Masentaa...

:headwall:

Kerroin äidilleni tänään että olen raskaana...Se sanoi niin pahasti minulle että aloin itkeä.
Nyt mieli on vieläkin maassa.
:ashamed:

Onko kenenkään muun äiti sanonut mitään tämän kaltaista?
- kun vauva syntyy miehesi jättää sut
- susta tulee sitten yksinhuoltaja
- miehesi saa raivokohtauksia
- oliko harkittu vai vahinko?

Tuntui TODELLA pahalta...tiesin kyllä jotenkin että mikä on vastaus, mutta päätin kuitenkin kertoa.

En tiedä miten saisin heidän käsityksen muuttumaan mieheni suhteen kun se ei todellakaan pidä paikkaa mitä sanovat...

NEUVOJA tälläiseen tilanteeseen!!!!

 

Mulla on sellanen tilanne et kun sain kuulla odottavani niin pari vkoa ennen sitä erosin lapsen isästä... "isä" oli hyvinkin neg. eikä olisi halunnut että pidän hänen lastaan.. mutta vanhemmat pehmenivät sitten ajan myötä samoin kuin lapsen tuleva isä... Zemppiä! kyllä se ajan kanssa rauhoittuu! :hug:

 

no voi pientä.. :hug: :hug:

mun äiti sanoi kans aikalailla noi samat asiat kun mitä olit listannu.. ja pahaltahan se tuntu. siinä tilanteessa kätkin sit tunteeni ja otin rauhallisesti eli hoin kokoajan mielessäni et kyllä se (äiti) muuttaa mieltä kunhan ensijärkytyksestä toipuu. ONNEKSI niin on käynyt (mun poika nyt 2kk) ja poika on mummonsa silmäterä. eikä mun äiti enää muistakkaan mitä sillon tuli sanottua enkä mä kanna kaunaa kun kerta hyvin asiat on nyt. eli TOIVON että sulle käy samalla lailla. vaikea tosin sanoa ku ei tunne sun äitiä mut mun äiti on aina ollu sellane et suhtautuu kaikkeen aluksi tod. negatiivisesti ja jyrkästi ja iist aikaa myöten pehmenee..
kirjoituksestas saa semmosen kuvan ettei sun porukat tykkää masukin isästä, miksiköhän??

 

kyllä sen äitisi mieli vielä kerkiää muuttumaan kunhan ensi järkytyksestä toipuu..usko pois..
meillä se oli mun isä joka sanoi ensimmäisenä, et hänestähän ei pappaa tule.. nythän sit käy joka viikko vähintään 2kertaa poikaa kattomas ja on tosi onnellinen sen kans... :heart:
viimeistään sit mieli muuttuu kunhan pienen saa syliinsä... :hug: :heart:

 

twister86

Joo oikein arvasit vanhempani ei tykkää miehestäni...On kuulemma liian rehevä...vaikkei minun mielestäni. Ilmeisesti ihan omaa käsitystä...
Aluksi kun muutettiin yhteen alku aika yhdessä oli koko ajan pelkkää koettelemista...Nyt on rauhottunut, kunnes tuli tämä vauva asia.

Yritän olla liikaa murehtimatta asiaa, mutta vaikeaahan tämä on...

Kiitos teille autoitte asiaa...

 

mun oma äiti otti mun raskauden hyvin mutta oma äitini kun tuli 18 vuotiaana raskaaksi niin hänen äitinsä eli mun mummu heitto äitin pihalle...meni pari kuukautta ja oliki alkanu kutoon kaikkee vauvan juttuja valmiiks ja oli tottunu ajatukseen =)
eli kyllä se siitä ajan kanssa :hug:

 

joo mei muori ei tykänny ollenkaan miu miehestä ja oli ihan sairaan vihanen aikoinaan ja sit oli puhumatta, ja kuulemma oli harkinnu jopa kasvattavandsa mei lapsen, nykyään on vain ylpeä meist ja tykkää hirmuisesti miehestäni

 

Jos mun vanhemmat tai kuka tahansa loukkais mua tuollain,olisin varma että itse katkaisisin välit moisen kanssa,en tarvisi elämääni ihmistä joka loukkaa sillon ku tukea eniten tarvisi,oli kuinka läheinen vain..
anteeks pyynnöt ja lahjukset ei mieltäni saisi muuttumaan,sanottu mikä sanottu,oisi miettynyt sillon ennen ku sanoo..

 

-oliko vahinko?
-sä pilaat sekä omas että miehes elämän, lapsesta puhumattakaan
-tee heti abortti

noi oli asiat joista vahemmat jakso soittaa päivittäin. loukkashan se varsinki alkuraskauden hormonimyrskyissä ku olin muutenki itkuherkkä.

jotenki nykyään ymmärrän äitinä että mitä anhemmat ajaa takaa. eihän kukaan halua muuta ku parasta lapselleen, se on suojelun halua. halutaan että oma lapsi pärjää elämässä, eikä lapsen teko nuorena kuulu siihen kuvaan. varsinki ku nuorista äideistä on tietynlainen käsitys ja hirvee määrä ennakkoluuloja, eikä varmaan yksikään vanhempi halua että omasta lapsesta tulee samanlainen, ku mistä juttuja kuulee.

mun tapauksessa kumminki loppu hyvin, kaikki hyvin: esikoinen ku synty, oli mun vanhemmat aivan polvillaan herran edessä. nyt lapsia on kaks ja ne on molemmat isovanhemmille tärkeitä. äitini ja isäkin on myös käsittäny sen, että mä teen elämässäni mitä haluan, ja teen niinku musta oikeelta tuntuu. itse kannan myös vastuun.

olin siis 17 ku tulin raskaaksi, ja esikko synty samana päivänä ku täytin 18. asiaan vaikutti tietysti se, että asuin jo mieheni kanssa silloin. tosin mun isä vihasi miestä, eikä puhunu sille. nykyään ne on suunilleen parhaimmat kaverit....

 

Kiitos...teille KAIKILLE

Saitte tuntumaan enemmän ilon aihetta...LOHDUTTAA!!!
Ehkäpä tämä tästä ensin kova alku rysäys ja sitten ehkä toivottu onnellinen loppu... =)

 

onnea sulle! :hug: yritä jaksaa kyllä se siitä. :hug: :hug:

 

äidille oli eka järkytys..mutta ensimmäisen ultrakuvan jälkeen soitteli joka päivä että joko potkii.. =) iskä alkoi tottua vasta kun laskettuaika alkoi lähestyä ja kun tulivat katsomaan pääsi itku..nyt poika on ukin silmäterä ja päivänpaiste...nyt sanoovat että hyvä juttu,vielä jaksaa yökylään ottaa...usein ehdottavat että voisiko saada yövieraan. ja touhuta aamusta iltaan ensimmäisen lapsenlapsen kanssa!!! :wave:

 

ei muuta ku tsemmppiä sulle, olen iloinen sun puolesta tuleva äiti...onnea :flower: :flower:

 

\

äidille oli eka järkytys..mutta ensimmäisen ultrakuvan jälkeen soitteli joka päivä että joko potkii.. =) iskä alkoi tottua vasta kun laskettuaika alkoi lähestyä ja kun tulivat katsomaan pääsi itku..nyt poika on ukin silmäterä ja päivänpaiste...nyt sanoovat että hyvä juttu,vielä jaksaa yökylään ottaa...usein ehdottavat että voisiko saada yövieraan. ja touhuta aamusta iltaan ensimmäisen lapsenlapsen kanssa!!! :wave:

ja mulla pääsi itku tätä lukiessa =)

 

Mun äiti ei sanonu mulle pahasti mutta tuli mieleen että jos olisi sanonu ni oisin haistattanu pitkät sille ja sen mielipiteille.Ja pitkäks aikaa!!Eikä ihmiset ollenkaa mieti mitä suustaan päästään?Ei tollai saa sanoo toisen miehestä ja varsinkaan tulevasta lapsesta.
Ihme juttu.Argh \|O

 

\

Mulla on sellanen tilanne et kun sain kuulla odottavani niin pari vkoa ennen sitä erosin lapsen isästä... "isä" oli hyvinkin neg. eikä olisi halunnut että pidän hänen lastaan.. mutta vanhemmat pehmenivät sitten ajan myötä samoin kuin lapsen tuleva isä... Zemppiä! kyllä se ajan kanssa rauhoittuu! :hug:

mulla on sama tilanne. erottiin pari viikkoa ennen kuin sain tietää että odotan vaavia. Tuleva isä kyl on onnessaan samoten vanhemmat.

 

\

\

Mulla on sellanen tilanne et kun sain kuulla odottavani niin pari vkoa ennen sitä erosin lapsen isästä... "isä" oli hyvinkin neg. eikä olisi halunnut että pidän hänen lastaan.. mutta vanhemmat pehmenivät sitten ajan myötä samoin kuin lapsen tuleva isä... Zemppiä! kyllä se ajan kanssa rauhoittuu! :hug:

mulla on sama tilanne. erottiin pari viikkoa ennen kuin sain tietää että odotan vaavia. Tuleva isä kyl on onnessaan samoten vanhemmat.

Meinaatteko yhteen palata lapsen isän kanssa? tee itsellesi nimimerkki niin voidaan laittaa yytä.. tai jos sulla on mese niin mut voi lisätä ronja_108@hotmail.com

 

\

Jos mun vanhemmat tai kuka tahansa loukkais mua tuollain,olisin varma että itse katkaisisin välit moisen kanssa,en tarvisi elämääni ihmistä joka loukkaa sillon ku tukea eniten tarvisi,oli kuinka läheinen vain..
anteeks pyynnöt ja lahjukset ei mieltäni saisi muuttumaan,sanottu mikä sanottu,oisi miettynyt sillon ennen ku sanoo..

just joo. olipas typerä kommentti. kertoo paljon sun henkisestä iästä. anteeksianto on aikuisuuden merkki. vain penikat jää hautomaan ja jatkamaan riitaa. asioita sanotaan suutuspäissään ja niitä kadutaan myöhemmin.

 

\

Jos mun vanhemmat tai kuka tahansa loukkais mua tuollain,olisin varma että itse katkaisisin välit moisen kanssa,en tarvisi elämääni ihmistä joka loukkaa sillon ku tukea eniten tarvisi,oli kuinka läheinen vain..
anteeks pyynnöt ja lahjukset ei mieltäni saisi muuttumaan,sanottu mikä sanottu,oisi miettynyt sillon ennen ku sanoo..

Sulla ei taida paljon ihmisiä ympärilläs, jos joka sanasta oot nokkiis ottanut.