Mie avaudun.

olen tuo vieras joka kirjoitti kerran tuolla ekalle sivulle ja olen ilmeisesti ainoa, joka on pink-paintin kanssa ehdottomasti samaa mieltä. jokainen käsitelköön surun miten tahtoo, mutta kauanko siitä on kun hyytikset lapsi kuoli? hyytiksellähän oli alkoholiongelma (käsittääkseni myös huumeongelma?) ennen lapsen syntymää, raitistui sitten, mutta lapsen kuoltua alkoi taas juoda ja rymytä. tokihan sitä voi tuokioksi heittää kaiken läskiksi surun varjolla, mutta pidemmän päälle tuo on vaan turhaa itsetuhoa. jossain se raja menee. ja hyytiksen teksteistä välittyy jo aiemmin sanomani teiniangstimaisuus ja turhanpäiväinen uhoaminen ja myös brassailu sillä kuinka hän nyt on rappiolla ja muuta. musta on järjetöntä vaan hyssytellä ja silitellä päätä ja todeta että tee hyytis just niin kuin susta tuntuu sulla on siihen oikeus koska lapsesi on kuollut. ei siitä ole hyötyä kellekään, vähiten hyytikselle.

jep, muistan kans ......ja passaan....

 

te hyökkäsitte kiukkuisena puolustamaan ja sotkemaan kuviot. Ties miten hyvä ja rakentava keskustelu tästä oltaisiin ap:n kanssa saatu. En edelleenkään arvostele ketään. Sen sinä (samperi) ymmärsit väärin. Ainakin sen.

 

toki jos yksi lapsistani kuolisi pakkohan minun olisi jaksaa muiden takia.tarkoitin noin kuvainnollisesti,ettet voi vaatia muilta samanlaista suoriutumista kuin itselläsi.kaikki ei ole saman asian edessä yhtä vahvoja.

 

Jos minä ajautuisin enkelilapsen takia masennuksen suohon, hakeutuisin hoitoon. Tekisin kovasti työtä päästäkseni tunteideni herraksi. Sitten rakentaisin parisuhdetta ja vähitellen toivoisin uutta lasta. Jos lasta ei tulisi ja olisimme molemmat halukkaita adoptioon, tekisin töitä saadakseni myös taloudellisen puolen kuntoon adoptiota varten. Tälläkin hetkellä maailmassa on pilvin pimein kammottavissa oloissa eläviä vauvoja, jotka odottavat - turhaan. Rouva nirppanokka vetää viinaa ja vinkuu. Luuletko ihan totta Jumalan antavan sinulle lapsen? Jos niin luulet, rukoilen, ettei Jumala koskaan tee sitä. Minä en ikinä halua alkoholistiäidin viinahuurujen pilaamaa kehoa itselleni jo kohdussa ollessani. Joutuisin hoitolaitokseen, jossa minua voitaisiin kuntouttaa vain hieman. Mitään mahdollisuutta normaaliin elämään ei minulla olisi. Siitä ei hyytikyppynen välitä.

 

en vaadikaan samanlaista! mutta eikö jokaiselle kuulu myös vastuu itsestään? eikö voi edes yrittää? onko pakko heittää kaikki roskakoriin?

 

miksi pitää toivoa toisille pahaa??

 

hyyyyyyytis! :heart:

 

Kuka sut suosta nostaa jos et sinä itse? Minkälainen äiti sinusta olisi tullut mullan alla olevalle lapselle? Tuollainen kun olet nyt? Lapsesi seuraa sinua aina ja kaikkialle, sinun ei tarvitse turruttaa itseäsi alkoholilla. Haluatko että lapsesi näkee sinut tuollaisena, omalta pilvenreunaltaan? Anna itsellesi aikaa surra. Lopeta hölmöily.

Mun mielestä tää on kyllä jo arvostelua
Tuskin tähän aikaan yöstä ketään kiinnostaa rakentava keskustelu..

Jotkut ihmiset pärjää ja jaksaa, vaikka mitä sattuisi. jotenkin ne taistelee

Ja jotkut ei jaksa, ja silloin ei mikään kiinnosta.

 

kyllä voi ja pitäisikin yrittää,ja hakea ulkopuolista apua jos omat voimat ei riitä.sinä ilmeisesti olet siinä onnistunut,ja hyvä niin.hyytiksellä voimat ei ilmeisesti ole riittänyt ja on jäänyt tuskaan kiinni,ja aika ajoin sitä turruttaa alkoholilla.joten se hänelle suotakoon.jokainen käsittelee elämänsä kriisejä omalla tavallaan

 

Sinun mielestäsi, kyllä. Mutta itse en sitä sillä tavalla kirjoittanut! Se ei ole arvostelua, nuo ovat kysymyksiä. Ei sulle, ei mulle, ei kenellekään muulle kuin ap:lle. Ap saa itse päättää vastaako itsekseen noihin kysymyksiin. Ap voi vastata noihin ihan miten haluaa. Niihin vastaamalla voi asiasta tulla hyvinkin myönteinen tai herättävä. Mene ja tiedä. Minusta on hyvä miettiä nykytilannetta, mennyttä, tulevaisuutta ja varsinkin tuota tulevaisuutta. Mutta kaikki kestää aikansa, kaikelle on aikansa. Se että jumiutuu menneeseen, voi tuhota tulevaisuuden. Jos tulee sokeeksi nykytilanteelle, niin minä ainakin toivoisin että joku koittaisi auttaa minut siitä tunnelista ulos.

