Marraskuun muruset *MEIDÄN KUU!* <3

Meille syntyi pieni ihana prinsessa 6.12. klo 03:54. Painoa oli 3390g, pituutta 50cm ja myssy 35,5cm! :heart:

Lauantaina palailtiin sairaalaan ja sain taas kahtena päivänä Cytotecia. Kipeitä supistuksia tuli jo lauantaina, mutta harvakseltaan. Sunnuntai-iltana yltyivät sitten kipeämmiksi ja tuli noin 6min välein. Sain kymmenen aikoihin petidin-piikin, joka vei pahimman kivun, mutta heräsin jokaiseen supistukseen. Kahdeltatoista kipu yltyi ja hoitaja antoi jotain kipulääkettä suppona. Ei auttanut sittenniin yhtään ja kovissa kivuissa sitten lensi molemmista päistä tavaraa. :x Huusin kurkku suorana ktg-koneeseen kytkettynä kipuja, kunnes joskus puoli kolmen aikoihin kätilö tutki kohdunsuun, joka oli 4cm auki. Soitin miehelle, että alkaa tulemaan sairaalaan mutta ettei varmaan ole kauhea kiire (meillä siis 40km matkaa kyseiseen sairaalaan). Saliin päästyäni pian tuli labrasta hoitaja ottamaan verikokeet epiduraalia varten ja sain ilmeisesti suolaliuostipan käteen. Hyvin pian verikokeiden oton jälkeen kätilö tutki kohdunsuun tilanteen ja totesi todella yllättyneenä, että ollaan jo 8cm auki. Tässä kohtaa hän oli puhkaissut kalvot ja sanoi, etten ehdi enää saada puudutusta. Vetelin supistuksiin ilokaasua, joka auttoi todella hyvin ja hetken päästä alkoi jo ponnistuttaa. Parin ponnistuksen jälkeen mies saateltiin saliin ja oli kyllä semmoinen ilme kasvoilla, etten ikinä ole nähnyt! Muutaman supistuksen jälkeen yhdeksän pisteen tyttö saatiin maailmaan! :heart: Synnytyksen koko kesto 4h 5min, ponnistus 24min! Todella hyvä mieli jäi kaikesta, vaikka ei ihan olisi arvannut ensimmäisen menevän näin.

Onnea kaikille muillekkin vauvaantuneille! :flower: Petite, miten mulla on lueskeltuani semmonen tunne, että mahdetaan tuntea toisemme?

 

Onnea vauvautuneille taas <3

 

Hmm.. Toivottavasti ei pahastu kun kerron mutta vauva on syntynyt, syntyi joku.. 6 tuntia ? meidän vauvan jälkeen Ja hyvin taitaa kaikki olla siellä

Me ei vieläkää olla päästy kotiin, ehkä päästään lauantaina jos klo 16 annettavan antibiootin jälkeen ei tarvi enää antaa... En enää yhtään jaksais olla täällä sairaalassa! Noh, nyt onneks vauva on saanu oleskella täällä osastolla paitsi välillä pitäny käydä lastenosastolla saamassa lääkkeitä. Ja viime yön se oli siellä. Ehkä tän yön saa olla täällä mun huoneessa Saa nähä... Tuossa se nyt nukkuu, on syöny hyvin ja ootellaan että jos sais siltä pissanäytteen.
Voisin maata ja tuijottaa vauvaa koko päivän On se niin ihana :heart:

Ihanaa!!:heart: Ja onnea sinullekin! Mää nimittäin vain mietin ett ollaanko oltu samaa aikaa tai jopa samassa huoneessa Pääsin viikko sitte pois sieltä.

 

Daewen me muutes tunnetaan ihan varmasti nyt! Vautsi..mietin jo sairaalassa että kehtaanko kysyä:ashamed: Mää oon niin pöpi ett puhun kaikkea mahollista..ja kun ei sitten tiedä mitä muut ajattelee.

Mutta ihana kuulla ett se lopulta käynnisty ja ei edes kestäny kauaa=) Täytyy myöntää ett jotenki vaan mietin pariin kertaan ett miten teillä on käyny. Mä jopa näin unta ett kaupassa tulitte vastaan ja sanoitte ett vauva on syntyny Yritin tuossa tiistaina kun kävin kukkia tuomassa vilkuilla samalla, mutta enpäs nähnyt.

