meidän ja teidän lapset

olen asunut avomieheni kanssa puolitoista vuotta ja yhdessä olemme olleet yli 3vuotta. itselläni on kaksi lasta ja olen eronnut sovussa, miehelläni 1 ja hän kävi hyvin riitaisan eron aikoinaan. ongelmana nyt on että lapset ovat eriarvoisia, eli miehen lapsi käy meillä vain joka toinen viikonloppu, kuten toinen omistani. toinen lapseni asuu meillä aina ja on joka toinen viikonloppu isällään.
alusta asti miesystävän kanssa ollut ongelmia, kun hänen lapsensa ei anna koskea tavaroihinsa ja vaatii eri oikeuksia. nukkumaan meno aikoja yms yms mies ei koskaan sano hänelle ei.
aina kun lapset ovat täällä mieheni ei enää minua huomaa, ei istu viereen juttele yms yms olen kuin vieras ihminen. mitään emme tee yhdessä, vain hän ja hänen lapsensa. asiasta olen paljon puhunut että pitäisi yhdessä tehdä,että ei ole oikein että ikinä emme tee mitä me tahtoisimme ja ei meidän aina tarvitse jäädä kotiin tekemään koti töitä. tahtoisin että me kaikki olisimme samalla viivalla, mutta mies puhuu hänen lapsesta ja minun kakaroista. lapseni rakastavat tätä miestä, mutta itse en enää tiedä kuinka suhtautua, vielä vuosi sitten hän sentään lähti lapsien juhliin, päiväkodin ja koulun, nykyään ei. ei kuulu hänelle ei ole hänen lapsia. vaikka yritän sanoa että minulle se on tärkeää. itse olisin valmis menemään hänen lapsen koulun juhliin, mutta mies ei edes pyydä mukaan. olen hänen lapselleen jo 2 synttärit järjestänyt ja kiitosta en ole saanut, toisen oman lapseni juhlat on isän luona ja yhdessä siellä kävimme mutta nykyään en saa häntä mihinkään mukaan. aina vaan kuulen että ei hänelle kuulu. yksin kelpaan hänen kanssaan kulkemaan, eli jos lapset hänen tai minun ei ole paikalla.
hän kohtelee lapsia hyvin eriarvoisesti, suuttui kun sanoin että jos hänen lapsensa kuuluu saada valvoa myöhempään sitten sama oikeus on muillakin, se ei käynyt. kuulemma voisimme painua muualle. tai vastaavasti kun yritän selittää että pitäsi pitää kiinni sovituista asioista, että kun lapsilla tietyt vkonloput milloin tulla ja olla, että näin olisi, edes ajoissa muutoksista sovittaisiin, hänen tyttärensä kun koko ajan pelleillyt tulemisilla ja menemisillä. me saatamme samana päivänä kuulla tuntia ennen kuin pitäisi tulla ettei tule, mieheni ei ymmärrä että se stressaa minua tosi paljon, kun valmistan ruuat valmiiksi isommat määrät että riittää osatan kaikkea liikaa ja se turhauttaa, mutta jos en häntä huomioisi se olisi kauhea asia. emme voi suunnitella mihinkään menoja juuri tuon takia, sitten kun hän tulee emme voi käydä koskaan minun kavereiden luona saati sukulaisissa, koska heidän tarvitsee nähdä omat sukulaiset vaikka etälapset yhtä harvoin molemmilla, mutta miehen mielestä se ei ole sama asia. että kun minulla asuu toinen itseni kanssa niin asiani on paremmin.
mieheni on hyvin hanakka tarttumaan kaikkeen mitä varsinkin joka päivä asuva lapsi tekee, viimeaikoina #&%?$!* paljon hänelle ja vertaa 6 vuotta vanhempaan lapseen. kertonut että lapseni on aikuisena hullujen huoneella yms. mikä loukkaa tosi paljon, tyttäreni on 6v ja täysin normaali lapsi. tosi sosiaalinen ja reipas, hyvä tapainen.
omalle lastaan hän ei uskalla yhtään vejättää, kuten minun lapsia, eikä hänelle saa sanoa mistään koska pahoittaa mielensä ja alkaa itkemään.
siis olenko väärässä vai onko jokin lievästi sanottuna pielessä?
kuinka saan miehen käsittämään että jos tahtoo elää kanssani hänen pitäisi yrittää elää kuin yhtenäinen perhe, samoilla säännöillä, hylkimättä ja hylkäämättä?
kun asiasta puhuu tulee aina ilmi riita
kertokaa miten asian voi ilmaista että aurinkokin paistaisi

