MEISTÄ TEHTIIN ls-ILMOITUS KUN KÄYDÄÄN SAUNASSA

Ai tää vänkäys jatkuu Siis, onko todellakin olemassa ihmisiä jotka eivät uskalla viedä edes roskapussia sillä aikaa kun lapset nukkuvat sikeästi turvallisissa sängyissään? Toivottavasti ette ole niitä vanhempia jotka pelottelette lapsenne pilalle, hui älä tee sitä, älä koske siihen ötökkään, hyi yök kauheeta, älä vaan mene sinne pää halkeaa, hui tuossa voi kuolla.... Tänne Suomen lintukotoon on varmaaan kasvamassa lauma hysteerisiä lapsukaisia. Onnea, siinä taas uutta työsarkaa eräälle ammattikunnalle!

Jos sinun roskapussisi vienti kestää 30 minuuttia ja se on pakko tehdä miehesi kanssa yhdessä joka lauantai tiettyyn aikaan lasten jäädessä keskenään kotiin, niin kyllä, aivan varmasti minä ihmettelen sitä. Luulenpa että lasten keskenään kotiin jättämisestä seuraa huomattavasti enemmän työnsarkaa kaikenlaisille ammatikunnille, nyt ja tulevaisuudessa.

 

pidän tällasen tapahtumaketjun toteutumista niin monen epätodennäköisen sattumuksen summana,

Niin, vahingot sattuu yleensäkin yllättäen, ennalta arvaamatta, muutenhan ne voisi välttää, eikö totta?

Itse asiassa, varmaan aika harva vauva oikeasti joutuu kaukaloiässä autokolariin. Vaikka todennäköisyys on tosi pieni, käytän vauvalla turvakaukaloa. Uskon, että niin teet sinäkin. Koska vaikka todennäköisyys on pieni, se on olemassa.

Totta. Ja kyllä, käytän kaukaloa, tai siis käytin laspeni ollessa vauva

Mutta vielä kerran, mä en näe tätät ap.n tilannetta nyt sellaisena, että lapset olisivat vaarassa, tai ainakin se on niin perin epätodennäköistä, että sen perusteella ap ei tee väärin saunoessaan. Olen sen perustellut niin hyvin, kuin olen osannut. Jos se ei vakuuta sinua, niin ok. Olet eri mieltä, ja se on ok.

Minä ja moni muu ei kuitenkaan elä elämäänsä siten, että tekee kaikki mahdolliset ratkaisut sen perusteella, että mitä mahdottomampia sattumuksia ja kauhuskenaarioita voi tapahtua. Se ei ole minimiäitiyttä, ei itsekkyyttä, ei tyhmyyttä, ei vastuutomuutta, kuten tässä ketjussa moni koittaa väittää. Sitä moni kutsuu maalaisjärjeksi. Jos päättäisin elää tuolla tavoin, en todellakaan voisi olla sitä käsivarrenmittaa kauempana lapsestani - ja tämä siis tahallaan hieman karrikoiden ilmaistuna. Jokainen tässäkin ketjussa varmasti ajattelee lasten parasta, oli sitten "kummalla puolella" tahansa. Mutta ihmiset vetävät rajansa eri kohtiin. Tässä tapauksessa se raja on yleisesti ottaen häilyvä, ja siitä perusteena on juuri se, että se on aiheuttanut tällaisen uskomattoman megaketjun.

Joten, voinko jo ojentaa sovinnon käden, jotta tämä asia voitaisiin vihdoin julistaa loppuun käsitellyksi? Emme pääse näkemyksissämme enää tämän lähemmäs, joten minä olen valmis menemään eteenpäin.

Ei millään pahalla, mutta minusta ihan tuntuu, että jatkoit keskustelua (kertomasi mukaan) mielelläsi, mutta vain siihen saakka, kunnes asiat alkoivat näyttää sinun kannaltasi epäsuotuisilta . Eli tuli kyllin monta perustelua sille, miksi pikkulapsia ei voi jättää yksin asuntoon ja miksi tähän normaalin järjen mukaiseen periaatteeseen ei yksinkertaisesti kannata keksiä mitään keinotekoisia poikkeuksia (15 metriä käy, mutta kun tulee kymmenen lisää, se ei enää käykään jne. Siis mitä ihmettä!?!) Selkeämpää se on näin, kun asioista ei tehdä liian vaikeita!

Ja sallikaa nyt, kun nämä turvakaukalot jo vedettiin mukaan tähän : On melko epätodennäköistä, että automatkalla tapahtuu mitään, mutta silti sellaista pidetään nykyaikana ihan pimeenä, joka ei kaukaloa käytä lapsellaan. Mutta kun se kolari on silti niin epätodennäköinen! Eikö nyt voisi mittailla vähän matkoja ja askelia ja sanoa vaikka että jos ajaa vain 25 metriä, niin ei tarvi kaukaloa käyttää? Tai vaikka jos ajaa vain 5 metriä?!? Niin, mutta kun ei hän se mene niin. On epätodennäköistä, että lähtiessäni tosta kotiportista joku ajaa autoni kylkeen, mutta se on mahdollista. Ja ennen kaikkea: seuraukset voivat olla niin vakavat, ettei tulisi mieleenkään ajaa sitä neljää metriä portista tohon tielle niin että lapsi ei ole istuimessa kiinni. Ei kannata keksiä mitään summittaisia poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia tähän. Koska kysymys on periaatteellinen - lapsen turvallisuus ennen kaikkea.

 

Periaatteet ovat hyvästä, ja suurimmalla osalla meistä on niitä. Kuitenkin elämässä tulee tilanteita, joissa ei voida soveltaa vain yhtä periaatetta, vaan täytyy tehdä ratkaisunsa tilannekohtaisesti. Ja tämä tapaus on sellainen.

Olen kanssasi ehdottomasti samaa mieltä siinä, että lasta ei saa jättää valvomatta asuntoon. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole mitään viitteitä siihen, että näin olisi toimittu. En edelleenkään näe eroa siinä, miten "paremmin" tässä ap:n tapauksessa lapsia valvottaisiin, jos toinen aikuisista istuu sisällä. Se valvonta, mikä tässä on totutettu, takaa sen, että lapset ovat turvassa.

Mun mielestä tää ei selkiytä tilannetta yhtään. En edelleenkään voi ymmärtää, miksi tämä saunassa yhdessä käynti olisi sellainen tilanne, jossa hyvästä, toimivasta ja turvallisesta periaatteesta pitäisi joustaa. Miksi tämä on juuri sellainen erityistapaus, joka vaatii tilannekohtaista harkintaa? Miten se eroaa vaikka siitä että istuu selvinpäin alakerran pubin terassilla itkuhälyttimen kanssa (ja pääsee tarvittaessa yhtä nopeasti asuntoon?). Aika moni on tässä ketjussa tyrmännyt tuon, mutta puoltanut saunahommaa. En ymmärrä logiikkaa. [/quote]

Meidän käsityksemme eroaa juurikin tässä lainaamassani kohdassa. Ap, minä, ja monet muut ihmiset näkevät ap:n toiminnan juurikin hyvänä, toimivana ja turvallisena, jossa lapselle ei koidu vaaraa. Mä en nyt mielelläni enää lähde tekemään vertauksia pubeissa istumiseen tms, koska kun alamme vertaamaan tilanteita keskenään, uppoamme jälleen siihen loputtomaan vertausten suohon, jonka vuoksi tästäkin ketjusta on tullut näin käsittämättömän pitkä. Lyhyesti kommentoin vain sen verran, että se pubissa istuminen itsessän ei sinällään poikkeakaan tästä saunatilanteesta, jos reunaehdot ovat täysin samat. Kuitenkin pubi ja sauna ovat vertailukelvottomia sen vuoksi, että kun siirrytään saunasta pubiin, siirrytään samalla moraalisesti hyvinkin erilaiselle alueelle. Siitä luulen, että olemme yhtä mieltä. Minä vedän siis rajani tähän, että tässä tapauksessa saunassa istuminen on hyväksyttävää, mutta pubissa ei niinkään. Sillä jos joku aikuinen haluaa käydä istumassa siellä pubissa puoli tuntia selvinpäin miehensä kanssa itkuhälyttimen kanssa, en voi mitenkään ymmärtää, mitä nautintoa ja iloa he siitä saavat; miksi heidän mielestään sen limun nauttiminen pubissa on niin nautinnollista, että he edes viitsivät sinne lauantai-iltana lähteä. Saunominen ja siitä nauttiminen on taas itsestäänselvyys. eli näitä kysymyksiä on vaikea tarkastella ja verrata pelkän logiikan periaatteiden mukaisesti.


muoks. munkaan lainaus ei nyt onnistunut, sori..

Vielä muokkaan

Elikkä, kyllä, logiikan mukaan ne vanhemmat voivat käydä itkuhälyttimen kanssa terassilla kahvilla, jos siitä niin kovin paljon nauttivat, ja korostan nyt vielä, että reunaehdot ovat täysin samat kuin ap:n saunatilanteessa. Ap:n esittämä matka on rajamailla, mutta hyväksyttävissä, joten minä vedän rajan tähän, ja perusteluja olen esittänyt jo mielestäni tarpeeksi. jos matka pitenee esim. kymmenen metriä, en enää voi sitä hyväksyä, sillä silloin en taas voi tietää mitään itkuhälyttimen kuuluvuudesta tai ajasta, joka kuluu lasten luo pääsemiseen. Tämä saattaa kuulostaa saivartelulta, mutta koska meillä ei nyt ole muuta, kuin ap:n esittämät tosiasiat ja reunaehdot, niin rajanveto on tehtävä niiden mukaan.

moni ihmettelee, miksi jatkan keskustelua aina vaan. Olen jatkanut sitä paitsi siksi, että nautin keskustelusta ja asioiden spekuloinnista suunnattomasti. En koe tätä kilpaluna, kumpi on oikeassa tai väärässä, enkä taistele, kuka saa sanoa viimeisen sanan. Tuon esille näkemykseni, perustelen sen mahd hyvin, mutta muuta en pysty, eikä minun tarvitsekaan. [/quote]

Hei, sen rajanvedon voi tehdä aika paljon helpomminkin: ei jätä lapsia keskenään kotiin. Toi alkaa kuulostaan jo vähän hassulta tois sun esimerkkis kymmenestä metristä lisää... Ei sillä etteikö täällä ois moni muukin saivarrellut.

 

pidän tällasen tapahtumaketjun toteutumista niin monen epätodennäköisen sattumuksen summana,

Niin, vahingot sattuu yleensäkin yllättäen, ennalta arvaamatta, muutenhan ne voisi välttää, eikö totta?

Itse asiassa, varmaan aika harva vauva oikeasti joutuu kaukaloiässä autokolariin. Vaikka todennäköisyys on tosi pieni, käytän vauvalla turvakaukaloa. Uskon, että niin teet sinäkin. Koska vaikka todennäköisyys on pieni, se on olemassa.

Totta. Ja kyllä, käytän kaukaloa, tai siis käytin laspeni ollessa vauva

Mutta vielä kerran, mä en näe tätät ap.n tilannetta nyt sellaisena, että lapset olisivat vaarassa, tai ainakin se on niin perin epätodennäköistä, että sen perusteella ap ei tee väärin saunoessaan. Olen sen perustellut niin hyvin, kuin olen osannut. Jos se ei vakuuta sinua, niin ok. Olet eri mieltä, ja se on ok.

Minä ja moni muu ei kuitenkaan elä elämäänsä siten, että tekee kaikki mahdolliset ratkaisut sen perusteella, että mitä mahdottomampia sattumuksia ja kauhuskenaarioita voi tapahtua. Se ei ole minimiäitiyttä, ei itsekkyyttä, ei tyhmyyttä, ei vastuutomuutta, kuten tässä ketjussa moni koittaa väittää. Sitä moni kutsuu maalaisjärjeksi. Jos päättäisin elää tuolla tavoin, en todellakaan voisi olla sitä käsivarrenmittaa kauempana lapsestani - ja tämä siis tahallaan hieman karrikoiden ilmaistuna. Jokainen tässäkin ketjussa varmasti ajattelee lasten parasta, oli sitten "kummalla puolella" tahansa. Mutta ihmiset vetävät rajansa eri kohtiin. Tässä tapauksessa se raja on yleisesti ottaen häilyvä, ja siitä perusteena on juuri se, että se on aiheuttanut tällaisen uskomattoman megaketjun.

Joten, voinko jo ojentaa sovinnon käden, jotta tämä asia voitaisiin vihdoin julistaa loppuun käsitellyksi? Emme pääse näkemyksissämme enää tämän lähemmäs, joten minä olen valmis menemään eteenpäin.

Ei millään pahalla, mutta minusta ihan tuntuu, että jatkoit keskustelua (kertomasi mukaan) mielelläsi, mutta vain siihen saakka, kunnes asiat alkoivat näyttää sinun kannaltasi epäsuotuisilta . Eli tuli kyllin monta perustelua sille, miksi pikkulapsia ei voi jättää yksin asuntoon ja miksi tähän normaalin järjen mukaiseen periaatteeseen ei yksinkertaisesti kannata keksiä mitään keinotekoisia poikkeuksia (15 metriä käy, mutta kun tulee kymmenen lisää, se ei enää käykään jne. Siis mitä ihmettä!?!) Selkeämpää se on näin, kun asioista ei tehdä liian vaikeita!

Ja sallikaa nyt, kun nämä turvakaukalot jo vedettiin mukaan tähän : On melko epätodennäköistä, että automatkalla tapahtuu mitään, mutta silti sellaista pidetään nykyaikana ihan pimeenä, joka ei kaukaloa käytä lapsellaan. Mutta kun se kolari on silti niin epätodennäköinen! Eikö nyt voisi mittailla vähän matkoja ja askelia ja sanoa vaikka että jos ajaa vain 25 metriä, niin ei tarvi kaukaloa käyttää? Tai vaikka jos ajaa vain 5 metriä?!? Niin, mutta kun ei hän se mene niin. On epätodennäköistä, että lähtiessäni tosta kotiportista joku ajaa autoni kylkeen, mutta se on mahdollista. Ja ennen kaikkea: seuraukset voivat olla niin vakavat, ettei tulisi mieleenkään ajaa sitä neljää metriä portista tohon tielle niin että lapsi ei ole istuimessa kiinni. Ei kannata keksiä mitään summittaisia poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia tähän. Koska kysymys on periaatteellinen - lapsen turvallisuus ennen kaikkea.

Voit olla tuota mieltä minun halukkuudestani jatkaa keskustelua, jos niin tahdot tämän ymmärtää. Ei millään pahalla, mutta minulle tuli kyllä tästä koko keskustelusta aivan toisenlainen olo: kun ei keksitty enää mitään järjellisiä perusteita, miksi ap:n saunominen olisi pahasta, alettiin maalailemaan kauhuskenaarioita, joiden todennäköinen tapahtuminen hipoo mahdottoman rajoja. Ja syyttelemään, puhumaan minimiäitiydestä ja itsekkyydestä (en nyt ole varma, oletko Sinä niin tehnyt, mutta puhun yleensä).

Jatkoin keskustelua siihen asti, kunnes huomasin, että mitään uutta ei enää tullut esille. Mutta koska sinun/teidän "vastapuolen" tarkoitus kuitenkin nyt näyttää olevan se, että yritätte kerta toisensa jälkeen vain ja ainoastaan osoittaa minun olevan väärässä ilman mitään uutta, kiinnostukseni vähän lopahti. Muutenkin vastauksenne asiallisuus välillä rakoili, vaikka koitinkin sivuuttaa nuo lauseet "etkö nyt ymmärrä", "Luuletko todella" jne. minusta ne eivät kuuluu asialliseen ja sivistyneeseen keskusteluun.

Nyt kuitenkin koen, että olen tehnyt kantani riittävän hyvin ja perustellusti selville - keskustelun jatkamisen pituus ei korreloi siihen, kumpi on "oikeassa" tai "väärässä". Jo yhdessä kommentissa voi kantansa tuoda tarpeeksi hyvin esille, ja näin olen tehnyt. Olen valmis ymmärtämään vastapuolen kannan, mutta vastapuoli ei selvästikään ole edes halukas ymmärtämään tätä toista näkökantaa, vaikkei sitä hyväksykään. Joten en näe enää järkeväksi sellaisen keskustelun jatkamista.

Päätelmiä voitte tehdä tästäkin taas suuntaan ja toiseen, ihan miten haluatte. Uskoa minun tarkoittaneen ja ajatelleen mitä haluatte. Se, mitä kirjoitan, on se mitä ajattelen, mutta jos en saa siitä toista vakuuttumaan, en voi asialle enempää.

Kiitos kuitenkin, tämä oli suurimmaksi osaksi silti mielenkiintoista ja nautittavaa, kuten sanoin. Ai niin, mutta ettehän te varmaan sitäkään usko, koska minä vain jänistän ja lopetan keskustelun siksi, että olen väärässä.

Turvallista päivää kaikille!

 

Muutenkin vastauksenne asiallisuus välillä rakoili, vaikka koitinkin sivuuttaa nuo lauseet "etkö nyt ymmärrä", "Luuletko todella" jne. minusta ne eivät kuuluu asialliseen ja sivistyneeseen keskusteluun.

Hei tätä on tullut siltäkin puolelta ihan riittämiin.

 

pidän tällasen tapahtumaketjun toteutumista niin monen epätodennäköisen sattumuksen summana,

Niin, vahingot sattuu yleensäkin yllättäen, ennalta arvaamatta, muutenhan ne voisi välttää, eikö totta?

Itse asiassa, varmaan aika harva vauva oikeasti joutuu kaukaloiässä autokolariin. Vaikka todennäköisyys on tosi pieni, käytän vauvalla turvakaukaloa. Uskon, että niin teet sinäkin. Koska vaikka todennäköisyys on pieni, se on olemassa.

Totta. Ja kyllä, käytän kaukaloa, tai siis käytin laspeni ollessa vauva

Mutta vielä kerran, mä en näe tätät ap.n tilannetta nyt sellaisena, että lapset olisivat vaarassa, tai ainakin se on niin perin epätodennäköistä, että sen perusteella ap ei tee väärin saunoessaan. Olen sen perustellut niin hyvin, kuin olen osannut. Jos se ei vakuuta sinua, niin ok. Olet eri mieltä, ja se on ok.

Minä ja moni muu ei kuitenkaan elä elämäänsä siten, että tekee kaikki mahdolliset ratkaisut sen perusteella, että mitä mahdottomampia sattumuksia ja kauhuskenaarioita voi tapahtua. Se ei ole minimiäitiyttä, ei itsekkyyttä, ei tyhmyyttä, ei vastuutomuutta, kuten tässä ketjussa moni koittaa väittää. Sitä moni kutsuu maalaisjärjeksi. Jos päättäisin elää tuolla tavoin, en todellakaan voisi olla sitä käsivarrenmittaa kauempana lapsestani - ja tämä siis tahallaan hieman karrikoiden ilmaistuna. Jokainen tässäkin ketjussa varmasti ajattelee lasten parasta, oli sitten "kummalla puolella" tahansa. Mutta ihmiset vetävät rajansa eri kohtiin. Tässä tapauksessa se raja on yleisesti ottaen häilyvä, ja siitä perusteena on juuri se, että se on aiheuttanut tällaisen uskomattoman megaketjun.

Joten, voinko jo ojentaa sovinnon käden, jotta tämä asia voitaisiin vihdoin julistaa loppuun käsitellyksi? Emme pääse näkemyksissämme enää tämän lähemmäs, joten minä olen valmis menemään eteenpäin.

Ei millään pahalla, mutta minusta ihan tuntuu, että jatkoit keskustelua (kertomasi mukaan) mielelläsi, mutta vain siihen saakka, kunnes asiat alkoivat näyttää sinun kannaltasi epäsuotuisilta . Eli tuli kyllin monta perustelua sille, miksi pikkulapsia ei voi jättää yksin asuntoon ja miksi tähän normaalin järjen mukaiseen periaatteeseen ei yksinkertaisesti kannata keksiä mitään keinotekoisia poikkeuksia (15 metriä käy, mutta kun tulee kymmenen lisää, se ei enää käykään jne. Siis mitä ihmettä!?!) Selkeämpää se on näin, kun asioista ei tehdä liian vaikeita!

Ja sallikaa nyt, kun nämä turvakaukalot jo vedettiin mukaan tähän : On melko epätodennäköistä, että automatkalla tapahtuu mitään, mutta silti sellaista pidetään nykyaikana ihan pimeenä, joka ei kaukaloa käytä lapsellaan. Mutta kun se kolari on silti niin epätodennäköinen! Eikö nyt voisi mittailla vähän matkoja ja askelia ja sanoa vaikka että jos ajaa vain 25 metriä, niin ei tarvi kaukaloa käyttää? Tai vaikka jos ajaa vain 5 metriä?!? Niin, mutta kun ei hän se mene niin. On epätodennäköistä, että lähtiessäni tosta kotiportista joku ajaa autoni kylkeen, mutta se on mahdollista. Ja ennen kaikkea: seuraukset voivat olla niin vakavat, ettei tulisi mieleenkään ajaa sitä neljää metriä portista tohon tielle niin että lapsi ei ole istuimessa kiinni. Ei kannata keksiä mitään summittaisia poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia tähän. Koska kysymys on periaatteellinen - lapsen turvallisuus ennen kaikkea.

Voit olla tuota mieltä minun halukkuudestani jatkaa keskustelua, jos niin tahdot tämän ymmärtää. Ei millään pahalla, mutta minulle tuli kyllä tästä koko keskustelusta aivan toisenlainen olo: kun ei keksitty enää mitään järjellisiä perusteita, miksi ap:n saunominen olisi pahasta, alettiin maalailemaan kauhuskenaarioita, joiden todennäköinen tapahtuminen hipoo mahdottoman rajoja. Ja syyttelemään, puhumaan minimiäitiydestä ja itsekkyydestä (en nyt ole varma, oletko Sinä niin tehnyt, mutta puhun yleensä).

