Marraskuun masuasukit <3 MEIDÄN KUU!!!

Paljon tsemppiä kärvistelijöille ja onnea vauvansa saaneille!

Meille syntyi 24.11. (rv 40+5) klo. 8.21 tummatukkainen tyttö mitoilla 50 cm ja 3828g. Synnytys oli erittäin pitkä ja raskas, siitä lisää joskus toiste.

Millimama & Rymy-Iita 1 vrk

 

hellurei

onnittelut kaikille äidiksi tulleille Lumineidin arsenaali ollut aika kattava, harmi että meni noin pitkän kaavan mukaan... mutta uskon että palkinto tosta kaikesta saa äkkiä kaiken unohtumaan. tai ei kokonaan unohtumaan vaan kuten sanonta on niin aika kultaa muistot

imetys ei toimi. siis jälleen, kuten ennenkin, se loppuu kuin seinään. pumpattu on vaan ihan vain hintsusti pullon pohjan saan peittoon. joten korvike-vauvaksi muovaantuu tämäkin.
vauvan paino oli laskenutkin jo terkkarin kotikäynnillä torstaina niin paljon, että sitä seurataan. terkkari tuleekin jo maanantaina uudelleen ja katsotaan mikä on saldo silloin.
korviketta menee n.60ml per syöttö tällä hetkellä. osastolla annettiin 20ml. kun jouduin takaisin sairaalaan, imetin ja imetin ja imetin vain... eikä ole siitä kiinni ettenkö söisi ja joisi tarpeeksi, siellä sitä ruokaa kun kannettiin nenän eteen enemmän kuin laki sallii
-ja silti se maidontulo väheni...korviketta annoin lopulta viimeistä yötä vasten, koska toisen oli NÄLKÄ, nukkui tunnin pari ja armoton hamuaminen ja rintaraivari tyyppinen kohtaus.
nyt kun saa mahan täyteen, nukkuu neljän tunnin pätkiä. välillä on parin tunnin väli, aamuyöstä tai illasta.
onneksi oli tuo pumppu, millä sai mitattua oikein, että mikä näiden meijereiden tuotantomäärä on. Täytyy kyllä todeta, että ensimmäistä kertaa oon NIIN pettynyt. Oon vuosien ajan syyttänyt itseäni, että ehkä mä en vaan osaa tehdä sitä oikein, tai en vain syö kunnolla, tai että oonko vaan liian helposti luovuttanut. Tällä kertaa kun ajattelin vielä kerran antaa kaikkeni mun viimeiselle vauvalle, ni ei näillä rinnoilla kaikkeaan anneta. niin, tai no todellakin kaikki mikä vaan irtosi niin sai
Mies lohdutellut että pääasia että vauvalla on nyt hyvä olla, eikä tälle mitään voi. no ei voi ei. onneksi en ole rahaa upottanut moniin imetyspaitoihin saati useisiin liiveihin. tämä on mun sisään rakennettu ohjelma, joka on vain hyväksyttävä.

emman käsipumppu on kyllä senkin vähän mitä ollut käytössä, oikeen hyvä, helpotti siinä kohtaa kun tunsi maidon pakkautuvan, ja vauva jos nukkui niin sai tyhjäksi hyvin.
onni tässäkin ettei tullut kallista sähköpumppua hommattua .....

isän osallistuminen alkuun näytti pikkuinen niin pieneltä, että ei isä tiennyt miten päin näitä taas pidettiinkään mutta nyt kun maitokin menee pullosta, iskä ja poitsu on löytäneet yhteisen kontaktin.
ja isä auttaa hurjan paljon tuon taaperon hoidossa myös, iltarumba on huomattavasti kevyempi hoitaa, kun toinen laittaa toisen ja toinen toisen. muutoinkin on ollut kiva, mies käy ruokakaupassa ja siivoskelee jos mä en ole jaksanut.

oma toipuminen aika entisessä tikissä alan olla helposti häärii monta kivaa juttua peräkkäin ja sitten ei enää jaksakkaan... on NIIIIIIN suunnaton nautinto siivota rauhassa, eilen sain koko kämpän laitettua kuntoon lattian luuttuamisia myöten.
maha on jotenkin tosi nopsaan pienentynyt. puntarille en aio mennä kuin kerran viikossa
ja karkkipäivään käydään kiinni jatkossakin. oikeastaan päivät menee niin tässä kahden pienen kanssa touhutessa, ettei pahemmin edes ole tehnyt makeaa mieli. ja mä todellakin haluan keventyä entisiin, ellei enemmänkin. ruokavalio tietty pysynyt samana muutenkin ...

mutta mä nautin tästä arjesta, aikataulu ja lasten rytmit on niin selkeät, niistä on kiva pitää kiinni. sujuu paljon helpommin.

taapero suhtautuu tosi hellästi uuteen sisarukseen, mutta välillä saa armottomia kiukkukohtauksia, tai temppuilee nukkumisten tai syömisten tai pukemisten kanssa. normaalia reagointia. oma maltti on vain säilytettävä. ensi viikon tavoitteena päästä leikkipuistoilemaan

vielä en koiralenkille lähde, maltilla koitan toteuttaa tätä toipumistani

syntyneiden palsta?? mä olen niin paljon ollu täältä poissa, on saattanut mennä ohi jos teillä on tällanen jo jossain? vois mut päivittää listoille mukaan, kirjoittelisin kuulumisia sitten tilanteen salliessa

ajatelkaa, kauan näitä hetkiä odoteltiin, ja nyt jo tämä kuu valuu loppuunsa :heart: jotenkin uskomatonta!
mahaa ei kumma kyllä tullut vielä ikävä ollenkaan..... kai olen niin valmis siihen etten enää odota koskaan. ja kuinka ihana oli eilen kauppaan lähtiessä vetää oma rakas nahkatakki päälle :heart: mutta raskaana olo on kyllä ihanaa aikaa, se on tosi.

fg ja pikkupallero-rakas :heart:

 

millimamma JUST sua mietin :heart: oikein paljon onnea!!! ihanaa että selvisit, nyt vaan keskitytte toisiinne pikaista toipumista, toivottavasti mies ehti paikalle!!!

