Marraskuun muruset *MEIDÄN KUU!* <3

Mä pääsin kuin pääsinkin synnyttämään :heart: Aamusella supisteli aika ajoin, ei säännöllisesti mutta kuitenkin. Takapuolessa oli painon tunne ja ajattelin että vauva varmaan alkaa kiinnittyä vihdoin. No, päivän mittaan supparit hieman hiipui ja aattelin että saadaan vielä odotella. Joskus Seiskan jälkeen alkoi taas supistaa n. 10 min välein, ja kahdeksalta ku menin saunaan ni vauhti kiihtyi ja olo kipeytyi nopeeta tahtia. Mies vei esikoisen saunan jälkeen mummulaan, ja kun se tuli takas kotio ni laitoin sen soittaa heti synnärille. Kun siellä kuultiin että esikko tuli reilussa 6 tunnissa ni käskivät lähteä heti tulemaan.
Oltiin sairaalassa n. 22.10. Olin 2 senttiä auki. Siitä 10 min ja meni vedet, ja olin 4 senttiä auki. Siitä reipas puoli tuntia ja sain ponnistaa. Poika syntyi 23.17. Painoa 3830 g ja pituutta 53 cm. Ihan halolla päähän lyöty olo, mut ah mikä onni ja autuus :heart:

 

Onnea kojootti poikavauvasta! =)

Täällä mäkin edelleen oon, vaikka illalla vatsa tekikin totaalityhjennyksen.. :O Eikä tää vatsataudiltakaan tuntunut. Olin jo ihan varma, että yöllä tulee lähtö.. Mut ei, muutama kipeä supistus tuli yön aikana, muuten nukuin hyvin. Nyt oliskin sopivan levännyt olo sinne synnärille lähtöön

vaimo ja vaavi 39+5

 

Paljon onnea pojista Kojootti ja Liongirl!

Mä vaan raahaan tätä mahaa mukanani, huoh! 3 päivänä peräkkäin supistellut kipeästi ja paine takapuolessa on kaamea, mut synnytys ei vaan kunnolla lähde käyntiin. Tänään taas oikeen masis päivä. Mikään ei huvita ja mieli on tosi apea. Yöt on edelleen yhtä tuskaa vessassa ravaamisineen ja kun ei sieltä sängystä meinaa päästä ylös, kun ottaa niin kipeetä.

No viimeistään 11 päivän päästä helpottaa, kun tulee 42 viikkoa täyteen ja on yliaikaiskontrolli (tosi myöhään mun mielestä eka kontrolli muuten..)Ja jos sinne saakka joudun niin kotiin en enää suostu ilman vauvaa lähtemään!!

Ei täältä nyt irtoa mitään mukavaa sanottavaa, joten heippa mammat ja tsemppiä meille viimeisille odottajille!

Mirtsu ja vauva 40+3

 

Onnea Kojootti ja Liongirl! :flower:

Täälläkin edelleen vatsakkaana. Torstai-illasta asti on tullut vuotoa (enemmän ja vähemmän) ja eilen olin illalla todella kipeä. Selkään sattui niin ettei meinannut päästä kävelemään ja supistelikin. Mutta kuten aina, tilanne rauhottui ja oli rauhallinen yö. Kamala paine tuntuu, varsinkin tietyissa asennoissa istuessa. Turhauttaaaaaaaaaaa! :stick:

Tänään on illalla kaveriporukan pikkujoulut. Miestä käy sääliksi, kun ei voi yhtään edes ottaa, kun lähtö voi tulla koska vaan. Toivottavasti ens yönä tapahtuis jotain enemmän taas...

Jaksuja mahakkaat, ei meillä kenelläkään ole enää toivottavasti pitkä odotus edessä! :heart:

Daewen ja Tyyppi 40+6

 

Mä olen mukana tuossa viimeinen vauva-kisassa:attn: Koska jos ei tämä nyt ittekseen ala tulemaan niin meillä on vauva (ehkä ) vasta 3.12 jos siis syntyy edes samaisena päivänä jolloin käynnistys aloitetaan!

Onnea taas vauvoista kaikille onnekkaille!!

(.) Mä olen kai palstan ainut (meistä vähistä jäjellä olevista ) jolla ei ole mitään tuntemuksia,että synnytys edes tapahtuisi joskus lähiaikoina|O Ei niin siis mitään! Yöt on vaihtelevia nukkumisen kanssa,toissa yön nukuin kuin tukki ja viime yönä valvoin aamuneljästä ihan muuten vaan:kieh: Tosin,sattui illalla ikävä tapaus kun meidän vanha lemmikkikissa kuoli ja se asia vähän kaihersi mielessä. Vaikka kissa ei meillä enää asunutkaan,vaan anoppilassa,oli se silti varsinkin mulle tärkeä eläin

Mutta koitetaan nyt vaan jaksaa...kai tämä maha joskus on poissa

LilliM ja vatsassa viihtyvä manteli 39+6

 

Mäkin voisin kyllä osallistua tohon viimesen vauvan kilpailuun
Ei kyllä pahemmin mitää erikoista tunnu paitsi vähän enemmän harjotussupistuksia... Ja hermot alkaa olla niin kireellä että huhhuh. Joka päivä vähintään pari ihmistä kyselee että onko ollut supistuksia ja joko oon lähteny synnyttään jne... Voi saakeli tekis mieli sanoa että kyllä mä sitten kerron ja lopettakaa kyselemästä!!! En jaksa enää kun koko ajan "onko vauva jo tulossa?"... Plaah.