Jatkoin keskustelua siihen asti, kunnes huomasin, että mitään uutta ei enää tullut esille. Mutta koska sinun/teidän "vastapuolen" tarkoitus kuitenkin nyt näyttää olevan se, että yritätte kerta toisensa jälkeen vain ja ainoastaan osoittaa minun olevan väärässä ilman mitään uutta, kiinnostukseni vähän lopahti. Muutenkin vastauksenne asiallisuus välillä rakoili, vaikka koitinkin sivuuttaa nuo lauseet "etkö nyt ymmärrä", "Luuletko todella" jne. minusta ne eivät kuuluu asialliseen ja sivistyneeseen keskusteluun.

Nyt kuitenkin koen, että olen tehnyt kantani riittävän hyvin ja perustellusti selville - keskustelun jatkamisen pituus ei korreloi siihen, kumpi on "oikeassa" tai "väärässä". Jo yhdessä kommentissa voi kantansa tuoda tarpeeksi hyvin esille, ja näin olen tehnyt. Olen valmis ymmärtämään vastapuolen kannan, mutta vastapuoli ei selvästikään ole edes halukas ymmärtämään tätä toista näkökantaa, vaikkei sitä hyväksykään. Joten en näe enää järkeväksi sellaisen keskustelun jatkamista.

Päätelmiä voitte tehdä tästäkin taas suuntaan ja toiseen, ihan miten haluatte. Uskoa minun tarkoittaneen ja ajatelleen mitä haluatte. Se, mitä kirjoitan, on se mitä ajattelen, mutta jos en saa siitä toista vakuuttumaan, en voi asialle enempää.

Kiitos kuitenkin, tämä oli suurimmaksi osaksi silti mielenkiintoista ja nautittavaa, kuten sanoin. Ai niin, mutta ettehän te varmaan sitäkään usko, koska minä vain jänistän ja lopetan keskustelun siksi, että olen väärässä.

Turvallista päivää kaikille!

En voi puhua kuin omasta puolestani, mutta itse olen tässä ketjussa maalaillut kauhuskenaarioita vain silloin kun niitä on erikseen pyydetty. Olen nimittäin monta kertaa todennut, ettei tässä asiassa ole mielestäni kyse riskien koosta tai todennäköisyydestä tai mistään sellaisesta, vaan siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että pienten lasten paikka ei ole keskenään asunnossa. Se ei ole siellä velvollisuudesta lasta kohtaan, ei minkään muun takia. Ihan samasta syystä lapsia istutetaan turvaistuimiin vaikka eivät ne kaikki niissä halua istua - kolari ei ole todennäköinen, mutta se voi sattua ja siksi siltä suojaudutaan, periaatteesta. Ihan samasta syystä monet äidit (tekisi mieli sanoa: jokainen järkevä äiti) myös esimerkiksi lopettavat tupakoinnin raskauden aikana - ei ole varmaa että juuri minun lapselleni siitä koituu jotain, mutta kyse on periaatteesta ja lapsen oikeudesta saada paras mahdollinen alku elämälleen. Jos aikuisella on vaihtoehtoja, niistä tulee valita se lapsen kannalta paras.

Tässä keskustelussa on tullut esiin paljon sellaisia argumentteja, joita minun on äitinä ja ihan aikaani seuraavana ihmisenä mahdotonta käsittää. "Jokainen tekee lapsensa kanssa miten parhaaksi näkee", "jokainen tietää mikä on parasta hänen lapselleen" ja niin edelleen. Minä voi auliisti myöntää, etten ymmärrä ihmistä joka menee miehensa kanssa kahdestaan saunaan ja jättää tuon ikäiset lapset kahdestaan asuntoon. En ymmärrä enkä hyväksy hänen toimintaansa. Siitä olen aivan varma, että tuo toiminta kumpuaa jonkinlaisesta itsekkyydestä. Minusta on aika naivia kuvitella, ettei tässä maailmassa olisi asioita, joissa kaikki eivät yksinkertaisesti ole oikeassa. Että voitaisiin vaan heitellä kommentteja suuntaan ja toiseen ja kaikki vaan olisivat oikeassa. Kyllä joskus joku on väärässäkin. Uskon aivan vankkumatta olevani oikeassa siinä, että tuon ikäisten lasten olisi parempi olla kotona aikuisen seurassa kuin itkuhälyttimen päässä kun vanhemmat ovat taloyhtiön saunassa. Kaikkia rajoja ei ole tehty ylitettäviksi.

 

pidän tällasen tapahtumaketjun toteutumista niin monen epätodennäköisen sattumuksen summana,

Niin, vahingot sattuu yleensäkin yllättäen, ennalta arvaamatta, muutenhan ne voisi välttää, eikö totta?

Itse asiassa, varmaan aika harva vauva oikeasti joutuu kaukaloiässä autokolariin. Vaikka todennäköisyys on tosi pieni, käytän vauvalla turvakaukaloa. Uskon, että niin teet sinäkin. Koska vaikka todennäköisyys on pieni, se on olemassa.

Totta. Ja kyllä, käytän kaukaloa, tai siis käytin laspeni ollessa vauva

Mutta vielä kerran, mä en näe tätät ap.n tilannetta nyt sellaisena, että lapset olisivat vaarassa, tai ainakin se on niin perin epätodennäköistä, että sen perusteella ap ei tee väärin saunoessaan. Olen sen perustellut niin hyvin, kuin olen osannut. Jos se ei vakuuta sinua, niin ok. Olet eri mieltä, ja se on ok.

Minä ja moni muu ei kuitenkaan elä elämäänsä siten, että tekee kaikki mahdolliset ratkaisut sen perusteella, että mitä mahdottomampia sattumuksia ja kauhuskenaarioita voi tapahtua. Se ei ole minimiäitiyttä, ei itsekkyyttä, ei tyhmyyttä, ei vastuutomuutta, kuten tässä ketjussa moni koittaa väittää. Sitä moni kutsuu maalaisjärjeksi. Jos päättäisin elää tuolla tavoin, en todellakaan voisi olla sitä käsivarrenmittaa kauempana lapsestani - ja tämä siis tahallaan hieman karrikoiden ilmaistuna. Jokainen tässäkin ketjussa varmasti ajattelee lasten parasta, oli sitten "kummalla puolella" tahansa. Mutta ihmiset vetävät rajansa eri kohtiin. Tässä tapauksessa se raja on yleisesti ottaen häilyvä, ja siitä perusteena on juuri se, että se on aiheuttanut tällaisen uskomattoman megaketjun.

Joten, voinko jo ojentaa sovinnon käden, jotta tämä asia voitaisiin vihdoin julistaa loppuun käsitellyksi? Emme pääse näkemyksissämme enää tämän lähemmäs, joten minä olen valmis menemään eteenpäin.

Ei millään pahalla, mutta minusta ihan tuntuu, että jatkoit keskustelua (kertomasi mukaan) mielelläsi, mutta vain siihen saakka, kunnes asiat alkoivat näyttää sinun kannaltasi epäsuotuisilta . Eli tuli kyllin monta perustelua sille, miksi pikkulapsia ei voi jättää yksin asuntoon ja miksi tähän normaalin järjen mukaiseen periaatteeseen ei yksinkertaisesti kannata keksiä mitään keinotekoisia poikkeuksia (15 metriä käy, mutta kun tulee kymmenen lisää, se ei enää käykään jne. Siis mitä ihmettä!?!) Selkeämpää se on näin, kun asioista ei tehdä liian vaikeita!

Ja sallikaa nyt, kun nämä turvakaukalot jo vedettiin mukaan tähän : On melko epätodennäköistä, että automatkalla tapahtuu mitään, mutta silti sellaista pidetään nykyaikana ihan pimeenä, joka ei kaukaloa käytä lapsellaan. Mutta kun se kolari on silti niin epätodennäköinen! Eikö nyt voisi mittailla vähän matkoja ja askelia ja sanoa vaikka että jos ajaa vain 25 metriä, niin ei tarvi kaukaloa käyttää? Tai vaikka jos ajaa vain 5 metriä?!? Niin, mutta kun ei hän se mene niin. On epätodennäköistä, että lähtiessäni tosta kotiportista joku ajaa autoni kylkeen, mutta se on mahdollista. Ja ennen kaikkea: seuraukset voivat olla niin vakavat, ettei tulisi mieleenkään ajaa sitä neljää metriä portista tohon tielle niin että lapsi ei ole istuimessa kiinni. Ei kannata keksiä mitään summittaisia poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia tähän. Koska kysymys on periaatteellinen - lapsen turvallisuus ennen kaikkea.

Voit olla tuota mieltä minun halukkuudestani jatkaa keskustelua, jos niin tahdot tämän ymmärtää. Ei millään pahalla, mutta minulle tuli kyllä tästä koko keskustelusta aivan toisenlainen olo: kun ei keksitty enää mitään järjellisiä perusteita, miksi ap:n saunominen olisi pahasta, alettiin maalailemaan kauhuskenaarioita, joiden todennäköinen tapahtuminen hipoo mahdottoman rajoja. Ja syyttelemään, puhumaan minimiäitiydestä ja itsekkyydestä (en nyt ole varma, oletko Sinä niin tehnyt, mutta puhun yleensä).

Jatkoin keskustelua siihen asti, kunnes huomasin, että mitään uutta ei enää tullut esille. Mutta koska sinun/teidän "vastapuolen" tarkoitus kuitenkin nyt näyttää olevan se, että yritätte kerta toisensa jälkeen vain ja ainoastaan osoittaa minun olevan väärässä ilman mitään uutta, kiinnostukseni vähän lopahti. Muutenkin vastauksenne asiallisuus välillä rakoili, vaikka koitinkin sivuuttaa nuo lauseet "etkö nyt ymmärrä", "Luuletko todella" jne. minusta ne eivät kuuluu asialliseen ja sivistyneeseen keskusteluun.

Nyt kuitenkin koen, että olen tehnyt kantani riittävän hyvin ja perustellusti selville - keskustelun jatkamisen pituus ei korreloi siihen, kumpi on "oikeassa" tai "väärässä". Jo yhdessä kommentissa voi kantansa tuoda tarpeeksi hyvin esille, ja näin olen tehnyt. Olen valmis ymmärtämään vastapuolen kannan, mutta vastapuoli ei selvästikään ole edes halukas ymmärtämään tätä toista näkökantaa, vaikkei sitä hyväksykään. Joten en näe enää järkeväksi sellaisen keskustelun jatkamista.

Päätelmiä voitte tehdä tästäkin taas suuntaan ja toiseen, ihan miten haluatte. Uskoa minun tarkoittaneen ja ajatelleen mitä haluatte. Se, mitä kirjoitan, on se mitä ajattelen, mutta jos en saa siitä toista vakuuttumaan, en voi asialle enempää.

Kiitos kuitenkin, tämä oli suurimmaksi osaksi silti mielenkiintoista ja nautittavaa, kuten sanoin. Ai niin, mutta ettehän te varmaan sitäkään usko, koska minä vain jänistän ja lopetan keskustelun siksi, että olen väärässä.

Turvallista päivää kaikille!

En voi puhua kuin omasta puolestani, mutta itse olen tässä ketjussa maalaillut kauhuskenaarioita vain silloin kun niitä on erikseen pyydetty. Olen nimittäin monta kertaa todennut, ettei tässä asiassa ole mielestäni kyse riskien koosta tai todennäköisyydestä tai mistään sellaisesta, vaan siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että pienten lasten paikka ei ole keskenään asunnossa. Se ei ole siellä velvollisuudesta lasta kohtaan, ei minkään muun takia. Ihan samasta syystä lapsia istutetaan turvaistuimiin vaikka eivät ne kaikki niissä halua istua - kolari ei ole todennäköinen, mutta se voi sattua ja siksi siltä suojaudutaan, periaatteesta. Ihan samasta syystä monet äidit (tekisi mieli sanoa: jokainen järkevä äiti) myös esimerkiksi lopettavat tupakoinnin raskauden aikana - ei ole varmaa että juuri minun lapselleni siitä koituu jotain, mutta kyse on periaatteesta ja lapsen oikeudesta saada paras mahdollinen alku elämälleen. Jos aikuisella on vaihtoehtoja, niistä tulee valita se lapsen kannalta paras.

Tässä keskustelussa on tullut esiin paljon sellaisia argumentteja, joita minun on äitinä ja ihan aikaani seuraavana ihmisenä mahdotonta käsittää. "Jokainen tekee lapsensa kanssa miten parhaaksi näkee", "jokainen tietää mikä on parasta hänen lapselleen" ja niin edelleen. Minä voi auliisti myöntää, etten ymmärrä ihmistä joka menee miehensa kanssa kahdestaan saunaan ja jättää tuon ikäiset lapset kahdestaan asuntoon. En ymmärrä enkä hyväksy hänen toimintaansa. Siitä olen aivan varma, että tuo toiminta kumpuaa jonkinlaisesta itsekkyydestä. Minusta on aika naivia kuvitella, ettei tässä maailmassa olisi asioita, joissa kaikki eivät yksinkertaisesti ole oikeassa. Että voitaisiin vaan heitellä kommentteja suuntaan ja toiseen ja kaikki vaan olisivat oikeassa. Kyllä joskus joku on väärässäkin. Uskon aivan vankkumatta olevani oikeassa siinä, että tuon ikäisten lasten olisi parempi olla kotona aikuisen seurassa kuin itkuhälyttimen päässä kun vanhemmat ovat taloyhtiön saunassa. Kaikkia rajoja ei ole tehty ylitettäviksi.

Hyvin kirjoitettu. Kunpa keskuselun taso olisi ollut tällaista alusta asti, niin olisimme varmaan pärjänneet viidellä sivulla. Minunkin sanojani on tässä ketjussa väännelty ja käännelty, ymmärretty miten sattuu, loukattu ja haukuttu. Itse olen pyrkinyt kuitenkin asiallisuuteen (vaikka käytinkin kerran sanaa hysteerikko, mutta sitä jo pyysin anteeksi), ja tuntuu ikävältä, että koska olen "tällä puolella", minun niskaani koitetaan kaataa kaikki se sonta, mitä "tältä puolelta" on heitetty.

Minä olen myös sitä mieltä, että kasvatuksessa on asioita, joissa joku on todellakin oikeassa, joku väärässä. Mutta tämä ei mielestäni kuulu niihin, ja olen yhä vankkumattomasti sitä mieltä, ettei ap:n tilanteessa ole ongelmaa. on totta, että kaikkia rajoja ei ole tehty ylitettäviksi, mutta tämä ei minusta kuulu niihin. Mutta koska näin ollen ollaan tultu nyt siihen pisteeseen, että kumpikaan osapuoli ei anna piiruakaan periksi ja keskustelu kääntyi juupas-eipäs -väittelyksi, eikö se olekin silloin järkevintä lopettaa. Voittajaa ja häviäjää tässä keskustelussa ei kruunata, vaikka sitä käytäisiin maailman tappiin.

Minä luulen, että ajatuksemme ei edes lopulta ole niin kaukana toisistaan. Ne erottaa vain kaksi lukittua ovea ja viisi porrasta.

 

Vielä kerran: mulle on aivan yks paskan maku mitä te kakaroittenne kanssa teette, mutta itse en lähde miehen kanssa yhdessä saunaan ja jätä vauvaa edes itkuhäläriyhteyden varaan, vaan vuorottelemme. Se ei ole mikään ongelma minulle eikä mikään ongelma miehelleni, osaamme ja pystymme saunomaan erikseen. Lapset kasvaa äkkiä ja kohta voidaan vaikka saunoa yhdessä kaikki kolme. Ja pian lapsi on tarpeeksi iso olemaan itsekseenkin jonkun tovin.

Tämä siksi, että minä en halua olla siinä tilanteessa että mietin "mitä jos". Kuten sanottu, en usko tällaisen varovaisuuden lasta pilaavan (en ole YLIhysteerinenkään!) -useimmat vahingot johtunevat ihan jostain muusta kuin vanhempien varovaisuudesta

Mutta jos joku muu pystyy saunomaan rauhassa miehensä kanssa kun pienet lapset nukkuu kotona keskenään, siitä vaan. Mä en pystyis, mutta onneks mun ei tarttekaan aatella kuin oman lapseni hyvinvointia =)

Peesi

 

samoin sain täältä aika maittavat naurut ja flunssapäiväni piristyi huomattavasti on hauska huomata miten fanaattisia ihmisiä löytyy noh jokatapauksessa kiitos ja kumarrus kaikille päivääni piristäneille, lähden nyt lämpimään kylpyyn ja älkää huolehtiko, lapset ovat kahleissa vessanpöntössä kiinni että voin varmasti koko aktin ajan tapittaa että hengissä ovat

Jännä juttu, kun ap:n puolustajat menevät henkilökohtaisuuksiin. Haukkuvat fanaattisiksi, "supermammoiksi" ym. ja käyttävät alatyylin sanoja ja nimerkkinä jopa v-alkuista sanaa.

Näitä en nähnyt vastustajien puolella niinkään, että oltais käyty henkilökohtaisuuksiin, vaan sanottiin ettei itse toimittaisi niin.
Tulee väkisin mieleen, että onko puolustajat nuoria ja ajattelemattomia, vai sivistymättömiä. Itse en jättäisi, eikä vanha äitinikään, kun häneltä kysyin, vaikka on sitä ikäluokkaa, jolloin lasten perään katsominen oli vähän "löysempää" johtuen työstä lapsimäärästa tai hoitajien puutteesta.

 

samoin sain täältä aika maittavat naurut ja flunssapäiväni piristyi huomattavasti on hauska huomata miten fanaattisia ihmisiä löytyy noh jokatapauksessa kiitos ja kumarrus kaikille päivääni piristäneille, lähden nyt lämpimään kylpyyn ja älkää huolehtiko, lapset ovat kahleissa vessanpöntössä kiinni että voin varmasti koko aktin ajan tapittaa että hengissä ovat

Jännä juttu, kun ap:n puolustajat menevät henkilökohtaisuuksiin. Haukkuvat fanaattisiksi, "supermammoiksi" ym. ja käyttävät alatyylin sanoja ja nimerkkinä jopa v-alkuista sanaa.

Näitä en nähnyt vastustajien puolella niinkään, että oltais käyty henkilökohtaisuuksiin, vaan sanottiin ettei itse toimittaisi niin.
Tulee väkisin mieleen, että onko puolustajat nuoria ja ajattelemattomia, vai sivistymättömiä. Itse en jättäisi, eikä vanha äitinikään, kun häneltä kysyin, vaikka on sitä ikäluokkaa, jolloin lasten perään katsominen oli vähän "löysempää" johtuen työstä lapsimäärästa tai hoitajien puutteesta.

Mä voin myöntää, että olen suoraan sanonut sen olevan minun mielestäni väärin. En ole pelkästään sanonut että en itse toimisi niin, vaan että joka toimii niin, toimii väärin. Olen yksinkertaisesti sitä mieltä. Mutta alatyyliin en käsittääkseni ole sortunut.

Itsekin muuten keskustelin reilu 6-kymppisen äitini kanssa asiasta, usean lapsen äidin joka on mielestäni lastenkasvatuksessa mallia "rento" (omasta mielestäni joskus liiankin ). Hän oli ehdoton siinä, ettei jättäisi lapsia keskenään asuntoon, mutta toisaalta tiukasti sitä mieltä, että anoppi toimi väärin tehdessään ilmoituksen (ainakin jos sanoi kyseen olean ryyppäämisestä).

 

samoin sain täältä aika maittavat naurut ja flunssapäiväni piristyi huomattavasti on hauska huomata miten fanaattisia ihmisiä löytyy noh jokatapauksessa kiitos ja kumarrus kaikille päivääni piristäneille, lähden nyt lämpimään kylpyyn ja älkää huolehtiko, lapset ovat kahleissa vessanpöntössä kiinni että voin varmasti koko aktin ajan tapittaa että hengissä ovat

Jännä juttu, kun ap:n puolustajat menevät henkilökohtaisuuksiin. Haukkuvat fanaattisiksi, "supermammoiksi" ym. ja käyttävät alatyylin sanoja ja nimerkkinä jopa v-alkuista sanaa.

Näitä en nähnyt vastustajien puolella niinkään, että oltais käyty henkilökohtaisuuksiin, vaan sanottiin ettei itse toimittaisi niin.
Tulee väkisin mieleen, että onko puolustajat nuoria ja ajattelemattomia, vai sivistymättömiä. Itse en jättäisi, eikä vanha äitinikään, kun häneltä kysyin, vaikka on sitä ikäluokkaa, jolloin lasten perään katsominen oli vähän "löysempää" johtuen työstä lapsimäärästa tai hoitajien puutteesta.

Mä voin myöntää, että olen suoraan sanonut sen olevan minun mielestäni väärin. En ole pelkästään sanonut että en itse toimisi niin, vaan että joka toimii niin, toimii väärin. Olen yksinkertaisesti sitä mieltä. Mutta alatyyliin en käsittääkseni ole sortunut.

Itsekin muuten keskustelin reilu 6-kymppisen äitini kanssa asiasta, usean lapsen äidin joka on mielestäni lastenkasvatuksessa mallia "rento" (omasta mielestäni joskus liiankin ). Hän oli ehdoton siinä, ettei jättäisi lapsia keskenään asuntoon, mutta toisaalta tiukasti sitä mieltä, että anoppi toimi väärin tehdessään ilmoituksen (ainakin jos sanoi kyseen olean ryyppäämisestä).

Mä taas tein sellaisen huomion, että kun ap:n "kannattajien" puolelta koitettiin esittää joitakin järkeviä ja perusteltuja ajatuksia ja vertailuja sille, miksi ap:n tilanne on hyväksyttävä kaikessa poikkeuksellisuudessaan, ne jätettiin useimmiten kokonaan huomiotta tai koitettiin väittää, että "se ei ole sama asia".

Nimimerkin "mie" kanssa pääsin lopulta hyvään keskusteluun, ja ymmärrän nyt hänen kuuluvat sellaisiin periaatteen ihmisiin, jotka tekevät ratkaisunsa periaatteista käsin. Itse katson kuuluvani taas sellaiseen ihmistyyppiin, joka enemmänkin tekee ratkaisunsa ja arvioinsa tilannekohtaisesti, määritellen mielessään olemassa olevat riskit tiettyjen reunaehtojen vallitessa. Logiikkani ei salli tuomita ap:ta, koska silloin en myöskään voisi hyväksyä seuraavia MISSÄÄN tilanteessa:

-omakotitalon pihatöiden tekeminen itkuhälyttimen kanssa lasten nukkuessa
-Koirien pissittäminen lasten nukkuessa itkuhälyttimen kera
-Roskien vieminen lasten nukkuessa
-Suihkussa käyminen lasten nukkuessa
-Omakotitalossa saunominen puolison kanssa lasten nukkuessa itkuhälyttimellä tai varsinkaan ilman
-kesämökin rannassa oleminen miehen kanssa lasten nukkuessa, vaikka itkari mukana

Ja paljon muita. Nämä esimerkit sisältävät yhtä paljon sellaisia satunnaisia riskitekijöitä, joita perusteluiksi esitettiin ap:n tilanteen tuomitsemiselle: avaimet voivat unohtua missä vaan ja keneltä vaan, lukko voi mennä epäkuntoon missä ja milloin vain, hiippareita ja huumehörhojä liikkuu maallakin tai rauhallisislla omakotitaloalueilla (eikä niitä huomaa sen paremmin pihan perältä kasvimaata tonkiessa), tulipaloja sattuu missä vaan, lapset heräävät missä ja milloin vaan kesken unien jne jne. Tällä siis haluan viitata siihen, että jos periaate on se, että "lapsia ei jätetä yksin missään tilanteessa", päädytään siihen, että käytännössä asunnosta ei voi lähteä ulos hetkeksikään niin, että lapset jäävät sinne yksin nukkumaan, hereillä olosta puhumattakaan. Jos periaate ( ja päätökset ja valinnat tehdään sen mukaan) on se, että vahinkoja sattuu missä ja milloin vain, päädytään lopulta siihen, että vanhempi ei voi olla yhtään hetkeä ilman näköyhteyttä lapseen.

Uskon, että nimierkki mie tuskin hyväksyy yhtäkään noista edelläesityetyistä ja niihin verrattavista tilanteista. Uskon kuitenkin, että tässäkin keskustelussa on monia, jotka hyväksyvät ainakin jonkun noista, mutta eivät "periaatteesta" ap:n tilannetta. Tällöin he ovat vähintään yhtä itsekkäitä, kuin miksi ap.ta nimittävät, ja sen lisäksi tekopyhiä.

Jatkoin keskustelua tuossa yhdessä välissä siksi, että halusin kuulla järkeviä perusteluita sille, miksi ap tekee väärin. Yhtään sellaista en saanut, vaan kaikki esitetyt esimerkit olivat enemmän tai vähemmän kauhuskenaarioita, monen erittäin epätodennäköisen yhteensattuman tulosta. En edelleenkään kiistä, etteikö niin voisi käydä. Elämän suunnitteleminen kuitenkin tästä näkökulmasta tekee siitä kuitenkin lopulta hyvin rajoittunutta, eikä silloinkaa kaikkea voi hallita. Siksi minä - ja moni muu - ei tässä kohden tee ratkaisua periaatteesta, vaan tilannekohtaisesta arvioinnista käsin, ja yhtä kaikki keskiössä yksi ja sama asia: lasten turvallisuus, joka ei tässä kohden ole vaarassa.

 

Tää palsta on täys v päiträ äitejä jotka LUULEE tietävänsä KAIKEN ja TOISTENKIN asiat,
Ois kirveellä töitä.

 

vieläkö tästä tapellaan

antakaa olla jo. jokainen tehkäät omien lastensa kanssa mitä haluaa. pidetään me muut huoli omistamme. meidän lapsia ei tulla yksin kotiin jättämään näin pieninä ja se ei kuulu kenellekään. meidän parisuhde ei kärsi vaikka emme kahdestaan saunassa käykään, roskapussti saa ulos samalla kun lasten kanssa ulos menen jne..

Ja lisään vielä, että on sangen kummallinen ja vastuuton asenne ajatella, että "jokainen tehkööt omien lastensa kanssa mitä haluaa".

no jos ei neuvoja kuunnella ja sossukin luvan kerran antaa niin mitäs me täällä palstalla enää voidaan sanoa että järki sinne ap:n päähän menisi.

 

vieläkö tästä tapellaan

antakaa olla jo. jokainen tehkäät omien lastensa kanssa mitä haluaa. pidetään me muut huoli omistamme. meidän lapsia ei tulla yksin kotiin jättämään näin pieninä ja se ei kuulu kenellekään. meidän parisuhde ei kärsi vaikka emme kahdestaan saunassa käykään, roskapussti saa ulos samalla kun lasten kanssa ulos menen jne..

Ja lisään vielä, että on sangen kummallinen ja vastuuton asenne ajatella, että "jokainen tehkööt omien lastensa kanssa mitä haluaa".

no jos ei neuvoja kuunnella ja sossukin luvan kerran antaa niin mitäs me täällä palstalla enää voidaan sanoa että järki sinne ap:n päähän menisi.

sitä paitsi tällä palstalla tän asenteen on oppinu ja mulla se pätee vaan tän palstan juttuihin. täälä kun erehdyin kysymään neuvoa kuinka toimia kun olin eräästä lapsesta huolissani niin sain haukut siitä kuinka pidän itseäni superäitinä, enkä saa puuttua muiden asioihin ja kun kysyin voinko soittaa lastensuojeluun mua pidettiin ihan kusipäänä muiden kyttääjäänä joka kuvittelee olevansa niin helvetin täydellinen itse

 

vieläkö tästä tapellaan

antakaa olla jo. jokainen tehkäät omien lastensa kanssa mitä haluaa. pidetään me muut huoli omistamme. meidän lapsia ei tulla yksin kotiin jättämään näin pieninä ja se ei kuulu kenellekään. meidän parisuhde ei kärsi vaikka emme kahdestaan saunassa käykään, roskapussti saa ulos samalla kun lasten kanssa ulos menen jne..

Ja lisään vielä, että on sangen kummallinen ja vastuuton asenne ajatella, että "jokainen tehkööt omien lastensa kanssa mitä haluaa".

no jos ei neuvoja kuunnella ja sossukin luvan kerran antaa niin mitäs me täällä palstalla enää voidaan sanoa että järki sinne ap:n päähän menisi.

sitä paitsi tällä palstalla tän asenteen on oppinu ja mulla se pätee vaan tän palstan juttuihin. täälä kun erehdyin kysymään neuvoa kuinka toimia kun olin eräästä lapsesta huolissani niin sain haukut siitä kuinka pidän itseäni superäitinä, enkä saa puuttua muiden asioihin ja kun kysyin voinko soittaa lastensuojeluun mua pidettiin ihan kusipäänä muiden kyttääjäänä joka kuvittelee olevansa niin helvetin täydellinen itse

Niin, oon nyt huomannut, että täällä on vallalla sellainen asenne, että jos mistään mitä toinen tekee sanot jotain, niin olet supermamma ja kuvittelet olevasi täydellinen . Ja oli se tekeminen kuinka alta riman tahansa, niin aina sille löytyy puolustelijoita. Tuo oli musta hyvä huomio, että ottaa tän asenteen koskien tän palstan juttuja. Niin aion itsekin tehdä tästä lähtien.

 

Tää palsta on täys v päiträ äitejä jotka LUULEE tietävänsä KAIKEN ja TOISTENKIN asiat,
Ois kirveellä töitä.

Väkivallalla uhkaaminen - ah, aina yhtä tyylikästä (ja antaa mukavan kuvan myös kyvyistä vanhempana).

 

samoin sain täältä aika maittavat naurut ja flunssapäiväni piristyi huomattavasti on hauska huomata miten fanaattisia ihmisiä löytyy noh jokatapauksessa kiitos ja kumarrus kaikille päivääni piristäneille, lähden nyt lämpimään kylpyyn ja älkää huolehtiko, lapset ovat kahleissa vessanpöntössä kiinni että voin varmasti koko aktin ajan tapittaa että hengissä ovat

Jännä juttu, kun ap:n puolustajat menevät henkilökohtaisuuksiin. Haukkuvat fanaattisiksi, "supermammoiksi" ym. ja käyttävät alatyylin sanoja ja nimerkkinä jopa v-alkuista sanaa.

Näitä en nähnyt vastustajien puolella niinkään, että oltais käyty henkilökohtaisuuksiin, vaan sanottiin ettei itse toimittaisi niin.
Tulee väkisin mieleen, että onko puolustajat nuoria ja ajattelemattomia, vai sivistymättömiä. Itse en jättäisi, eikä vanha äitinikään, kun häneltä kysyin, vaikka on sitä ikäluokkaa, jolloin lasten perään katsominen oli vähän "löysempää" johtuen työstä lapsimäärästa tai hoitajien puutteesta.

Mä voin myöntää, että olen suoraan sanonut sen olevan minun mielestäni väärin. En ole pelkästään sanonut että en itse toimisi niin, vaan että joka toimii niin, toimii väärin. Olen yksinkertaisesti sitä mieltä. Mutta alatyyliin en käsittääkseni ole sortunut.

Itsekin muuten keskustelin reilu 6-kymppisen äitini kanssa asiasta, usean lapsen äidin joka on mielestäni lastenkasvatuksessa mallia "rento" (omasta mielestäni joskus liiankin ). Hän oli ehdoton siinä, ettei jättäisi lapsia keskenään asuntoon, mutta toisaalta tiukasti sitä mieltä, että anoppi toimi väärin tehdessään ilmoituksen (ainakin jos sanoi kyseen olean ryyppäämisestä).

Mä taas tein sellaisen huomion, että kun ap:n "kannattajien" puolelta koitettiin esittää joitakin järkeviä ja perusteltuja ajatuksia ja vertailuja sille, miksi ap:n tilanne on hyväksyttävä kaikessa poikkeuksellisuudessaan, ne jätettiin useimmiten kokonaan huomiotta tai koitettiin väittää, että "se ei ole sama asia".

Nimimerkin "mie" kanssa pääsin lopulta hyvään keskusteluun, ja ymmärrän nyt hänen kuuluvat sellaisiin periaatteen ihmisiin, jotka tekevät ratkaisunsa periaatteista käsin. Itse katson kuuluvani taas sellaiseen ihmistyyppiin, joka enemmänkin tekee ratkaisunsa ja arvioinsa tilannekohtaisesti, määritellen mielessään olemassa olevat riskit tiettyjen reunaehtojen vallitessa. Logiikkani ei salli tuomita ap:ta, koska silloin en myöskään voisi hyväksyä seuraavia MISSÄÄN tilanteessa:

-omakotitalon pihatöiden tekeminen itkuhälyttimen kanssa lasten nukkuessa
-Koirien pissittäminen lasten nukkuessa itkuhälyttimen kera
-Roskien vieminen lasten nukkuessa
-Suihkussa käyminen lasten nukkuessa
-Omakotitalossa saunominen puolison kanssa lasten nukkuessa itkuhälyttimellä tai varsinkaan ilman
-kesämökin rannassa oleminen miehen kanssa lasten nukkuessa, vaikka itkari mukana

Ja paljon muita. Nämä esimerkit sisältävät yhtä paljon sellaisia satunnaisia riskitekijöitä, joita perusteluiksi esitettiin ap:n tilanteen tuomitsemiselle: avaimet voivat unohtua missä vaan ja keneltä vaan, lukko voi mennä epäkuntoon missä ja milloin vain, hiippareita ja huumehörhojä liikkuu maallakin tai rauhallisislla omakotitaloalueilla (eikä niitä huomaa sen paremmin pihan perältä kasvimaata tonkiessa), tulipaloja sattuu missä vaan, lapset heräävät missä ja milloin vaan kesken unien jne jne. Tällä siis haluan viitata siihen, että jos periaate on se, että "lapsia ei jätetä yksin missään tilanteessa", päädytään siihen, että käytännössä asunnosta ei voi lähteä ulos hetkeksikään niin, että lapset jäävät sinne yksin nukkumaan, hereillä olosta puhumattakaan. Jos periaate ( ja päätökset ja valinnat tehdään sen mukaan) on se, että vahinkoja sattuu missä ja milloin vain, päädytään lopulta siihen, että vanhempi ei voi olla yhtään hetkeä ilman näköyhteyttä lapseen.

Uskon, että nimierkki mie tuskin hyväksyy yhtäkään noista edelläesityetyistä ja niihin verrattavista tilanteista. Uskon kuitenkin, että tässäkin keskustelussa on monia, jotka hyväksyvät ainakin jonkun noista, mutta eivät "periaatteesta" ap:n tilannetta. Tällöin he ovat vähintään yhtä itsekkäitä, kuin miksi ap.ta nimittävät, ja sen lisäksi tekopyhiä.

Jatkoin keskustelua tuossa yhdessä välissä siksi, että halusin kuulla järkeviä perusteluita sille, miksi ap tekee väärin. Yhtään sellaista en saanut, vaan kaikki esitetyt esimerkit olivat enemmän tai vähemmän kauhuskenaarioita, monen erittäin epätodennäköisen yhteensattuman tulosta. En edelleenkään kiistä, etteikö niin voisi käydä. Elämän suunnitteleminen kuitenkin tästä näkökulmasta tekee siitä kuitenkin lopulta hyvin rajoittunutta, eikä silloinkaa kaikkea voi hallita. Siksi minä - ja moni muu - ei tässä kohden tee ratkaisua periaatteesta, vaan tilannekohtaisesta arvioinnista käsin, ja yhtä kaikki keskiössä yksi ja sama asia: lasten turvallisuus, joka ei tässä kohden ole vaarassa.

Tohon täytyy lisätä, että en todellakaan ole ihminen joka tekee aina asiat jostain tietystä periaatteesta käsin. Tilannekohtaista harkintaa pitää monesti käyttää, koska muuten elämä on ihan mahdotonta. Mutta mulla on tiettyjä periaatteita joista en jousta koskaan ja yksi niistä on pienten lasten jättäminen yksin asuntoon. Muita ovat esimerkiksi turvavyön käyttäminen autossa (turvaistuimista puhumattakaan), tiukka ei suhteessa kaikkeen väkivaltaan, lojaalisuus perhettäni kohtaan, nollaraja autoilussa, vähintään yksi aikuinen oltava selvänä jos käytetään alkoholia ja lapsia on paikalla, tupakoimattomuus ja alkoholittomuus raskauden aikana... Onhan näitä, muutamia ja keskenään vähän eri tyyppisiä mainitakseni. Minkään niistä noudattaminen ei ole koskaan vaatinut minulta mitään uhrauksia taikka hankalia pohdintoja taikka rajanvetoja. Mun mielestä ihmisellä pitääkin olla sellaisia periaatteita, joista ei anna tuumaakaan periksi. Ja sit on asioita joissa voidaan joustaa ja neuvotella.

 

AAH SE OIS KOHTA VIIKONLOPUN PAIKKA JA LAUANTAIN SAUNAVUORO <3