Voi kauhea mikä kyylä mää oon. Mutta onneks olkoon nyt pienestä tyttö-ihmeestä teille!:flower:

kultapossu joutuko teijänki vauva antibioottiin Sama oli täällä. Nyt vauva onneks voi ja kasvaa tosi hyvin. Toki silminnähden ei kasva, mutta painoa tulee koko ajan Mutta on tuo kyllä niin erilainen alku äidille ja lapselle. Ja vieläki puistattaa kun muistelen sitä ramppaamista sinne alas ja sitä huolta mikä vauvasta sillon oli.:hug:

Petite ja Noel:heart: 1vko 4vrk

 

Onnea Daewen tytöstä! =)

vaimo ja vaavi 41+4.....

 

Vaimo85, muutatko vielä tuonne tietoihin, että viikot oli tosiaan 42+1, kun prinsessa totesi haluavansa "oman" liputuspäivän ja syntyä. Unohdin sen tuossa mainita.

Paljonpaljon jaksuja vielä vatsan kanssa tallusteleville!

 

Vihdoin saan minäkin onnelisena ilmottautua synnyttäneiden joukkoon. Menihän se rv 41+4 saakka, mutta sieltä se sitten itsenäisyyspäivän aamuulla tullatupsahti pikkuinen prinsessa! Ihana vauva joka ei kyllä turhia kiukkua <3 Kotiin päästiin eilen, ja pitkältä se aika siel oyssissa kyllä tuntui kun neljä päivää oltiin. Maitokin lähti heti kunnolla noussuun kun kotiin päästiin, vaikka alkuun olikin sen ja vauvan painon kanssa pientä ongelmaa.

Onnea kovastii muillekkin käärön saanaille ja nautitaan nyt oikeen kunnolla vauva ajasta!!!

nuu ja oma mussukka

 

Meille syntyi poika (rv 41+3) tiistaina 7.12 klo 23.07. 3650g 51cm, pipo 35,5cm. Synnytys käynnistyi lapsiveden menolla viiden aikana aamulla (ei tarvinnutkaan mennä äitipolille).. Kaikki meni hyvin. Juuri kotiuduttiin. Poika on rauhallinen ja kiltti vauva

Tulen kirjoittamaan synnytyskertomuksen kunhan ehdin.

Onnea muille vauvautuneille!

 

Minäkin voin vihdoin ilmoittaa että tyttö syntyi käynnistyksellä 7.12 rv 41+2. Mitat 52cm ja 4480g:heart:

Synnytys oli aika rankka kokemus ja hurjan nopea...siitä myöhemmin mutta palkinto on ihana:heart:

LilliM ja manteli 3pv

 

Onnea LilliMenninkäiselle ja Juliaanalle tätäkin kautta! =)

Mulla on tänään "vasta" eka yliaikaiskontrolli (rv41+5)... Masentaa olla viimeinen vauvamahan kanssa painiva ja pää on juuri ja juuri kasassa enää muutenkaan. Eilen tuli itkettyä puol päivää ja siinä oli esikoisella ihmeteltävää... Voi kun suostuisivat jo vauhdittaa tätä hommaa, mutta en uskalla laittaa liikoja toivoja sen varaan..

 

Ilmoitanpas minäkin tälle puolelle..

Poika syntyi 1.12 klo 20.35
40+6 mitoin 50,5cm 3980g ja pipo 36
Synnytys oli helppo ja nopea. Sairaalan mentäessä luulin, että laittavat vielä kotiin, mutta olinkin auki jo 7cm. Mua Oli supistellut kokopäivän tosi epäsäännöllisesti ja ajattelin, ettei ne kuitenkaan mitään tee. Sitten kun lähdettiin matkaan supistukset tuli noin 4 min välein.. Supistukset olivat vain erillaisia mitä esikoisen käynnistetyssä synnytyksessä, niin en osannut arvata, että niillä lähdetään synnyttämään
Kohdunkaula puudutteen sain mutta se ei kerennyt auttaa ollenkaan ja luomusti ns. tuli synnytettyä, aika yllättävän helposti se meni ilman puudutteitakin. Sairaalassa kerettiin olla puoltoista tuntia ennen pojun syntymään ja minä olin kotona lähdössä vielä suihkuun.. Ja meillä matkaa sairaalaan kuiteskin melkein 100km. Noh onneksi kerettiin kunnialla sairaalaan ja kaikki meni hyvin.