 

Voi että.... Ei miehesi käytös normaalilta vaikuta. Voin sanoa että tuskin tuuosta muuttuu. Meillä samajuttu miehellä ollut riitaisa ero ja lapsen tapaamisissa exä ryttyilee. Meillä on kaksi yhteistä lasta ja hänellä tytär jolla on ihan omat säännöt. Isä ei puutu tytön käytökseen. Tukahduttaa varmaan tunteita, kun tyttöä näkee harvemmin. Antaa tytön elää kun pellossa ja meidän yhteiset lapset kärsii..

Varmaan ero tulossa kun ei tämä muutu ja sitten taas vaihtoehdot on joko uusi uusioperhe tai yksinolo.. Kumpikaan ei houkuttele mutta ei kyllä tämä suhdekkaan

 

Edellytys että homma toimisi on että on yhteisiä sääntöjä ja että noudatetaan sääntöjä.Joka suhteessa ja uusperheessä on omat mutkansa
mutta kyllä asioista pitää yrittää keskustella.Mites jos menisitte johonkin juttelemaan perheneuvolaan nje...Kuulostaa silt että mies määrää ja sinä hiihtelet onnettomana perässä....Tee miehelle selväksi että jos haluaa jatkaa suhdetta asioisen on muututtava.Teidän että tämä ei ole helppoa =) :hug: voimia sinulle !

 

me olemme käyneet kiivaita keskusteluja, olen ehdottanut että kävisimme perheneuvolassa tai jossain puhumassa, mutta mies ei ole suostunut.
olen sanonut että lähden pois, mutta sekään ei ole auttanut. itseasiassa tilanne meni vähän aika sitten niin pitkälle että etsin jo asuntoa, lupasi yrittää muuttua, mutta ei tainnut lupaus kestää päivääkään.
en tiedä olenko minä sitten liian jyrkkä hänen tyttärensä suhteen, kun en tykkää eri säännöistä ja siitä ettei ilmoteta asioista ajoissa. mieheni mukaan minä olen tiukkapipo, että pitäisi oppia ottamaan rennoin rantein.
ja minulle ei kuulu miten hän ja hänen tyttärensä tekevät asiat, tai mitä hänen exänsä tekee asioiden eteen, vaikka olen yrittänyt kertoa että kuuluuhan minullekkin jos hänen tytär tulee tänne ja mitä silloin tapahtuu, kuulema ei kuulu.
vaikeaa välillä koettaa jaksaa ja tajuta asioita, mutta voimat alkaa olla lopussa ja keinos, tuntuu että kaikki tullut kokeiltua . annettua aikaa, rukoiltua, juteltua, kiukuttua siis kaikin mahdollisin tavoin, olla välittämättä-

 

Se on yleensä näin että naiset haluaavat järjestystä elämäänsä ja miehille tämä asiaa ei merkitsee niin paljon.Monessa asiassa voi ja pitääkin jousta mutta mun mielestä tämmösessä ei.Säännöt on oltava samat kaikille muuten homma ei pelaa.Ja jos sinusta tuntuu ettet ole onnellinen suhteessa asialle PITÄÄ tehdä jotain !Omgelmia varmasti on joka uusperheessä mutta ongelmat pitäisi voida/haluta poistaa !Se on toimivan parisuteen edellytys !Mielestäni miehesi ei arvosta parisuhteenne jos hän ei ole valmis tulemaan vastaan !
:hug:

 

Minunkin miehelläni oli tosi riitaisa avioero ja exä hankaloitti tapaamisia ym. Pari vuotta mies "palvoi" lapsiaan, ja minun käskettiin useinkin "painua #&%?$!*". Monesti olin kuin ilmaa, kun lapset olivat paikalla. Ja kuinka usein laitoinkaan ruokia ja odottelin, eikä mieheni vaivautunut edes ilmoittamaan, etteivät tulekaan.
Tuon parin vuoden jälkeen kaikki pikkuhiljaa alkoi muuttua, nyt viiden vuoden jälkeen mieheni käytös on totaalisesti muuttunut. Ottaa tosi hyvin minutkin huomioon.

 

Maailmassa on ihmisiä, joiden ei vain kertakaikkiaan kannattais
mennä naimisiin eikä tehdä lapsia.

Sitten on näitä meidänteidäheidänlapsia joita kyytätään paikasta toiseen ja kaikki on mukamas niin hyvin.

Ja itsessä ei ikinä ole mitään vikaa.

 

koen hieman samoja tuntemuksia..meillä siis miehen etälapsi, ja juuri syntynyt yhteinen..
mieheni rakastaa vauvaamme,ja on loistava isä, huolehtii, hoitaa jne..ja minäkin saan huomioo, ja rakkautta..paitsi kun on etälapsi meillä, on joka toinen vko to-ma välisen ajan!! lapsi ensinnäkin niin iilimatona isäänsä, ja vaatii kokoaika huomioo, sitä tottunut isältä saamaan! jo ennen vauvaa tunsin aika-ajoin itseni näkymättömäksi lapsen ollessa meillä,puhin avoimesti miehelleni, mutta hän väitti ettei asia ole näin..lopulta kun asiaan jankkasin,ja kerroin mitä tunnen, hän sanoi että minulle hänellä on vkolla aikaa, ja kun lapsi tulee hän haluu antaa aikansa hänelle..ihemettelen suuresti kanssa miksi hän opettaa edes lapsen siihen..nyt jo koettu että isällä ei ole aikaa vauvalle,mikäli hössöttää etälapsen ympärillä niinkun lapsi odottaa, haluaa, ja vaatii!! isä taas haluisi vauvaakin huomata, sekä auttaa minua..ei onnistu! etis regoi, huutaa, kiukkuilee, ja on isässä kiinni!! arvasinhan minä tämän,ennen synnytystä jo! silloin oli puhetta napanuoran katkasemisesta, ja että hieman lapsi irrottautuisi isästä ja alkaisi tehdä asioita itsenäisestikkin, mutta ei..
etälapsi kokee että minä olen tullut isin ja hänen kotiin vauvan kanssa, ja huutaa että he haluuvat isin kanssa rauhassa olla..asiahan on niin että me ostimme vastikään mieheni kanssa tämän asunnon, ja olemme yhdessä olleet jo hyvän aikaa, joten ihmettelen lapsen reagointia, suoraansanottuna se ärsytti minua silloin, sillä olin juuri tullut kotiin vauvan kanssa, ja tämmönen oli vastaanotto MINUN KODISSANI!!!! :ashamed:
suosittelen että puhutte asioista,sillä mekin olemme niin tehneet, minä avautunut joka kerta kun tunnen oloni ulkopuoliseksi, koska myös minä kuulun tähän kotiin vauvan kanssa, ja miehenikin mukaan olemme perhe,etistä myöten,samoin ajattelen minä! mielestäni perheenjäseniä ei kohdella vaan kun ilmaa, ja yksi saa kaiken huomion!! tottakai ymmärrän että mieheni tapaa harvemmin lastaan, mutta loppupelissä tekee hallaa lapsellekin, kun ei vaadi tai odota häneltä mitään itsenäistä,tai lapsi ei opi jakamaan huomiota muita ihmisiä kohtaan,se huolestuttaa!!
ja jos lasta komennetaan,. hän loukkaantuu, ja sitten on hyvittelyn aika isiltä..voi voi..
jaksan kumminkin uskoo että tilanne vielä paremmaksi muuttuu, ja mies oppii kohtelemaan meitä yhetnäisesti, ei ole meitä ja sitten taas yksin etälasta..nämä taitaa olla useemman uusperheen ongelma, mutta ei luovuteta.. =)

 

\

koen hieman samoja tuntemuksia..meillä siis miehen etälapsi, ja juuri syntynyt yhteinen..
mieheni rakastaa vauvaamme,ja on loistava isä, huolehtii, hoitaa jne..ja minäkin saan huomioo, ja rakkautta..paitsi kun on etälapsi meillä, on joka toinen vko to-ma välisen ajan!! lapsi ensinnäkin niin iilimatona isäänsä, ja vaatii kokoaika huomioo, sitä tottunut isältä saamaan! jo ennen vauvaa tunsin aika-ajoin itseni näkymättömäksi lapsen ollessa meillä,puhin avoimesti miehelleni, mutta hän väitti ettei asia ole näin..lopulta kun asiaan jankkasin,ja kerroin mitä tunnen, hän sanoi että minulle hänellä on vkolla aikaa, ja kun lapsi tulee hän haluu antaa aikansa hänelle..ihemettelen suuresti kanssa miksi hän opettaa edes lapsen siihen..nyt jo koettu että isällä ei ole aikaa vauvalle,mikäli hössöttää etälapsen ympärillä niinkun lapsi odottaa, haluaa, ja vaatii!! isä taas haluisi vauvaakin huomata, sekä auttaa minua..ei onnistu! etis regoi, huutaa, kiukkuilee, ja on isässä kiinni!! arvasinhan minä tämän,ennen synnytystä jo! silloin oli puhetta napanuoran katkasemisesta, ja että hieman lapsi irrottautuisi isästä ja alkaisi tehdä asioita itsenäisestikkin, mutta ei..
etälapsi kokee että minä olen tullut isin ja hänen kotiin vauvan kanssa, ja huutaa että he haluuvat isin kanssa rauhassa olla..asiahan on niin että me ostimme vastikään mieheni kanssa tämän asunnon, ja olemme yhdessä olleet jo hyvän aikaa, joten ihmettelen lapsen reagointia, suoraansanottuna se ärsytti minua silloin, sillä olin juuri tullut kotiin vauvan kanssa, ja tämmönen oli vastaanotto MINUN KODISSANI!!!! :ashamed:
suosittelen että puhutte asioista,sillä mekin olemme niin tehneet, minä avautunut joka kerta kun tunnen oloni ulkopuoliseksi, koska myös minä kuulun tähän kotiin vauvan kanssa, ja miehenikin mukaan olemme perhe,etistä myöten,samoin ajattelen minä! mielestäni perheenjäseniä ei kohdella vaan kun ilmaa, ja yksi saa kaiken huomion!! tottakai ymmärrän että mieheni tapaa harvemmin lastaan, mutta loppupelissä tekee hallaa lapsellekin, kun ei vaadi tai odota häneltä mitään itsenäistä,tai lapsi ei opi jakamaan huomiota muita ihmisiä kohtaan,se huolestuttaa!!
ja jos lasta komennetaan,. hän loukkaantuu, ja sitten on hyvittelyn aika isiltä..voi voi..
jaksan kumminkin uskoo että tilanne vielä paremmaksi muuttuu, ja mies oppii kohtelemaan meitä yhetnäisesti, ei ole meitä ja sitten taas yksin etälasta..nämä taitaa olla useemman uusperheen ongelma, mutta ei luovuteta.. =)

On ihan normaalia, että lapsi on mustasukkainen uudelle tulijalle eli sinun lapsellesi. Ja sekin on normaalia, että lapsi haluaa olla tiivisti isänsä kanssa, kun harvoin näkevät ( ydin perheessähän isä asuu lastensa kanssa koko ajan - sen miehesi lapsi on menettänyt!).
Vaikuttaa siltä, että sinä alennut lapsen tasolle ja olet osaltasi mustasukkainen - lapsi on lapsi, jopa SINUN KODISSASI!

 

äityli, minusta teidän kannattaisi keskustella asiasta ammattilaisen kanssa eli hakeutua perheneuvolaan tms. Kerroit, ettei miehesi suostu. Vaikea tilannehan tuo on. Kävin avomieheni kanssa muutaman kerran perheneuvolassa -> pariterapiassa. Paras "vinkki", minkä saimme sieltä oli se, että sovimme yhdessä ajan, milloin keskustelemme ja mistä asiasta. Minä yleensä ahdistelin jotain asiaa työpäivän ajan ja pamautin sen avokilleni päin naamaa hänen tullessaan töistä (=mahdollisimman huono ajoitus!) ja siitähän syntyi aina ilmiriita, johon vedettiin kaikki maailman asiat mukaan.
Sinulla on oikeus vaatia asiallista keskustelua aiheesta. Varsinkin, kun kirjoituksesi perusteella kuulostaa, että homma ei toimi noin!
Jos miestäsi ei oikeasti kiinnosta, eikä tilanne muutu, niin sitten on lähdettävä tai sopeuduttava. Kun vaan saisitte nyt apua tuohon tilanteeseen, niin ehkäpä te molemmat näkisitte paremmin toistenne tilanteet. En jaksa uskoa, että kukaan tekee tahallaan toiselle noin, mitä miehesi tekee sinulle.

TSEMPPIÄ :hug:

 

toki sisarpuoli reagoi uuteen tulokkaaseen, mutta kyllä en siedä että huutaa ja mekastaa vauvalle, ja häiritsemme hänen ja isän olemista..en ole todellakaan mustasukkainen, enkä odota häneltä aikuisen käytöstä,mutta kyllä lapsillekin pitää opettaa toisen huomioon ottamista sekä jakamista!! ydinperjheissä vanhemmat jaetaan, heidän huomio jaetaan, eikä yksi saa muita enemmän..meilläkin tämä etälapsi kummiskin on vähint.10pvää kk:ssa..se että jos hän ei saa huutaa kun vauva nukkuu on ihan luonnollista, vaan ei hänen itsensä mielestä, vauva kun tuli HÄNEN kotiin HÄIRITSEMÄÄN häntä!!! ja kyllä minua suututtaa kun jpoudun välillä elämään omassa kodissani kuin kylässä!! etis saa sotkee, hajottaa ja hallita, minun pitäisi vaan jaksaa katsoo ja sietää vierestä, minun mielestä ei kenelläkään ole oikeuskia kodissa toimia näin!! yhteisiä sääntöjä noudatetaan, perheenjäsenet otetaan huomioon, sekä aikuisia totellaan, oli sitten kyseessä äiti, isä,äitipuoli tai hoitotäti!! ja olen nyt kuunnellut aika kauan,myös miheni exän suusta kuinka ISIN KOTONA sitä ja tätä, ja sanonut lapselle ettei ISIN KOTONA tarvitse totella kuin isiä..
kyllä tämä on minunkin kotini sekä yhteisemme koti, pitäiskö meidän siis palvoa etälasta ja olla poissa häiritsemästä häntä puolet kk:sta, ja antaa hänen hallita kotia ja tilanteita..suoraan sanottuna mua pelottaa mitä tämä tuo tullessaan ajan kanssa!!!
mutta niin, minähän olen paha äitipuoli kun en kaikkea siedä, ja säästele etälapsen kohdalla..ja eihän hänen kuulu jakaa isää kenenkään kanssa, se että yhteisemme voi elää ilman isää kodissaan puolet kk:sta on ihan sallittua, kun etälapsi saa hallita ja vaatia huomion!!! ei ihan onnistu näinkään!!!

 

Mä oon aina luullu että lapset on lapsia.

Nykyään ne on jotain vxxxn etälapsia.

Suosittelisin kaikille näiden äideille ja isille pelkkää etäseksiä netin välityksellä.
Tulis nimittäin yhteiskunnalekin paljon halvemmaksi

 

\

Mä oon aina luullu että lapset on lapsia.

Nykyään ne on jotain vxxxn etälapsia.

Suosittelisin kaikille näiden äideille ja isille pelkkää etäseksiä netin välityksellä.
Tulis nimittäin yhteiskunnalekin paljon halvemmaksi

isätkin isejä mutta erotilanteessa ETÄisejä tai äidit samoin..kyse varmaan puhtaasti asian tarkennuksesta lyhemmin..vai onko se sitten parempi että kirjoitetaan isän lapsesta joka erosta johtuneesta syystä asuu äidillään mutta tapaa isäänsä,ja tätä litaniaa laahattas perässä koko ajan..eihän tuo nimitys ole mikään pilkka!!!!
joo, omasta puolesta sanon että meidän tapauksessa se on yhteiskunta kun elättää se lähiäidin ja me työssäkäyvät isä ja minä uusipuoliso maksamme itse hankkimillamme tuloilla elämisen!!!!

 

\

toki sisarpuoli reagoi uuteen tulokkaaseen, mutta kyllä en siedä että huutaa ja mekastaa vauvalle, ja häiritsemme hänen ja isän olemista..en ole todellakaan mustasukkainen, enkä odota häneltä aikuisen käytöstä,mutta kyllä lapsillekin pitää opettaa toisen huomioon ottamista sekä jakamista!!

Tämä on niin totta. Uusperheissä lapset käyvät läpi samanlaisia msutasukkaisuuden ja ainutkertaisuudesta luopumisen tunteita kuin ydinperheessä silloin, kun syntyy toinen lapsi. Jostain syystä aina korostetaan sitä, että "lapsi tarvitsee sisaruksia" ja "sisarukset kasvattavat lasta" vaikka miten olisivat vuoden välein syntyneet sisarukset toistensa tukassa - jos on ydinperhe. Uusperheissä tällaiset tavalliset mustasukkaisuusongelmat nähdään oireena jostain kamalasta: "lapsiparka on jo menettänyt isänsä ja menettää vielä loputkin, kun syntyy uusia vauvoja" (huom. sisaruksista ei haluta puhua, vaan puhutaan ihan kuin ne isän uudet lapset olisivat jotain vieraita ihmisiä sille etälapselle). Sehän on ihan tavallista, että isot sisarukset pyytää viemään vauvan takaisin kauppaan, kun se on ärsyttävä!

Kun diskurssi on tällainen, en yhtään ihmettele sitä, että lainaamani kirjoittajan mieskin on hämmentynyt eikä oikein tiedä, miten hänen kuuluu aikansa jakaa. Onnea ja menestystä avoimesti puhumisen tiellä! Totta kai koti on kaikkien siinä asuvien yhtä lailla. Onko miehesi jutellut vanhemman lapsensa kanssa tästä vauva- ja mustasukkaisuusasiasta? Hänen ehkä kannattaisi selittää lapselle, että vaikka tuli uusi vauva ja vauvat ovat vaivalloisia jne. niin isompi lapsi on ihan yhtä tärkeä kuin ennenkin. Onko teillä koetettu osallistaa isompaa vauvan hoivaamiseen?

7-vuotiaan äitipuoli ja 2-vuotiaan äiti

 

vastaan sinulle "totta turiset".. kyllä olemme ottaneet miehen lasta mukaan, ja jo raskauden aikana puhuttu uudesta vauvasta, sisaresta, ja odottikin kovasti tulokasta, sekä otettiin häntä mukaan järkkään vauvan tavaroita,sekä kävivät isin kanssa ostamassa vauvalle vaatteen, jonka lapsi sai itse valita!! kävivät yhdessä meitä katsomassa sairaalassa, sekä lapsi oli meillä kun kotiuduin vauvan kanssa sairaalasta!!

ehkä lapsi reagoi senkin vuoksi, kun kuulee koko ajan ympärillään myös huokailuja kuinka tämä vauva vaikuttaa,ja kuinka ehkä vie isän ja lapsen yhteistä aikaa, kuinka tähän sopeutuu, kyllä 4v jo ymmärtää kuulemansa, ja olenkin kritisoinut tätä lapsen läsnäollessa ihmettelemistä,pelkää pian rassu että isi viedään kokonaan häneltä!
tosin minäkin korostan tätä vanhempien jakamista, ymmärrettävää etteivät näe toisiaan ihan koko aika, mutta on perheitä joissa toinen vanhemmista poiss työn takia kotoa useita vkoja, ja usealapsisessa perheessä tulee tällöinkin sen vanhemman ajan riittää tasapuolisesti kaikille lapsille, sekä puolisollekin! samoin äidin aika!

se että etälapsi joutuu nyt ikäänkuin jakamaan isänsä ei ole hyväksyttävä syy käyttäytyä miten käyttäytyy, mielestäni siihen täytyy puuttua! ja kun kokee että vauva häntä ärsyttää, niin tukea ja selittää ettei vauva vie häneltä ketään pois! se että jätetään komentamatta, ja selittämättä sillä varjolla että ei vaan pahoita mieltään on ihan väärä periaate, ja olen nämä kyllä miehelleni selittänyt! kyllä tulemme vaatimaan yhteiseltämmekin sisarpuolen huomioon ottamista, kyllä tätä voi vaatia jo 4v minun mielestäni! ei hän ole oikeutettu huutamaan ja raivoomaan pienelle vauvalle, emme mekään kohtele lasta näin!

lähiäidin roolilla suuri merkitys myös, ja mielestäni hänenkin toimintansa edesauttaa pojan agressiivista käytöstä, sillä poika soittelee useita kertoja päivässä isälleen, ja sanoo itse että äiti käski soittaa, ja kertoa että minulla ikävä! ehkä äidinkin kannattaisi suunnata pojan huomio siellä leikkeihin ym yhteisiin asioihin, eikä ruokkia ikävää koko aika, ja muistutella siitä! sillä tekee tätä, ja heillähän isi istuu näkymättömänä jopa ruokapöydässä..

itse kannatan avoimuutta myös, ei se tapa mikä vahvistaa!! ja jos itseensä mies ottaa, niin siitä vaan!! pikkuhiljaa hyvää tulee..ainakin haluun uskoo näin!!! =)

 

ydinperheissäkin lastenvälinen mustasukkaisuus pienellä ikäerolla kestää pitkään, samaa asiaa saa selittää useaan kertaan, kk tolkulla. Ja vanhempi lapsi liimaantuu (äitiin), ja välillä on annettava vauvan odottaa. Eli varmaan teidänkin kannattaa näin tehdä. Vauva välillä isän ja etälapsen tekemisiin mukaan, välillä isä ja etälapsi kahdestaan.

Itse tiedän omasta lapsuudesta, että äitipuolesta tuli kovin mustasukkainen, kun oma lapsi syntyi. Olin itse jo niin "vanha", että ei tarvinnut olla mustasukkainen lapselle. Mutta hänen käytöksensä muuttui, ja aikuisena kuulin samasta huomiosta myös muulta suvulta.

 

Kun meidän yhteinen lapsi syntyi, minäkin muutuin mustasukkaiseksi lapsestani. En olisi millään sietänyt miehen etälapsia kummallisine tapoineen.
Nyt iltatähti on jo iso ja osaa puhua ja kertoa mistä kiikastaa, eli etälapset ei voi enää "kiusata"; viedä tavaroita käsistä, töniä pois, jättää parkumaan yksin mihinkään. Kun käry käy samantien, kun ei voi valehdella tai sanoa "emmä tiä mitä se itkee, mä vaan olin tässä..." on etisten käytös ja suhtautuminen muuttunut.

Toisaalta iltatähti on jo niin iso, että hänen kanssaan voi leikkiä, toimia ja tehdä yhdessä kaikkea. - etikset on nyt jo koululaisia, mutta eivät osaa leikkiä, eivät osanneet leikkiä silloinkaan kun olivat päiväkoti-ikäisiä. He vain levittivät lelut lattialle ja katselivat niitä. Joten leikki iltatähden kanssa on just sitä, mitä tämä tenava keksii. Se ei ole jäsentynyttä, ei pitkäjänteistä, koska etisten takia se vaatisi aikuisen ohjausta, ettei keskeytyisi ja alkaisi taas uusi hämmennys joka taas keskeytyy jne..

Olen onnekseni löytänyt terveellä järjellä varustetun miehen, joka osaa suhteuttaa asioita. Etikset ei saa mitään erityisjuttuja tapaamisella vain siksi, että käyvät täällä niin harvoin jne. Isä ei syrjäytä ja unohda yhtä lasta toisen lapsen / etälasten kustannuksella.

Pystymme myös keskustelemaan ja mies ottaa minut ja minun valitukseni vakavasti, pyrkii toimimaan niin, ettei kenelläkään ole paha olla.
Lähtökohtahan on että tämä on meidän koti, iltatähden koti. Ja meillä mennään meidän ehdoilla ja säännöillä. Etiksille on hurjasti omaa tilaa ja oma paikka, mikä on ylellisyyttä mutta hienoa että on mahdollisuus esim,. tarjota se oma yhteinen huone heille. Tämä,tilava iso asunto, herättää kateutta etälasten äidissä!! Kun isällä - exällä - on niin paljon rahaa, tosi hyvät tulot JOO, että on varaa ostaa ja asua näin isossa asunnossa. Jestas!
Sanoinkin etiksille, että ei ME tarvita näin isoa asuntoa - ME KOLME sovimme pienempäänkin, mutta sitten te ette voisis tulla tapaamiselle, koska te ette sovi sinne! - meillä on näin iso asunto ihan siksi, että täällä on tilaa myös teille !
On tyhmää puhua näin ja tämmöisiä ala-asteikäisille kakaroille, mutta on tavattoman tyhmää kaikki se, mitä lasten lähiäiti suoltaa lapsilleen, ja meillä on oikeus puolustautua eikä olla vain perättömien ja katkeran ihmisen hatkuvan haukkumisen kohteena. .. aaaarrrrggghhh \|O

 

Ai niin. Mustasukkaisuudesta. Olen hämmästyksekseni huomannut, että suurin mustasukkaisuus meidän yhteisestä iltatähdestä tuleekin - yllätys yllätys - MINUN omien lasteni taholta !! He ovat jo täysi-ikäisiä eivätkä asu enää kotona. Nuorempi näistä isoista on mustasukkainen ja kateellinen, iltatähdellä on materiaa ja ISÄ.
On hänelläkin ollut isä, tosin ei mikään innokas yhteydenpitäjä tai muutenkaan vastuullinen, mutta.. no.. isän vaje on siis ollut melkoinen. Isän puuttuminen arjesta on näköjään lapselle aina hankala asia. ? ehkä paljon riippuu siitä, miten isä sen etäisyyden sitten onnistuu hoitamaan, onko läsnä, vai ei.
Minun lasteni isä ei vaivautunut ottamaan vapaata silloin harvoin kun suostui lapsiaan tapaamaan. Töissä oli. aina pois.

 

Mustasukkaisuus puolin ja toisin riippuu toki henkilöistä ja iästä, ei kaikki etälapset automaattisesti katso karsaasti uutta jälkikasvua. Meillä ainakin oli sen verran ikäeroa, että ei ole ollut tarvista mustasukkaisuuteen. Mutta pienillä lapsilla varmaan herkästi mustasukkaisuus tulee esille.