Me äidit tarvitsisimme jonkin tsemppisignaalin

Katselin pari päivää sitten kaupan parkkiksella rähisevää poikaa, jota äiti yritti saada aisoihin voidakseen mennä pikkuriiviön kanssa kauppaan. Äiti selvästi häpesi pojan käytöstä, etenkin kun me jouduttiin menemään autoon ihan siitä vierestä ja äiti joutui raahaamaan jälkikasvunsa pois autojen välistä, että mahduimme kulkemaan.

Mun teki kovin paljon mieli käydä sanomassa, että mun puolesta ei tarvitse nolostella ja toivottaa tsemppiä pojan kanssa. Äidillä oli ihan oikeat otteet, toivottavasti hän jaksoi pitää puolensa loppuun asti, eikä antanut periksi päästäkseen nolosta tilanteesta.

Kaipaisinkin siis jotakin pikku käsimerkkiä, jota voisi vilauttaa kanssamammoille tsempitysten merkiksi Mä itse olen kerran ollut kiukkuisen lapseni kanssa kassajonossa, yritin kyllä olla hissukseen ja asiallisesti, mutta päällepäin varmaan näkyi stressi, sillä joku ihana vanha rouva nykäisi hihasta ja tuli sanomaan, että ei se niin vakavaa ole, vaikka lapsi huutaa, kyllä se siitä. Mummo suorastaan pelasti päiväni ja jaksoin pitää hermoni kurissa kiukkukohtauksen loppuun asti vailla huolta siitä, mitä muut mahtavat ajatella.

 

En mä ainakaan kaipaa keltään mitään tsemppiä. Alkaisi ehkä vain ärsyttää/tuskin edes huomaisin kun keskittyisin lapsen aisoissa pitämiseen. En ole ikinä nolostellut lapseni hepuleitten takia

 

[QUOTE="jojo";24478986]Katselin pari päivää sitten kaupan parkkiksella rähisevää poikaa, jota äiti yritti saada aisoihin voidakseen mennä pikkuriiviön kanssa kauppaan. Äiti selvästi häpesi pojan käytöstä, etenkin kun me jouduttiin menemään autoon ihan siitä vierestä ja äiti joutui raahaamaan jälkikasvunsa pois autojen välistä, että mahduimme kulkemaan.

Mun teki kovin paljon mieli käydä sanomassa, että mun puolesta ei tarvitse nolostella ja toivottaa tsemppiä pojan kanssa. Äidillä oli ihan oikeat otteet, toivottavasti hän jaksoi pitää puolensa loppuun asti, eikä antanut periksi päästäkseen nolosta tilanteesta.

Kaipaisinkin siis jotakin pikku käsimerkkiä, jota voisi vilauttaa kanssamammoille tsempitysten merkiksi Mä itse olen kerran ollut kiukkuisen lapseni kanssa kassajonossa, yritin kyllä olla hissukseen ja asiallisesti, mutta päällepäin varmaan näkyi stressi, sillä joku ihana vanha rouva nykäisi hihasta ja tuli sanomaan, että ei se niin vakavaa ole, vaikka lapsi huutaa, kyllä se siitä. Mummo suorastaan pelasti päiväni ja jaksoin pitää hermoni kurissa kiukkukohtauksen loppuun asti vailla huolta siitä, mitä muut mahtavat ajatella.[/QUOTE]

sulonen alotus

 

En mä ainakaan kaipaa keltään mitään tsemppiä. Alkaisi ehkä vain ärsyttää/tuskin edes huomaisin kun keskittyisin lapsen aisoissa pitämiseen. En ole ikinä nolostellut lapseni hepuleitten takia

Mä nostan hattua eräälle isälle, joka oli aivan samettisen tyyni, kun lapsi siinä käsipuolessa karjui ja raastoi päästäkseen karkkihyllylle tai minnelie. En minäkään siihen puuttuisi, mutta se näkemäni nainen pyysi kyllä koko olemassaolollaan anteeksi sitä kohtausta.

Tietty osa inhoaa, jos joku "puuttuu" asioihin edes positiivisessa mielessä, mutta mulla on yhä edelleenkin hyvä mieli siitä tapaamastani mummelista, siksi tällainen ajatus

 

Ihan hyvä ajatus, mutta mulla kanssa ulkopuolinen maaima katoaa näkyvistä kun taistelen lapsen kanssa. Vaikka olisin tyyni ja rauhallinenkin, niin kaikki huomio on silloin kyllä lapsessa, jos se siinä huutaa ja venkuroi.

 

Meidän tyttö sai niin ikään kaupassa kassalla hepulikohtauksen ja yritti viskellä mun käsistä muutamaa ostostamme lattialle. Yritin siinä sitten samalla pitää ostoksiani ja myös tytärtä kiinni ajatuksenani, että ihan kohta jätän ostokset kassalle ja kannan tytön autoon. Siinä sitten edessäni oleva nuorehko mieshenkilö kääntyi puoleeni ja sanoi: tuohon viereen on tulossa kassa, pääset sinne. Mies oli jo omat ostoksensa latonut hihnalle kun meidän hepuli alkoi ja yltyi, varmaan olisi muuten laskenut meidät edelleen. Tuntui jotenkin tosi hyvältä, ettei sen enempää tilanteeseen puuttunut, mutta arvasi varmaan mun huomion kiinnittyneen täysin tyttöön ja etten edes huomaisi uuden kassalinjan avautumista ennenkuin kaikki muut takanamme olevat olisivat sinne menneet. Pääsimme kunnialla tilanteesta pois ja jotenkin kyllä jäi lämmittämään se mieshenkilön ele.

 

Mutta voihan sitä puhua kanssaihmiselle, ei kai siihen mitään salamerkkejä tarvita. Sanoo vaikka, että minäkin inhoan tuollaisia päiviä ystävälliseen sävyyn ohikulkiessaan.

On kyllä tehnyt joskus mieli kaupassa kannustaa itkupotkuraivarilapsen stressaantunutta ja hermostunutta äitiä, joka vielä vaunuissa lykki toista, sanomalla kuinka hienoa on, ettei hän vaan anna lapselle periksi vaan jaksaa kasvattaa. En sitten viitsinyt varta vasten mennä käytävän toisesta päästä, mutta myöhemmin kassajonossa laskin hänet edelle, mistä tämä äiti vuolaasti kiitteli.

Olen myös koettanut viihdyttää kassajonossa tms. hermostuvia pikkulapsia vaihtelevalla menestyksellä - joskus uusi täti on tosi jännä ja kiva, toisinaan ei voisi vieras akka vähempää kiinnostaa.

 

Mulle tuli yks päivä tosi hyvä mieli yks päivä kun tyttö ei ois millään halunnut lähteä päiväkodista (alle 5minsaa kävelle kotimatkaa) ja sai ihan ärkyttävät itkupotkuraivarit ja yritän työntää pienempää rattaissa. Tyttö tarrasi kiinni jaloistani enä meinannut saada häntä irti. Kotimatkaan meni yli puoli tuntia ja siis se hyvä mieli siitä että useampi isä tai äiti huikkasi ohimennen, että tsemppiä, koita jaksaa, mä niin tiedän tunteen, kyllä se siitä helpottaa kun lapsi kasvaa jne.

Kukaan ei jäänyt päivittelemään, vaan asiallisesti vain tsemppasivat ohimennen