Meidän koira vanhus taivaaseen :(

Niin siinä sitten kävi että perjantaina jouduttiin viemään meidän rakas perheenjäsen eläinlääkärin luokse viimeiselle matkalle.:'( Sai aikasemmin päivällä jonkun kohtauksen ja eläinlääkäri totesi että viisainta olisi jos antaisi arvokkaan lopun ja saatettaisiin lopulliseen uneen.:'( En voi muuta sanoa kun että se oli yksi elämäni vaikeimmista päätöksistä, koti tuntuu nyt todella tyhjälle ja ikävä on aivan mieletön, kuitenkin taivallettiin yhdessä 15v6kk. Loppuviikosta saadaan hakea "vaari" kotiin ja asettaa uurna kunnia paikalle. :'(

 

Voi itkut :'( Tiedän miltä susta tuntuu :hug: Mun elämä pysähtyi helmikuussa,kun oma "tyttöni"vartijani ja ystäväni nukahti syliini.Kasvain paisui silmissä ja takapää petti.Kaikki tapahtui 2ssa päivässä.Sen aamun muistan aina,kun istuin lattialla ja itkin sieluni pihalle peläten ja kauhulla odottaen koska eläinlääkäri ajaa pihaan ja ajoihan se ja niin tyttöni nukahti ikiuneen.Koti on vieläkin"tyhjä".Ei tytön paikkaa saa kukaan.Yhdessä,kun koettiin elämäni itsenäistymisestä kolmeen lapseen.11v4kk oli vierelläni aina.Mutta tytölläni on nyt hyvä olla.Kuva pienon päällä katsoo uskollisilla silmillään.Silta yli synkän virran saa aina kyyneleet silmiini,mutta eiköhän tule vielä sekin päivä,ettei kuvia ja kotivideoita katsoessa tule itku.Ja pystyn kappaleenkin soittamaan ilman kyyneleitä.Kun ikävä mielen vallan saa,kauniit muistot meitä lohduttaa :hug:

 

Haleja ja voimia teille molemmille!!! :hug:
Eläimestä tosiaan tulee perheenjäsen ja sen kuolemiseen liityvää surua ei tule kenenkään vähätellä...Itselläni jäi aikoinaan vuosia sitten koira auton alle ja muistan kaikki kuin eilisen... :'(
En tiedä lohduttaako tämä yhtään...mutta monella uusi koira lieventää tuskaa!!!Tosin eihän voi edes odottaa että uusi korvaa vanhan, mutta kyllä se touhuava pentu vie ajatukset iloisiin asioihin...

 

Otan osaa. :hug:
http://www.indigo.org/rainbowbridge_ver2.html

 

\

Niin siinä sitten kävi että perjantaina jouduttiin viemään meidän rakas perheenjäsen eläinlääkärin luokse viimeiselle matkalle.:'( Sai aikasemmin päivällä jonkun kohtauksen ja eläinlääkäri totesi että viisainta olisi jos antaisi arvokkaan lopun ja saatettaisiin lopulliseen uneen.:'( En voi muuta sanoa kun että se oli yksi elämäni vaikeimmista päätöksistä, koti tuntuu nyt todella tyhjälle ja ikävä on aivan mieletön, kuitenkin taivallettiin yhdessä 15v6kk. Loppuviikosta saadaan hakea "vaari" kotiin ja asettaa uurna kunnia paikalle. :'(

Meidän rakas perhonen nukutettiin ja tuhkattiin helmikuussa. Tuli vanhuusajan vaivoja: sokeus, kuurous, epilepsia, sokeritauti, tarpeiden pidätyskyky loppui, yleinen väsymys.
Päätimme myös lemmikkimme parhaaksi, päästimme hänet rauhaisaan uneen.
Uurna odottaa kirjahyllyn päällä. Se saa viimeisen paikan koiramme lempipaikasta, omenapuun alta.
Päivä kerrallaan, näin olemme todenneet.
Tyttärelläni on kamala ikävä perhosta, kenelläpä ei? :'(
Perhonen oli kanssani 15 vuotta, ja tyttäreni kanssa melkein kolme vuotta. :'( :hug:

 

:'( :hug:

 

:hug: Voimia....koirasi sai elää kunnioitettavan pitkän elämän..

 

:'( :hug: :hug:

 

\

Otan osaa. :hug:
http://www.indigo.org/rainbowbridge_ver2.html

itku tuli kun katsoin, :`( mulla vielä joskus edessä se raskas päätös olen kohta saanu 12 vuotta yhteistä taivalta tallustaa rottistytön kanssa!

 

:hug: Voi itku.Meillä on 10v ja 8 v koirat. viime kesänä meinattiin menettää vanhempi (hankala kohtutulehdus). On se toisaalta ikävä katsoa kun koira vanhenee nopeammin kuin itse, olisi niin kiva mennä koko elämä yhdessä.

 

:'( :'( :'( voimia ja osanottoni :hug: :hug: