Menisitkö töihin jo vanhenpainvapaalla jos tienaisit enemmän kuin miehesi?

Mulla sellainen tilanne että olen vanhempainvapaalla ja hakemassa töitä. Nyt olen mahdollisesti saamassa työpaikan jossa työt alkaa kun vauva on 7kk. Mies jäisi mielellään kotiin ja palkkanikin olisi parempi kuin miehellä (mies pitäisi siis isäkuukauden ja jäisi vielä mahdollisesti hoitovapaallekin muutamaksi kuukaudeksi)

Olo on vähän ristiriitainen, toisaalta haluan töihin koska olen urani alussa ja pitkä tauko työelämästä ei tee hyvää urakehitykselle (olen ollut vasta vuoden työelämässä valmistumisen jälkeeen). Toisaalta tuntuu että jään niin paljosta paitsi kun olen kaiket päivät töissä. Mitä sinä tekisit tilanteessani?

 

Mä en olisi mennyt. Vauvan /vauvojen ollessa 7 kuukautisia olin vielä täysin kiinni vauvoissa. Imetin useasti päivän mittaan siinä iässä ja myöhemminkin.

 

Meillä myös tienaan reilusti enemmän kuin mies. Meillä toimi hyvin se vaihtoehto että vanhempain vapaan jälkeen mies jäi isäkuukaudelle ja piti lomia perään ja itse menin töihin. Tämän jälkeen olemme olleet molemmat osan viikosta kotona/etätöitä ja 1 päivä viikossa isovanhemmilla.

Meillä ei tosin palkalla ollut asiaan mitään vaikutusta kun molemmilla kuitenkin hyvä palkka eikä vaikutusta arkeen.

 

[QUOTE="vieras";28517381]Mä en olisi mennyt. Vauvan /vauvojen ollessa 7 kuukautisia olin vielä täysin kiinni vauvoissa. Imetin useasti päivän mittaan siinä iässä ja myöhemminkin.[/QUOTE]

Meillä vauva syö hyvin pullosta ja saan myös pumpattua hyvin maitoa. Eli ei tarvitsisi edes imetystä lopettaa. Yölläkin vauva nukkuu hyvin, herää max kerran.

 

[QUOTE="aapee";28517396]Meillä vauva syö hyvin pullosta ja saan myös pumpattua hyvin maitoa. Eli ei tarvitsisi edes imetystä lopettaa. Yölläkin vauva nukkuu hyvin, herää max kerran.[/QUOTE]
Okei, silloin mies pystyy hoitamaan hyvin eikä sen puoleen ole estettä. Kun vaan itse maltat jättää vauvan päivän ajaksi

 

tienaan yleensäkin enemmän, kuin mieheni.

 

En menisi koska imetän. Muuten kyllä.

 

En usko, että tuossa tilanteessa tinkisin vanhempainvapaista, ne kun ovat sentään tulosidonnaisiakin. Hoitovapaan suhteen asia voisi vaikuttaa, koska silloin talous joka tapauksessa enemmän tiukalla, hoitovapaakorvaus ei ole tulosidonnainen ja lapsikin silloin jo isompi.

 

Miehen mielestä vaan tosi epäreilua jos mä omin kaikki perhevapaat Ja sekin pitää ottaa huomioon että jos saan työpaikan ei välttämättä toista tule ihan heti vastaan... Voi kyllä harmittaa myöhemmin jos kieltäydyn työtarjouksesta. Miehellä taas vakituinen duuni odottamassa.

 

Vanhempainvapaan olin kotona hyvätuloisesta yrittäjyydestäni, töihin palasin kun lapsi 11-12 kk, toisella kertaa hoiti isä, toisella kertaa molemmat töissä ja lapset hoitoon. Aiemmin en olisi oikein halunnut palata, imetys yms.
Jos rahaa ei tarvitsisi perheen elättämiseen niin toki olisin ollut mielummin kotona. Kuten nytkin vaikka lapset jo isompia

 

Jos se olisi vauvan puolesta ok niin joo.

 

Todennäköisesti kyllä, jaettaisiin se varmasti muutenkin jos asia kaikille osapuolille sopisi.

 

Minulla on parempi palkka kuin miehellä, mutta mies ei halua jäädä kotiin joten en mene töihin. Itse kyllä tykkään jäädä kotiinkin, ei sen puoleen.

 

Oon ollu vuoden ikään täysin kotona kun oon siihen saakka imettänykkin. Sen jälkeen on puolitettu miehen kanssa, ollut isäkuukausia töissä jne vähän vaihdellen. Täyspäiväseen työhön palasin kun kuopus oli 1v 8kk. Mun palkka on noin 2000e kuussa enemmän kuin miehen palkka. Toki tuosta paremmasta palkastani olen saanut rahaa säästöön ja sen rahan olen oikein mielelläni käyttänyt siihen että olen lasten kanssa kotona. Töitä ehtii kyllä tehdä, pikkulapsiaikaa ei saa takaisin. Mies olis mun puolesta voinu olla enemmänki kotona mutta hän ei tunnu saavan riittävää sosiaalista kanssakäymistä hiekkalaatikon reunalla mammojen kanssa jutustelusta vaan kaipaa aikuisia ihmisiä ja työkuvioita pidemmän päälle, ja se on minusta ihan ok sekin.

 

Ap, jos miehesi on ilmaissut tahtonsa jäädä kotiin noin selvästi, niin minusta ratkaisu teidän tilanteessanne on aivan selvä. Äiti ei saa yksin päättää pitävänsä koko vanhempainvapaata, kyllä siihen on isälläkin sanansa sanottavana. Ja jos tosiaan on työtarjous uudesta työstä, niin sitä suuremmalla syyllä. Työpaikkaneuvotteluissa voi toki yrittää lykätä aloitusaikaa vähän pidemmälle, jos se sinua lohduttaisi.

Mulla on parempi palkka kuin miehelläni, mutta miehellä ei ollut haluja jäädä kotiin, joten minä olin sitten kotona. Mutta mulla on myös ystävä, joka on palannut töihin vauvan ollessa 6 kk ikäinen ja kaikki on mennyt ihan hyvin.

 

Vastaus on ilmiselvä, lähdet töihin ja mies jää kotiin. Kaikki voittavat, äiti, vauva ja isä.
Äiti siksi että ura kehittyy. Vauva siksi että kehittää tiiviimmän suhteen isään, samasta syystä myös isä voittaa, saalomaa töistä ja muodostaa läheisemmän suhteen vauvan kanssa.

 

Jotenkin vaan huono omatunto jos noin aikaisin lähden töihin ja varmasti monet tuomitsevat jos päätän mennä Toisaalta eihän vauva menisi päiväkotiin vaan olisi isänsä kanssa kotona niin kauan kun se on taloudellisesti mahdollista (miehellä myös mahdollisuus osa-aikatyöhön hoitovapaan jälkeen).

Mutta miksi sen pitäisi aina olla äiti joka pitää koko vanhenmpainvapaan? Eiköhän isä ole ihan yhtä hyvä hoitaja jos kerta itse haluaa jäädä kotiin.

 

Palaan töihin äitiysloman loputtua eli jos vauva syntyy lasketun ajan tienoilla, on vauva kolmekuinen palatessani työelämään. Kyllä se minuakin hirvittää, mutta tienaan enemmän kuin mieheni, meillä on monta muutakin lasta elätettävänä ja se vanhempainvapaa vapauttaa mieheni olemaan kaikkien lasten kanssa paremmin.

Toiveenani olisi, että voisin jäädä kotihoidontuelle, eikä laittaa lasta tarhaan kun vanhempainvapaa loppuu, saisin gradun valmiiksi samalla ja toivon siihen samaan syssyyn vielä yhtä lasta, joskaan mieheni ei ole vielä antanut hyväksyntäänsä tälle idealle.

 

Palaan töihin äitiysloman loputtua eli jos vauva syntyy lasketun ajan tienoilla, on vauva kolmekuinen palatessani työelämään. Kyllä se minuakin hirvittää, mutta tienaan enemmän kuin mieheni, meillä on monta muutakin lasta elätettävänä ja se vanhempainvapaa vapauttaa mieheni olemaan kaikkien lasten kanssa paremmin.

Toiveenani olisi, että voisin jäädä kotihoidontuelle, eikä laittaa lasta tarhaan kun vanhempainvapaa loppuu, saisin gradun valmiiksi samalla ja toivon siihen samaan syssyyn vielä yhtä lasta, joskaan mieheni ei ole vielä antanut hyväksyntäänsä tälle idealle.

Jos sulla on vakkaripaikka ja kuulut työttömyyskassaan voit hakea vuorotteluvapaata opiskelujen ajaksi ja saada siltä ajalta ansiosidonnaista. Näin sun ei tarttis kituuttaa kotihoidontuella

 

[QUOTE="aapee";28518171]Jos sulla on vakkaripaikka ja kuulut työttömyyskassaan voit hakea vuorotteluvapaata opiskelujen ajaksi ja saada siltä ajalta ansiosidonnaista. Näin sun ei tarttis kituuttaa kotihoidontuella [/QUOTE]

Kuulun kassaan ja on vakiduuni. Opinnot vaan on etänä brittiläiseen yliopistoon, että soveltuiskohan tohon? Kiitoksia kuitenkin!

 

Se riippuisi pitkälti, miten toimeen tultaisiin miehen tuloilla noin valmiiksi ja kuinka innoissani työstä olisin. Jos mies olisi lapsen kanssa kotona vähintään 1,5-vuotiaaksi, voisin mennä töihin kunhan imetys onnistuisi jatkossa, jos taas ei sopisi miehelle, jatkaisin kotona.

 

Kuulun kassaan ja on vakiduuni. Opinnot vaan on etänä brittiläiseen yliopistoon, että soveltuiskohan tohon? Kiitoksia kuitenkin!

Tuttuni opiskelee etänä ammattikorkean aikuispuolella (pari koulupäivää/kk) ja saa tuota ansiosidonnaista. Mutta en tiedä sitten jos on ulkomailla opinnot... Kannattaa selvittää!