Muutenki tuntuu että hermot menee joka asiasta ja pillitän jostain koko ajan. Taitaa tolla miehelläki olla kestämistä mun kanssa tällä hetkellä Se kun vielä on innostunu taas jostain ylityperästä tietsikkapelistä, josta mä en yhtään tykkää ja hermot menee siihenkin kun se pelaa koko ajan, ja hiljaahan ei tietenkään voi pelata...

Vielä ois 2 päivää laskettuun aikaan eli 39+5 nyt... Mua jotenkin ärsyttää koko laskettu aika, kun kerta vaan 5% muistaakseni syntyy just laskettuna päivänä. Eli tuskinpa tää ainakaan sillon on tulossa

 

Kultapossu: Mä juuri kanssa mietin,että huominen on mulle ihan normaali sunnuntai. Kolmosta odottaessani muistan kuinka mukamas oli niin juhlallinen päivä vaan eipä ole enää kun osaan asennoitua,että ei tämä laskettuna synny Ja mulla on kanssa hermo välistä toooosi kireellä varsinkin muksujen kanssa jos ne kinastelee tms.

 

Meillekin syntyi vihdoin tyttö :heart:


Miisumin syntymä 23.11.2010 klo 18:16, 4480g / 53cm, päänympärys 38cm

Maanantai 15.11.2010, 39+0

Menin sairaalalle, jotta synnytys käynnistettäisiin, koska lapsen arvioitiin olevan laskettuna aikana iso, 4,5kg. Kohdunsuu oli sormelle auki ja kaulaakin oli vielä jäljellä. Mulla oli omia kivuttomia supistuksia 10-15 minuutin välein, mutta niillä ei ollu vaikutusta kohdunsuuhun. Sain ensimmäisen Cytotec-tabletin kohdunsuulle aamupäivällä. Supistukset tiheni ja kipeytyi aavistuksen verran. Ne jatku koko illan vähän kipeinä ja melko säännöllisinä, mutta yön aikana ne laantu.

Tiistai 16.11.2010, 39+1

Aamulla supistuksia tuli 7 minuutin välein, ne oli käyrällä huimia, mutta ei ollenkaan kipeitä. Miisumi ultrattiin ja sen hetken painoarvio oli 4,71kg. Supistuksia tuli edelleen 7 minuutin välein, mutta ne oli kivuttomia. Mulle luvattiin uus tabletti, mutta se peruttiin, koska mulla oli niin komeet omat supistukset. Kohdunsuun tilanne ei silti ollu muuttunu edellisestä päivästä mihinkään. Iltapäivällä supistukset tiheni neljään minuuttiin ja muuttu kipeiks, mutta kun pääsin nousemaan ylös ni ne loppu kokonaan. Illalla ne palas taas siihen 7 minuuttiin ja oli kivuttomia.

Keskiviikko - torstai 17.-18.11.2010, 39+2 - 39+3

Supistukset tuli käyrälle epäsäännöllisenä siksakkina. Kohdunsuu oli löyhästi sormelle auki ja kaulaa sentti jäljellä. Minut laitettiin kotiin "hakemaan vauhtia". Kotona supisteli jonkun verran, mutta ei kovin kovasti.

Perjantai 19.11.2010, 39+4

Tulin takasin sairaalaan. Kohdunsuun tilanne ei ollu muuttunu yhtään mihinkään. Sain säännöllisistä supistuksista huolimatta uuden Cytotec-tabletin. Supistuksia tuli 3-5 minuutin välein, edelleen kivuttomina. Illalla kohdunsuu oli kuitenkin auennu kahelle sormelle, kaula hävinny ja kalvorakko pullotti. Iltapäivän ja illan supisteli jotenkuten, mutta ei kipeesti.

Lauantai 20.11.2010, 39+5

Supisteli 5 minuutin välein. Lääkäri kävi aamulla, kokeili Miisumia mahan päältä ja totes, että "hyvinhän se siellä on" ja muuten kommentoi, että "sullahan on tosi hyvät noi supistukset", vaikka sanoin, että joo, mutta ei ne tee mitään. Lääkäri laitto minut taas kotiin. Olin ihan raivona! Tiesin ettei tilanne etene yhtään mihinkään ja otti päähän, että aina välillä supistusten takia ei voi antaa tablettia ja toisina päivinä voi, supistuksista huolimatta. Kohdunsuuta ei edes tutkittu. Kotona ei edes supistellu.

Sunnuntai 21.11.2010, 39+6

Taas sairaalaan. Supistuksia tuli 5 minuutin välein ja kohdunsuun tilanne ei ollu edenny. Sain Cytotecin, mutta supistukset ja tilanne ei muuttunu, joten sain iltapäivällä vielä uuden tabletin. Supistukset tiheni 2-3 minuuttiin ja osa oli kipeitä. Uutta tablettia en saanu enää, vaan lupauksen siitä, että seuraavana aamuna puhkaistaan kalvot.

Maanantai 22.11.2010, 40+0

Aamulla lähdettiin synnytyssaliin. Sain tippaletkun käsivarteen ja anturit mahaan ja jouduin sängylle makaamaan. Lääkäri tutki kohdunsuun, joka oli 3cm auki, mutta kalvoja ei voitu puhkaista, koska Miisumin pään vieressä tuntu kuulemma jotain, ehkä käsi. Sain oksitosiinia suoneen, jotta Miisumi tulis alemmas. Supistuksia tuli muutaman minuutin välein, mutta ei ne ollu kipeitä. Päivällä kohdunsuu oli auennu 4cm:iin ja odoteltiin että Miisumi laskeutuis että sais kalvot puhkastua. Kolmelta tippa laitettiin kiinni ja supistukset laantu. Miisumi ei laskeutunu, joten kalvoja ei puhkastu ja illalla oli tosi epätoivonen olo.

Tiistai 23.11.2010, 40+1

Tiistaiaamuna kävin suihkussa ja söin aamupalan, jonka jälkeen lähettiin taas synnytyssaliin. Meistä otettiin sydän- ja supistuskäyrää, mutta supistuksia ei piirtyny, joten sain taas oksitosiinia suoneen. Kätilö tutki kohdunsuun, mutta se oli niin korkeella, ettei siihen edes ylettäny ja kätilö sano, että se on kahdelle sormelle auki, vaikka siis edellisenä päivänä se oli ollu 4 cm.

Lääkäri tuli aamupäivällä ja puhkas vihdoin oikeesti ne kalvot. Se ei tuntunu oikeestaan miltään, mutta lapsivettä oli ihan järjetön määrä. Kätilöki kauhisteli kun sitä vaan virtas joka puolelle. Lapsiveden mukana ei huuhtoutunu käsiä eikä napanuoraa ja vesi oli kirkasta. Miisumin päähän kiinnitettiin pinni, jolla saatiin seurattua sydänääniä tarkemmin.

Supistukset koveni ja tiheni ja päivällä niitä tuli jo 2 minuutin välein ja ne alko olla tosi kipeitä. Oli kurjaa maata sängyssä, kun en päässy siitä mihinkään vaikka koski hirveesti. Johtoja ja letkuja oli joka paikassa kiinni ja itkeskelin jo kipujen takia. Päivällä kohdunsuun tilanne ei ollu muuttunu mihinkään ja Miisumiki oli tosi korkeella vielä. Lääkäri ja kätilö kysy mun vointia ja sanoin, että mietin että saisinko jotain kivunlievitystä. Lääkärin mielestä se oli tosi hyvä idea ja se sano, että puudutus vois auttaa rentoutumaan ja saattaa tilannetta eteenpäin. Päädyin ottamaan epiduraalin.

Kauaa ei tarvinnu odotella anestesialääkäriä. Hoitaja pesi mun selän ja lääkäri pisti puudutteen, mutta se meni kaks kertaa väärään kohtaan ja onnistu vasta kolmannella. Mun piti olla selkä mahollisimman köyryssä ja se oli vähän inhottavaa, varsinkin kun ihan loppuvaiheessa tuli kova supistus. Selkään jätettiin ilmeisesti jonkinlainen letku, josta puudutetta pystyis tarvittaessa lisäämään.

Epiduraali vaikutti tosi nopeesti ja pian en tuntenu supistuksia enää ollenkaan. Ensin niitä tuli vahvoina, mut sit ne hiipu vähitellen (siis käyrällä), joten oksitosiinia jouduttiin lisäämään. Supistuksia alko tulla taas lyhyin välein ja kohdunsuuta tutkittiin noin tunnin välein, mutta mitään edistystä ei tapahtunu.

Aloin olla jo aika epätoivonen ja kyselin lääkäriltä (joka oli tullu kattomaan Miisumin sydänkäyrää liiallisen tasasuuden takia), että mitäs jos tilanne ei mihinkään etene eikä vauva suostu laskeutumaan. Lääkäri sano, että ootellaan vielä, mutta kyllähän se sektio jossain ajatuksissa on sit myöhemmin, jos ei mikään auta.

Ite olin jo siinä vaiheessa varma, että alatiesynnytyksestä ei tuu yhtään mitään eikä tilanne siitä enää etene, vaikka kuinka supistais. Mietittiin Samin kaa että Miisumilla on varmaan joku syy siihen ettei se laskeudu.

Neljältä lääkäri kävi, tutki kohdunsuun ja sano, että tilanteessa ei oo mitään edistystä ja että jos viiteen mennessä mitään ei tapahu ni sit leikataan. Minuu alko pelottaa kaikki leikkauksen riskit, mut toisaalta olin ihan hirveen helpottunu siitä, että tilanteeseen on kuitenki joku ratkasu, eikä tarvi enää ootella ja kärvistellä.

Kätilö tutki minut puol viiden jälkeen, tilanne ei ollu yllättäen edenny, joten minuu alettiin valmistella leikkausta varten. Sain kestokatetrin, jonka laittaminen ei tuntunu oikeestaan miltään, ja sen jälkeen karvoja ajettiin pois. Sami sai käydä vaihtamassa leikkaussalivaatteet (omituiset liian pienet valkoset pukimet) ja minut siirrettiin toiseen sänkyyn.

