MARRASKUUN masun kasvattajat huhtikuussa, LA:t 1-15.11.2008

Täältäkin tiistain kuulumisia. Kahteen edelliseen raskauteen verrattuna tämä uusi ystävä pistää äiteensä kyllä tosi koville, pahoinvointi on ihan massiivista eikä se ole kauheen kiva tuolla teholla yrittää samalla töitä tehdä... Unet on aika katkonaisia kun pahoinvointi iskee keskellä yötäkin. :x Bussimatkat on ihan kauheita, parinkymmenen minuutin matkan aikana kittaan vähintää puoli litraa vettä. Se on ainoa mikä helpottaa... Mutta jotain positiivista tässäkin päivässä, olin työhaastattelussa- josko vaikka saisi vakituisen toimen töihin jota jo neljän vuoden ajan on tehnyt... :kieh:
 
Hari Mao: Hui, voin vaan kuvitella mielessäni millaista on elää pahoivoinnin kanssa :/ Itselle sitä ei ole tullut ja pakko myöntää olevani tosi onnellinen siitä!
Pidän peukkuja että työpaikka olisi sinun pian! =)
Pätkätöitä tehneenä kyllä se vakipaikka tuntui hyvältä, vaikken samaan firmaan jäänytkään.
 
Huomenta!

Onneksi menin jo klo 21 jälkeen sänkyyn.. Kuopus aloitti taas oman yöhuutonsa. Miksi se nyt huutaa, ku ei oo aikaisemminkaan huutanut.. :headwall: Sitten, kun tuun töistä ja sanon tytölle, ettet nukkunut hyvin. Et antanut äidin nukkua. Kuopus vastaa: "Minä nukuin hyvin" :eek: :headwall:

Taas oon sit silmät ristissä.. Onneksi ainakin heti aamusta on luvassa töitä, joten jospa sitä sitten heräis ees vähäx aikaa. Olen innostunut virkkaamaan, itse asiassa ruutuvirkkaamaan.. Katsotaan jaksanko tehdä verhon loppuun.. Minä en yleensä hirveän pitkää työtä jaksa välttämättä loppuun asti tehdä :whistle: .

Kaikille voima :hug: , jotka kärsii pahoinvoinnista! :hug:
 
Voi blaah mikä väsymys! :(
Täälläkin huono yö takana, ja aamulla aikaisin ylös. Nyt väsyttää ankarasti ja on paha olo...
Tämä kuvotus ja huono olo alkaa jo pikkuhiljaa käydä hermoille. Eilen just valitin miehelle, että on aivan sellainen olo, kun olisi paha krapula päällä 2 kuukautta putkeen. Ja jatkuu vaan, vielä varmaan yhden kuukauden lisää...
Eli HariMao, tiedän tunteen, tämä ei ole kivaa. Eilen jouduin lähtemään kaupastakin pihalle kesken ostojen, kun tuli epävarma olo että jaksankohan olla ökäämättä sinne kaupan käytäville...

Neuvola ajankin sain varattua. Heti ensi maanataille sain, joten ei tarvi kauaa enää odotella. =) Vanha tuttu neuvolan täti siellä naureskeli, että "ai niinkö on, että itsellesi varailet aikaa" ja kovasti onnitteli. Tämä on huvittavaa kun asuu näin pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tuntee toisensa, ja neuvola täti muistaa kaikkien perhetaustat ja hoitohistorian suunnilleen ulkoa. Ihan kiva on taas mennä juttelemaan.

Mutta nyt muihin hommiin. Koirakin yökkäilee tuossa siihen malliin, että onkohan mahatauti sille tulossa, vai mikä yököttää. Toivon mukaan jaksaa pitää mahan sisällön sisällä siihen asti kun mies tulee kotiin. Muuten minä olen pulassa... Löytyy muutoin tämänkin mamman mahan sisältö jostain mistä ei pitäisi.... :$

Mukavaa keskiviikkopäivää kaikille! :wave:
 
Karmea väsymys on täälläkin, ja krapulainen olo senkun jatkuu. Mietin tossa aamulla, että onkohan mulla joku psykologinen pahoinvointi, kun viime viikolla lomalla ollessa ei ollut aamuisin (eikä muutenkaan) mitään sen kummempaa oloa, mutta kun koitti maanantai-aamu ja herätyskello pärähti soimaan, niin pahoinvointi palasi :kieh: . Appelsiinimehu tuntuu olevan aamulla ainoa, mikä auttaa. Täytyy kyllä olla onnellinen, ettei ole tarvinut käydä pönttöä halailemassa, vaan on selvinnyt pelkällä kuvottavalla ololla. Ensi maanantaina olisi sitten jo ultra ja torstaina lääkäri.

Red Dragon Täällä on havaittavissa sama asia, että kaikkia käsitöitä aloittaa innolla, mutta sitten se vaan jää, ja ei tule ikinä valmiiksi. Hyvänä esimerkkinä lapaset, jotka neuloin 6v sitten. Muuten valmiit, mutta toisesta puuttuu peukalo, ja en ole saanut sitä tehtyä sen jälkeen valmiiksi... Ja sitten on tämä ikuisuusprojekti, nimittäin päiväpeitto tilkuista. Se on ollut työn alla kolmisen vuotta, eikä vieläkään valmis. Välillä sitä aina innostuu, ja sitten se taas jää... :ashamed:

Mitäköhän tulentytölle kuuluu? Toivottavasti kaikki on hyvin.
 
Tervehdys,
"kiva" kuulla etten ole yksin tän pahoinvoinnin kanssa. Eilen olin ekaa kertaa sairaslomalla, kun koko aamu meni oksennellessa. Ja koko iltapäivän nukuin kun tukki, heräsin välillä ja nukahdin uudestaan. Mulla tää kuvotus on kokopäiväistä, eli ei mitenkään aamuun tai iltaan painottuvaa. Töissä menee kaikki energia selviytymiseen.

Tänään yksi työkaveri arvas mistä on kyse, oon kuulemma niin väsynyt ja kalpea ettei voi olla huomaamatta :x Ja pomollekin kerroin sitten samalla, ja täytyy sanoa että olin aika yllättynyt kun oikein halasi ja onnitteli, vaikka onkin mies. =)

Toivottavasti tulentytöllä on kaikki hyvin... :hug:
 
Nähtävästi tota väsymystä on muuallakin liikkeellä, eikä vaan täällä =) . Vaikka mulla on kyllä päiviä että oon hyvinkin pirteä, ja sitten taas joinain päivinä on niin väsynyt että tuntuu kun olis puoli unessa koko ajan.
Jatkuva nälkä vaan vaivaa....vaikka syön, syön, syön ja syön vielä syömisenkin perään, niin taas on tunnin päästä nälkä :LOL:
Eilen oli neuvola ja neuvolan tädin mukaan laskettuaika olis 14.11. eli heitti päivällä omiin laskuihin, mutta kai tuo sitten ultrassa varmistuu vielä. Muuten kaikki ok, verenpaine tosi alhaalla, mutta se nyt on tuttua edellisistä raskauksista jo.

Ootteko muuten moni jo kertonu raskaudesta sukulaisille, ystäville, työkavereille..?
Me ei olla vielä kerrottu muille kun mun vanhemmille. Mietin vaan että koskahan joku lähipiiristä jo tajuaa jotain epäillä =)
 
Eka neuvola täälläkin takana =) Eipä siellä mitään ihmeempiä,papereita täyteltiin ja juteltiin.Verenpaine ja hemoglobiini OK.Ihana oli vaan istuskella ja nautiskella rauhasta :D
Kotona ollut semmoista hulabaloota näitten kahden kanssa kun tappelevat joka asiasta |O

Väsymys ja pahaolo vaivaa täälläkin :wave: Jospa tämä tästä muutaman viikon sisällä alkaisi hellittää että pääsisi puutarha hommiin :whistle:

Ihaaa kyseli tuota uutisten kertomista: minä olen kertonut kahdelle hyvälle ystävälle ja kahdelle siskolleni,mies hyvälle ystävälleen/yhtiökumppanilleen :D
Luulen kyllä että aika moni on arvannut tämän minun "tilan" mutta marraskuisen km:n jälkeen kukaan ei varmaan kehtaa kysellä :) Poltin siis tupakkaa ennen plussaa ja nyt kun en ole polttanut niin luulen että siitä ovat arvanneet...
 
Jälleen hei. Yksi työpäivä on taas selvitetty, mutta kyllä oli taas rankkaa. Eikö tää yökötys jo voisi loppua...?
Ihaaalle vastaus; töissä suht moni on arvannut asian, kun en voi olla enää pitämässä kiinni röntgenkuvia otettaessa tai tehdä tiettyjä lääkkeitä. Myös osastonhoitaja on tietoinen (on muuten kuulemma ihan varma että tulossa tyttö. :D ) Sukulaisille ja ystäville ollaan pikkuhiljaa myös kerrottu, muuten voisi moni ihmetellä kun olen kun valkoinen lakana tän pahoinvoinnin takia.
Väsyttää simona, mutta pakko muutama tunti vielä valvoa ennenkö pojat menee nukkumaan... huooooohhh... |O (<-- haukotus)
 
No niin, kolmannen kerran koitan tulla kirjoittamaan. Aina on keskeytynyt joten nyt istun siihen asti että saan asiani purettua :p

RD: Näkeekö tyttösi pahaa unta? Meillä oli kans itkeskelyä aamulla kuuden maissa. Lopulta maitoa annoin niin nukutiin vartin yli kahdeksaan asti! Sinun tyttö taitaa tosi olla liian vanha jo tuttipullotainnutukseen :D

Mullakin oli tänään eka neuvola. Tosi kiva 45 minuuttinen oli. Juteltiin kaikenlaista ja tietty täyteltiin papereita.
Lopuksi kuunneltiin sydänääniä. Aluksi ei meinannut millään löytyä. Sit kävin tyhjentämässä supertäyden rakon ja ei mennyt kauan kun jyskytys alkoi kuulua:heart:
On se vaan ihana ääni, ja varsinkin se tunne kun ne ensimmäisen kerran kuulee =)

Np-ultran aika pitäisi tulla ensiviikolla postissa. Kiva vaan kun sattuu olemaan miehellä juuri aamuvuorot sillä viikolla. Ei siis pääse tulemaan. Mutta suurempi ongelma mihin minä saan siksi aikaa tuon kymmenkuisen :whistle:

Sisko oli tänään kattomassa, toivottavasti pääsee silloinkin. Mun äitikin on töissä viikolla joten ei siitäkään paljon hyötyä ole :(
Mutta eiköhän sekin pulma ratkea kun lähemmäksi päästään...

Tänään aloitettiin pientä remonttia, kodinhoitohuone maalataan uusiksi, sekä järjestellään toisenlaiseksi. Sain jo puolet seinistä uuteen uskoon, loput menee huomenna. Aivan ihana suklainen sävy :p
 
Hei kaikille!
Luin teidän kirjoitukset tähän asti.... Mukava lukea kivoja uutisia neuvola käynneistä :)

Mä kuolen tylsyyteen, oon nyt 4päivää maannut ja veljeni avokki on ollut meillä päivät, vienyt esikon kerhoon ja hakenut ja hoitanut lapset ja kodinkin, ihanaa kyllä mutta ei sovi mulle ja vielä pitäs 17 päivään asti vaan olla.
Heti kun otan lapsia syliin tai koukin tai muuta vastaavaa niin alkaa jumalaton painon tunne ja supistelut :eek:
Olen kuullutkin jo pojun suusta että äiti tosi tyhmä ja ääliö kun ei tee meijän kaa mitään :'( mutta kun ei voi.
Juttelin eilen oman neuvolan tätin kaa ja se oli ehdottomasti sitä mieltä että maattava on ja sit katotaan tilanne lääkärissä (17pv) ja samana päivänähän mulla on kanssa se np-ultrakin.
Vuotoja ei oo tullut, mutta muuten olo on aika kurja ja pitkästyttävää |O |O
Välillä vihloo mahan sivuja niin julmetusti, että kait siellä vielä joku on hengissä ja kasvaa :heart:
 
Tulentyttö: Ei varmasti ole mukavaa kun ei saa mitään tehdä :hug: Mutta pakko mikä pakko jos tilanne vaatii :/
Ei siihen olisi enää kuin viikko. Toivottavasti saat luvan sen jälkeen elää normaalia elämää :)

Jaksamisia :hug:
 
Luminka: En kyl osaa sanoo yhtään näkeekö painajaisia.. On vain alkanut tuntumaan, että kunhan vain rupeaa huutamaan. Joskus sanoo, että jalka pipi, että olisiko sitten kasvukipuja? En tiedä :/ . Meidän neiti haluaa yöllä maidon nokkamukista.. Mitenkähän siitäkin saa vieroitettua. Ei joka yö halua, mutta näinä itkukausina näköjään haluaa. Ei esikoisella mitää tällaista ollut.

Tulentyttö: Se on inhottavaa, kun ei saa tehdä mitään :/ . Mutta sinun on vain maltettava olla tekemättä! Nyt vain lepäät rauhassa.

snowball: Mulla kans nois isommissa töissä välillä on sellainen, että meinaa jäädä kesken :whistle: . Mutta mie tykkään virkata/neuloa. Ja töissä on hyvä virkata, kun ei oo mitää tekemistä. Katsotaan milloin saan ne valmiiksi. Keittiöön pitäisi siis tehdä kahdet ala- ja yläkapat :whistle: .

Tässä kuva, minkä näköiset niistä pitäisi tulla.. Mutta tuskin onnistun..




Asiasta kolmanteen, me halutaan ostaa hamsteri. Pitää ensiksi ruveta hankkimaan häkki+tarvikkeet edullisesti. Jos vihdoin ja viimein monen vuoden haave toteutuisi pienestä lemmikistä :heart: . Pikku hiljaa ajateltiin ruveta tarvikkeita ostelemaan.
 
Tulentyttö voimia sulle. Tiedän sunnilleen miltä toi tuntuu, jouduin edellisessä raskaudessa kans vuodelepoon supistusten takia. Ja se on tosi tylsää! :| Kannattaa kuitenkin yrittää noudattaa niitä lääkärin neuvoja, meillä sillon pelättiin pahinta, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.... neiti syntyi viikon yliaikaisena ja täysin terveenä =)
 
Missä oot töissä Red jos ennättää neuloa? B)
Hamsterin on ihania :heart: Meillä oli siskon kanssa syyrialainen joskus yläasteella. Ja toisella siskolla ei ennättänyt olee pitkään kun kissanryökäle tappoi sen :( Ei ollut huomannut että kissa oli jäänyt kyttäämään sängyn taakse :snotty:

No niin nyt loppui taas koneella olo. Ukko poras sisällä betoniseinää niin neiti heräs ulkona, niin kovasti kuului... Höh...
 
Luminka: Kopiolaitoksella oon töissä. Hyvä on virkata ;) . Joskus on päiviä, ettei kerkiä ollenkaan, mutta nyt näkyy olevan hiljainen kausi meneillään.
Hui hui. Meillä ei enää kissoja ole. Karkaavat aina jonnekin :'( . Koira kylläkin on, mutta ei anneta koiran olla samas tilas, ku o vapaana juoksentelemassa.
 
Olipa kiva kuulla, että tulentytöllä on kaikki kunnossa, vaikka kyllä makailu varmasti kupoliin ottaakin...

Red Dragon Aivan ihana malli verhoissa. Mie en saisi noin isotöisiä ikinä valmiiksi, vessan verhossakin oli ihan riittävästi, ja se on kuitenkin jopa 45 cm pitkä :whistle: . Mutta kyllä mulle uuteen taloon tulee keittiöön pitsiverhot. Siellä on kaksi ikkunaa keittiössä, mutta ratkaisin ongelman niin, että toiseen ikkunaan tulee edesmenneen mammani virkkaamat ja toiseen äitini tekee samanlaisia, kuin mitä vanha setti on :p Kätevää...

Meiltä löytyy kissa ja kora ja kesällä on mahdollisesti tulossa toinen koira. Mietin tuossa, että mitenköhän vauvaan suhtautuvat, kun koira etenkin on semmoinen mamman mussukka, ettei rajaa.. Kaipa se hyvin menee, tuo on kuitenkin ihan tervepäinen yksilö ja yleensä lapsista tykkää... Siperia opettaa... Ja kunhan saadaan muutto tehtyä, niin siellä on sitten tilaa temmeltää. Tässä alkaa pikku hiljaa stressaamaan tuo muuttaminenkin, kun talo on miltei rempattu ja parin viikon päästä voisi alkaa kantamaan kamoja uuteen kotiin. Muuttaminen on niin ihanaa hommaa, että oksat pois :/ . Anoppikin ehdotti, että voisi tulla avuksi, mutta jostain syystä kieltäydyin kohteliaasti avusta :saint:
 
En ole täällä paljoa ollut äänessä, lähinnä lueskellut muiden juttuja.
Meillä kävi nyt niin, että eilen, rv. 10+5, luonto päätti hoitaa niin, että meidän odotus päättyi rajuun keskenmenoon iltamyöhään.
Alkoi ilta kuuden aikaan kovat kuukautiskipujenlaiset(tosi rajuina)kramppiaallot. Verta ei tullut siteeseeen asti, mutta paperiin kyllä.
Yhdentoista aikaan istuin puhelimen kanssa, ajatuksena soittaa päivystykseen, joko lähden tulemaan. Silloin tunsin tunteen, kuin sisälläni olisi kuminauha katkennut. Sanoin siitä miehellenikin. Se ei sattunut, tuntui tosi oudolta.
Siitä kun nousin ylös, veri ryöpsähti sekunnissa pitkin housuja ja lattioita.
Mieheni kiidätti minut naistenklinikalle, jossa vietin yön tiputuksessa, koska verenvuodon määrä oli jotain järkyttävää!
Nyt on olo tietysti raskas. Odotin kyllä olevani vielä paljon järkyttyneempi(se voi tosin iskeä jälkijunassakin)mutta olen muutenkin elämässä realisti, joten pakko ajatella niin, että sikiö oli jollain lailla elinkelvoton. Muuten on suurena vaarana vaipua pahaan masennukseen..
Lapsi oli todella odotettu, ja yritystä takana 8kk. Päälimmäinen ajatus onkin nyt, että kuinkahan kauan menee, ennenkuin taas saamme mahdollisuuden.
Suuri pettymys tietysti oli, että keskeytyminen tapahtui vasta tuossa vaiheessa, kun jo ajatteli olevansa kohta siellä varmemmalla ajalla..
Mutta näinollen minut voi poistaa odottajien joukosta, ja toivon kaikille muille onnekkaampaa odotusta. En toivoisi kenellekään samaa kokemusta, kuin omani.
Vahvana ihmisenä, kesään päin katsoen, hyvää jatkoa kaikille!
 
Voi eikä! mude-75 :'( Miten kamalaa :'( Olen todella pahoillani puolestasi :hug:
Olit kuitenkin jo noin varmoilla viikoilla, sen kauheammalta keskenmeno tuntuukin.
Olen nyt ihan järkyttynyt puolestasi, en tiedä mitä sanoisin...itkettää...
:'( Paljon jaksamista sinulle ja miehellesi! :hug: Suuren suuren lohtu :hug: täältä lähetän!
 

Yhteistyössä