 

Voi vitsi, olipas taas porukkaa synnyttänyt. Ja aika hyvän kokoisia monella. Onnea kauheesti. Meitä vielä koossa olevia et taida montaa enää ollakaan.

Itellä olis vielä päivä aikaa synnytyksen käynnistyä itsestään. Huomenna sitten se käynnistys synnärillä jos saliin mahtuu. Jännä nähdä miten käy, ja minkäkokoinen täältä tulee. Onko oikeesti pienempi kuin muut lapset niin kuin mulle jatkuvasti toitotetaan. Maha on kuulemma niin pieni, no eipä tämä itestä pieneltä tunnu

Vauva painaa iltasin alas kyllä niin kovaa ja kohdun suulla kirvelee, että tuntuu, että kohta ne vedet menee. Mutta ei. No ainut synnytys mikä on itsestään käynnistynyt tapahtui 41+1 joten en edes oota et itsestään ennen huomista käynnistys. Huomenna on kuitenkin vasta 40+3. Kaks edellistä om käynnistetty 40+1 ja nopeesti käynnistynyt kalvojen puhkasulla, että luottavaisin mielin, et jos huomenna käynnistetään niin eiköhän se huomenna synny.

odotan jo kovasti tuota nyyttiä maailmaan, jotenkin ne on vaan niin ihania tuhisijoita.

Onnea vielä meille kärvistelijöillekin

Aapaliini ja mukelo 40+2

 

Onnea kovasti taas kaikille vauvan saaneille, teitä olikin tosi monta!:flower:

 

Tsemppiä Aapaliini käynnistykseen!

ON:Eilen oli ihana ja rentouttava päivä perheen kesken ja tehtiin kaikkea mukavaa yhdessä. Yöllä vauva oli tosi levoton ja mylläsi mahassa enemmän kuin koskaan. Menkkajuilintoja tuli aaltomaisesti ja suolikin siinä tyhjeni ja ajattelin, että näinköhän tässä pian päästään tositoimiin täälläkin. Jossain vaiheessa sain kuitenkiun nukuttua ja nyt ei enää mitään oiretta. Vointi on mitä mainioin. Mutta ehkäpä nuo kuitenkin jotain tuolla alapäässä saavat aikaiseksi..Yritän nyt nauttia tästä oireettomasta ja kivuttomasta olosta vielä vaikkei täällä kovin montaa kohtalotoveria olekaan

Tiistaina taas neuvola, joten sitä odotellessa.

-Melanie 39+4

 

*huoh*... millonhan siitä vauva arjesta pääsee nauttimaan... taas käynti päivystyksessä. Tällä kertaa nosti kuumeen vaikka on nuo panadolit ja buranatkin menossa. Toista antibioottikuuria vaan perään.. mitenhän ihmeessä tuon vauvan vatsa kestää :| . Ei sit vaan osaa sanoa mikä tilehdus ja missä. onko tuo repsahtanut hätäsektiohaava kuitenkin tulehtunut syvemmältä? rintatulehdus? onko haljenneesta nänninpäästä menny pöpöjä? no odotellaan ja toivotaan et helpottais mikä sit onkaan. isäkin lähtee huomenna työreissuun, anoppi on tulossa seuraks... se kun vaan ei pysy hetkeäkään paikallaan. : /

 

Onnea Millimama vauvasta! Ja Aapaliinille tsemppiä käynnistykseen, jos ei itse sieltä ymmärrä viime hetkellä tulla. Lumineiti on kyllä saanut kokea synnytyksen koko rahan edestä, mutta hyvä että kaikki on kuitenkin mennyt loppujen lopuksi hyvin

Täällä vietiin tänään ensimmäinen rasvainen puolilitrainen maitoa muiden pikkuvauvojen käyttöön Taysiin. Ei tehnyt edes kipeää enkä kokenut hankalaksi. Pojankin on helpompi imeä, kun tyhmät valtoimenaan tulvivat tissit eivät tukehduta pikkuista. Lypsän kaksi kertaa päivässä, joten ei ole iso homma.

Odottelen lueskelin uudestaan karun synnytyskertomuksesi, ja meillähän on homma mennyt melkein samalla tavalla, itselläni ei tarvinnut ottaa vain tajua kankaalle. Kai johtui siitä, että sykkeet laskivat meidän vauvalla supistuksen aikana "vain" n. 80 tienoille, eikä neljäänkymppiin kuten sulla. Kiireinen sektio oli silti. Ja samoin, täälläkin repsahti sitten sektiohaavan toinen reuna kun käytiin perjantaina sillä neuvolatädin hyväksymällä kävelyllä, joka siis oli huimat puolisen kilsaa pitkä matka. Tietysti viikonloppuna, kun ei millään viittisi raahata vastasyntynyttä jonnekkin yhteispäivystyksen tautipesäkkeeseen. Minulla ei tosin tulvinut haavasta verta, ja kyseessä oli vain n. 5 cm pätkä, mutta silti. Olen tarpeeksi kuullut legendoja onteloivista sektiohaavoista... :/ Siskoni ja äitini ovat kuitenkin th-alalla, ja lähetin heille kuvan haavasta. Sain samat ohjeet, että pitää kaikki märkä ja veri suihkuttaa haavan pohjalta puhtaaksi pari kertaa päivässä ja tarvittaessa ilmavasti teipata haava uudestaan kiinni suihkujen jälkeen. Käytän itse teippaamiseen apteekin silkkiteippiä halkaistuna. Näillä ohjeilla on itsellä kahdessa päivässä rauhoittunut hieman, haava ei ole enää tulehtuneen näköinen, vaikka repsottaakin vielä. Melkoinen rosoviiva taitaa jäädä muistoksi! Pitää katsoa huomenna aamulla, pitääkö haavaa silti käydä näyttämässä jossain tarkastuksessa. Nyt olen itsekin vetänyt sitten tulehduskipulääkkeitä tueksi, ja pidän välipäivää maidon luovutuksessa.

Siitä vielä, että miten vauvan maha kestää antibiootit yms. lääkkeet mitä tulee maidon kautta. Siskoni synnytti sektiolla vauvansa 29+ -viikolla, ja hänelle pistettiin antibioottia yms. ihan urakalla. Samaan aikaan hän lypsi pikkukeskoselleen koko ajan maitoa, jota ei käsitelty mitenkään pakastamisen lisäksi ja maito pistettiin mahaan suoraan nenämahaletkulla. Luulisi, että pienillä vauvoilla olisi vielä isompi kynnys lääkemaidon kanssa, joten voisin kuvitella, että voisit olla huoletta siskoni vauvalla kaikki on mennyt siis hyvin, ja kasvaa kovasti lääkemaidosta huolimatta tai siis sen avulla!

Nynaeve ja poika 1 vk 2 vrk

 

Onnea ihan hurjasti teille kaikille jo synnyttäneille! Ja mukavaa jatkoa uusien tulokkaiden kanssa!

Meille syntyi 21.11., eli 10pv yli, POIKA 4110g ja 51cm. Tämä pieni poika syntyi käsi poskella :heart:

Synnytys oli helppo ja nopea. Napanuora oli kaulan ympärillä ja käsi tuli pään kanssa tosiaan samaan aikaan. Synnytyksen kesto 2h. Supparit alkoi n. 14.15. Vedet meni klo 15.15 ja poika oli maailmassa 16.18

sairaalassa oltiin kolme päivää. Arki on alkanut ihan hyvin. Esikoinen on innoissaan, varsinkin siitä että vauvalla on pippeli kuten hänellä keskimmäinen on hieman mustis, mutta mitä tuollaiselta prinsessalta voi odottaakaan
vauva oli niellyt paljon lapsivettä, joten ensimmäiset päivät meni pulautellessa ja kakkiessa lapsivettä, masu oli kipeä :/ nyt helpottaa kun kakka kulkee läpi ja röörit on puhdistuneet. Imetys sujuu hyvin.

Kaikkea hyvää teille!

Lissukka ja Eino 5 pv kiittää ja kuittaa :heart:

 

Heipat täältäkin :wave:

Arki rullaa omalla painollaan pikkuisen ja kahden isomman kanssa. Pientä ylimääräistä kiukkua on isoilla sisaruksilla havaittavissa. Onneksi mies on nyt isyyslomalla.
Vauva syö usein (max.2h väli) yötä päivää, kuten näillä pikkusilla tuppaa olemaan tapana. Napakin irtosi tänään. Tyytyväinen tapaus ollut tähän asti. Huomenna olisi neuvolan kotikäynti, niin saa painoa tietää. Kotiutuessa sairaalasta oli jo paino lähtenyt nousemaan, joten siitä tuskin huolta on. Täysimetyksellä mennään, tyttö nappaa kiinni niin varovasti, ettei tissit ole onneksi kärsineet =).

Synnytyskertomusta:
Yliaikakontrollissa 19.11 rv 41+6 sovittiin että seuraavana aamuna osastolle kalvojen puhkaisuun. Tilaa olisi jo ollut samana päivänä, mutta halusin antaa vielä vuorokauden aikaa. Illalla sitten pakkailin sairaalakassin ja poikien hoitolaukut valmiiksi. Mies veisi lapset aamulla hoitoon ja tulisi sitten sairaalaan. Mutta toisin kävi
Herään yöllä klo 02 aikaan, kun vedet menee. Kättäriltä ohjeena, että aamulla uudestaan soittoa, jos supistukset ei ala tai päivystyksen puolelle, jos ei voi kotona olla. Menen takaisin nukkumaan. Lastenhoitajat ei vastaa puhelimeen.
Klo 3.30 alkaa supistella 10min välein. Klo 4.30-5 aikaan alkaa supistella 5min välein. Nousen aamukahvia keittämään 5.30 aikaan ja samalla kuulen kun lapset alkaa heräillä. Teen puuroa. Syödään ja juon vähän kahvia. klo 06 alkaa olla jo tuskaista. Teen lasten kanssa aamutoimet ja piirretyt pyörimään. Klo 6.15 sanon miehelle, että alkaa olla ehkä aika lähteä, kun supistukset tulevat jo aika tiuhaan. Mies kertoo, että lapsenvahdit lähtivät tulemaan, ettei hän millän enää ehdi lähteä lapsia viemään.
Klo 7.15 saavun taksilla kättärille. 5-6cm auki. Pyydän päästä suihkuun. Ensin käyrillä olen sängyn vierellä seisten, sängyn päällä olevaan säkkituoliin maaten. Välillä karjaistava napakoita suppareita, mutta kätilön kanssa jutellessa en koe tarvitsevani puudutteita, hän sitä mieltä että nyt otettava tai ei ehdi. Haluan suihkuun. Sinne pääsen, mutta jo 10min kuluttua alkaa pikkuisen ponnistuttaa. Siirrytään takaisin saliin, n.8-9cm auki. Pikkuisen saa luvan ponnistella. Jään seisoskelemaan sängyn viereen. Soitan siinä sitten miehelle klo 08, että missä viipyy kun "Tää syntyy ihan just!". Mies sanoo, että just tuli lapsenvahdit ja lähtee tulemaan.
Klo 8.10 alkaa ponnistusvaihe, klo 08.19 vauva on ulkona parilla supistuksella. Napanuora 2x kaulan ympäri ja vauvaa virvotellaan. Pisteitä 6. Mies tulee paikalle. Kätilöt alkavat leikata napanuoraa ja kiirehtiä. 2min iässä tulee odotettu rääkäisy. 5min iässä pisteet 9.
Ihana pieni tyttönen :heart:
Synnytyksen koin helppona ja aikamoisen nopeana toimintana. 1h tosiaan ehdin salissa olla. Hieno muisto ja ihanat kätilöt. Opiskelija oli mun kanssa koko ajan ja hoiti synnytyksen.

hevosenkenkä ja tyttö 6vrk

 

Onnea kaikille nyytin syliin saaneille! :flower:

 

Jo keskiviikko aamulla alkaneet säännölliset ja kivuliaat supistukset päättyi viimein perjantaina 23.11 klo 03:49 pienen pojan rääkäsyyn. :heart: Painoa oli 3396g ja pituutta 47cm. rv 40+4

Synnytyskertomusta myöhemmin, alku oli todella rankkaa mutta kun viimein vauhtiin päästiin niin loppu menikin sitten ihan rytinällä. Ja tärkeintähän on lopputulos. :heart:

Onnittelut myös muille vauvan saaneille! :flower:

Lily_ ja poika 3 pv

 

Onnea vauvautuneille, nyt en enää pysy perässä, ketkä on saaneet!

Sektiosynnäreistä kiitos =) Mulla ei ole ihan tarkkaa käsitystä ollut siitä, mitä siellä sektion aikana oikein tapahtuu ja miten äiti sen kokee. Tai siis toki kaverit, jotka sektiolla vauvansa saaneet, ovat kertoneet mutta tarinoita tuntuut olevan yhtä monta erilaista kuin on kertojiakin. Jotenkin sellainen kummastus minulla asian suhteen on että aika monella niitä komplikaatioita taitaa kuitenkin olla.. Kun nyt tätäkin ketjua lukee niin esim. odottelen tilanne on aika hurja ja kurja :O Sitä vaan pohdin että jos pelkopoliasiakkaat enemmän lukis näitä sektiotarinoita toipumisineen, niin kallistusikohan mieli kuitenkin alatiesynnytykseen.. Minusta nopea palautuminen on kuitenkin aika iso plussa, joka hyvin menneessä alatiesynnytyksessä voi olla todella nopeaa. Aina ei synnytystapaa voi valita enkä todellakaan halua mitenkään väheksyä mitään synnytystapaa. Minua vaan odotusaikana ahdisti paljon ajatus mahdollisesta sektiosta eteisistukan takia juurikin siksi että en siitä mitään tiennyt eikä kavereilla ollut kenelläkään sektio mennyt ongelmitta.

Itsellä aikaa synnytyksestä nyt reilu kaksi viikkoa ja oma kroppa aika lailla kunnossa jo kun tikkejä ei tarvittu. Jälkivuotoa on toki vielä. Mutta muuten voisi jopa sänkyhommiakin jo ajatella jos vaan jaksais ja huvittais. Painokin vaan 2 kg plussalla, joten syömisen kanssa tsemppaaminen jatkuu..ettei imetys kärsi. Toinen rinta on rikki ja nyt vauva ei suostu siitä syömään eli pumppaushommiin joudun, plääh. Viime yönä taistelin tunnin verran mutta ei pikkuherra suostunut toisesta rinnasta syömään.

Ja tsemppiä loppumetreille odotukseen niille, joilla nyytti on vielä mahassa! :wave: Kun tunne/olotila alkaa olla tarpeeksi kypsä odotukseen, alkaa mielikin olla valmis synnytykseen

HilmaVilma ja Väiski 2 vkoa

 

Paljon onnea vauvan saaneille :heart:

Montako täällä viell on yhdessä kasassa?

oma usko alkaa loppua tän raskauden kanssa :ashamed: viimeviikon ke. arvioitiin vauvan olevan 4 kg, paikat pehmeät ja 2 cm kohdunsuu auki. no pe. lähtien on tullut limatulppaa mutta supistuksia ei ole näkynyt sit keskiviikon jäljiltä . Huomenna olis aika sairaalalle mutta ne painotti viimeviikolla että se on vaan vauvan hyvinvointi kontrolli EI käynnistysaika ja varauduttava kotiin lähtemään :ashamed: itku jo valmiisi kurkussa k en haluis mitään 5 kilosta synnyttää.

rontti1 41+1 ja pahamieli

 

Hei.

Täällä vielä. Tänään siis käynnistysaika oli synnärille ja sieltä passittivat takasin kotiin. Oli eri lääkäri mitä aikaisemmin ja tämän mukaan alapään tilanne oli ottanut takapakkia. Paikat ei ollut kypsät kalvojen puhkaisuun, että lääkkeillä olisi pitänyt, lisäksi salit oli varattuja ja vauvan painoarvio vaan 3,5kg, joten kun olen nelikiloisia synnyttänyt niin ei käynnitetty. Maanantaina 3.12.on 41+3 ja yliaikaiskontrolli ja silloin katsotaan tilanne uudestaan ellei vauva sitä ennen päätä syntyä itsestään. Kakkonen on syntynyt 41+1 itsestään joten toivotaan, että tämäkin päättäs putkahtaa maailmaan viimeistään viikonloppuna.

Onneksi vointi on hyvä itellä että ei tässä hätää. Kärsimätön tietenkin alkaa olemaan olo ja varsinkin jos vielä ensi viikolla mennään yhdessä kasassa.

Taas oli monta vauvaa syntynyt, paljon onnea kaikille.

Meitä kasassa olevia ei taida enää olla kuin muutama.

Aapaliini ja mukelo 40+3

 

Neuvolan kotikäynti oli tänään ja ihan hyvin vauvalla kaikki. Paino oli vielä suht samassa kuin kotiutuessa, sitä nyt vähän seuraillaan. Mutta ilmeisesti ihan riittävästi kuitenkin ollaan ruokaa tytölle tarjottu. Ja nyt on alkanut taas maitoa tulemaan vähän enemmän.

Isän rooli Hyvin on isä ollut mukana vauvan hoidossa. Silloin kun on kotona.. Ei siis jäänyt isyyslomalle eikä saanut edes pekkasia paria päivää. Töissä pulaa miehistä, mutta silti. Minä kun en olisi kysellyt mitään noista vapaista, olisin vaan ilmoittanut, että pidän nyt loppuviikon vapaata, kerran siitä on sovittu jo ajat sitten. Ei olis minun ongelma kenet ne sinne tilalle saa. Itsellä ollut kuitenkin aika rankkaa tää kotona olo, kun pitää yksin yöt ja päivät pärjätä ja ihan uusi tilanne kuitenkin. Eilen sitten miehelle itkin koko illan, kun oli eilenkin koko päivän poissa, vaikka oli vapaata. Piti mennä vaan pari tuntia jossain auton laitossa, niin menikin 8 tuntia. Eilen sitten vähän lupaili jos saisi torstain ja perjantain tällä viikolla vapaaksi, mutta ei se tässä vaiheessa lohduta. Ja saa nähdä pyytääkö sitten edes vai unohtaako..
Mielelläni toki olen vauvan kanssa, mutta väsymys alkaa olemaan kova, kun ei ole rauhassa saanut toipua. Ei vaan tiedä miten saada mieskin tajuamaan asia. Tai ehkä se tajuaa, mutta ei vaan sitten tee asialle mitään. Viime yön oli kyllä vauvan kanssa, ja jos alkaisi tajuamaan ettei se olekaan ihan helppoa. Ja olihan tuo neuvolan tätikin vähän ihmeissään tästä tilanteesta.

Tirppana ja tyttö 9vrk

 

Paljon onnea tuoreille pikkunyyteille :heart:

Yhdessä koossa vielä ollaan, torstaista asti (joka muuten oli LA) on limatulppaa tullut ja päivin&öin supistellut välillä hyvinkin napakasti ja säännöllisesti (8-12min), mutta sitten ne aina laantuu, viimeyönkin havahduin unesta melkein vartin välein selkääni hieroskelemaan ja polvet on jo kipeinä kun on jumppapalloa pitäny kovimpien aikaan jo halailla. Mieskin on kuin kissa pistoksissa, kun luulimme jo että lähtö tulee. Mutta ehkä tätä jalka ovenvälissä -lähtöfiilistä kestää sinne asti kun lopulta käynnisteleevät. Huomenna taas neuvolaa ja viikon päästä yliaikaiskontrolli sairaalalla, ellei sitä ennen Keijo saa iltariehumisillaan vesiä liikkeelle.

Tsempit muillekin koossaolijoille!

Sandells & Keijo 40+4

 

Päivittäjä ilmoittautuu! :wave:

Meille syntyi ysin tyttö 22.11.2012 klo 18:11 raskausviikolla 39+4 pituus 49cm, paino 3880g ja pipo35,5cm

Niipa ja "Pekkis" 5vrk

 

Syntyneet on nyt päivitetty pienellä viiveellä etusivulle. Niitä oli niin paljon joten saattaa olla että on tullut virheitä, ilmoitelkaa jos huomaatte.

Synnytyskertomus:
Supistukset alkoivat keskiviikko- torstai välisenä yönä klo 03.00 ja jatkuivat n. 10minuutin välein torstai aamupäivän.Yhdeltätoista tuli sitten säännöllisinä tasaisesti. Soittelin Tyksiin ja kyselin että kauanko katellaan, kun tuo väli on kuitenkin niin pitkä ja välit vaihtelevat. Kehottivat katselemaan vielä.Särkylääkettä otin pari kertaa, mutta ei tehoa.
Kävin sitten suihkussa, joka ei auttanut mulla kipuihin. Suihkureissun aikana supisteli kipeämmin x3, sanoin miehelle että lähetään ainakin käymään näytillä, jotta tiedetään onko edes mitään tapahtunut. Tyksistä kun sanoivat että supistukset voivat vielä loppuakin.

Lähettiin Tyksiin n. 13.40. Perillä oltiin n. 14.40. Sisätutkimus tehtiin klo 15.00 ja kohdunsuu oli auki 5cm ja kaulaa jäljellä 0.
Hetken olin käyrillä ja klo 15.30 supistukset olivat niin kipeät että soittelin hoitajan paikalle ja sanoin että nyt pitää saada jotain kunnon tavaraa. Siirryimme nopeasti saliin, jossa tehtiin tutkimus ja olin auki 6cm. Kätilö varoitteli että on mahollista ettei toivomani epiduraali ehdi vaikuttamaan. Kutsui nopsaan paikalle anestesialääkärin ja hoitajan, jotka laittoivat epiduraalin 15:53.

Klo 16:45 olin täysin auki ja aloin ponnistelemaan vauvaa alaspäin kun oli vielä hiukan ylhäällä. Kalvot puhkaistiin klo 17.00 ja varsinainen ponnistusvaihe lähti käyntiin klo 17:15. Supistusten voimistamiseksi sain oksitosiinitippaa melkoisella tahdilla.

Ponnisteltuani siinä "jonkusen" hetken kätilö pyysi paikalle lääkärin, koska vauvan sydänäänissä oli hiukan häikkää. Kätilö kertoi lääkärille että aina supistusten tullessa vauva laskeutuu niin alas että tukka näkyy, mutta supistusten loppuessa pakenee takaisin ylös. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja sanoi että "tämähän on täällä ihan ylhäällä" ei siis uskonut kätilön sanoja No sitten tuli supistus ja ponnistuksen aika, jolloin lääkärinkin oli pakko syödä sanansa ja todeta että tukkaa näkyy. Lääkäri teki päätöksen imukupista vauvan sydänäänten vuoksi, ponnistusvaihetta ei voitu enää pitkittää. Kuullessani sanan imukuppi, aloin vaatimaan sektiota, mutta ei ne suostuneet... Jossain vaiheessa kuulin myös että kätilö sanoi opiskelijalle että saattaa olla myös avotarjonnassa, joten tämäkin hiukan säikäytti. Rauhoitteli kyllä minua että ei tiedä varmaksi, voi olla tulossa ihan oikeinkin.

Sitten tuli ponnistuksen paikka, ponnistin vauvan alas jolloin lääkäri laittoi imukupin paikoilleen. Sitten odottelimme seuraavaa ponnistusta ja vauva syntyi. 2 asteen repeämä välilihassa ja emättimessä. Episiotomiaa ei jouduttu tekemään, koska imukuppi otettiin vain siksi ettei vauva pakene takaisin ylös.

Synnytys tuntui pelottavalta siinä hetkessä ja olin jotenkin tosi pettynyt tosta jälleen kerran pitkästä ponnistuvaiheesta. Keskustelin kätilön kanssa jälkikäteen ja kysyin että onko mun synnytykset aina imukuppi synnytyksiä, ei osannut tietenkään vastata mutta sanoi että 10 vuotisen uransa aikana olisin ensimmäinen jolla olisi kolme imukuppisynnytystä. Ihmetteli itsekin että tässä toisessakin synnytyksessä jouduttiin käyttämään imukuppia, mutta sanoi että se oli vauvan parhaaksi. Ihana kätilö oli mulla ja samoin ihana kätilö opiskelija, molemmat tsemppasivat ihanasti.
Kanyylin käteen laittaja oli se pätevin vaikka kyllähän se hiukan tuntui. Epiduraali meni tosi hyvin ja tehosi. Synnytyksen jälkeen jouduttiin tikkaamaan ja aiemman kokemuksen vuoksi kätilö ehdotti tikkaamista epiduraalin tai vastaavan avulla, joten sekään ei sitten tuntunut missään tällä kertaa. Kaikki ne asiat joita pelkäsin hoituivat tässä synnytyksessä todella upeasti.
Lumineiti jos vielä raskaudut kehotan ja kannustan sua ehdottomasti menemään pelkopolille. Mikäli meille vielä lapsia tulee niin saattaa olla että pelkopoli kutsuu jälleen myös minua, juurikin tuon imukupin takia.
Kätilön mukaan mulla on kuulemma hyvähuono lantio, hyvä koska isompikin vauva mahtuisi tulemaan, mutta huono koska tuntuu että vauvaa pääsee siellä leijailemaan vapaasti. Mä tarvisin tuplasupistukset, jotta ehtisin saamaan ensin vauvan alas ja samalla supistuksella ulos.

1 vaihe: 6h
2 vaihe: 1h 11min
3 vaihe: 0,24h
Synnytyksen kesto 7,35h

Mukavasti lähtenyt arki käyntiin, imetyksen kanssa hiukan ongelmia, maitoa tulee mutta imemisen kanssa hiukan vauva hätäilee. Lisämaitoa saa myöskin. Eilen käytiin tyksissä painokontrollissa. Tyttö syntyi torstaina ja sunnuntaina pääsimme kotiin. Sokeriarvot oli myös kohdillaan.

 

Onnea taas kaikille synnyttäneille!

marizella, päästiin kotiin keskiviikkona 22.päivä kun tuon pojan piti olla sinivalossa vuorokausi kun meinasivat että keltaisuutta oli liikaa. Monen aikaan sinä tulit synnärille? Joku sinne ambulanssilla tuotiin samoihin aikoihin kun me tultiin siinä klo 23 kieppeillä.
Kajaanissa asustellaan, Heinisuolla päin.
Samaan huoneeseen ei kyllä osastolla olla satuttu, kun mun huonekaverilla oli tyttö. Mutta varmaan ollaan ohimennen törmätty.

Kotikäynti oli eilen. Opasti hieman tuohon imetykseen kun se ei meinaa meiltäkään oikein luonnistua, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa. Mitäs omaan niin olemattomat nännit että poika ei meinaa kiinni siitä saada. Mutta on se nyt onnistunut parilla viimeisimmällä kerralla kuitenkin ilman sitä nännikumia imemään. Ärsytti niin minua kuin tuota vauvaakin se kumiläpyskä...
Nannia lisäksi niin jo nukkuu tyytyväisenä sen kolme neljä tuntia. Ja on minulla myös se rintapumppu, jolla pulloon pumppailla maitoa niin ei tarvi hirveästi ainkaan "stressata" sitä imetystä. Vaikkei tuo pumppu mikään maailman miellyttävin keksintö ole, ainakaan omasta mielestä
Ensi viikon keskiviikkona sitten painokontrolliin...

Isän osuus meillä on kunnossa. Toki suurimmaksi osaksi se olen minä joka ne kakka/pissavaipat vaihtaa ja ruokkii tuon pojan, mutta osallistuu se mieskin siihen ihan kiitettävästi. Yleensä se on tuo mies, joka siinä aamuyöstä tuon penskan ruokkii jos vain sattuu olemaan silloin hereillä. Se onki nyt päivät nukkunu kun on ollut vapaalla niin hyvin on jaksanut hoitaa yösyönnin. Minä oon sitten sen aikaa saanut nukkua. Vielä kun ne vaipatkin vaihtuis ilman että minua pitää herätellä. Toisaalta, minä kyllä herään muutenkin siihen kun tuo vauva pikkuisenkaan inahtaa. Ja miehen mukaan ei ole minun kuorsaus loppunut vaikka vauva ei enää mahassa asustelekkaan. Lupailin että kyllä se sitten loppuu kun oon synnyttänyt.

 

Onnittelut uusille äideille :heart: Valtavasti uusia vauvailmoituksia tulee koko ajan! Kyllä on varmaan päivittäjälläkin sormenpäät kipeenä naputtelusta

Täällä oli eilen eka neuvolassakäynti (virallinen sellanen). Komeesti oli poika ottanut kasvua, pituutta on nyt jo 54 senttiä, kun syntyessä oli se 51,5 ja painoa tullut komeesti lisää ja nyt 4,7 (syntyessä 4,3). Hiukan alkaa tuleen hormoninäppyjä ja vaippaihottumaa ollaan torjuttu jokaisen vaipan vaihdon yhteydessä bepantenilla ja ilmakylvyillä. Vaipanvaihto sujuu hyvin jo, mutta välillä siihen menee aikaa reippaasti enempi, kun jotenkin tuo poika saa parhaiten vattansa toimimaan vasta, kun vanha vaippa on laitettu jo roskiin ja uutta ollaan vasta asettelemassa... Meillä siis peppupesut tulee tehtyä useesti pari kolme kertaa ja alusta pyyhkeet tulee vaihdeltua siinä useesti myös Mies palaa huomenna töihin ja siitä alkaa meijän arki. Hiukan jännittää jäädä yksin kotiin, vaikkakin tuo on kyllä niin kiltti ja rauhallinen kaveri, kunhan perusasiat on kunnossa, ei nälkä, ei kylmä, kuiva vaippa ja tarpeeks unta ja syliä :heart: Mä itte koitan saada nyt kallooni sen, että lepään samalla kun vauvakin... nyt kun mies on ollut kotona ja hoitanut noita yösyöttöjä, niin päikkäriaikoihin on helposti tullu ite siivoiltua ja touhuttua muita hulluja...

Mutta tällästä täällä kolmiviikkosen kanssa

sisunen

 

Moi!

Täällä ollaan "yllättäen" vielä yhdessä koossa:wave:

Onnea Lissukka, Niipa ja Lily!:flower: Olikohan muita? Ei meinaa perässä pysyä...

Tänään oli neuvola, huomenna onkin sitten laskettu aika! Neuvolassa ei erikoista, kaikki arvot kunnossa. Neuvolatädillä oli vaikeuksia mittailla vauvaa mahan päältä, koska supisteli niin kovin. Jossain vaiheessa supistelu vähän helpotti ja sai mittailtua, että lähempänä 4kg jo olisi. Että kyllä saisi jo täälläkin alkaa tapahtumaan jotain, ettei jättiläistä tarvitsisi synnyttää. Vauva on tosi alhaalla ja tuntuu, että roikkuu tuolla haarojen välissä Supistellut on pitkin päivää, mutta pääosin vain kivuttomia vatsan kovettumisia, ajoittain tuntuu menkkajomotuksia. Eipä muuta. Viime yönkin nukuin kuin tukki. Taas neuvolatäti veikkaili, ettei ensi viikolla enää nähtäisi näissä merkeissä. Niinpä niin... Oma olo on oikein hyvä, joten sen puoleen ei olisi kiirettä synnyttämään, mutta vauvan koko hieman pelottaa. Ja nuo hiljaiset hetket, mitä vauveli tuolla mahassa viettää. Nyt kuitenkin myllää taas ihan kivasti, kun söin tuossa makeaa, että kaiketi siellä on kaikki kunnossa...

Jep, siinäpä sitä omaa napaa. Tsemppiä kaikille, joilla ongelmia syystä tai toisesta vauva-arjen kanssa. Tuosta isän osallistumisesta, niin kannattaa vaatia alusta asti isää mukaan vauvan hoitoon. Yhteinen projektihan se kuitenkin on. Olen vain niin läheltä saanut seurata hyvän ystäväni kamppailua osallistumattoman isän kanssa, että sen takia kannattaa ottaa alusta asti asenne, että molemmat osallistuu hoitoon. Tällä ystävällä kävi niin, että isä alkoi osallistua lasten hoitoon vasta leikki-iässä ja ystäväni teki kaikki suurinpiirtein yksin siihen asti ja oli masennuksen/uupumuksen partaalla. Isän on niin helppo vetäytyä vastuusta, ellei häntä vaadi sitä ottamaan/äiti tekee kaiken itse...

-Melanie 39+6

 

meille syntyi suloinen poika sunnuntaina 25.11.2012 kello 9:38 rv:lla 40+4. Mitat olivat 3905 g, 51 cm ja py 35 cm. Synnytys alkoi 6:15 ja poika oli ulkona 9:38, joten melko pikainen suoritus oli. Tänään kotiuduttiin ja odotellaan, josko maito alkaisi nousta, että saadaan painokin nousuun. Olo on hyvä, vaikka 2 cm:n repeämä tikattiin nukutuksessa (enpä ole muuten aikoihin nukkunut niin hyvin kuin se puolen tunnin nukutus).

 

Eka yö kotona vietetty ja tämä päivä mennyt opetellessa eloa kotona. Pikkuhiljaa alkaa sujumaan vaikka yö oli hankala samanlainen kun viimeinen yö laitoksella että nukkumisesta ei voinut puhua ollenkaan. Mies otti pojan aamulla siinä 7.30 jälkeen alakertaan ja viihdytti pikkuista siellä sen 3-4h että sain sitten nukuttua muutaman tunnin ennen seuraavaa imetystä. Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin tulemaan ne rutiinit tähän meidän arkeen vielä kun nuo yöt sais rauhotettua ettei tartte olla kokoajan tissillä.

Synnytyskertomusta ensimmäinen ei harjoitussupistus tuli 23.11 klo 3 aikoihin ja niitä tuli muutamia siinä päivän aikana jos olisin ollut viisas olisin nukkunut päivällä talteen kunnon päiväunet, mutta en tosiaan uskonut että synnyttämään lähdetään vuorokauden sisällä. Klo 18 jälkeen huomasin että niitä supistuksia tulee tiheämmin ja 19.00 jälkeen aloin kellottelemaan niitä. olivat alkuun 10-15 min välein klo 22 jälkeen 8-10min ja puolen yön jälkeen 5-8min otin kaurapussin käyttöön. Soittelin synnärille klo 2.30 että mitäs kannattais tehdä, koska supistusten kanssa kyllä pärjäsi ihan hyvin tarvi vain kävellä tai nojailla pöytiä vasten ja keinutella tuumasi, että ei ole mitään kiirettä ja tilanne saattaa ensisynnyttäjällä jatkua näin vielä useita tunteja, ota särkylääke ja mene nukkumaan. 1g Paratabs ei auttanut kipuun nukkumisesta ei tullut mitään. klo 3 jälkeen epäilen, että meni vedet osittain ja samalla lähti irtoamaan limatulppa ja supistukset muuttuivat kipeämmiksi. Uutta soittoa synnärille siinä klo 4 kieppeillä, että mitäs tehdään jos tuo oli vettä mitä tuli. Uudet ohjeet, että puoliltapäivin viimeistään sairaalalle jos ei ole alkanut supistamaan kunnolla ennen sitä.
Klo 6.00 lähdettiin kuitenkin näytille sairaalalle, koska supistukset alkoivat olemaan kipeitä ja laittoivat joka kerta nojaamaan pöytiin ja vaativat ihan kunnolla keskittymään (mies halusi että käymme näytillä). Olimme käyrillä 6.30 tunnin verran, supistukset epäsäännöllisiä, kohdunsuu auki 2cm. Olisimme saaneet jäädä sairaalalle tai lähteä kotiin vaihtoehdot kivunlievitykseen suihku ja kävely sairaalalla.
Päätin että menemme kotiin koska tilanne saattaa jatkua vielä pitkään samanlaisena ja mua alkais vain ärsyttämään se sairaalan käytävillä lampsiminen kotona voin rentoutua ja olla oma itseni.
Matkalla kotiin supistukset kovenivat niin että otin äänen mukaan, joka supistukselle. Kotona oltiin 8 jälkeen. Kävely ei enään helpota supistuksia niitä tulee tiheästi n. 5min välein. Käyn kokeilemassa suihkua se auttaa, vietin aikaani suihkussa n. 30min ja sen jälkeen nojailin sohvaan ja joka supistuksella huutelin pitkää "aaaaauuuuuuu" kauratyyny ei auta enää kipuun ollenkaan menen uudestaan suihkuun ja olen siellä niin kauan kun lämmintä vettä kotona riitti. Limatulppa irtosi kokonaan siinä sohvaan nojaillessa. Kun linnoittauduin vessaan suihkussa käynnin jälkeen alkoi mies ilmoitella, että nyt me lähdetään sairaalalle sanot mitä tahansa. Lähtiessä yksi reilu supistus joka iski minut polvilleen. Matka sairaalaan yhtä tuskaa ja käyrillä olimme 10.40 supistukset 4-3min välein ja auki 7cm minä olin vain, että ei helvetti en minä ole vielä valmis. Sali valmiiksi, vaatteiden vaihto ja epiduraalin valmistelu, kun sanoin että nyt vain joku puudute peliin kiitos.
Klo 10.55 meni vedet heti kun sain sairaalavaatteet niskaan. Salissa klo 10.57 8cm auki. Kätilö ilmoittaa, että ei kerkeä epiduraalia, tilataan kohdunkaulapuudute. Välittömästi tämän jälkeen tuli tunne, että halkean kun sen sanoin kätilölle tuumasi vain, että vauhdilla sängylle. Tilanteen tarkistus 9cm auki ja silloin tuumasi että siinä meni sun puudute mahdollisuudet. Ilokaasu kehiin ja kanyyli käteen ja tippa menemään.
Minä vedän itteni pöllyyn kaasulla ja kun kätilö ilmoittaa hakevansa jotain apuvälineitä minä karjasen takaisin että "nyt et muuten mene mihinkään ponnistuttaa"
Sain luvan alottaa ponnistamisen ja siinä meni loppujen lopuksi 22min kun en uskaltanut antaa mennä täysillä osittain siksi, että oma pää pisti hanttiin ettei tää vielä voi tulla ja kroppa taas pakotti painamaan ja sitten se kipu joka tuli repeämisen tunteesta oli aika lamaannuttava.
poika tuli karjuen ulos klo 11.47. Toisen asteen repeämät emättimeen ja 5 tikkiä.

Loppujen lopuksi helppo synnytys vaikka vauhdikas.

iia ja Anselmi

 

onnea jälleen vauvan saaneille

kyllä tämä arki on maistunutkin hyvälle ja aivan luksusta, kun kaikki lapset on nukkumassa, niin otettiinpa ne vinkkulasilliset miehen kanssa tossa yhtenä ehtoona.... aijaii :heart:

ulkoillaan jo parin tunnin pätkiä, ihanaa kun vihdoin on päässyt itekin kävelylle!! kroppa tuntuu jo suht omalta, jokunen sisäelin ei kai vielä ole paikallaan mutta muutoin ihan ok.

raskauden kiloja jäljellä 6kg.

päiväunet menee miten menee , taapero vaatii ja saa tarvitsemaansa ekstra-huomiota.

talossa on vipinää kuin pienessä kylässä, kaverit ja isovanhemmat poikenneet useaan otteeseen, lapsilla kavereita ravaa edes takaisin.
mutta talossa on elämää :heart: on ihanaa kun joku tulee piipahtamaan yllättäen, meillä on aina pannu kuumana, ja on ollut tosi kiva itsellekin, kun oli jo niin kyllästynyt tuohon hankalaan raskauteen, ettei oikein näin paljon osannut ympärillä olevistaan edes nauttia

Olen varsin onnellinen juuri nyt oikeastaan mitään ei voisi toivoa olevankaan toisin
pientä säätöähän tämä sitten on, mutta hyvin on onnistunut ruuan laittokin kahden pienen kanssa. vauvahan nukkuu hyviä pätkiä myös päivällä, joten ehditään oikein hyvin

nyt iltatouhuille ja sitä rataa