Meille syntyi...

Miten nyt voit?

Fyysisesti ok, henkisesti kaukana siitä... Yleensä en työnnä surullisiakaan asioita pois mielestä, nyt oon huomannut tekeväni sitä välillä tuntuu että kaikki on lopussa, itku ei lopu ja ikävä on järjetön... Se on niin raskas fiilis, että sen yrittää pitää poissa... Olen kyllä menossa asioista puhumaan taas sen kriisihoitajan kanssa... Ja hautajaisetkin on vielä edessä :'(

 

Ei voi järjellä ymmärtää, kunka suuri on surunne :'( :hug:

 

Miten nyt voit?

Fyysisesti ok, henkisesti kaukana siitä... Yleensä en työnnä surullisiakaan asioita pois mielestä, nyt oon huomannut tekeväni sitä välillä tuntuu että kaikki on lopussa, itku ei lopu ja ikävä on järjetön... Se on niin raskas fiilis, että sen yrittää pitää poissa... Olen kyllä menossa asioista puhumaan taas sen kriisihoitajan kanssa... Ja hautajaisetkin on vielä edessä :'(

Viehän se aikaa toipua surusta.Ja varmasti hautajaiset ovat "tuskalliset".
Hyvä kuitenkin kun olet menossa juttelemaan.
Jos saan kysyäkuinka vauva kuoli?Ihan nukkuessaanko?Olikohan mitään kipuja?En pysty kuvittelemaan teidän tilannetta.Ikävä on varmasti kova!

 

Miten nyt voit?

Fyysisesti ok, henkisesti kaukana siitä... Yleensä en työnnä surullisiakaan asioita pois mielestä, nyt oon huomannut tekeväni sitä välillä tuntuu että kaikki on lopussa, itku ei lopu ja ikävä on järjetön... Se on niin raskas fiilis, että sen yrittää pitää poissa... Olen kyllä menossa asioista puhumaan taas sen kriisihoitajan kanssa... Ja hautajaisetkin on vielä edessä :'(

Viehän se aikaa toipua surusta.Ja varmasti hautajaiset ovat "tuskalliset".
Hyvä kuitenkin kun olet menossa juttelemaan.
Jos saan kysyäkuinka vauva kuoli?Ihan nukkuessaanko?Olikohan mitään kipuja?En pysty kuvittelemaan teidän tilannetta.Ikävä on varmasti kova!

Mun sylissä oli ensin, silmät kiinni koko ajan... Pari kertaa "hengitti", ihan kuin olisi hikka ollut muutaman kerran... Isin sylissä vielä pari kertaa sama juttu, sitten hiljaa ja rauhassa lähti... :'( ikävä on niin iso, ei varmaan koskaan helpota... :'(

 

:hug: :'(

 

Osanottoni. Olen sanaton.
:hug:

 

Täälläkin tulee kyynel silmään.
Varmasti se ikävä helpottaa,mutta aikaa saattaa mennä.
Monesti kun "pääsee" hautajaisten ylitse,olo pikkasen helpottaa.Tosin en tiedä tämmöisessä tapauksessa kun ei ole kokemusta.Kuinka miehesi voi?
Täällä on paljon värssyjä,mon iniistä onkin näissä kahdessa sinun ketjussa.
http://www.positiivarit.fi/Content.aspx?0f7837f7-0424-4b00-8f2f-000f37ff6042

 

Syvä osanottoni suuren surun edessä. Voimia koko perheelle!!
"Niin kaunis on hiljaisuus, mutta kauniimpaa on kaipaus. Sielu on surusta suunniltaan, kun ei rakkaintaan nähdä voi."
Suuri voimahalaus!!

 

Täälläkin tulee kyynel silmään.
Varmasti se ikävä helpottaa,mutta aikaa saattaa mennä.
Monesti kun "pääsee" hautajaisten ylitse,olo pikkasen helpottaa.Tosin en tiedä tämmöisessä tapauksessa kun ei ole kokemusta.Kuinka miehesi voi?
Täällä on paljon värssyjä,mon iniistä onkin näissä kahdessa sinun ketjussa.
http://www.positiivarit.fi/Content.aspx?0f7837f7-0424-4b00-8f2f-000f37ff6042

Mies on antanut mun levätä, hoitanut kauppareissut ja monet kotityöt mitä mä yleensä teen... On itsekin mielettömän surullinen, en ole koskaan nähnyt itkevän niin kamalasti kuin viime viikolla... Kummatkin ollaan vähän sellaisia, että yritetään tehdä jotain, niin selvitään edes jotenkin eteenpäin...

 

Niin ja onhan teillä nuo 2 lasta josta pitävät liikenteessä.Parempi niin kun on tekemistä ja ajatukset ovat välillä muualla.Joko tiedätte millon on hautajaiset?
Kunpa voisi ottaa osan tuskastanne pois..

 

Anteeksi jos on tungetteleva kysyä, mutta ehdittiinkö pienelle antamaan hätäkaste? Jos siis kirkkoon kuulutte? :ashamed:

Paljon voimia suuren suruun ja tuleviin päiviin :hug:

 

Niin ja onhan teillä nuo 2 lasta josta pitävät liikenteessä.Parempi niin kun on tekemistä ja ajatukset ovat välillä muualla.Joko tiedätte millon on hautajaiset?
Kunpa voisi ottaa osan tuskastanne pois..

Niin, lapset, koira ja kotityöt on kuitenkin hoidettava... Peiton alle ei voi jäädä koko päiväksi itkemään, mutta sinne pääsee jos on pakko jollain hetkellä... Hautajaisista en vielä tiedä, ihan lähiaikoinahan ne on kuitenkin pidettävä...

 

Anteeksi jos on tungetteleva kysyä, mutta ehdittiinkö pienelle antamaan hätäkaste? Jos siis kirkkoon kuulutte? :ashamed:

Paljon voimia suuren suruun ja tuleviin päiviin :hug:

Annettiin... Mä en enää kuulu kirkkoon, mutta mies kuuluu...

 

Paljon voimia koko perheelle :hug:

 

Anteeksi jos on tungetteleva kysyä, mutta ehdittiinkö pienelle antamaan hätäkaste? Jos siis kirkkoon kuulutte? :ashamed:

Paljon voimia suuren suruun ja tuleviin päiviin :hug:

Annettiin... Mä en enää kuulu kirkkoon, mutta mies kuuluu...

:hug:

 

Voiv sanoa 33 vuoden kokemuksella, että kyllä se joskus helpottaa! :heart:
Syntymä-ja kuolinpäivä tuo aina tunteet esiin! Oppii kuitenkin olemaan, koska elämän on jatkuttava!
Näin itse olen oppinut ajattelemaan esikoiseni kuoleman jälkeen, jokainen on aikansa!
Oikein paljon voimia teille ja iso :hug:
Jos haluat voit kirjoittaa yksityisviestiä!

 

Anteeksi jos on tungetteleva kysyä, mutta ehdittiinkö pienelle antamaan hätäkaste? Jos siis kirkkoon kuulutte? :ashamed:

Paljon voimia suuren suruun ja tuleviin päiviin :hug:

Annettiin... Mä en enää kuulu kirkkoon, mutta mies kuuluu...

:hug:

Minä kuulun kirkkoon mutta olen mieleltäni, olisiko vaikka agnostikko! :saint:

 

Voiv sanoa 33 vuoden kokemuksella, että kyllä se joskus helpottaa! :heart:
Syntymä-ja kuolinpäivä tuo aina tunteet esiin! Oppii kuitenkin olemaan, koska elämän on jatkuttava!
Näin itse olen oppinut ajattelemaan esikoiseni kuoleman jälkeen, jokainen on aikansa!
Oikein paljon voimia teille ja iso :hug:
Jos haluat voit kirjoittaa yksityisviestiä!

Kiitos... Sulla onkin asiasta sitten pitkä kokemus... Niin, kai se joskus helpottaa, siihen on uskottava... Ikävä varmaan on aina, joskus sen kai sitten kestää paremmin..? Nyt tuntuu että siihen hukkuu :'(

 

jos voisin ottaa edes hitusen surua harteiltasi, niin tekisin sen heti. onneks sulla on mies tukena ja lapset jotka pitaa arjessa kiinni.
iiiiiso rutistus, sinua ja perhettasi ajatellaan lammolla :heart:

 

jos voisin ottaa edes hitusen surua harteiltasi, niin tekisin sen heti. onneks sulla on mies tukena ja lapset jotka pitaa arjessa kiinni.
iiiiiso rutistus, sinua ja perhettasi ajatellaan lammolla :heart:

Kiitos... On tää palstakin ihmeellinen... Ihania ihmisiä, keskellä yötä :flower: kai tästä pitäis nukkumaan mennä...

 

se on jotenkin jännää...tai ainakin mulla oli.
ensin pelkäsin kauheesti lapsen kuolemaa,sit sitä jo toivoi(pääsisi kärsimyksistä).tuli itsesyytökset..sit itkin sitä et mies menetti lapsensa,kohta tuli vääryyttä kokemisen tunne,sen jälkeen tais tulla surku itteäni kohtaan(multa otettiin lapsi pois,kuinka kehtaan edes liikkua missään),itsesääli(miksi mulle käy näin). :attn:

Myöhemmin tuli kaupassakin sellanen olo,et ihmiset ovat onnellisia,eivätkä tiedä mitä meille on tapahtunut...joskus teki mieli huutaa ilmoille"meillä on surua,menetimme rakkaan.ettekö näe,lopettakaa nauraminen".siis ihan hulluja ajatuksia... :ashamed:

Miisan kuolinpäivästä tulee keskiviikkona vuosi ja kun näitä surullisia juttuja lukee,niin voi tuntea sen saman tunteen taas kun oma lapsi kuoli syliin :/

Mut kaikesta huolimatta...kyllä siitä tuntuu selviävän,vaikka se viekin aikaa ja voimia tosi paljon.Mun mies on kokoajan yrittänyt tehdä jotain.Yhdessä vaiheessa oli vähän haluttomuutta lähteä töihin...

voimia koko margen perheelle :hug: :heart: :flower:

hautajaiset ovat vaikeat....

 

se on jotenkin jännää...tai ainakin mulla oli.
ensin pelkäsin kauheesti lapsen kuolemaa,sit sitä jo toivoi(pääsisi kärsimyksistä).tuli itsesyytökset..sit itkin sitä et mies menetti lapsensa,kohta tuli vääryyttä kokemisen tunne,sen jälkeen tais tulla surku itteäni kohtaan(multa otettiin lapsi pois,kuinka kehtaan edes liikkua missään),itsesääli(miksi mulle käy näin). :attn:

Myöhemmin tuli kaupassakin sellanen olo,et ihmiset ovat onnellisia,eivätkä tiedä mitä meille on tapahtunut...joskus teki mieli huutaa ilmoille"meillä on surua,menetimme rakkaan.ettekö näe,lopettakaa nauraminen".siis ihan hulluja ajatuksia... :ashamed:

Miisan kuolinpäivästä tulee keskiviikkona vuosi ja kun näitä surullisia juttuja lukee,niin voi tuntea sen saman tunteen taas kun oma lapsi kuoli syliin :/

Mut kaikesta huolimatta...kyllä siitä tuntuu selviävän,vaikka se viekin aikaa ja voimia tosi paljon.Mun mies on kokoajan yrittänyt tehdä jotain.Yhdessä vaiheessa oli vähän haluttomuutta lähteä töihin...

voimia koko margen perheelle :hug: :heart: :flower:

hautajaiset ovat vaikeat....

Kuulostaa jo tutulta... :/ niin moni noista jutuista... Iso kiitos sulle ja :hug:

 

Enkeli pieni ja valkoinen,
tuli mukanaan lämpö taivainen.
Tarttui käteen lapsen pienen,
lapsen mukanaan taivaaseen vieden.

Tämä luki kortissa jonka sain äidiltäni reilu vuosi sitten menetettyämme tyttäremme synnytyksessä.
Tiedän että tuska on valtava ja välillä tuntuu että ei jaksa, mutta sinulla onneksi pieniä lapsia pitämässä elämässä kiinni. Itse en varmaan olisi enää tässä ellei oma tuolloin 2 vuotiaani olisi "pakottanut" minua jatkamaan.

Tulevat joulut, syntymäpäivät ym. juhlapäivät tuntuvat varmasti hirveiltä, mutta uskoisin että vuosi vuodelta nekin helpottavat, ainakin näin minulle on toitotettu!

Osanottoni suuressa surussanne
:hug: :hug: :hug: :hug:

 

:'( . Ei pidä pelätä rakastaa ihmistä, jota ei saa pitää ikuisesti. Teidän pienellä on nyt hyvä olla. :hug: .

 

Voimia kovasti!