 

petite juu.. mutta nyt ne sanoi ett se oli vaan infektioepäily, eli tosiaan vauvalla ei tainnut edes mitään infektiota loppujen lopuksi olla?
Itelläni oli joku infektio jossain mutta en tiedä missä... Sain antibiootit ja eilen klo 22 ois pitänyt ottaa viimenen mutta unohdin.. No ei kai se niin vakavaa?? vai otanko tänään sen?

Ihanaa kun sormet ei oo enää paisuneet 8kg mulla on lähtenyt näköjään painoa kaikenkaikkiaan kun kävin äsken puntarilla... vielä ois noin 9 jäljellä ennenkun ollaan alkupainossa, mutta sen jälkeenkin kyllä haluun muutaman kilon pois. No eiköhän ne tässä joskus lähde

Kauheen herkkä olo ja ku mietin synnytystä niin meinaan ruveta itkemään. Pystyn siitä kyllä puhumaan mutta jos mietin itekseni ihan rauhassa niin rupee itkettään. Hyh. Ja mietin että miten enää ikinä uskallan synnyttää. Kai se joskus jotenkuten unohtuu millasta tuo oli, mutta tuskin ikinä kokonaan. Voin vaan kuvitella minkä paniikin saisin jos joskus tulee lisää lapsia ja synnytys alkaa... Hyi kamalaaaaa.

Vauva nukkuu taas tyytyväisenä. Mies ei sitä paljoo oikeen pysty hoitamaan kun se haluaa vähän väliä tissiä kun se on hereillä. Vaipan toki se onsille vaihtanut jne ja sylissä pitänyt mutta eipä paljoo muuta... Ja sitten kun se on hetken miehen sylissä niin se rupeaa pian taas itkemään tissin perään

 

Poika syntyi itsenäisyyspäivänä 6.12 klo 19:50.
41+5 mitoin 53cm, 3895g ja pipo 37 cm.

Synnytys oli muuten rauhallinen ja mukava kokemus, ponnistusvaihetta lukuunottamatta joka kesti huikeat 2,5h! Pojalla onneksi, rankasta kokemuksesta huolimatta, kaikki loistavasti ja äitikin palautuu hurjasta synnytyksestä pientä ihmettä katsellen<3

Hirmusesti onnea kaikille vauvaantuneille!

 

Onnea puhnalle ja Jan-na! =)

Mulla olisi huomenaamuna lähtö sairaalaan käynnistykseen, jos (kun) yhä vaan vauva viihtyy mahassa. Joten kaipa se tämäkin tuskainen ja piiiiiiitkä odotus vihdoin palkitaan

vaimo ja vaavi 41+6

 

Tsemppiä käynnistykseen vaimo85! :wave:

 

Oikein paljon onnea uusille vauvautuneille, ainakin Petite, Kultapossu, LilliM, Juliaana, Daewen, puhnalle, Jan-na ja tietty kaikki muutki joita en ole onnitellu!
Ja hurjan paljon onnea ja jaksuja vaimolle käynnistykseen mukaan, aattele vihdoinkin odotus palkitaan ja saatte pikkunyytin kohta syliin!

Tänne ei kummempia, pitäs varmaan jo osata siirtyä tuonne vauvapuolelle...

Crocus ja Neiti O 2,5vkoa (hui!)

 

Pieni prinsessamme syntyi 9.12 klo 23.01 mitoin 49cm, 3440g ja py 34,5cm. :heart:


Eilen päivällä kotiuduttiin niin synnytystarinaa sitten myöhemmin.

Linnna ja prinsessa :heart:

 

Onnea taas vauvatuneille <3

Tässä vielä muistutus jos joku uusi haluaa mukaan keskustelemaan syntyneet puolelle

http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsi-kasvaa/vauvat-0-12kk/1875689-marraskuussa-2010-syntyneet-3-a/

Eveny ja "taavi" 1kk 6pv

 

Sairaalasta juuri kotiuduttu kera pienen miehen, joka syntyi (käynnistämällä rv 42+0) 13.12. klo 22.03. Mitat oli pienemmät kuin mitä odotettiin: 3214g, 49cm ja pipo 35,5cm :heart: Pisteitä poju sai 9/10. Äiti sai toivomansa alatiesynnytyksen (jonka kokemasta kivusta kestää kyllä toki hetkinen toipua...). Laitan synnytyskertomusta, kun tässä joskus kerkeän.

vaimo ja pikkuveli-vauva 2 vrk

 

Oikein paljon onnea Vaimolle pikkuisen prinssin syntymän johdosta!! :flower:
Jokos nyt kaikki murut ovat syntyneet?

Meillä tarttis ristiäisiä hommailla ku ehtis..

 

Onnea vaimo85, hirmuisesti!

 

Kiitos onnitteluista! =) Eiköhän meistä kaikki nyt oo jo synnyttänyt ja ne ilmoittaneet asiasta, jotka halunneet.

Jos sitä yrittäis ihan pääpiirteittäin jotain tuosta omasta synnytyksestäkin sanoa... Oon vieläkin aika järkyttynyt siitä kivusta mitä koin. Mulla oli ihan sama fiilis kuin Sannalla, että mä kuolen niihin supistuksiin ja ponnistaminen oli jotain ihan hirveetä Ja en sitten ollutkaan mikään kivuissani sisäänpäinkääntyvä hiljainen synnyttäjä, vaan huusin kuin hyeena ja koko osasto varmasti kuuli, että synnytän Ponnistamisvaiheessa ihan jouduin kirkumaan ja niin korkeeta ääntä en ois uskonut musta lähtevän Ja kaikki "mä en kestä...", "mä en pysty...", "mä en selvii tästä" ym. vastaavat kliseet tuli lueteltua moneen kertaan synnytyksen aikana.

Eli lähdettiin ma 13.12. rv 42+0 aamulla sairaalaan sovitusti käynnistykseen. Paikat oli edelleen sillä tavalla epäkypsät, että kanavaa oli jäljellä n. 1,5cm ja olin kahdelle sormelle auki. Ja mun kohtu tosi takana. Alettiin sitten ballongilla klo 10.00 käynnistämään, koska cytotecit ois voinut olla liian raju käynnistys aiemman sektion vuoksi. Siitä alkoikin sitten säännölliset, mutta ei vielä kovin kipeät supistukset 3-5 min. välein. Eli tuosta merkittiin sitten synnytys käynnistyneeksi. Ballonki toimi mulla hyvin, tuli ulos 1,5 tunnissa ja siinä vaiheessa oli kanava kadonnut, 4cm auki paikat, mutta paksua reunaa vielä jäljellä. Lääkäri päätti sitten puhkaista kalvot (siinä pariin kertaan onnistumatta, kun kohtu oli edelleen liian takana), mutta lopulta välillä hieman odoteltua sai sama lääkäri joka esikoisenkin auttoi hätäsektiolla mahasta ulos, ne puhkaistua (klo 15.23). Sitten halusin kokeilla ammetta ja siellä lilluin tunnin verran. Viiden jälkeen ammeesta takaisin synnytyssaliin tullessa tarkastettiin tilanne ja edelleen 4 cm auki, mutta reuna kadonnut. Ja supistukset alkoi toden teolla kipeytyä joskus viiden jälkeen ja aloin "harjoitella" ilokaasun ottoa. Mä kestän kivun selkeästi parhaiten, jos saan seistä, nojata johonkin ja heilutella lantiota. Mutta pakko sitä oli alkaa jo valittaa aina supistuksen tullessa äänekkäästi. Itkuakin tuli väännettyä. Mies yritti hieroa selkää ja auttaa. Lopulta mä sit aina nojasin häneen ja rutistin supistuksen tullessa (ja huusin korvaan ). Koko synnytyksen ajan näitä supistuksi tuli 3-4 min välein. Lääkäri ja kätilö tuli sitten laittamaan paineanturin mun kohtuun, kun tilanne ei meinannut edistyä ja päätettiin aloittaa oksitosiinitiputus pienimmällä määrällä. Tämä anturi myöskin sen edellisen sektion vuoksi. Ja kun huomasivat kuinka kipeä olin, ehdottivat/käskivät ottamaan epiduraalin. Ja olinkin siihen jo ihan valmis. Mulla oli tarkoitus vältellä mahdollisimman pitkään selkäydinpuudutteita, mutta en ois kyl enää pystynyt. Anestesialääkäri tuli pian. Yritettiin kyljellään kippurassa laittaa, eka pistoyritys meni verisuoneen. Toisella kertaa vaikutti, että olisi mennyt oikeaan paikkaan ja katetri asetettiin ja puudute laitettiin. Oli ihan hirveätä maata kippurassa paikoillaan, kun mun synnytyskivut tuntui pahimpina juuri alamahalla. Yksikin supistus tuli just siinä asennossa sellaisessa vaiheessa, ettei saanut liikkua yhtään. No sitten odoteltiin koko ajan edelleen yhtä kipeänä n. 40 minuuttia, jolloin kävi selväksi ettei puudute mennyt oikeaan paikkaan. Tilattiin uusi epiduraali... Huoh. OIin tässäkin vaiheessa edelleen vain 4 cm auki, mutta kohtu oli jo laskeutunut alaspäin. Se laitettiin istualteen ja saatiin lopulta oikeaan paikkaan laitettua. Ja kyllä se sitten vaikuttamaan alkoikin, kipu lähti alamahalta pois, mutta supistukset edelleen tunsin peräsuolessa, pakaroissa ja alapäässä valtavana paineena. Mutta oli se paljon siedettävämpää ja pystyin jopa jotain syömään siinä välissä. Reilu tunnin jälkeen puudute alkoi haihtua ja kipu alamahallekin tulla takaisin (tuon paineen lisäksi). Pyysin kätilö tutkimaan, mut ja yllättäen olinkin auennut jo 9 senttiin ja reunaa oli pikkuisen jäljellä. Kätilöiden vuoronvaihdon raportti oli just, joten doteltiin. Kysyin, että pystyykö tuota puudutetta saada vielä lisää ja päätettiin, että vuoroon tuleva yökätilö tarkastaa tilanteen heti kun pian tulee paikalle. No kun hän sitten tutki, mut niin totesi, että "ei enää puudutteita, nyt vaan ponnistetaan kipu ulos". Olin siis auennut tuon toisen epiduraalin laiton jälkeen 1,5 tunnissa 4cm -> 10cm. Harmi vaan, ettei se auttanut enää ponnistamisvaiheessa, koska siinä mä oikeasti luulin kuolevani... Sain ponnistettua muutamat pitkät ponnistukset aina, mutta sitten aloin "hyppimään" karkuun ja huutamaan etten pysty tähän, sattuu. Kätilö ja mies kannusti mua polvista kiinni pitäen tosi hienosti koko ajan. Olin ihan hämmästynyt siitä kuinka mieheni pystyi siihen yhtä hyvin kuin kätilökin eikä häntä edes heikottanut yhtään. Viimeisen kahden ponnistuksen ajan tuo esikoisen ulosleikannut lääkärikin tuli paikalle. Kun sanottiin, että nyt viimeinen ponnistus ja, että nyt vaan raivolla rutistat sen vauvan ulos, niin yritin sitten juuri niin tehdä ja onnistuihan se lopulta. Huh. Ja kyllä hämmästyin heti vauvan nähtyäni, että pikkuinen on ja tapahtuiko tämä kaikki nyt oikeasti mulle. Oli epätodellinen olo, kun oli niin kauan toivonut saavansa synnyttää alateitse ja saada vauva heti rinnalle ja sitten se lopulta onnistui :heart:

Ponnistusvaihe alkoi klo 21.37 ja päättyi onnellisesti 9/10 pisteen pojan syntymään klo 22.03. Istukka irtosi klo 22.06. Pieni episiotomia mulle tehtiin ja repesinkin parista kohtaa pinnallisesti. Verta menetin 900 ml, mikä suht paljon. Ilmeisesti tuo mun suonikohju repesi jostain kohtaa emättimen puolelta ja vuosi reippaammin. Lääkäri paikkasi mut, kysyin montako tikkiä tuli, niin hän sanoi ettei oo laskenut ;P Oli ihan kiva, että tuo sama gynekologi, joka hoiti pojan hätäsektiosynnytyksen, "pääsi" nyt hoitamaan tämän pikkuveli-vaavinkin hieman toisenlaisen synnytyksen

vaimo ja pikkuveli-vaavi 4vrk :heart: