Masentaa...

Eilen kuulin taas raskausuutisen ystäväpiiristä. Esikoinen on 3 v. ja nyt siis pikkukakkonen tulossa tammikuussa. Itsellä taas on menkat aluillaan, pientä tiputtelua on jo. Ei siis vieläkään tärpännyt :/ Mitenhän tästä taas jaksaa eteenpäin...

 

Voi, mä tiedän ihan tasan tarkkaan mistä puhut!!!!! :hug:

Mä olen kuullut nyt viimesen puolen vuoden aikana 4 vauvauutista lähipiiristä, alkais pikkuhiljaa jo riittään. Ja sit kun välillä suhtautuminen meitä kohtaan on sit ollu sellasta että me ollaan vähän niinku huonoja ihmisiä kun me ei sata lasissa hihkuta toisten puolesta!!! Yks kaveri on sitä mieltä että kyllä lapsettomien pitää ymmärtää raskaana olevia ja iloita ja kysellä jne. Hänen mielestään lapsettomien pitää vaan puhua avoimesti omasta lapsettomuudestaan niin kyllä se siitä!!!

Juuri niin!!! Voi luoja että välillä pistää vihaksi!!! Enpäs ole paljoo ko. ihmisen kanssa jaksanu tekemisissä olla! Ei sillä, tottakai olen onnellinen niiden puolesta jotka vauvan saa, siinä kohtaa se oma tyhjä syli aina vaan oikein konkretisoituu!!

No, ei muuta kun jaksamista meillä, paljon :hug:

 

\

Voi, mä tiedän ihan tasan tarkkaan mistä puhut!!!!! :hug:

Mä olen kuullut nyt viimesen puolen vuoden aikana 4 vauvauutista lähipiiristä, alkais pikkuhiljaa jo riittään. Ja sit kun välillä suhtautuminen meitä kohtaan on sit ollu sellasta että me ollaan vähän niinku huonoja ihmisiä kun me ei sata lasissa hihkuta toisten puolesta!!! Yks kaveri on sitä mieltä että kyllä lapsettomien pitää ymmärtää raskaana olevia ja iloita ja kysellä jne. Hänen mielestään lapsettomien pitää vaan puhua avoimesti omasta lapsettomuudestaan niin kyllä se siitä!!!

Juuri niin!!! Voi luoja että välillä pistää vihaksi!!! Enpäs ole paljoo ko. ihmisen kanssa jaksanu tekemisissä olla! Ei sillä, tottakai olen onnellinen niiden puolesta jotka vauvan saa, siinä kohtaa se oma tyhjä syli aina vaan oikein konkretisoituu!!

No, ei muuta kun jaksamista meillä, paljon :hug:

Käytännön vinkki tuleviin tyttöjen iltoihin, joissa ringissä ollaan avoimia: Vaatikaamme avoimia ihmisiä puhumaan avoimesti seksiongelmistaan ja virtsankarkailusta synnytyksen jälkeen. Muistetaan kehua miten upeasti itsellä menee kun paikat ovat kunnossa! Ja ah, viikonloppu aamut sekstaillen kun heräillään puolen päivän aikoihin. Jos jonkun ystävän mies eksyi vieraisiin vuonna 2003 muistutetaan siitä ja kysytään, että miten ihmeessä asian kanssa voi oppia elämään :kieh:

Meidän yritysvuosien aikana koko lähipiiri on raskautunut. Nyt alamme odottamaan toista kierrosta. Muiden lapset ovat konkreettisesti meiltä pois: 8 vuoden juhannusperinteet katkeavat tänä vuonna, ja me tuijotamme toisiamme kotona miettien, että ei sen näin pitänyt mennä.

En osaa piristää kauheasti kun samat asiat korpee kuin ap:täkin. Mutta ei auta kuin yrittää, jaksuja!

 

Kiitos juups tämän päivän ekoista nauruista!!!! Mä taidankin ton tehdä ens kerralla!!!!!

Me ollaan kans huomattu tuo sama juttu että on aika turha enää odottaa ketään kylään ilman lapsia. Ei sillä, tietenkin haluaa kavereiden lapsiakin nähdä, mutta joskus kaipaa niin kipeästi sitä että sais ihan vaan AIKUISTA seuraa. Vaikka usein se onkin sitten sitä, että silti puheet kääntyy aina niihin lapsiin ja mitä ne milloinkin on tehnyt ja sanonut jne.jne. Täytyy tosiaan alkaa tästä lähin joka kerta kun toinen alkaa puhuun lapsistaan niin alkaa hehkuttaan sitä kuinka ihanaa on olla kaksin kun saa tehdä mitä huvittaa ja mennä kuinka haluaa

No joo, hurttia huumoria mutta välillä on pakko nauraakkin ja täällä uskaltaa tällästä juttua heittääkin kun (ainakin oletettavasti) täällä olijat ymmärtää

 

Ihana huomata, että joku muukin on kyllästynyt aika ajoin hehkuttamaan toisten vauvoja. Olen tuntenu itteni huonoksi ihmiseksi kun en ole jaksanut hyppiä riemusta kun taas joku suvussa tai lähipiirissä on tullut raskaaksi tai synnyttänyt. Olen ollut hiljaa onnellinen heidän puolestaan. Ei aina jaksa olla yli-innostunut siitä, että joku toinen elää "minun elämää". Onneksi on muitakin niin en ehkä ole ihan sydämetön tai ainakaan ainoa sellainen =)

Aurinkoista kesää kaikille

 

Joo, en mä ainakaan tunnen itseäni todellakaan sydämettömäks, päin vastoin! Se on sitä oman sydämen suojelua! Eihän ne "lapsellisetkaan" ihmiset itke meidän lapsettomuutta!

Ootteko muuten koskaan törmänny siihen, että kun puhutte kaverinne kanssa puhelimessa niin puolet ajasta menee siihen kun luurin toisessa päässä kommennetaan lasta/lapsia tai puhutaan niille muuten vaan? Mua ärsyttää se ihan suunnattomasti! Tottakai ymmärrän että lasta täytyy kieltää juuri silloin kun on sen aika, mutta kun se on IHAN JOKA KERTA sama homma! Sun jutut menee ihan ohi kun toinen ei kuuntele kuin lapsiaan.

Ja toinen on se, että ainakin meidän kaveripiirissä IHAN kaikki on sellaisia, että kun ne tulee lastensa kanssa kylään, kaikki mahdolliset lelut levitellään ympäriinsä(siis ne joita minä olen varannu kylässä käyville lapsille) ja kun tulee lähdön aika, lelut jää niille sijoille joille ne on levitelty!!! Samoin kaikki lasten ruokalautaset ja pas**vaipat!!! Oikeesti! En mä ainakaan kehtaa mennä kylään, levitellä kaverin tavaroita pitkin poikin ja jättää ne siihen niin kun koira #&%?$!*!! Tarttis varmaan alkaa tekeen niin jos vaikka antais sit ajattelemisen aihetta.... :kieh:

No joo, nyt täytyy laittaa taas jäitä hattuun ettei ihan mee kuppi nurin B)

*ottaa kupin kahvia ja menee pihalle rauhoittumaan*

 

Kiitos että sait aikaan hymyn näillekin huulille!! Virtsankarkailua, joo....

Taitaa olla huono päivä tässä ite kenelläkin. Vatuttaa tää ainainen odotus, piinailu ja pettymys!! Ei jaksa! aaaaarrrrgh....

Ja joo, huomattu on, että lasten ehdoilla ne ystävyyssuhteet tuntuu etenevän. Kun se on niin helv....tin vaikee sanoo joskus sille omalle kullanmurulle EI!!

 

\

Ootteko muuten koskaan törmänny siihen, että kun puhutte kaverinne kanssa puhelimessa niin puolet ajasta menee siihen kun luurin toisessa päässä kommennetaan lasta/lapsia tai puhutaan niille muuten vaan? Mua ärsyttää se ihan suunnattomasti! Tottakai ymmärrän että lasta täytyy kieltää juuri silloin kun on sen aika, mutta kun se on IHAN JOKA KERTA sama homma! Sun jutut menee ihan ohi kun toinen ei kuuntele kuin lapsiaan.

Ja toinen on se, että ainakin meidän kaveripiirissä IHAN kaikki on sellaisia, että kun ne tulee lastensa kanssa kylään, kaikki mahdolliset lelut levitellään ympäriinsä(siis ne joita minä olen varannu kylässä käyville lapsille) ja kun tulee lähdön aika, lelut jää niille sijoille joille ne on levitelty!!! Samoin kaikki lasten ruokalautaset ja pas**vaipat!!! Oikeesti! En mä ainakaan kehtaa mennä kylään, levitellä kaverin tavaroita pitkin poikin ja jättää ne siihen niin kun koira #&%?$!*!! Tarttis varmaan alkaa tekeen niin jos vaikka antais sit ajattelemisen aihetta.... :kieh:

No joo, nyt täytyy laittaa taas jäitä hattuun ettei ihan mee kuppi nurin B)

*ottaa kupin kahvia ja menee pihalle rauhoittumaan*

Musta se on kanssa rasittavaa yrittää puhua puhelimessa kun toinen vaan just komentaa lapsia tai jopa lepertelee vauvalleen samaan aikaan! Ja sitten annetaan luuri sille lapselle, joka ei välttämättä edes osaa puhua vielä...Harvemmin enää tulee soiteltua sellaisille lapsellisille kavereille joita näkee ihan livenäkin, kun se puhelimessa puhuminen on niin vaikeeta.

Eniten mua ehkä harmittaa se, että ollaan parhaan ystävän kanssa etäännytty todella paljon sen jälkeen, kun heille on tulltu 2 lasta. Elämäntilanne vain on niin erilainen. Toinen lapsista on meidän kummilapsi, joten toki näemme edelleen aika useinkin, mutta meidän ystävyys on jotenkin etäisempää kuin ennen. Silloinkin kun harvoin päästään johonkin kahdestaan niin kaveri vaan jauhaa lapsistaan...onhan se ihan kiva kuulla kummitytön kuulumisia, mutta ei koko aikaa :ashamed: Mä olin toivonut, että itsekin olisin raskautunut jo jotta olisimme yhdessä voineet nauttia tästä elämänvaiheesta, lapsista olisi tullut läheisiä jne.

 

Ihan vaan tällainen tuli mieleen, että elämässä ei tarvitse eikä voi saada kaikkea mitä haluaa. Joillakin on tuuria lapsenteossa, joillakin taas ei. Kaikille meille tapahtuu elämässä ikäviä asioita, eikä niille voi mitään, joku sairastuu vakavasti, toinen kärsii lapsettomuudesta, elämä vaan on tällaista, ei se ole aina helppoa eikä ruusuilla tanssimista. Täytyy olla kiitollinen siitä mitä on, eikä haikailla sitä mitä ei ole, eikä toisten onni ole itseltä pois. Ihan näin elämää enemmän nähneenä, mikään ei ole itsestäänselvää ja kaikki on tuurista kiinni,
loppujen lopuksi.

kesän odotusta kaikille B)

 

\

Ihan vaan tällainen tuli mieleen, että elämässä ei tarvitse eikä voi saada kaikkea mitä haluaa. Joillakin on tuuria lapsenteossa, joillakin taas ei. Kaikille meille tapahtuu elämässä ikäviä asioita, eikä niille voi mitään, joku sairastuu vakavasti, toinen kärsii lapsettomuudesta, elämä vaan on tällaista, ei se ole aina helppoa eikä ruusuilla tanssimista. Täytyy olla kiitollinen siitä mitä on, eikä haikailla sitä mitä ei ole, eikä toisten onni ole itseltä pois. Ihan näin elämää enemmän nähneenä, mikään ei ole itsestäänselvää ja kaikki on tuurista kiinni,
loppujen lopuksi.

kesän odotusta kaikille B)

Kypsään kirjoitukseen yhtä kypsä vastaus:
Ihanko totta Kato kun ei ole tullut mieleen, niin hyvä kun tulit kertomaan.

Ilmeisesti et itse kärsi lapsettomuudesta kun et näe ironiamme läpi. Koska reaalimaailmassa olemme oikeasti onnellisia miehistämme, ystävistämme, taloistamme, kissoistamme, koulutuksestamme, siskojemme ja ystäviemme lapsista on jossakin oltava varaventtiili. Ja tämä palsta on se.Täällä voi päästellä salaisimmatkin katkeruuden tunteet, jotka eivät ole sosiaalisesti hyväksyttyjä valloilleen.

Mukavaa kesää :flower:

 

Kyllä Juups nyt osui asian ytimeen. Miten näille palstoille aina ilmestyykin näitä kaikentietäviä maailmanparantajia ja itsestään selvyyksien latelijoita?

 

Kyllä jo aamulla hihitytti! Mutta kun ei päässyt vastaamaan jo silloin. Tänään piti hampaita yhteen purren muistella Juupsin viestiä. Koska sain tietää entisen parhaan ystäväni raskaudesta. Entisen siksi, että heidän ensimmäinen raskaus muutti meidän ystävyytemme. Koska vaikka hän yritti ymmärtää meitä, niin aina vaan rivien välistä kuulsi se että, meissä on vikaa ja he ovat parempia koska saavat luomusti lapsia. Hän on edelleen minulle tärkeä, mutta jotenkin välit vaan viilenivät.

Mutta ensi kerralla, juttelemmekin yhdessä ollessamme virtsan karkailusta ja seksistä

 

Olen tässä seurannut keskustelua ja minun täytyy kiittää Luojaani, että kaikkein lähimmät ystäväni ovat todella kannustavia. Sattuu kyllä olemaan lähipiirissä mm. siskoni jolla on vaivana lapsettomuus joten tuki on sen mukaista. Paras ystäväni on kyllä yhden pienen tytön äiti, mutta hän ei 'leveile' lapsellaan. Hänellä kun on elämässään muutakin kerrottavaa. Silloin on kyllä kiva puhella puhelimessa varsinkin kun asun ulkomailla.
Eräs ystävistäni ei voi edes yrittää lapsettomuushoitoja, koska se voisi olla hengenvaarallista hänelle. Kipeetä tekee, kun muut ihmiset puhuu hänestä itsekkäänä ihmisenä, hän kun ei kerro asiasta yleisesti. Onneksi kun tapaan pahanpuhujia, sanon heistä mielipiteeni ja käsken pitämään suunsa kiinni, koska eivät tiedä mita puhuvat. Ystäväni kun on ihana ihminen, joka kannustaa minua tällä hetkellä kovasti, omasta murheestaan huolimatta.
Kaikkein vaikeinta on kun täällä Unkarissa seurakunnan jäsenet hokevat, etta olette niin nuoria. On joskus haittaa kun näyttää suomalaisittain nuorelta ulkomaalaisen silmin. Kuvittelevat, että olen 25 kun ikää on 36. Onneksi miehen sukulaiset ovat ihania.
Voimia jokaiselle - onneksi voidaan tukea toisiamme, jos ei muualta tule apua. Kiitoksia kaikesta tuesta - täällä vähän hankalaa, kun niin vähän ihmiset puhuvat englantia, ja unkarini ei ole vielä niin hyvää, että voisi puhua syvällisemmin asioista.

 

*************************************
Käytännön vinkki tuleviin tyttöjen iltoihin, joissa ringissä ollaan avoimia: Vaatikaamme avoimia ihmisiä puhumaan avoimesti seksiongelmistaan ja virtsankarkailusta synnytyksen jälkeen. Muistetaan kehua miten upeasti itsellä menee kun paikat ovat kunnossa! Ja ah, viikonloppu aamut sekstaillen kun heräillään puolen päivän aikoihin. Jos jonkun ystävän mies eksyi vieraisiin vuonna 2003 muistutetaan siitä ja kysytään, että miten ihmeessä asian kanssa voi oppia elämään :kieh:

*************************************
Pari faktaa näihin tyttöjen iltoihin:
-virtsankarkailu synnytyksen jälkeen on harvinaista. Laskeuman vuoksi virtsankarkailua tapahtuu sitten vanhemmalla iällä, ei heti synnytyksen jälkeen. Lantionpohjan jumppa auttaa vähentämään näitä ongelmia myöhemmässä iässä.
-seksiongelmat; no ei ehkä kukaan synnäriltä suoraan lähde harrastamaankaan ja vauvanhoito voi väsyttää sen verran että halut menee vähäksi aikaa MUTTA seksielämä sen kun paranee kun on synnyttänyt!! Uskokaa pois. Miksi muuten luulette, että sisaruksiakin syntyy..Synnyttämättömän naisen alapää on erilainen kuin jo synnyttäneen ja useimmiten se vain paranee. Ei ehkä siis turhaan kannata kehua, että on omat paikat kunnossa.
-viikonlopun myöhäiset aamut sekstaillen - siis luuletko ettei lapsellisilla ole näitä ollenkaan? Minulla on se käsitys, että kun on aikaa kaksin yllin kyllin, niin seksielämä laimenee. Silloin, kun kaksin vietettävä aika on harvinaista, se on myös luksusta ja silloin nautitaan!
-vieraissa käyminen: lapsettomillahan ei varmasti ole uskottomuusongelmia ollenkaan?? Itse uskoisin, että kriisissä myös uskottomuus lisääntyy, tiedä sitten...

Ok, ymmärrän että ap:n kirjoitus oli katkeraa tilitystä ja pyydän anteeksi, että osuin palstalle, mutta raivostuttaa vain välillä lukea näitä totuuksia lapsellisten elämästä. Välillä mietityttää, että miksiköhän niin kovasti sellaiseen elämään sitten hinkuatte, jos se on niin kauheaa. Ja miksi lapsellinen puhuu puhelimessakin vain lapsilleen ohi ystävänsä - ehkä siksi, että lapset tarvitsevat äitiään ja usein he kinuavat huomiota juuri silloin, kun äidin huomio on kiinnittynyt johonkin muualle. Mitä sitten tekisit lapseton kyselijä tyttöjen illassa, jos sattuisitkin tulemaan raskaaksi? Jättäisitkö typerät kysymyksesi kysymättä?

 

Sen verran pitää vielä sorkkia, että Satunnainen kulkija puhui kyllä asiaa. Se on tätä huumoria, jota lapsettomien piireissä viljellään. Pikkuemäntä ei oikein nyt näyttänyt olevan siitä jyvällä. Sillä onhan se niin että mulle itselle ainakin on suuren suuri tuki ihmisistä jotka ovat kokeneet/kokevat juuri samaa mitä mekin. Sekä sitten tämä huumori. Jos aina murehtisi, ei tästä tulisi mitään. Mutta ehkä se toisinaan meillä on erilaista se huumori. Luulenpa että jos noita Juupsin juttuja oikeesti latelis lapsellisten äitien piireissä, niin niitä ei naurattaisi. Tulisi noita pikkuemännän kaltaisia kommentteja. Hmmm... mutta miksi? No joka tapauksessa, kiitos kaikille palstan tyypeille ihanasta tuesta! Minä suuntaan nyt aurinkoon, lentokoneella nauttimaan olostani. Sitten palaankin kotiin ja täällä odottaa punktio! Jee! :wave:

 

Juups osui asian ytimeen, näin meidän kannalta , mutta tais joku ottaa meidän porukan jutut vähän vakavasti :$ Mutta ego kasvoi varmasti mukavasti. Täällä tuskin kukaan oikeasti tarkoitti, että lapsettomilla ei olisi parisuhdeongelmia yms...

Kun ajattelee, että joka 6. pariskunta kärsii jossain vaiheessa hedelmättömyysongelmista on aika omituista että ihmiset ajattelevat lapsenteon olevan asia, josta voi noin vain kysellä. Jokaisen tuttavapiirissä on varmasti joku, jotka utelut loukkaa. Hedelmättömyys osuu niin mielettömän arkaan paikkaan naiseutta ja ihmisyyttä, että avoimimmatkin tyypit (kuten allekirjoittanut) antaa kyllä merkkejä keskustelussa jos haluaa asiasta keskustella.

On käynyt joskus mielessä, että mitenhän onnistuisi perustaa suljettu yhteisö, johon ei pääsisi ulkopuolisia lukemaan tämän ketjun kaltaisia juttuja... Minä kirjottelisin mielellään vaikka omalla nimelläkin jos palsta ei olisi kaikelle kansalle avoin.

Mukavaa kesäiltaa kaikille lapsettomille ja lapsellisille ja Hyvää matkaa Nampula :wave: :heart: