Masennus ja perhe

Hei kaikki masentuneet,

Rohkasituin nyt sitten lähtemään lääkärille, ja onneksi sain asiallisen psykologin joka osasi olla ymmärtäväinen. Ensi kerralla pitäisi sitten ruveta suunnittelemaan tulevia toimenpiteitä ym. Vielä toistaiseksi olen niin uupunut etten oikein osaa ajatella mikä nyt juuri olisi järkevintä.

Teiltä muilta masentuneilta kysyisin: Miten on perheenne on suhtautunut? Miten lapset ovat tulleet hoidetuiksi kun äiti on ihan vetämätön? Entä miten miten mies on suhtautunut väsyneeseen vaimoon? Oletteko saaneet mieheltänne ymmärtämystä?

 

:flower:

Heippa!

Kiva että olet saanut apua itsellesi/perheellesi.Se on erittäin tärkeää. eikä todellakaan kannata hävetä pahaa oloaan.Itse sairastuin nyt masennukseen raskausaikana, olen rvk 33+5.Elämäni on onnellista, minulla on ihana ja ymmärtäväinen mies, mutta raskaus ja aiemmat pettymykset ilmeisesti "käynnistivät" masennukseni.

Hain itse apua ensin psykologilta, jonne pääsin heti, ja kerroin huoleni siellä.erittäin mukava ihminen, joka on aidosti kiinnostunut pahasta olostani.
Sain myös masennuslääkkeet, joita olen vasta kuukauden verran syönyt.

Tämä on erittäin raskasta minulle ja varmasti myös miehelleni.Hän jaksaa auttaa ja kuunnella, olla olkapäänä ja sanoo että kyllä tästä paranee..hän kun on itse sairastanut masennuksen (tietää mistä puhuu)

Annan vinkiksi, että hoidat nyt itsesi rauhassa kuntoon, lepäät ja käyn juttelemassa psykologin kanssa, pyydät lääkettä.Siinä on suurimmat avut paranemiseen.Anna itsellesi hyväksyä masennus, ja sano itsellesi että paranen tästä, kun olen hakenut apua.Se auttaa lääkkeiden ja terapian lisäksi.

Toivottavasti sinulla on lapsenhoitoapua lähellä, että voit saada itsellesikin aikaa hengähtää...

Tsemppiä, ja jaksamista.Mukavaa kesää! B)

 

Hei Mamma82!!

Uskallanko udella, miten sinun masennuksesi ja paha olo oireili?
Itse olen raskaana, rv 26 menossa.
Olen masentunut ja ahdistunut. Myös minä sain lääkäriltä lääkityksen..tuon cipralexin, mutta en voinut syödä sitä kuin puolitoista viikkoa.Olo meni vielä kurjemmaksi... Öisin heräilin kamalaan ahdistuneisuuteen, oksetti ja heikotti..väsytti kamalasti. jotenkin tuli todella seisahtunut olo..olin vain ja tuijotin. Pelästyin tuota oloa niin kovasti, etten arvannut sitten jatkaa lääkitystä. Lopetuksen jälkeen...olo on mennyt vain huonommaksi koko ajan. Olen aloitekyvytön ja apea.Mikään ei kiinnosta, ja olo on epätodellinen...Ihan sumuinen.
tiedän että oli tyhmää jättää lääkitys sikseen, mutta ajattelin että ehkä tuo cipralex ei sovi minulle..Kun ainakin tältä palstalta kuin luin juttuja cipralexista ja sen käyttäjistä, niin kaikilla tuntui helpottavan sivuoireet jo viikossa, ja elämä alkoi hymyillä.
Minusta taas tuntui että viikon jälkeen sivuoireet oli vielä tosi hankalia ja vahvoja..

Kiitos jos jaksat vastailla :hug:

 

Hei,

Kiitos vastauksista. Minulla masennus on tullut hiipien viimeisen, tosi rankan vuoden aikana. Olen ollut viisihenkisen perheemme kannattava voima. Kolmannen lapsen raskaus oli vaikea,sitten koliikki, sen jälkeen huonosti nukuttuja öitä. Mies oli töissä toisella paikkakunnalla. Keväällä hänellä alkoi terveysongelmat. Jne..

MInä kyllä jotenkin, joskin aivan sumussa ja tokkurassa, kestin läpi tämän vuoden. Mutta nyt olen ollut jonkinaikaa töissä, lapsilla hyvät hoitopaikat ja mies kotona, ja minulle tuli täysromahdus. Siis nurinkurisesti sitten kun asiat alkoivat mennä parempaan suuntaan niin voimani loppuivat tyystin.

Uskon että tästä selvitään vielä, mutta ymmärrän että olen elänyt vuoden kaikki mahdolliset omat tarpeeni torjuen, ja että nyt on selvitettävä asiat perin juurin.

MIeheni on hyväsydäminen, joskin hieman ajattelematon toisinaan. Meillä kyllä on suurta rakkautta,joten uskon että hän kestää tämänkin läpi. En vain oikein tiedä mitä häneltä tässä tilanteessa odotan; siksi laitoin tämän kyselyn tänne.

MInulla raskasajat ovat ollet fyysisesti raskaita, mutta masennusta minulla ei ole silloin ollut. TOIvottavasti teillä helpottaa. Uusi vauva on kuitenkin ihana asia, vähän rikkinäisillekin äideille.

 

\

Hei Mamma82!!

Uskallanko udella, miten sinun masennuksesi ja paha olo oireili?
Itse olen raskaana, rv 26 menossa.
Olen masentunut ja ahdistunut. Myös minä sain lääkäriltä lääkityksen..tuon cipralexin, mutta en voinut syödä sitä kuin puolitoista viikkoa.Olo meni vielä kurjemmaksi... Öisin heräilin kamalaan ahdistuneisuuteen, oksetti ja heikotti..väsytti kamalasti. jotenkin tuli todella seisahtunut olo..olin vain ja tuijotin. Pelästyin tuota oloa niin kovasti, etten arvannut sitten jatkaa lääkitystä. Lopetuksen jälkeen...olo on mennyt vain huonommaksi koko ajan. Olen aloitekyvytön ja apea.Mikään ei kiinnosta, ja olo on epätodellinen...Ihan sumuinen.
tiedän että oli tyhmää jättää lääkitys sikseen, mutta ajattelin että ehkä tuo cipralex ei sovi minulle..Kun ainakin tältä palstalta kuin luin juttuja cipralexista ja sen käyttäjistä, niin kaikilla tuntui helpottavan sivuoireet jo viikossa, ja elämä alkoi hymyillä.
Minusta taas tuntui että viikon jälkeen sivuoireet oli vielä tosi hankalia ja vahvoja..

Kiitos jos jaksat vastailla :hug:

Hei mamma75

Minun masennukseni alkoi nyt helmikuussa, ahdistuin iltalehtien lööpeistä ja aloin saada pakkoajatuksia, jotka pyörivät päässä aamusta iltiin.Olin itkuinen, ja sain paniikkikohtauksia nimenomaan pakkoajatusten takia, koska ahdistuin niistä syvästi.Huomasin itse, ja mieheni huomasi huhtikuun alkupuolella vain oireeni pahenevan, ja itkin ainakin 22h vuorokaudessa...tajusin ettei olo mene ohi itsestään, joten hain apua terveyskeskus psykologilta, varasin ajan lääkärille jonka kautta sain sepram 20mg masennuslääkkeet.Olo on helpottanut suuresti, olen vasta syönyt 4vkoa lääkettä, mutta olo on paljon parempi.lääkkeen alussa oireeni pahenivat rajusti, mutta kuurin jatkamisella, oireet loppuivat, samoin paniikkikohtaukset.

en olisi koskaan uskonut itselleni mitään tällaista, varsinkaan raskausaikana.Olen kova hermoilemaan, ja huolehtimaan etukäteen kaikeasta, joten ehkä se on syynä sairastumiseeni.Vinkkinä sinulle, että ei olisi missään nimessä kannattanut lopettaa lääkitystä kesken, koska et parane sillä konstilla.Avun hakemista ja lääkkeiden syömistä ei tarvitse eikä saa hävetä.Mielialalääkkeet ovat aivan sama apu masentuneelle, kuin esim insuliini diabeetikolle!!

Nyt haet apua "uudelleen" ja jatkat lääkitystä, kokeilet miten lääkkeet auttavat.Oireet voivat pahentua hoidon alussa, mutta menevät ohi kun jatkat lääkkeillä.Olisi kiva kuulla kuulumisiasi lisää, joten jos haluat jutella niin meilaa

henna.pikkujamsa@luukku.com