Viien jälkeen minut kärrättiin sängyllä leikkaussaliin ja matka oli ihanku jostain sairaalasarjasta, kun näin vaan vaihtuvia kattolamppuja ja välillä vilauksia perässä tulevasta Samista. Oli tosi outo olo.

Leikkaussali oli pohjakerroksessa, maan alla ja siellä oli outo tunnelma. Hirveesti ihmisiä, kaikilla kasvosuojukset ja katossa kirkkaat lamput. Minut siirrettiin leikkauspöydälle (Sami joutu olemaan ulkopuolella valmisteluitten ajan) ja sain happimaskin. hoitajat ja lääkärit puhu kaikkea yhteen ääneen ja koko ajan jostain kuulu mun nimi ja koitin kuunnella sitä ääntä. Yks hoitaja varsinkin oli ihana ja vakuutteli, että kaikki mitä tapahtuu on normaalia ja että mulla ja vauvalla on kaikki hyvin. Se kyseli mun tuntemuksia ja pelkoja.

Sain epiduraalitilaan lisää puudutusta, ja sit vaan ooteltiin kunnes mun jalat ei enää toiminu. Kylmällä paperilla kokeiltiin mihin asti tunnen kylmyyden, ja lopulta olin rinnoista alaspäin kokonaan puutunu, tunsin kyllä lapun kosketuksen, mutta en sen kylmyyttä. Vähän ennen kuutta Sami sai tulla saliin. Mie aina välillä kyynelehdin peloissani, mut leikkaussalissa oli tosi turvallinen tunnelma ja kaikki lääkärit ja hoitajat tosi ihania.

Leikkaus alotettiin kuudelta, enkä tuntenu mitään. Kun haava oli tehty ni mahassa alko tuntua semmonen outo vellaamisen tunne ja nykiminen. Sitä kesti 15 minuuttia ja se oli tosi outoa. Noin vartin yli kuus Miisumin pää saatiin ulos ja sen jälkeen meni vaan hetki kun koko Miisumi oli pihalla. Mie tietty itkin kauheesti :'D Miisumi rääky kovaan ääneen ja ensimmäinen kommentti jonka kuulin oli "onpa iso!" Sitä kehuttiin myös jänteväksi ja joku sano, että ei oo kyllä pitkään aikaan nähty noin isoa vauvaa täällä Miisumi punnittiin ja se paino 4480g, eli painoarvio ei todellakaan heittäny paljoa.

Selvis, että Miisumilla oli ollu napanuora kerran kaulan ympäri ja lisäks avotarjonta, eli takaraivon sijasta se oli tulossa otsa eellä (ja otsassa se pinnikin oli ollu kiinni). Lääkäri sano, että Miisumi ei ois alakautta tullu vaikka oltais kuinka yritetty ja sektiopäätös oli siis oikea.

Sain nähä miisumin vilaukselta kun se tuotiin mun posken lähelle, ja sen jälkeen se vietiin pesulle (Sami sai pestä) ja minut kursittiin kokoon. Leikkaussalissa oli tosi hyvä tunnelma, lääkärit ja hoitajat vitsaili keskenään ja nauro mulle kun mun teki ihan hirveesti mieli jäätelöä. Hoitaja sano, että se hankkis mulle jäätelöä heti, jos se vaan ois mahollista.

Minuu paikattiin ehkä tunnin verran kaikkiaan ja sen jälkeen siirrettiin toiseen sänkyyn, jonka kätilö tuli hakemaan osastolle. Minut kärrättiin huoneeseen, jonne Sami ja Miisumiki sit tuli. oli tosi outo tunnelma ja hymyiltiin vaan ihan kauheen väsyneinä ja onnellisina.

On tää kyl niin outoa ja ihmeellistä. En tajuu miten ollaan saatu tehtyä tommonen jättiläispieni nottonen joka tos sängyssä tuhisee tukka pystyssä ja posket lerpattaen

pnda ja miisumi vajaa 4vrk (vielä sairaalassa)

 

Pnda teillä on sitten ollu yritystä kerrakseen saada neitokainen maailmaan! Onneksi olkoon kovasti! :flower:

 

Kyllä meni Pnda:n synnytys pitkän kaavan mukaan. Onnea neidin johdosta!:flower: Iso oli sinunkin vauva. Osastolla meidänkin poika näytti ihan jättiläiseltä, kun vieressä oli 2700g painava vauveli.

Ja onnea taas muillekkin vauvansa saaneille!:flower:

Hyvä että joku sai huumoria revittyä mun synnytys kertomuksesta. Näin jälkeenpäin se alkaa hymyilyttään jo ihan ihteekin.

Niin on elämä rakkautta täynnä. Roomeo nukkuu paljon (n.20 h/vrk) ja yölläkin heräilee pari kertaa syömään ja nukkuu vaan. :heart: Välillä ei malta odottaa milloin olis hereillä.

Soikku ja Roomeo 7vrk

 

Onnea pnda tytöstä!!! =) Jouduit vähän pidemmän kaavan mukaan sitten tekemään töitä..

 

Täälläkin vihdoin tapahtui! Keskiviikkona 24.päivä ois ollut käynnistys rv 41+3 mutta onneksi päättikin syntyä päivää aijemmin. Eli ihan ensimmäinen supistus tuli puoli 1 yöllä, niitä tuli heti noin 10-15 minuutin välein ja tunnin pyörin sängyssä ennenkuin sain miehelle sanottua. Vauvakirjaa kävin lukemassa vessassa kun en ollut varma onko tämä nyt sitä vai ei Kolmelta soittelin synnärille ja käskivät rauhassa odotella kotona, neljän aikoihin oltiinkin jo synnärillä koska ei uskaltanut enää kotona odotella. Siellä sit selvisi että oltiin jo kolme senttiä auki ja kohdunkaula hävinnyt. Ensin otettiin sydänkäyrää ja supistuksia tuli tiheämmin. Tunnin istuin suihkussa jumppapallon päällä ja kello seitsemän aikaan tuli toinen kätilö ja totesi että ollaan jo 7senttiä auki. Sitten odoteltiin tunti anestisialääkäriä, nesteytys laitettiin ja selkäkin pestiin ja joskus kahdekssan jälkeen sain ilokaasua kerran, eli sen viisi henkosta, se ei auttanut mitään. Sitten puoli ysin maissa sanoin että nyt se tulee. Eli en kipulääkitystä saanut. Siitä mahtavat 12minuuttia niin oli pikkutyttö maailmassa <3 Eli koko synnytys kesti 8 tuntia 5 minuuttia ja ponnistusvaihe 12 minuuttia. Ja ihka ensimmäinen kyseessä. Pyörryin muuten ihan sekunniksi ponnistusvaiheen alussa ja kysyinkin että missä minä oon, selittivät sitten että synnytyssalissa ja muutenkin huippasi, onko muille tapahtunut niin? Tyttö siis syntyi 23.11, kello 8.47, painoi 3115grammaa ja pituutta 48senttiä ja päänympärys 33senttiä, pisteitä tuli 9-10-10. Eilen päästiin kotiin On se vaan maailman ihanin. Niin ihana että tulee itku <3

 

Onnittelut jo lapsen saaneille! Muutaman kerran olen tänne kirjoitellut mutta sitäkin enemmän lueskellut taustalla. Meille syntyi vihdoin eilen luvattu tyttö RV41+5 eli päivänä jolloin olisi pitänyt olla yliaikakontrolli Tyttö ilmoitteli tulemisestaan ainoastaa pari päivää ennen yöllä alkaneilla poltoilla jotka muuttuivat suppareiksi, ja torstai meni supistellessa vaihtelevin välein kunnes välit olivat enää viiden minuutin luokkaa ja päätettiin lähteä sairaalaan. Siellä antoivat lääkettä nukkumisen edistämiseksi, ja yön jälkeen epiduraalia, välillä oksitosiinia ja taas epiduraalia, ja lopuksi vielä jotain kohdunsuulle ja vaikka pieni olikin eppari piti tehdä koska oli kyllä pää edellä tulossa mutta väärin päin. Ulos saatiin kuitenkin alateitse! Tsemppiä vielä kärvistelijöille, kyllä se sieltä tulee aikanaan vaikka merkkejä ei ala ihan heti kuulumaankaan

 

Onnea masukki ja tossuline tyttövauvoista! =)

vaimo ja vaavi 39+6....

 

Hei!
Meille syntyi tytön tyllerö 24.11 klo. 22:02. (40+4) Tyttö painoi 3560g ja oli 50cm pitkä.
Synnytys itsessään oli todella nopea... avautuminen neljästä sentistä eteenpäin tytön syntymään kesti hiukka alle tunnin! Ilokaasua vedin minkä kerkesin ja minuutin ponnistamisen jälkeen sain syliini 9 pisteen pikku rinsessan, jolla tosin oli napanuora 2*kaulanympärillä ja napanuorassa löysä solmu mutta ne eivät aiheuttaneet ongelmia... Synnytyksen päätteeksi olo oli kuin olisi metrisellä halolla lyöty päähän!
Kotia tultiin kun tyttö oli 1,5 vrk ikäinen.
Onnellinen Elmeri ja rinsessa 4vrk:heart:

 

Onnea vauvaantuneille, teitähän olikin taas monta! :flower:

Omasta navasta sen verran, että:
41+0 :ashamed: Onneksi tämä on kuitenkin se virallinen viimeinen, ylihuomenna vuokralainen saa häädön jos ei ymmärrä omin avuin yksiöstään poistua.

 

Minäkin ilmottaudun mukaan viimeinen vauva-kisaan Laskettu aika meni torstaina ja ei mitään tuntemuksia, ei supistuksen supistusta ole tullut. Ehkä harjoitussupistuksia, sillä yöllä kun herään vessaan niin vatsa on kovana mutta en usko että nuo tekevät mitään kohdunsuulle. Vatsakin on vielä tosi korkealla.: / en millään haluaisi käynnistykseen mutta ei tässä mikään auta.

Raskausarpia ei viime viikkoon asti ilmaantunut vatsan alueelle ollenkaan mutta viikolla 39+ tuli ensimmäiset arvet navan ympärille ja niitä varmaan tulee vielä lisää jos raskaus vielä jatkuu sen pari viikkoa.

Milläs viikoilla Naistenklinikalla yleensä käynnistetään synnytys?

Linnna 40+3 :headwall:

 

Daewen Ollaan sitte kumpiki samaan aikaan käynnistyksessä jos nää vauvat ei ymmärrä syntyä aikasemmin. On tämä ollut kyll'ä yhtä taistelua oman ihtensä kanssa! Sanoinki eilen anopille että kyllä muuten jaksan, mutta kun saa tapella omien tuntemusten kanssa. Miten sitä voi rentoutua kun itku meinaa yllättää missä vaan. Pelkkä se että joku kysyy että "joko?", sai mut ihan pois tolaltaan. Mutta ihanaa että on niin monia muitakin jotka joutuu tämän kans elään. Oon yrittäny ihan tosissaan vain rentoutua ja kerätä voimia tulevaan. Meinaa kans pikkunen pelko iskeä välistä. Että jos jotain onkin pielessä kun vauva ei meinaa syntyä? Välistä on niin pettyny itseensä kun ei nyt yhtä vauvaa ulos saa mahasta!

Onneks on tuo mies jonka olkapäätä vasten itkeä ja joka jaksaa kannustaa :heart: Mitä mää tekisin ilman sitä?! Mutta näin mennään vaan eteenpäin. Tiistaina en takas kotia ole enää ilman vauvaa tulossa!!!

petite 41+2

 

Olisikohan viimeinen poksuminen|O

 

Heippa.

Niinhän siinä kävi, että keskiviikkoaamuna lähdettiin synnärille tarkistelemaan sitä lapsiveden tihkumista. Lapsivesitesti näytti plussaa ja minut otettiin osastolle. Illan aikana sain kaksi cytotecia synnytyksen käynnistymiseksi ja lisäksi sain kanyylin käteen, johon käytiin tiputtelemassa antibioottia.

Päivän aikana kävelin ja yritin provosoida synnytyksen käynnistymistä. Mies tuli illalla käymään ja juuri kun hän oli lähdössä n.klo 22 jääkiekkotreeneihin mulla meni vedet lopullisesti ja jestas sitä piisasi! Siitä alkoi supistellakin sitten. Yön supistelin ja vehnätyynyn turvin yritin saada levättyä ja nukuttua. Lisäksi mulle joskus yhden aikaan laitettiin kipupiikki reiteen ja sain Litalginin kipuun suun kautta. Yhtään en saanut nukuttua, supistukset tuli n. 5 min. välein.
Kuuntelin myös rentoutuscd:tä koko yön, ja aamulla mut siirrettiinkin saliin n.klo 7, jotta voisin jatkaa musan kuuntelua, kun mulle olis muuten tullu kohta huonekaveri.
Salissa menin suihkuun rentoutumaan ja se tuntuikin taivaalliselta. Suihkun jälkeen tuli mies tueksi ja turvaksi. Mulle päätettiin laittaa oksitosiinitippa kiihdyttämään supistuksia, jotka oli koko yön tullu karkeasti n.5min. välein. Tipan takia en saanut enää liikkua synnytyssängyltä mihinkään, mikä oli tosi kurjaa.
Oksitosiinia lisättiin tunnin välein ja supistukset koveni hiljalleen. Klo 14 oli takarajana, jolloin tehtäisiin ratkaisuja suuntaan tai toiseen. Vesien menon takia infektioriski oli niin suuri, ettei voinut aikailla liian kauan. Kipuun auttoi vehnätyyny ja sain myös toisen kipupiikin reiteen ja suun kautta Litalginin. Loppujen lopuksi oksitosiini kyllä aiheutti supistuksia, mutta kun esim. antibiootin tiputtamisen ajaksi piti oksitosiini lopettaa hiipui supistuksetkin heti. Ja kun oksitosiinia meni jo aika paljon alkoi vauvan sydänäänet aina supistuksen aikana laskea liikaa ja vauvan päähän alkoi tulla myös pahka, olin 4cm auki. Lääkäri päätti, että nyt mennään sektioon. Juuri ennen saliin menoa mulle oli ehditty laittaa vielä pari aquarakkulaa ja mulla ne kyllä lamaannutti kivun selästä kokonaan.

Sektio meni tosi hyvin. Leikkaussalihenkilökunta oli mukavaa ja oloni rento koko ajan. (sektio meni juuri samalla lailla kuin pndalla, paitsi sain spinaalipuudutuksen)

14.00 lähdettiin saliin ja 14.38 rääkäisi meidän ihana tyttö! 50.5cm, 3650g ja pipo 33cm. Pisteet täydet kymmenen!

Minä sain tytön tultua maailmaan rauhottavaa lääkettä ja nukuin leikkauspöydällä hyvän tovin mikä oli ihanaa valvotun yön jälkeen. Heräämössä vietin tunnin pari ja sen jälkeen pääsin osastolle ja ensi-imetyksen antoon.

Mutta nyt tuo tyttö hermostuu tuossa isin sylissä. Terveisiä sairaalan perhehuoneesta, huomenna kotiin.

 

Onnea taas paljon vauvoista :flower:
Mulla on tänään ollu jotenki niin hermot kireellä ja joka asia on ruvennu itkettämään. Ihan samanlainen olo kun sillon ku poltin vielä, niin jos ei ollut saanu tupakkaa vaikka koko päivänä. Siis jotenki vaan koko ajan tuntuu siltä että hermot menee ihan pienestäki väärästä sanomisesta tms.. Ja mua ei yhtään kiinnosta sekään tieto että huomenna on laskettu aika, koska tiiän että siitä päivästä ei oo mitään hyötyä kun ei tää vauva kuitenkaan aio syntyä. Taas saa mennä neuvolaan ja varmaan puntari näyttää taas sen verran että hyvä jos en rupee sielläkin itkemään... En oo enää jaksanu hirveesti välittää kiloista. Ja viime neuvolakerrallla painoin kilon vähemmän kun sitä edellisellä... Eli hyvin mahollista että jos ne on tullut takas ja vähän lisääkin, että ois tullu joku pari kiloa!

Noh, kai se tästä ku menee ja nukkuu hyvin Jos saa nukuttua.

39+6 nyt siis.

 

Hermot ne alkaa täälläkin olemaan aika ajoin kireällä. Väsymys painaa,koska ne yöt on tosi harvassa,että mä saan kunnolla nukuttua. Ei mulla mitään vaivaa ole mikä valvottais,mutta kukun muuten vaan hereillä ja mietin,että koskahan se lähtö tulee jne. Ja viime yönä manteli jumppasi mahassa sellaseen tahtiin,että en mä voinut nukkua. Onhan se ihanaa,että liikkuu,mutta kun ne liikkeet on jo aikasta tuntuvia.

Eilinen the päiväkin meni siinä missä muutkin sunnuntait...oikeastaan en edes ajatellut,että se olisi jotenkin erityinen päivä kun aavistin,että ei tämä silloin synny. Ajatukset on vaan perjantain äippäpolissa...ja huomennahan on se neuvolakin ja niinhän siinä taitaa käydä,että menen sinne maha pystyssä

LilliM ja manteli 40+1

 

Onnea kaikille nyyttinsä saaneille! :heart:

Vihdoinkin niitä vauvauutisia tulee myös täältäkin suunnalta!
Yritän nyt pikaseen käydä uutiset laittamassa samalla ku laitan isompia kouluun..ja anteeksi etukäteen taas, tää on vaan omaa napaa..:ashamed:

Koitin osastolla ollessani käydä uutisia kännyllä laittamassa mutta eihän se onnistunu..: /

Eli keskiviikkoaamuna 24.11 heräsin klo 6:15 suppariin, sellaseen ihan siedettävään mahankovenemistyyliin, joka hiukan laitto puhaltamaan muttei kestäny ku sen 10 s. Toinen samanmoinen tuli heti kohta perään ja samalla kuulu *naps* ja lapsiveet meni siihen sänkyyn. Tökein ukkokultaa hereille, että hakee jotain rättiä, ettei kastu koko sänky ja samalla hinasin ahteriani sängyn yli samassa tarkoituksessa. Ei meinannu rakas oikein tajuta, että mikä juttu oikein on ku oli niin unenpöpperössä.
Nousin ylös ja sitä vettä tuli PALJON. Edellisestä viisastuneena laitettiin töpinäksi vaikkei suppareita vielä tullu. Luojan kiitos meidän äiti oli meillä vielä tuolloin!
Lunta oli tullu paljon ja pyrytti edelleen, aamuruuhka oli jo melkoinen ja supparit alko kiitettävästi tiheneen puolimatkassa (meillä matka sairaalaan on 12km) tullen juuri ennen sairaalaa koko ajan. Päksi on rempassa, joten synnärille ei enää pääse suoraan ovesta vaan sinne täytyy mennä eka hissillä ja sitte kävellä päivystyspolin läpi reilut 50m (jotka muuten voi tuntua 50km!) Mies heitti mut sinne alaovelle ja lähti viemään auton parkkiin. Hissiin päästyäni tuntu että en millään pääse saliin asti ku vauva punki jo tuolla haarojen välissä tulemaan ja supparit oli järkyttäviä. Tuntu, että kuolen, ku huomasin tuon "synnytysosasto 50m" kyltin! Miten ihmeessä pääsen sinne asti?! Yritin sipsutella niin nopeaan ku pystyin ja joku hoita päivystyksestä huikkas että ”loppukiri”! …(ei kyllä naurattanut tuolloin..)
Vielä ovikellon soitto ja oottaa että pääsee osastolle josta tuliki pian kätilö vastaan jolle kerroin, että lapsi tulee jo. Siitä hoitsujen huoneen läpi ja saliin, housut pois ja yritin kammeta itteni sängylle joka oli vaikeaa ku oon niin turkkasen lyhyt ja sänky korkealla ja sattu niin kovasti ku vauvan pää oli oikeasti jo tulossa.
Sängyllä toinen kätilö (heillä oli vuoronvaihto just meneillään) tarkasti vielä tilanteen ja sano että ponnista vaan tulemaan, yks kätilö otti multa samalla verta ja laitto tipan (kuulemma laittavat uudelleen synnyttäjille että suppareita tulee kunnolla jälkeistenki aikaa siis että tulevat kunnolla ulos) ku siinä parilla työnnöllä synnytin tyttäremme maailmaan klo 6:53! Pari tikkiä tartti laittaa ku sen verran nirhas mutta muuten kaikki ok. Ihana neitokainen :kiss: nostettiin siihen mun rinnalle, jota päästiin sitte ihastelemaan. Jälkeiset tuliki sitte ihan iisisti ja olivat ehjät. Kätilö jätti meidät sitte kolmisin ku tilanne oli päällä kahdessa muussa salissa. Aika pian neiti ilmoitti että eikös tässä apetta saada ja hienosti alkoki rintaa imeä.
Tunteroisen päästä neitin mittojaki saatiin eli 4070g ja 50cm,pipo 37cm (eli ei mikään pienipäinen ).
Synnytyksen kestoksi saivat 35min, synnärillä siitä n.3min. Ja viikkojahan tuolloin 24.11 oli 40+2 (vaikkakin papereissa nyt lukee 39+5).

Neiti oli hörpänny aika moisen satsin lapsivettä ja sitä tuli molemmista päistä ja paljon. Paino putos liikaa ollen alimmillaan 3630g, joten sen vuoksi olimme osastolla lisäpäivän ja samalla tarkkailivat bilirubiiniarvoja, ku on vähän keltasenlainen. Painokontrollia täytyy jatkaa tänään neuvolassa ja keltaisuutta tarkkailla.

Neiti on aivan ihana ja hurmannut kaikki. Oli melkonen yllätys sukulaisille, että tulokas olikin tyttö, miehenpuolella ku noita tytsyjä ei oo ennestään.
Kova tissitakiainen on ku sitä piti ja pitää tyrkyttää koko ajan (eilenki oli koko päivän tissillä eikö nukkunut ku 10min pätkiä). Nytkin tässä kirjoittelen yhdellä kädellä ku samalla imetän toista

Mukavaa pakkasviikkoa (tai ei niin mukavaa..ite en tykkää näin kovista pakkasista) ja kovasti jaksuja teille loppuraskauteen! Kyllä se palkinto on kaiken vaivan arvoinen!

Crocus ja Neiti Murunen 5pv

 

Crocus: No johan oli sulla nopea "toimitus" Onko sulla edelliset tulleet kuinka nopeaa? Mutta onnea vauvasta:heart:

Ja muillekin onnea vauvoista jos en ole taas muistanut onnitella!

LilliM

 

Onnea vauvoista elmeri79, pikkukirppu ja crocus76!!! =)

Täällä poks 40+0 ja tulin marisemaan tännekin (fb:iin jo marisin samat tarinat...). Saa skipata, jos ei jaksa marinaa kuunnella

Mä en siis enää elättele mitään toiveita. Mä lähden laitokselle sitten kun joko lapsivedet menee, alkaa vereslimainen vuoto, supistuksia tulee tyyliin 1 min. välein tai vauvan pää on jo ulostautumassa musta!! :kieh: Mä kävin eilen varmuuden vuoksi sairaalassa näytillä iltapäivällä, kun oli koko päivän supistellut suht kipeästi 8-10 min välein -> kohdunkaulaa jäljellä, niukasti sormelle auki ja kohtu vielä takana. No kätilö sitten vähän pyöräytteli kunnolla siellä kohdunsuulla ja lähetti kotiin. Otti hän lapsivesi ja streptokokki -näytteetkin, kun mulla ollut vetistä vuota jonkin verran. Negaa näytti lapsivesi, streptokokin saa tieträä sit myöhemmin. Ja lääkäri ultras lapsivedenmäärän, mikä oli parempi kuin 2,5 viikkoa sitten eli normaali. Perjantain kontrolli-uä pidettiin silti voimassa.

No kotona sitten alkuyön sain nukuttua ihan hyvin, mutta klo 01.30 alkoi voimakkaampi ja kivuliaampi supistelu 7 min. välein. Kolmelta nousin sängystä ylös, kun nukkumisesta ei tullut mitään ja menin katselemaan dvd:tä. Siitä eteenpäin supisteli n. 5 min. välein edelleen kipeästi. Vatsakin tyhjeni näiden supistelujen aikaansaannoksena... No sitten mä jo soittelin synnärille, että tullaan ja pyysin anopin meille viideltä aamulla. Mutta yökätilö totesi ettei synnytys vieläkään ole kunnolla käynnissä -> edelleen kohdunkaulaa jäljellä, sormelle nyt jo väljemmin auki ja ei enää niin takana kohtu. Seurailtiin aamu sairaalalla ja tuli juostua rappusia yms., että etenisi hommat. No ennen kotiin "vauhtia ottamaan" lähtemistä vielä kätilöopiskelija ja kätilö kokeilivat kumpikin kohdunsuun tilanteen -> edelleen kohdunkaulaa jonkin verran jäljellä, sormelle auki, mutta kohtu ei enää takana. Kuulemma suppilomaisesti auennut nyt. Ja siis edelleen supistelee kipeästi ja 5-8 min välein, MUR! Sekin ottaa päähän, että vaikka mun supistukset olis kuinka voimakkaita ja kipeitä, ne ei meinaa piirtyä käyrille ollenkaan. Niin se oli esikoisenkin kohdalla. Nyt väsyttää, ärsyttää ja sattuu, ja haluisin tän homman jo alta pois!!!! Täytyy yrittää nukkua päiväunia, kun tuon esikoisen saan unille, mutta en mä usko että siitä mitään tulee. Menis nyt vaikka vedet, niin en ainakaan turhaan enää lähtis minnekään... :headwall: