MARRASKUUN MURUSET 2010 HUHTIKUUSSA

Oltermanni, tosi paljon voimia perjantaihin! Itse saman kokeneena tiedän homman ja se ei tosiaan ole herkkua! Onhan sulla seuraa koko ajalle, Meillä mies oli mun seurana koko päivän, paitta just pahimpana aikana lähti vaihtaan renkaat ku oli aika varattu ja sanoin et pärjään. Nyt jälkeenpäin mietin et olin hullu ku päästi lähteen. Mutta onneksi ei mitää sitten sattunut.
Mulla ensimmäisessa neukkalääkärissä 13+1 ei kuultu sydänääniä ja terkka ja lääkäri koitti vielä lohdutella et jospa ne siellä kuiten olisi. Itella nin varma tunne et kaikki ei ole hyvin ja halusin ultraan. Kunnallista ultraa oisin saattanu joutua odottamaan jopa viikon, joten menin yksityiselle. Sai sitten nopeesti homman eteneen.
Tää on maailman ikävin asia, jota en kenenkää soi kokevan!!
Toivon mukaan pääset helpolla, olihan niitäki "positiivisia" tarinoita tuosta.

Täällä taas valvottu viime yö, toivon mukaan saa tänään otettua tirsat ennen töitä
|O Nuorimmainen oksensi koko yön Meillähän oli se mahatauti muutama viikko sitten kaikilla, saa nähä tuleeko nyt sitten uusintakierron. Toivottavasti EI, soli ihan kauhiaa!

Ihanaa ku osa on päässyt jo käymään neuvolassa ja pian ensimmäisillä jo np-ultra edessä. Tuntuu et itellä niihin on vielä niiiiiin pitkä aika, mut näyttäähän tuo aika juoksevan kuiten aika tahtiin. Alle 2vko enää! Viikon päästä kuiten ensin verikokeisiin meno.
Sitten voiskin soitella uuteen neukkaa ku seuraavat käynnit sitten tulee sinne

Juu, mut nyt ei taas ajatus juokse, pitänee palailla myöhemmin linjoille jahka on saanu levättyä taikka herättyä ensin kunnolla..

Minnäi ja Myry 10+5

 

Mulla Hra nro1 syntyi 41+4, kesto yht.n24h, josta ponnitukseen meni 54min, hiukan oli tarjontavirhettä joka saatiin oikaistua imukupilla. Pojan mitat 3650g, 50cm
Hra nro2 42+5 (2pvä käynnistetiin) kesto 4h40min, ponnistus 19min, mitat 4280g, 53cm
Hra nro 3 40+5, kesto 6h 35min, ponnistus 10min, mitat 4300g, 53½cm

On ollu siis herroilla kokoa, nyt ei tarvis ainakaa isompi enää olla

 

Ainiin, munkin unohtu mainita että mulla on 2 tyttöä, minen vissiin ton isompia lapsia tee
En tiiä sitten minkäkokoinen poika tulis, no ei varmaan tuon isompaa =)

 

Oltermanni ja wippii :hug:

Esikoinen syntyi 40+1 ja synnytys kesti 14h. Eli aika perus aika ensisynnyttäjälle. Suht rankkaa oli, kun lopulta en ehtinyt saada epiduraalia jne... mutta hyvi meni silti ponnistusvaihe oli tuosta 16min. Ja pikkumiehen mitat olivat 48cm ja 3075g :heart:

Ekat viikot olin varma, että en enää halua synnyttää ja nyt jo odotan pääseväni uudelleen! Aika kultaa muistot!

suhveli 9+1

 

Meillä esikko syntyi rv 38+1, synnytyksen kesto kaikkiaan 6 tuntia 26 minuuttia, ja siitä ajasta ponnistusta oli 26 minuuttia. Poitsu oli 51 cm ja 3270 g. Mä vähän jännään et onko tää seuraava sitten joku syöksysynnytys

 

Voimia Oltermanni .. Itse koin myös tuon saman joulukuussa, ja ei todella ole kiva kokemus Mies oli onneksi seurana koko päivän kun tyhjennys aloitettiin, ja hyvä niin. Mulla meni homma ihan ok onneksi kotona, vaikka olikin aikamoiset kivut ja vuodot ja suuri suru puserossa..

Tänään olisi eka neuvola. Ja kuten sanottu sitten odottelemaan aikaa kätilöopistolle ultraan, ei tosiaan aiota mennä varhaisultraan vaikka kovasti poltteliskin.
Oireina edelleen iltaöklötystä ja väsymystä. Ja palelu on tuttua täälläkin, iltaisin täytyy olla peitot ja viltit päällä kun palelluttaa niin kovasti. Ja noita eroottisia unia on näkynyt myös vaikka muuten ei kyllä peiton heiluttelut kiinnosta pätkääkään, toivottavasti miehellä riittää kärsivällisyys ja ymmärrys :heart:

katjuska 7+5?

 

Pitkästä aikaa taas tänne kirjoittelemaan

Huonoja uutisia saaneille :hug:
On ollut niin kiireistä, kun meillä sattui kolmisen viikkoa sitten keittiössä vesivahinko ja tässä sitten ollaan yritetty asua ilman keittiötä. Nyt sitten pääsiäisen aikana mies sai tehtyä keittiön valmiiksi, kun viime viikolla ei mittauksessa löytynyt enää kosteutta.. On kyllä ollut niin rankkaa, että huh huh, mutta nyt se on ohi. Nyt on vaan jäljellä aivan mieletön remonttipöly, jota tässä olen yrittänyt koko viikon siivota, mutta kun edelleen kärsin niin kovasta väsymyksestä..

Tiistaina oli ensimmäinen neuvola ja kaikki oli onneksi hyvin. Pikkuisen sydänäänetkin saatiin kuuluviin :heart: Parin viikon päästä olisi np-ultra ja nyt sitten saa jännittää sitä

Meillä lapset ovat syntyneet:
Esikoinen: rv 37+0 kesto 8h pikkumies painoi 4470g ja pituutta oli 53,5cm ponnistus 12min
Toinen: rv 36+3 kesto 4,5h prinsessa painoi 3840g ja pituutta 53cm ponnistus 8min
kolmas: rv 37+2 kesto 2h prinsessa painoi 3720g ja pituutta 52cm ponnistus 1,5min

Meillä nämä kaikki lapsukaiset ovat syntyneet vähän ennen laskettua aikaa, mutta ihan hyvänkokoisia ovat olleet viikkoihin nähden ja muutenkin pirteitä ovat kaikki olleet syntyessään. Kukaan ei ole joutunut keskolassa olemaan vaan kolmen päivän sisällä ollaan kotiin sairaalata päästy. Joten voipi olla,että tämä neljäskin näkee päivänvalon jo lokakuun puolella

Mutta nyt laittamaan perunat kiehumaan ja jatkamaan siivousta

:heart: :lla Minda ja muru 8+6

 

Oltermannille valtava :hug:

Täällä :wave: kanssa yksi, joka meinaa kärvistellä sinne np-ultraan asti...tai saa nyt nähdä miten tä homma vielä kääntyy kun meillä on tässä kulmilla hiivatin parvorokkoa eikä mulla ollut vasta-aineita ja nyt sitten ollaan seurannassa.

Esikoisen synnytys kesti 27 tuntia, neuvolan papereissa kyllä lukee 51, muttei se pidä paikkaansa. Ponnistusvaihe tais olla jotain reilun puolen tunnin luokkaa, mutta suurin osa siitä meni siihen kun odotettiin että epiduraali lakkaa vaikuttamasta niin tunto palaa ja pääsee ponnistamaan...toista tuollaista synnytystä en toivo, repesin pahasti, tyyppi oli siellä raivotarjonnassa ja siitä kaikki ongelmat johtui...

Ällötystä aamusta iltaan, ihan mahdotonta tehdä mitään, mutten osaa saikullekaan jäädä kun en todella halua pomolle sanoa vielä mitään. Eikä ne varmaan tk:ssa kirjota mulle saikkua jostain valesyystä, ja yhtään uupumus/väsymyslappua en enää vastaanota!

Vaahtis ja möhkis 8+0 poksista!

 

Tunkeilen tänne pinoonne taas tuolta joulukuisista eli mulla la 3.12. Teillä on on täällä porukkaa paljon enemmän kuin joulukuisissa odottajissa joten kysyn taas muutaman kysymyksen. kiitos jos viitsitte vastata!! Sanokaahan...onko teillä päivä päivältä voimistuvat raskausoireet? Eli onko aina seuraavana päivänä enemmän tunne että on raskaana??? Esim. pahoinvointi tai kuvotus niin kuvottaako teitä jokapäivä vähintään yhtä paljon kuin edellisenä päivänä vai onko niin että jonain päivänä on pahoinvoiva ja seuraavana päivänä taas ei juuri mitään kuvotusta????? TAustalla näissä kysymyksissäni on kauhee km:n pelko :ashamed:

 

jääräpää - mulla ainakin on niin, että joinakin päivinä tuntuu lievää pahoinvointia, toisina taas ei mitään. Ilmeisesti tuo vaihtelu on ihan normaalia.

ON: Ultrassa käyty ja kyllä siellä vaan pieni önniäinen oli! Ollaan niiin onnellisia! :heart: Sykekin näkyi hienosti. Nyt vaan toivotaan että kaikki menee hyvin.

-Ikionnellinen Hugsy + pompula

 

Tunkeilen tänne pinoonne taas tuolta joulukuisista eli mulla la 3.12. Teillä on on täällä porukkaa paljon enemmän kuin joulukuisissa odottajissa joten kysyn taas muutaman kysymyksen. kiitos jos viitsitte vastata!! Sanokaahan...onko teillä päivä päivältä voimistuvat raskausoireet? Eli onko aina seuraavana päivänä enemmän tunne että on raskaana??? Esim. pahoinvointi tai kuvotus niin kuvottaako teitä jokapäivä vähintään yhtä paljon kuin edellisenä päivänä vai onko niin että jonain päivänä on pahoinvoiva ja seuraavana päivänä taas ei juuri mitään kuvotusta????? TAustalla näissä kysymyksissäni on kauhee km:n pelko :ashamed:

Mulla ainakin se pahoinvointi ja oireet mitä on olleet niin pysyneet aika samoissa koko ajan. Joinai päivinä olo on jopa parempi mitä edellisenä ja samat huolet kumpuaa silloin mullekin..
Ja muutenkin tämä raskaus on ollu kaikkei vähä oireisin mitä mikään aikasempi. Mutta koko ajan hiukan jotain pientä tunnetta kuiten raskaudesta. Rinnoissa, väsymys sekä huono-olo/heikotus/huimaus jos ei muista syödä tarpeeksi tiheään.
Kuiten masusta syke nähty 7+5 :heart:
Joten kovasti koitan olla luottavaisella mielellä.
Mullakin siis keskeytynyt km takana, jossa ne vähäisetkin oireet loppu n rv10 paikkeilla.
Tsemppiä ja kaikkea hyvää!

 

Gluppiin voisin vastailla:

1. 35+2, 2485g ja 45cm, synnytys 7,5h josta 13min ponnistusta.
2. 36+6, 2735g ja 47cm, synnytys 3,5h josta 30min ponnistusta.
3. 36+6, 2675g ja 46cm, synnytys 3h josta 18min ponnistusta. Kuopus oli perätilassa ja siis alakautta synnytin :kieh: |O |O |O Mua ei kuunneltu yhtään, yritin nimittäin sektion saada suunnilleen ponnistusvaiheeseen asti

 

Silmät vain painuu kiinni... ei jaksa. Onneksi on loma mut jotenki aivan hävettää ku mies on töissä ja mä makaan päivät pitkät kotona (tai siis oon maannu tän loman ajan) ja sit valitan miten väsyny mä oon.. Sit vielä oksettaa kokoajan mut mitään ei meinaakaan tulla ulos. Rasittavaa!

Joku puhui siitä sokerirasitustestistä. Tehdäänkö se kaikille? Vai onko siinä joku tietty riskiryhmä? Jos niin miten se määritellään?

Taidanpa vetäytyä takas soffalle.

AaVee & Baby 6+3

 

Täälläpäin on jo ainakin otettu käyttöön se systeemi, että jokainen odottaja joutuu sokrurasitukseen.
Kaikilla paikkakunnilla se ei ole vissiin vielä käytössä.
Eniten mua rasittaa siinä kokeessa se odotus, kiva kökkiä niiden pappojen ja mammojen seurassa 2h :|

 

Sokerirasituksesta sen verran, että kai mä sinne taas joudun kun BMI on 27, niin se oli viimeksikin, tosin ei se mikään kauhea juttu ollut, kuten etukäteen pelkäsin, aika siellä meinasi vaan käydä pitkäksi, onneksi oli kirja mukana.

Esikoinen 41+6 vesien menolla, 3445g ja 51cm, synnytys kesti vajaa 6,5 tuntia ja päättyi kiireelliseen sektioon nukutuksessa, kun lapsen sydänäänet romahti. Olin jo tuossa vaiheessa 9cm auki, että ei siinä olisi enää kauaa muutenkaan mennyt.

Olen jo asennoitunut siihen että tää toinenkin mitä suurella todennäköisyydellä syntyy sektiolla, kun esikoisen kohdalla ei sitten mitään selkeetä syytä ollut miksi sydänäänet alko tippumaan ja esikko ei edes laskeutunut sinne synnytyskanavaan ollenkaan. Heti kun meinasi laskeutua niin sydänäänet romahti, että voipi olla ettei se olisi sinne edes mahtunut.

 

Kiva lukea tuota galluppia synnytyksen kestosta Luin miehellekin niitä ja esikoisen saavana se oli aika yllättynyt että voi kestää vuorokaudenkin.. Oon mä ennenkin sille sanonu, mut ehkä se ajatteli ettei se voi pitää paikkaansa

:attn: Tampereen lähellä asuvat Eli kyselisin, että mistä siellä päin saisi hyviä vaunuja ostettua? Ollaan siis luultavammin kesällä muuttamassa sinne päin ja etukäteen kyselisin.

Nallu ja Hattivatti 11 POKS :heart:

 

Sintsu, mä olen menossa Femedaan 4D-ultraan. Olen käynyt pojista myös. Femeda sivuilla lukee, että sikiön rakenne näkyy parhaiten 18.-24.-raskausviikolla. Eli silloin se 4D-ultra varmaan kannattaa tehdä, vaikkakin noita 4D-ultria voidaan tehdä missä raskauden vaiheessa tahansa. Hintaa mä en enää muista. Kyllä se varmasti sen 150 euroo ainakin kustansi. Itse soittelen sinne np-ultran jälkeen, jolloin hintakin varmasti selviää.

Galluppiin. Meillä esikoispojan synnytys käynnistettiin. Pääsin synnytysaliin, jossa kalvot puhkaistiin ja sain oksitosiinia. (Vettä ei tullut yhtään). Avauduin 7cm:n, jonka jälkeen sikiön sydänääniin tuli laskuja eikä synnytys enää edennyt. Synnytystä oli tuolloin takana 15 tuntia. Päädyttiin kiireelliseen sektioon. Poika syntyi rv 41+6 ja mitat 3350g ja 53 cm.
Pojalla oli syntymähetkellä napanuora henkseleinä kaulan ympärillä, eikä olisi normaalisti alakautta päässyt tulemaan. Tämän lisäksi lapsivesi oli aivan vihreää. Poika joutuikin parin tunnin päästä syntymästä lastenosastolle hengitysvaikeuksien vuoksi. Lopulta oli siellä viikon kun tutkivat liian matalaa syketasoa. Välillä laski kuuteenkymmeneenkin ja varsinkin nukkuessa, mutta nousi heti kun lasta kosketti. Sitä selviteltiin sydäntä ja aivoja ultraamalla sekä 24 tunnin ekg-seurannalla. Kaikki oli kuitenkin ok ja pojan sykekin nousi joka päivä. Oli vain ollut niin rankka synnytys, että kesti sen viikon verran palautua siitä. Minä pääsin sairaalasta kotiin perjantaina ja poika tiistaina. Oli rankkaa tulla kotiin ilman vauvaa ja ilta menikin sitä itkiessä. Vierihoitoon en myöskään esikoispoikaani koskaan saanut ja sekin oli tosi kurjaa.

Toisen pojan synnytys käynnisteltiin myös. Menin sunnuntaina sairaalaan käynnistykselle ja vasta ti-ke välisenä yönä alkoivat supistukset. Keskiviikko aamuna mut vietiin synnytyssaliin ja puhkaistiin kalvot. (Vettä ei tullut yhtään). Mulle laitettiin oksitosiini tippumaan ja sain ilokaasua. Kivut alkoivat olla liian kovat kestää ja kohdunsuu ei auennut yhtään. Lääkäri tuli kysymään multa, että käynnistelläänkö huomenna uudestaan vai leikataanko nyt. Sanoin, että leikataan vaan. (Tässä vaiheessa sydänäänilaskuja oli tullut useita, enkä uskaltanut ottaa riskiä, ettei vauva selviäisi seuraavasta yöstä.) Lääkäri oli kanssani samaa mieltä. Toinen poika syntyi rv 42+2 paksusta vihreästä puurosta napanuora kaulan ympärillä. Hänellä vointi oli kuitenkin hyvä ja sain hänet vierihoitoon. Pojan mitat olivat : paino 3720g ja pituus 53 cm.

Nyt kolmannen kohdalla mulla on edessä automaattinen sektio. Tavallaan onneksi, sillä muuten olisin varmasti marraskuun lopussa synnyttämässä ja sittenkin vielä käynnistettynä. Olen saanut "hautoa" pitkään ja hartaasti näitä lapsia, joten nyt on tiedossa lyhyempi odotusaika. Olisin molemmista halunnut alatiesynnytystä, mutta toisin kävi. Pääasia on tietysti, että sain pojat elävänä ja terveenä ulos, eikä se synnytystapa jolla ne maailmaan tuli. =)

Oliko se Aletheia, joka oli synnyttänyt perätilavauvan. Meillä oli kuopus perätilassa synnytystapa-arvioinnissa rv 37. Jorvissa sitä yritettiin käntää kahteen otteeseen, mutta ei saatu kääntymään. Mä sain leikkausajan laskettua aikaa seuraavaksi päiväksi, sillä tein selväksi, etten perätilavauvaa lähde alakautta synnyttämään kun en ensimmäistäkään ollut alakautta synnyttänyt. Aika annettiin siksi lasketun ajan lähelle, koska toivoin, että vauva olisi kääntynyt raivotarjontaan siihen menessä ja voitaisiin yrittää normaalia alatiesynnytystä. No sovittuna leikkauspäivänä vauva olikin raivotarjonnassa ja leikkaus peruuntui ja eiku kotiin odottelemaan. Sitä piti vain sanoa, että on väärin, että he painostivat sinut synnyttämään perätilavauvaa alakautta. Oliko synnytys jo niin pitkälle, ettei sitä enää voinut leikata vai minkä sanoivat syyksi?

Huh, huh mikä romaani. Nyt syömään, joten hyvää päiväjatkoa marrasmasuille!

Katja-75, rv 8+0 ultran mukaan (päätin nyt laittaa rv:t tuon ultran mukaan, laskettua aikaa ei vielä tarvitse muuttaa)

 

Hei taas pitkästä aikaa. Ilmoittauduin ryhmään jo ajat sitten, mutten sit uskaltanut jäädä, kun pelkäsin niin kovasti että menee kesken jos alan hehkuttaa tätä...

Mulla nyt menkkojen mukaan 9+2 mutta todellisuudessa todennäköisesti 8+2. Eka neuvola oli pari päivää sitten, ei siellä muuta tehty kuin juteltiin ja punnittiin, ei siis edes kokeiltu kuunnella sydänääniä. Eipä sillä niin väliä, tuskin olisivat kuuluneetkaan.

Tässä just mietin että maltanko odottaa kunnallista np-ultraa vai menisinkö kuitenkin käväsemään yksityisellä tässä välissä... Pari viikkoa olis enää odotettavaa, mutta kun jostain syystä en uskalla uskoa että kaikki menee hyvin. En tiedä miksi, esikoisen raskaus oli superhelppo enkä pelännyt ollenkaan keskenmenoa plussan jälkeisen viikon jälkeen. Ultrassakin käytiin ekan kerran rv 10+4 (Jenkeissä). Pohtiminen siis jatkuu...

Mahaa on, tiedä sitten onko vaan turvotusta vai onko kohtu ekan raskauden jäljiltä sen verran venynyt, että alkaa vaan näkyä aiemmin. Välillä kuvittelen tuntevani liikkeitäkin, joku täällä taisi puhua myös, että epäilee olevansa pidemmällä. Hmmm... ultrallahan sekin selviäis.

Gallupiin:

Esikoinen syntyi 41+4, kesto papereissa 12 h (epäsäännöllisest supistukset alkoi kyllä 12 h aiemmin), ponnistusvaihe 20 min, eppari tehtiin puolisalaa koska pojan sydänäänet tipahti ja piti saada äkkiä ulos. Toi harmittaa eniten, koska olisin varmasti löytänyt ne voimat jostain jos olisin tiennyt että on kiire. Ilokaasu, kaurapussit ja kylpyamme käytössä. Ilokaasua en halua uudestaan (ei sitä Jenkeissä saakaan), meni vaan polla sekasin. Eli luomua toivon. Pojan mitat oli 3880 g ja 53 cm. Pitkä on vieläkin.

Jenkeissä (missä tää lapsi siis syntyy) tehdään sokerirasitustesti kaikille, ja täällä Helsingissäkin on jo kiristetty seulontaa. Mä en siihen joutuisi BMI:n, iän, sukuhistorian ja edellisen raskauden sekä vauvan syntymäpainon perusteella. Joten aion kieltäytyä kunniasta myös Jenkeissä.

Hyvin lievät oireet tälläkin kertaa, väsymys oli todella voimakasta vielä pari viikkoa sitten, mutta nyt se on väistynyt. Lähinnä ajoittaista etomista vaan, ja saattaa itkettää herkemmin. Pari kertaa oon yökkinyt, kun on pitänyt leikata liian pehmeitä hedelmiä tai vihanneksi. En kuitenkaan oo oksentanut kertaakaan, en oksentanut viime kerrallakaan.

Jospa täällä nyt sit aktivoituis, tuntuu että jossain pitäis saada tästä puhua kun ei viitti vielä ulkopuolisille kertoa.

Jenkkis ja vauva 8+2 (9+2)

 

Esikoisen synnytys käynnistettin 42+1 kesto 8 h 44m josta ponnistusvaihe 14min
3365g 50cm
Kalvot puhkaistiin salissa, mutta vettä ei tullut ollenkaan. Laitettiin oksitosiini tippa, myöhemmin yritin ilokaasua hengitellä, muttei mitään apua ja sitten sain epiduraali/spinaali puudutuksen jota meni pumpulla lisää kokoajan. Mielestäni helppo synnytys oli, nyt hiukan pelottaa, ettei seuraava ehkä olekkaan..
Synnytyksen jälkeen olin, että tässäkö tämä nyt oli??!!

 

Mulla ainakin oireet vaihtelee päivittäin. Joka päivä on jonkun asteista huonoaoloa, mutta toisina päivinä laatta lentää herkemmin.
Mua alkaa jo v*tuttamaan tämä kaaamee olotila. .. Pahoinvointirannekkeista ei sittenkään ollut apua, b-vitamiini lisää haen tänään, kun neuvolasta kehotettiin sitä kokeilemaan pahaanoloon.

Tällä etelä-pirkanmaalla ei ainakaan joudu sokerirasitukseen automatic.
Onneksi!

Nallu; Me ollaan aikaisemat vaunut ostettu Tampereelta ja itse tykkään Vauvatalo Johannasta, löytyy läheltä Kalevan Prismaa. sen likellä on myös Vauva POP niminen liike, itse en ole asioinut, mutta kannattanee samalla reissulla käydä Johanna mainostaa alennuksiaan myös netissä.
Itse hankin tällä kertaa käytetyt kärryt, koska luultavammin nautin viimeisestä vauvasta, Haikeaa....

Aikaisemmat synnytykset;

Esikko syntyi 39+3, synnytyksen kesto merkattu 16 h, teki kuitenkin tuloaan 3 vrk:ta, kunnon suppareita tasaisesti, supparit ei näkynyt käyrillä syn.vastaanotossa ollenkaan. Eivät uskoneet, että olen todella kipeä Kun vihdoin pääsin saliin ja sain epiduraalin, niin laittoivat liian myöhään jonka vuoksi seuraavaksi oksitosiinitippa kiihdyttämään supistuksia. Ponnistusaika komeat 45 min! Leikkasivat epparin, ei repeämiä.
Mitat 3220g ja 51cm, kuula 36cm

Kuopus 39+2, reilut 9 tuntia. Ihana synnytys verrattuna esikkoon! Ilokaasu, ihana aine Aquarakkulat ihan järkyt, en voi suositella!
Tiesin jo synnytyssaliin tultaessa, että epiduraali heti tilaukseen, jonka sainkin suht nopsaan. Ja synnytys eteni hyvin, poika raivotarjonnassa, mutta hieman vasemmalle pää kalleellaan, joten ponnistus teki ihan järkyttävän kipeää, ei tosin leikattu epparia, eikä repeämiä. Mitat 3580g 49 cm, kuula 36 cm

Nyt on tämäkin varannut ultra-ajan np turvotukseen, eli 28.4 jolloin viikot 11+2.

OP ja Voitto 8+3?

 

En nyt tiedä olenko outo, kun en halua kertoa lasten syntymäviikkoja ja painoa ja pituutta ihan sen takia, ettei mun tunnistettaisi. Ettekö te muut mieti ollenkaan tällaisia?

Mulla on synnytysten kesto vaihdellut tunnista reiluun kahdeksaan tuntiin. Tosin tuo kahdeksan tunnin synnytys on laskettu liian pitkäksi, kun meni mun oman arvion mukaan. Yksi on käynnistetty ja yhdessä käytetty tippaa jottei spinaalin vaikutus lakkaisi liian aikaisin. Yksi syntyi luomuna, kaksi spinaalilla ja yksi epiduraalilla. Tosin tuo "epiduraalisynnytys" menee melkein luomusta, sillä puudutus ehti vaikuttaa ruhtinaalliset kaksi minuuttia ennen kuin vauva syntyi. Lapset olleet kaikki alle nelikiloisia. Oliskohan tämä nyt riittävän suuripiirteisesti kerrottu

En nyt oikeasti tiedä lukeeko näitä kukaan tuttu. Aina väillä vain kuulee ihmisistä, jotka käyvät palstoilla vaklaamassa ja etsimässä tuttuja ja sitten salaa seuraavat näiden juttuja. Tällaiset sit laittaa miettimään mitä uskaltaa kirjoittaa. Mutta täytyy kyllä aika tyhjä elämä olla, jos ei muuta tekemistä ole.

Muari ja Sintti rv 9+3

 

En nyt tiedä olenko outo, kun en halua kertoa lasten syntymäviikkoja ja painoa ja pituutta ihan sen takia, ettei mun tunnistettaisi. Ettekö te muut mieti ollenkaan tällaisia?

Mulla on synnytysten kesto vaihdellut tunnista reiluun kahdeksaan tuntiin. Tosin tuo kahdeksan tunnin synnytys on laskettu liian pitkäksi, kun meni mun oman arvion mukaan. Yksi on käynnistetty ja yhdessä käytetty tippaa jottei spinaalin vaikutus lakkaisi liian aikaisin. Yksi syntyi luomuna, kaksi spinaalilla ja yksi epiduraalilla. Tosin tuo "epiduraalisynnytys" menee melkein luomusta, sillä puudutus ehti vaikuttaa ruhtinaalliset kaksi minuuttia ennen kuin vauva syntyi. Lapset olleet kaikki alle nelikiloisia. Oliskohan tämä nyt riittävän suuripiirteisesti kerrottu

En nyt oikeasti tiedä lukeeko näitä kukaan tuttu. Aina väillä vain kuulee ihmisistä, jotka käyvät palstoilla vaklaamassa ja etsimässä tuttuja ja sitten salaa seuraavat näiden juttuja. Tällaiset sit laittaa miettimään mitä uskaltaa kirjoittaa. Mutta täytyy kyllä aika tyhjä elämä olla, jos ei muuta tekemistä ole.

Muari ja Sintti rv 9+3

 

Hei!
Mahtuiskohan vielä mukaan? Aktiivisesti käyny seurailemassa keskusteluanne mutta nyt jos itekkin alkais kirjottelemaan. Paha keskenmenopelko estänyt iloitsemasta tulokkaasta mutta pikkhiljaa alan uskoa todeksi. Esikosta oli todella paha olo ensimmäiset 13vk ja nyt ei mitään, sen takia hämilläni että oonkohan nyt raskaana vaiko en.
Nyt siis viikkoja laskelmien mukaan 7+5, elikkäs laskettu aika olis 20.11. Toinen siis tulossa ja synnäri olis K-PKS. Ikää mulla 22v ja vahva poikaolo!

ziziz ja katkis 7+5

 

Noista napanuorista tuli taas mieleen mua vaivannut asia. Te, joilla on jo useampi lapsi, niin osaisittekos vastata seuraavaan: Jos esikolla oli huomattavan pitkä napanuora, niin onko kuinka todennäköistä että seuraavallakin on pitkä napanuora?
Napanuorahan on keskimäärin 51 cm pitkä, mutta meidän pojalla se oli yli metrin. Napanuorassa oli solmu ja sen lisäksi se oli kaksinkerroin kaulan ympäri. Mua ahdistaa tämä asia, koska olen jälkeenpäin tajunnut kuinka monet riskit siinä oli. Kun kätilö yritti löysätä silmukkaa, aiheutti hän sen että se toinen silmukka kiristyi entisestää. Kätilö ilmeisesti tajusi, että nyt on kiire, mutta ei sanonut mitään sen suuntaista, vaan alkoi sanoa että "ei tästä tule yhtään mitää". Sitä se hoki niin paljon että mun mies meinas heittää sen pihalle salista. Onneksi se ponnistus oli sitten loppujen lopuksi aika nopea ja poika on ihan terve. Mutta napanuora ahistaa. Voiko sitä napanuoraa edes nähdä millään että vois jo ennen synnytystä kattoo onko siinä solmuja tms.

 

Niin ja niistä aiemmista synnytyksistä. Tyttö syntyi 40+6, kesto 13h josta 27min ponnistus, pituutta 53cm ja painoa 3800g. Epiduraalin sain mikä oli valtava helpotus sillä supistukset aiheutti ankaraa oksentelua ja epiduraalin saatuani se loppui kun seinään, ei olis ponnistelusta varmaan mitään tullu kun laatta lensi minuutin välein.. Ihana, helppo synnytys. Samanlainen tilaukseen!