Masentaa:(

en nyt tiiä onko tää oikee paikka nurista mutta silti..
kaikki #&%?$!* tuntuu kasautuvan nyt niskaan..
lopetin pillerit, kesti 9kk että tulin raskaaksi..koko alkuraskaus oli tosi vaikea ja päätyi keskeytyneeseen keskenmenoon rv 12. lääkkeellinen epäonnistui, joudin sairaalaan pariksi päiväksi, kaavintaan, sain tulehduksen. mieli meni matalalle samaa vauhtia hbn ja verenpaineen kanssa..nyt ei sitten tule kuukautisia ollenkaan, joudun senkin kanssa tutkimuksiin vielä..
olin läheiseni hautajaisissa ja tuntuu että mieli on ihan maassa nyt. ei mitään hyvää tunnu tapahtuvan minulle
tietenkin pitäis osata iloita siitä mitä minulla jo on, mutta silti..
ja työtilanne on ihan 0 nyt, sen takia on aikaa miettiä liikoja..
huoooh..huomenna ehkä parempi päivä

 

Minulla sama. en saa itseäni millään kasaan km. jälkeen. Nyt tapahtuneesta kolme viikkoa. voimia. Tiedän miltä sinusta tuntuu...

 

Sama tilanne mulla kans. masentaa tooosi paljo keskenmeno vaikka sain sen viime vuonna jouluna.. Se asia vaan painaa mieltä ja mikään ei tunnu menevän hyvin. Joulusta en nauttinu viime jouluna keskenmnenon jälkeen ja nyt en saa itseeni kasaan sit millään.. koko aika vaan miettii että mul olis kohta sellanen pikkunen ellei olis tullu sitä keskenmenoa. Voimia sulle ja kaikille jotka on kokennu saman menetyksen. :hug:

 

Hei, tsemppiä nyt, kuten huomaat, et ainakaan ole yksin tässä veneessä.Tiedän tasan, kuinka tyhjä on olo, kun on tohottanut jo asioita(lastenvaatteita,mammvaatteita, suunnitellut nimiä ja lastenhuonetta ja huolehtinut etukäteen sadoista pikkuasioista ...) ja sitten ei mitään. itselläni vielä tuo, että keskenmeno keskeytyi eli suomeksi mitään ei tule ulos vaikka tiedän kuollutta ainesta kantavani. On se he....'''iä. Oikeesti.
Itselläni keskeytyi täysin tärkeä koulutus ja kaikenlisäksi viime kesänä tehty juurihoitohammas tulehtui tällä samalla viikolla eli lekuri veti koko hampaan ulos; tuntuu maailman pisimmältä viikolta ja siltä, että pitikö kaiken nyt kasaantua tähän? huolta, murhetta, lääkäreissä ravaamista ja rahanmenoakin. Tuntuu,ettei yhtään hyvää uutista ole ollut miehellekään kerrottavana viikkoon. Onneksi on ymmärtäväinen ja Maailman Ihanin Mies. :heart:
Mutta kuule: vaikka kuulostaa kornilta, niin istu alas ja listaa mielessäsi tai peräti paperille asioita, jotka on elämässäsi todella hyvin. Tiedän,että voi olla vaikeaa ja tuntua teennäiseltäkin, mutta minä uskon, että jokaisella asialla on tarkoitus. Asia, joka nyt vaikuttaa järjettömältä ja pelkästään pahalta voi olla alku/syy johinkin myöhempään.On tässä kaikkea koettu eikä siinä surun,kiukun,raivon-miksi-min-mä-en-kestä-yhtään-enää-tilassa näe syitä. Mutta ehkä myöhemmin.
Kun itselläni on oikein #&%?$!* päivä onnistun aina vii'''tukseni keskellä näkemään ihmisiä rullatuoleissa, sokeina, ilman jalkoja, ilman kotia...satoja asioita, jotka minulla on kuitenkin hyvin.
Ajattelen nytkin näin, että olen terve, olen "vasta"40, toivoa uudesta raskaudesta on, mies ymmärtää, koti on,rahatilanne ok,kevät tulossa ja jostain kunnon syystähän varhainen keskenmeno luultavasti tapahtui.
Ainakin näen yhden positiivisen asian elämässäsi: et ole töissä, ymmärrän rahatilanteen ja "liikaa aikaa ajatella", mutta mietis, jos kaiken tämän surun keskellä joutuisit vielä raahautumaan joka aamu kukonlaulun aikoihin duuniin, hymyilemään ihmisille ja kuuntelemaan niiden typeriä ja ajattelemattomia kommentteja...?
Yhtään en väheksy suruasi ja tuskaasi, ehkä tyhjyyden tunnetta, liikaa kuolemaa ympärillä.Yritän sanoa, että SINÄ ELÄT! Niin kauan kuin on elämää, voi tapahtua mitä vain. Oikeasti.Kaikki voi muuttua päivässä.
(Tarkennan vielä, että omalla kohdallani kaikki tää harmi siis tapahtunut 6 päivän aikana ja tuntuu kuukaudelta...Ensi maanantaina lääkkeellinen tyhjennys,vasta.)
Nyt leuka pystyyn, joskus on hyvä vaan paahtaa ja PÄÄTTÄÄ, että minä olen vahva ja kestän.
hemmottele itseäsi ja anna itsellesi hiljaista aikaa ajatella asioita, monelta kantilta. Itse lähden pitkälle kävelylle metsään,sillä kotona on aina jotain häiritsevää, vaikka oliskin olevinaan yksin päivällä.
Lähetän naisenergiaa sinne, nyt niskasta kiinni itseä! :hug:

 

Moi,

Halusin vaan sanoa, että jos tosiaan masentaa, psykologilla käynti voi auttaa. Mulla oli km 1/04, enkä osannut sitä oikein kai käsitellä. Meillä on nyt 2 ihanaa lasta, mutta kun se km kummitteli mielessä vieläkin, menin psykologille marraskuussa 06 ja nyt vihdoin tuntuu, että alan päästä homman yli. Parempi myöhään...

 

Täällä kanssa aika masentavat fiilikset Joulukuussa oli km ja nyt raskaus ihan alkuvaiheessa ja taas tuntuu, että olis mennyt kesken. Iltapäivällä olis lääkäri.

Jotenkin tuntuu, että eihän tässä taas voi käydä näin... Ei olla puhuttukkaan kenellekkään koko asiasta, koska viimeksi hehkutettiin oikein urakalla ja sitten kävi.... :'( Olisi ensimmäinen lapsi ja tietysti niin kovasti odotettu.

Täytyy yrittää ajatella positiiviseti, kyllä se vielä sieltä tulee =) (ei se kyllä aina meinaa onnistua,siis se positiivisuus)

Jaksamisia :hug:

 

TäTiedän miltä susta tuntuu. Itse sain keskenmenon viime vuoden lokakuussa. Lapsi oli toivottu,masennuin hirveesti.
ajan kanssa se menee ohi,tein töitä että on muuta ajateltavaa.
Mutta uudet tuulet puhalsi meille päin ja nyt olen raskaana.
Joten kyllä kaikki pikku hiljaa mutta siinä menee oma aikansa mutta toivon sulle kaikkea hyvää ja seuraavalla kerralla sitten kaikki menee hyvin