Meidän tyttö 2v1kk on saanut tällä viikolla ihan hirveitä raivareita lähes päivittäin. Temperamenttinen lapsi, hyväntuulinen ja puuhakas. Tähän asti on pääpiirteittäin selvitty puhumalla, vaan ei enää... Kohtaus alkaa yleensä samaan aikaan päivästä. Lähtee siitä, kun pukee itse tai leikkii jotain mikä ei sitten sujukaan. Lopulta kaikki on huonosti ja käytös aivan absurdia. Ekoina päivinä itseltä paloi pinna totaalisesti ja huusin minkä kerkesin ja yritin "kieltää" raivoamisen. Olin myös tarpeettoman kovakourainen ja nyt se harmittaa. No, eihän mikään tällainen toiminut, kohtaus vaan paheni ja piteni. Yritin pitää omassa huoneessa ja vaikka mitä, huonolla menestyksellä.
Tänään otin likan tiukkaan otteeseen syliin ja annoin riehua. Lähes puoli tuntia jaksoi, jonka jälkeen kertoi rauhoittuneensa ja halailtiin. Sitten lähdettiin pissalle ja kohtaus oli ohi. Loppuaamupäivän oli kuin pieni enkeli. Tämä toiminta tuntui oikealta, mutta kyllä se kiinnipitäminenkin aika hurjalta tuntuu. Uskon, että kohtaus meni nopemmin ohi näin ja omat hermot oli helpompi pitää kurissa.
Miten te olette toimineet tällaisessa tilanteessa? Kuinka kauan tällaisia raivareita voi odottaa ilmestyvän? Onhan muillakin ollut näitä, onhan?
Kiitos jo etukäteen!
Tänään otin likan tiukkaan otteeseen syliin ja annoin riehua. Lähes puoli tuntia jaksoi, jonka jälkeen kertoi rauhoittuneensa ja halailtiin. Sitten lähdettiin pissalle ja kohtaus oli ohi. Loppuaamupäivän oli kuin pieni enkeli. Tämä toiminta tuntui oikealta, mutta kyllä se kiinnipitäminenkin aika hurjalta tuntuu. Uskon, että kohtaus meni nopemmin ohi näin ja omat hermot oli helpompi pitää kurissa.
Miten te olette toimineet tällaisessa tilanteessa? Kuinka kauan tällaisia raivareita voi odottaa ilmestyvän? Onhan muillakin ollut näitä, onhan?
Kiitos jo etukäteen!