meille syntyi tyttö

6.9 syntyi klo 16.41 kaunis tummahiuksinen pieni tyttö. Painoa oli syntyessään vain vaivaiset 3 kg, pituutta ei edes mitattu vielä kun tyttö edelleen on niin kipeä :( Kiireellisellä sektiolla syntyi tämäkin.

Kuitenkin haluaisin kysellä, että onko muita joilla todettu raskausaikana streptokokki-B bakteeri? Minulla todettiin, ja vauvan synnyttyä pikkuiselle on ilmennyt jos jonkinlaisia ongelmia mm. tulehdusarvot koholla jne. Pissaaminen ollut vaikeaa, ensimmäisenä elinpäivänään ei edes saanut pissiä tulemaan :( Nyt on jo sen laita vähän helpottamaan päin. Luin joskus jostain, että streptokokki-B voisi aiheuttaa tällaista oireilua?

Tuntuu kamalalta kun lapsi on nämä kaksi ekaa päiväänsä joutunut olemaan tarkkailussa, näen vauvani vain n. 3-4 kertaa päivässä! Kamalaa :( Odotan vain että milloin päästään kotiin, milloin vauva tervehtyy.
 
Voisin myös purkaa tuntemuksiani synnytyksen suhteen.

Minulla siis nyt tämä on jo toinen kiireellinen sektio, eli mahdollisesti vielä jos lapsia tulee niin silloin suoritetaan elektiivinen sektio.

Tässä synnytyksessä päädyttiin kiireelliseen sektioon siksi, että lapsivesi oli lievästi vihertävää (viestii siis vauvan stressitilasta, kakannut veteen), sekä vauvan sydänäänet romahtivat välillä kovin alas. Aluksi epäiltiin johtuvan supistuksista, mutta sitten sattui sydänäänien romahdus supistuksen jälkeenkin, jolloinka leikkauspäätös tuli oitis käytäntöön.

Vauva oli syntyessään kovin vaisu, hyvin pieni kokoinen tyttö vaikka syntyi rv 41+2. Hänet vietiin leikkaussalista tarkkailuun, jossa nyt siis ollut ensimmäiset päivänsä tarkassa syynissä tulehdusarvojen ja kipuilun takia.

Kamalaa ajatella mitä olisi voinut sattua, onneksi kaikki päätyi kuitenkin näin ollen hyvin. Minulla oli raskausaikana ties mitä ongelmia, oli istukan kalkkeutumista todettavissa jo rv 37 paikkeilla + veriryhmäimmunisaatiot siihen päälle sun muut ongelmat. Vauva kulki koko raskausajan alakäyrillä, ja tosiaan nyt sen vasta tajuaa miten heiveröinen hän oikeasti on ollut, olen kiitollinen että pysyi masussa vielä vähän yliaikaakin.

Toivotaan että tilanteeseen tulisi jotain selvyyttä pian, jotta pääsisimme jo kotiin.

:heart:
 
Ihan hyvänkokonenhan tyttö oli jos oli 3kg.. Meillä esikoinen syntyi myös kiireellisellä sektiolla viikoilla 41+5 ja oli myöskin 3kg. Sydänäänet romahtivat aina kun minä koitin vaihtaa asentoo. Synnytys oli muutenkin yks kauheimmista kokemuksista itsellä. Ei auttanut epiduraali ja tosiaan kun aina kun liikuin lapsen sydänäänet laski joten jouduin makamaan yhdessä ja samassa asennossa 7h kauheissa supistuksissa. Edes pissalla en saanut käydä. Lapsivesi oli myös vihreää.. Päivän paras uutinen ennen pojan syntymää oli leikkauspäätös. Teki mieli suudella lääkäriä! Meillä ei vauvan kanssa ollut ongelmaa, oli terve poika. Mulla tosin oli raskausdiabetes joten veriarvoja sitten mittailtiin vauvalta mutta se nyt oli oikeastaan ainoa. Kaikista kamalinta oli lääkärintarkastuksessa 2pv ikäisenä kun lääkäri kuunteli sydäntä. Se sanoi sen jotenkin "hienosti" mutta tuoreen äidin korviin lause kuulosti tältä "lapsella on sydämessä reikä" (eihän siellä mitään reikää ollut vaan joku "aukko" tai muu vastaava). Lapsi vietiin ultraukseen ja minulle ei sanottu mitään vaan passitettiin huoneeseeni.. 3h itkin huoneessa lapsen hätään ennenkuin kukaan tuli katsomaan. Sitten kätilö kysyi mitä minä siellä itken ja kun kerroin huoleni hän vain tokaisi "eikö kukaan kertonut että se on ihan vaaratonta ja sitä ilmenee aika useillakin lapsilla?".. Jeps, kiitos tästä kun ette voineet ilmoittaa, olisi turhilta itkuilta säästytty. Nyt poika täydellinen 1,5 vuotias ja kyllä tämä mamma saa juosta pysyäkseen perässä ja silmätkin saa olla selässä :)

Paljon onnea vielä tyttösestä! :heart:
 
Saatiin nyt tietää labratulokset, tytöllä munuaisarvot koholla :( Lääkäri sanoi että voi olla joku ohimenevä sairaus, joka häviää muutamien ensimmäisten elinpäivien jälkeen, ei auta muu kuin tutkia ja ottaa uusia labroja jotta asiaan saadaan selvyys.

Sääliksi käy kyllä pikkuista, kun on niin rankka alku elämälle :( Kovasti on itkuinen ja kipeä edelleen. Mutta minun syliin rauhottuu joka kerta kun menen osastolle ruokailuaikoina syöttämään (tuttipullosta ei syö kunnolla, menee suurin osa ravinnosta nenä-mahaletkulla, laktoositon valmiste oltava ripuloinnin vuoksi). No, jospa tämä tästä. En se minäkään ole ihan äkkiä kotiin vielä lähdössä, enkä haluaisikaan kun pääsen sairaalasta käsin katsomaan vauvaa joustavammin kuin jos menisin nyt aiemmin jo kotiin.

Kamalaa tämä tietämättömyys, mutta onneksi tosiaan tyttö nyt kykenee jo pissaamaankin paremmin kuin aiemmin.
 

Yhteistyössä