskikäyrää. Kohtu oli kiinni kylkiluissa vasta viikko sitten ja tällä viikolla ei enää ihan ollutkaan, kun oli lähtenyt laskeutumaan. Mitta on nyt 33,5cm (38+0 otettu mitta). Lyhyillä ihmisillä kyllä maha voi näyttää isommalta (ulkonevammalta), kun johonki suuntaanhan sen on kasvettava (ulospäin), kun pidemmillä vatsa kasvaa ensin ylös ja sitten vasta ulos, kun selän mitta loppuu. Vauvan asento kyllä vaikuttaakin tuohon mittaan.
Mun kaverini, joka synnytti viikolla 35+5 sen 3,9kg lapsen, sai siitä pari viikkoa aiemmin painoarvioksi 2kg..eihän se vauva mitenkään ole kahdessa viikossa tuplannut painoa, että kyllä meni hyvinkin paljon mettään arvio. Hällä sf-mitta huiteli todella korkealla, jossain 36cm:n tuntumassa synnyttäessä ja on mun pituinen (170cm) ja hänen kaksi edellistä lasta ovat olleet sf-mitalta huomattavasti pienempiä ja syntymäpainoltaan täysiaikaisina kolmen kilon luokkaa.

Viime yönä supisteli melko säännöllisesti, tosin kivuttomasti.. mies jo aamulla kyseli, mitä sinne synnärille pitikään ottaa matkaan ja kehotti mua pakkaan viimein sen sairaalakassin Sitä ei jotenkin vieläkään sisäistä, että lähtö voi tosiaan tulla koska vaan..

Miramei&Vaava 38+2