Meni äidin kanssa välit poikki :/

Me riideltiin eilen ku puhuttiin mun tulokkaasta viesteillä.

Olen 18 ja meille on tulossa toinen lapsi. Kerron hieman eka meidän elinolosuhteista, Eli:

1. Meillä on omakotitalo rauhallisella paikalla ei isoa liikennettä ollenkaan.
2.Kouluun matkaa on n,500m eikä matkalla tarvitse ainuttakaan tietä ylittää.
Metsän läpi voi kulkea kouluun silloin matkaa n200m. Samalla alueella missä on koulu niin on myös kirjasto leikki puisto, urheilukenttä kaukalot yms.

3. Molemmille lapsille on oma huone.

No, äitinio sääli mun lapsiani kun annan heille huonoimman mahdollisen kasvuympäristön ja olen elävä merkki siitä mitä tapahtuu ku lapset hommaa lapsia. Meillä kävi jonkun aikaa perhetyöntekijä joka kertoi sosiaaliviranomaisille että olemme todella vastuuntuntoisia kasvattajia vaikka ikää on vasta noin vähän. Kasvatan lasta oikealaisesti, en huuda lapselle, korotan hieman ääntäni jos joku homma ei oikein pelaa niinkuin pitäisi. Huonoja päiviä on joka ikisellä, en pura niitä lapsiin niinkuin esimerkiksi äitini tekee.

Äitini mielestä olen elämäni pilannut pikkuteini. Tämä taas johtu siitä kun en voi enää mennä ryyppäämään ja rellestää miten haluan. (!) Hän toisinsanoen haukku mut huonoksi äidiksi ja vastuun tunnottomaksi.

Hän itse kasvatti mut kerrostalossa jossa oli narkkeja alkkiksia ja piha täynnä ihme hiippareita. Olin koko ajan hoidossa ja lopuksi hän otti ja lähti "opiskelemaan" jätti mut isän kanssa kahdestaan. Hän oli siis 19 kun hän sai minut. En saa päähäni mahtumaan mikä ikeus hänellä on haukkua minua?

Sanotaan että jos en olisi löytänyt miestäni ja vakiintunut ja muuttanut hänen kanssaan yhteen vaan olisin jatkanut samaan malliin ku mitä se meno oli silloin istuisin linnassa se on varma. Luulisi äitii olevan tyytyväinen ku olen vihdoin saanut elämääni jotain pysyvää ja turvallista.

 

Voi kauhee ku tuli kirjoitus virheitä mutta tuo likka tuossa haluaa kans kirjottaa ni annettakoon anteeksi vai mitä

 

Me riideltiin eilen ku puhuttiin mun tulokkaasta viesteillä.

Olen 18 ja meille on tulossa toinen lapsi. Kerron hieman eka meidän elinolosuhteista, Eli:

1. Meillä on omakotitalo rauhallisella paikalla ei isoa liikennettä ollenkaan.
2.Kouluun matkaa on n,500m eikä matkalla tarvitse ainuttakaan tietä ylittää.
Metsän läpi voi kulkea kouluun silloin matkaa n200m. Samalla alueella missä on koulu niin on myös kirjasto leikki puisto, urheilukenttä kaukalot yms.

3. Molemmille lapsille on oma huone.

No, äitinio sääli mun lapsiani kun annan heille huonoimman mahdollisen kasvuympäristön ja olen elävä merkki siitä mitä tapahtuu ku lapset hommaa lapsia. Meillä kävi jonkun aikaa perhetyöntekijä joka kertoi sosiaaliviranomaisille että olemme todella vastuuntuntoisia kasvattajia vaikka ikää on vasta noin vähän. Kasvatan lasta oikealaisesti, en huuda lapselle, korotan hieman ääntäni jos joku homma ei oikein pelaa niinkuin pitäisi. Huonoja päiviä on joka ikisellä, en pura niitä lapsiin niinkuin esimerkiksi äitini tekee.

Äitini mielestä olen elämäni pilannut pikkuteini. Tämä taas johtu siitä kun en voi enää mennä ryyppäämään ja rellestää miten haluan. (!) Hän toisinsanoen haukku mut huonoksi äidiksi ja vastuun tunnottomaksi.

Hän itse kasvatti mut kerrostalossa jossa oli narkkeja alkkiksia ja piha täynnä ihme hiippareita. Olin koko ajan hoidossa ja lopuksi hän otti ja lähti "opiskelemaan" jätti mut isän kanssa kahdestaan. Hän oli siis 19 kun hän sai minut. En saa päähäni mahtumaan mikä ikeus hänellä on haukkua minua?

Sanotaan että jos en olisi löytänyt miestäni ja vakiintunut ja muuttanut hänen kanssaan yhteen vaan olisin jatkanut samaan malliin ku mitä se meno oli silloin istuisin linnassa se on varma. Luulisi äitii olevan tyytyväinen ku olen vihdoin saanut elämääni jotain pysyvää ja turvallista.

Äitisi varmaan vertaa sinua itseensä. Ei näe, että hoidat asiat paremmin kuin hän samanikäisenä. Hän on vain huolestunut, ilmaisee sen tosin huonosti.

Millä tolalla on muuten elämäsi? Onko töitä, koulutusta? Itse olen hoitanut nuo alta pois ennen lapsia, mutta kukin tyylillään.

 

Me riideltiin eilen ku puhuttiin mun tulokkaasta viesteillä.

Olen 18 ja meille on tulossa toinen lapsi. Kerron hieman eka meidän elinolosuhteista, Eli:

1. Meillä on omakotitalo rauhallisella paikalla ei isoa liikennettä ollenkaan.
2.Kouluun matkaa on n,500m eikä matkalla tarvitse ainuttakaan tietä ylittää.
Metsän läpi voi kulkea kouluun silloin matkaa n200m. Samalla alueella missä on koulu niin on myös kirjasto leikki puisto, urheilukenttä kaukalot yms.

3. Molemmille lapsille on oma huone.

No, äitinio sääli mun lapsiani kun annan heille huonoimman mahdollisen kasvuympäristön ja olen elävä merkki siitä mitä tapahtuu ku lapset hommaa lapsia. Meillä kävi jonkun aikaa perhetyöntekijä joka kertoi sosiaaliviranomaisille että olemme todella vastuuntuntoisia kasvattajia vaikka ikää on vasta noin vähän. Kasvatan lasta oikealaisesti, en huuda lapselle, korotan hieman ääntäni jos joku homma ei oikein pelaa niinkuin pitäisi. Huonoja päiviä on joka ikisellä, en pura niitä lapsiin niinkuin esimerkiksi äitini tekee.

Äitini mielestä olen elämäni pilannut pikkuteini. Tämä taas johtu siitä kun en voi enää mennä ryyppäämään ja rellestää miten haluan. (!) Hän toisinsanoen haukku mut huonoksi äidiksi ja vastuun tunnottomaksi.

Hän itse kasvatti mut kerrostalossa jossa oli narkkeja alkkiksia ja piha täynnä ihme hiippareita. Olin koko ajan hoidossa ja lopuksi hän otti ja lähti "opiskelemaan" jätti mut isän kanssa kahdestaan. Hän oli siis 19 kun hän sai minut. En saa päähäni mahtumaan mikä ikeus hänellä on haukkua minua?

Sanotaan että jos en olisi löytänyt miestäni ja vakiintunut ja muuttanut hänen kanssaan yhteen vaan olisin jatkanut samaan malliin ku mitä se meno oli silloin istuisin linnassa se on varma. Luulisi äitii olevan tyytyväinen ku olen vihdoin saanut elämääni jotain pysyvää ja turvallista.

Äitisi varmaan vertaa sinua itseensä. Ei näe, että hoidat asiat paremmin kuin hän samanikäisenä. Hän on vain huolestunut, ilmaisee sen tosin huonosti.

Millä tolalla on muuten elämäsi? Onko töitä, koulutusta? Itse olen hoitanut nuo alta pois ennen lapsia, mutta kukin tyylillään.

Ja mukavaa Joulua. Kuulostat fiksulta nuorelta!

 

Opiskelupaikka on vlamiina että voin mennä sinne kun tämä toinen on syntynyt. Töissä käyn sijaisuuksia tekemässä silloin tällöin. noin 3krt viikossa.

 

Samat sanat sinnekkin

 

Pääasia että itse olet onnellinen ja tiedät mitä teet.

Arvaa vaan oliko oma äitini innoissaan kun kerroin saavani lapsen kun oli 19... Muutama eka vuosi oltiin vähän kuin kissa ja hiiri mutta nykyisin asiat rullaavat äidinkin kanssa ihan ok.

 

No. Ei ne ulkoiset puitteet vielä mitään takaa, että asuu omakotitalossa jne. Mitä muuta olet ajatellut elämässäsi tehdä kuin lapsia? Sinulla ei taida muuta koulutusta olla kuin peruskoulu? Koulutuksen hankkiminen lasten ohella on hankalaa, mutta ei mahdotonta. Äitisi on nähnyt mitä teiniäitiys tuo tullessaan ja pelkää samaa sinulle. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi.

 

Opiskelupaikka on vlamiina että voin mennä sinne kun tämä toinen on syntynyt. Töissä käyn sijaisuuksia tekemässä silloin tällöin. noin 3krt viikossa.

Ja olet myös vastuuntuntoinen . Onnea raskaudestasi!

 

Tai sitten äitisi on kateellinen kun sinulla on asiat paremmin kuin hänellä sinun iässäsi.. Ei mitenkään mahdotonta..

 

Äitisi tuntuu olevan kateellinen sinulle, kun sulla pyörii asiat hyvin

Hyvää joulua sulle ja perheellesi, älä anna äidin pilata joulumieltä :heart:

 

Kyllä se opiskelu onnistuu lastenkin kanssa siinä missä työssäkäyntikin. Itse sain esikoiseni parikymppisenä vain lukio takana, nyt lapsia on kaksi ja valmistun ensi keväänä. Mihinkään ylimääräiseen ei juuri ole ollut varaa, mutta ihan hyvin ollaan pärjätty niin taloudellisesti kuin muutenkin.

 

Tai sitten äitisi on kateellinen kun sinulla on asiat paremmin kuin hänellä sinun iässäsi.. Ei mitenkään mahdotonta..

Tätä mä luulen kaikkista eniten. Vihaa miestä ylikaiken ja tätä älytöntä vihanpitoa ja syrjintää olen koko seurustelun ajan katsonut nyt sitten uskaltauduin sanomaan siitä ja tässä tulos. Mutta mun mielestä MUN uusi perhe menee kaiken edelle jos äiti ei sitä hyväksy on ehkä parempikin ettei olla tekemisissä niin näkee mitä menetti ja miksi. Koska Ei tässä vaan ole mitään järkeä.

 

onko miehesi myös nuori? opiskelee? kuka teidät elättää? voisiko sieltä löytyä syy äitisi käytökseen? ehkä hän vain toivoo, ettet kulje hänen jalanjälkiään... tsemppiä sulle ja perheellesi!

 

Kyllä se opiskelu onnistuu lastenkin kanssa siinä missä työssäkäyntikin. Itse sain esikoiseni parikymppisenä vain lukio takana, nyt lapsia on kaksi ja valmistun ensi keväänä. Mihinkään ylimääräiseen ei juuri ole ollut varaa, mutta ihan hyvin ollaan pärjätty niin taloudellisesti kuin muutenkin.

Se minun äitiäni kanssa varmasti harmittaa kun se luulee että uidaan rahassa. Meillä on talo ja firmavelka. Miehellä suht tuore firma ja vaikka rahaa tulee sikana sitä menee sikana laskuihin ja lainoihin. Meillä menee taloudellisesti ihan ok. välillä eletään niukemmin välillä ei me ollaan siis ihan tavallinen perhe ja ajetaan tavallisella ikivanhalla civicillä Ei sen puolesta ainakaa kateellinen tarttis olla. No ehkä hän joskus ymmärtää....

 

Äitisi on varmaan kateellinen.Tuntuu hassulta mutta olen huomannut että nämä toisten äitiyttä arvostelevat ovat usein niitä joilla ei olisi todellakaan varaa muita haukkua.Oma anoppini on aivan samanlainen.

 

onko miehesi myös nuori? opiskelee? kuka teidät elättää? voisiko sieltä löytyä syy äitisi käytökseen? ehkä hän vain toivoo, ettet kulje hänen jalanjälkiään... tsemppiä sulle ja perheellesi!

Tuossa jo sanoinkin että miehellä on firma niin hän elättää aika pitkälti kyllä mäkin rahaa saan vaikka se vähästä onkin. Apu se on pienikin apu. Sitäkään äiti ei ymmärrä että miksi mun pitää maksaa laskuja ja mieheni kuulemma pakottaa mut maksamaan... mun ei olis pakko maksaa mitään mutta tottakai maksan sähkö ja puhelin laskut ettei tuu sellanen olo että ilmatteeks täällä asun vaikka mies sen tietää että mulla ei paljoo rahaa oo-

 

On vaan jotenki surkeeta et miks ei hän voi olla sovussa meidän kanssa. vauvakin tulossa ja kaikkee mut ei ketään voi pakottaa...

 

?

 

Mä epäilen et se pelkää sitä et sä huomaat joskus 24 vuotiaana et sun nuoruus on mennyt ja alat elämään sitä sillon. Tällön sulla on kaks ellei enemmän muksua ja sä kinuat äitiäsi niitä hoitamaan.

 

On vaan jotenki surkeeta et miks ei hän voi olla sovussa meidän kanssa. vauvakin tulossa ja kaikkee mut ei ketään voi pakottaa...

Kuule, sinä et voi tehdä tehdä teidän molempien osaa suhteen pystyssä pitämiseksi, äitisi olisi tehtävä osansa. Jos hän ei siihen pysty, et voi ottaa siitä vastuuta.

Ole kuitenkin tyytyväinen että sinusta tuli noin fiksu, vaikka äitisi on vähän niin ja näin! =)

 

?

mies on 26 vuotias.

 

Jätä äitisi ajattelu omaan arvoonsa itsehän tiedät oman elämäsi tilanteen ja tee vaikka 10 lasta jos sinusta siltä tuntuu jne. Mulle on aina hettu ettäi lapsia kannata tehdä ja kuinka oma elämä kärsii ja plää plää pläää....
Itse olen tehnyt lapsia liudan ja sen mitä olen elämässäni halunnut enkä ole katkera ollenkaan tekemisistäni ja elämästäni. Mutta äitini on katkera kaikesta ja se ei ole minun päänsärkyni jos hän on mielestään pilannut oman elämänsä niin siinnä rypekööt omassa katkeruudessaan.
Itse olen onnellinen elämääni ja päätöksiini Tee sinäkin niinkuin parhaaksesi näet ja elä oma elämäsi omalla tavallasi älä kuten äitisi sinun haluaisi elävän.

 

Äitisi on kateellinen sinulle. Anna olla ja jatka elämääsi samaan malliin.