 

Hyytikyppysellä on hyvä musamaku, täytyy sanoa :heart: :heart:

 

Kuka sut suosta nostaa jos et sinä itse? Minkälainen äiti sinusta olisi tullut mullan alla olevalle lapselle? Tuollainen kun olet nyt? Lapsesi seuraa sinua aina ja kaikkialle, sinun ei tarvitse turruttaa itseäsi alkoholilla. Haluatko että lapsesi näkee sinut tuollaisena, omalta pilvenreunaltaan? Anna itsellesi aikaa surra. Lopeta hölmöily.

Mun mielestä tää on kyllä jo arvostelua
Tuskin tähän aikaan yöstä ketään kiinnostaa rakentava keskustelu..

Jotkut ihmiset pärjää ja jaksaa, vaikka mitä sattuisi. jotenkin ne taistelee

Ja jotkut ei jaksa, ja silloin ei mikään kiinnosta.

En minäkään jaksa. Olen kokenut paljon suuria vaikeuksia. Minut erottaa hyytikyppysestä se, että minä yritän aina eteenpäin.

 

tietysti voi sulkea silmänsä toisen ahdingon edessä jos haluaa...(?)

 

Jos minä ajautuisin enkelilapsen takia masennuksen suohon, hakeutuisin hoitoon. Tekisin kovasti työtä päästäkseni tunteideni herraksi. Sitten rakentaisin parisuhdetta ja vähitellen toivoisin uutta lasta. Jos lasta ei tulisi ja olisimme molemmat halukkaita adoptioon, tekisin töitä saadakseni myös taloudellisen puolen kuntoon adoptiota varten. Tälläkin hetkellä maailmassa on pilvin pimein kammottavissa oloissa eläviä vauvoja, jotka odottavat - turhaan. Rouva nirppanokka vetää viinaa ja vinkuu. Luuletko ihan totta Jumalan antavan sinulle lapsen? Jos niin luulet, rukoilen, ettei Jumala koskaan tee sitä. Minä en ikinä halua alkoholistiäidin viinahuurujen pilaamaa kehoa itselleni jo kohdussa ollessani. Joutuisin hoitolaitokseen, jossa minua voitaisiin kuntouttaa vain hieman. Mitään mahdollisuutta normaaliin elämään ei minulla olisi. Siitä ei hyytikyppynen välitä.

 

Sinun mielestäsi, kyllä. Mutta itse en sitä sillä tavalla kirjoittanut! Se ei ole arvostelua, nuo ovat kysymyksiä. Ei sulle, ei mulle, ei kenellekään muulle kuin ap:lle. Ap saa itse päättää vastaako itsekseen noihin kysymyksiin. Ap voi vastata noihin ihan miten haluaa. Niihin vastaamalla voi asiasta tulla hyvinkin myönteinen tai herättävä. Mene ja tiedä. Minusta on hyvä miettiä nykytilannetta, mennyttä, tulevaisuutta ja varsinkin tuota tulevaisuutta. Mutta kaikki kestää aikansa, kaikelle on aikansa. Se että jumiutuu menneeseen, voi tuhota tulevaisuuden. Jos tulee sokeeksi nykytilanteelle, niin minä ainakin toivoisin että joku koittaisi auttaa minut siitä tunnelista ulos.

Joo ja kun kyseessä on sairaus nimeltä alkoholismi, siihen pitäisi voida ulkopuolisten rohkeammin puuttua.

 

en todelllakaan tarkoittanut sitä.jos minusta jollekkin apua on,niin toki sen hänelle suon.enkä minä tunne tämän hyytiksen tarinaa.ainoa miksi ketjuun kirjoitin oli tuo mielestäni hänen kohtuuton mollaaminen

 

johon minä en kyllä syyllistynyt.
jos voisit nähdä tekstin takaa kasvoni, huomaisit ettei tämä ole minulle mikään leikin asia.

 

olen itsekkin kokenut monenlaista vastoinkäymistä,ja uskon että ilman lapsiani olisin täysipäiväinen juoppo.lasteni ansiosta olen absolutisti.jotkut vaan on vahvempia kuin toiset kestämään koettelemuksia.en minä ainakaan ole mikään arvostelemaan ketään.

 

Sä oot kokenut kovia,ja en voi edes uskoa miltä tuntuu oman lapsen menetys - mä sekoaisin.. :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:

Eiks tää mennyt jo vähän överiksi?

 

Jos minä ajautuisin enkelilapsen takia masennuksen suohon, hakeutuisin hoitoon. Tekisin kovasti työtä päästäkseni tunteideni herraksi. Sitten rakentaisin parisuhdetta ja vähitellen toivoisin uutta lasta. Jos lasta ei tulisi ja olisimme molemmat halukkaita adoptioon, tekisin töitä saadakseni myös taloudellisen puolen kuntoon adoptiota varten. Tälläkin hetkellä maailmassa on pilvin pimein kammottavissa oloissa eläviä vauvoja, jotka odottavat - turhaan. Rouva nirppanokka vetää viinaa ja vinkuu. Luuletko ihan totta Jumalan antavan sinulle lapsen? Jos niin luulet, rukoilen, ettei Jumala koskaan tee sitä. Minä en ikinä halua alkoholistiäidin viinahuurujen pilaamaa kehoa itselleni jo kohdussa ollessani. Joutuisin hoitolaitokseen, jossa minua voitaisiin kuntouttaa vain hieman. Mitään mahdollisuutta normaaliin elämään ei minulla olisi. Siitä ei hyytikyppynen välitä.

Toivotaan sulle samanlaista kohtaloa,koska sähän pärjäisit niin hyvin - ja älä tule tuomaroimaan tänne Jumalan suunitelmista,kun et niistä tosiaankaan mitään tiedä!

 

Sä oot kokenut kovia,ja en voi edes uskoa miltä tuntuu oman lapsen menetys - mä sekoaisin.. :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:

Eiks tää mennyt jo vähän överiksi?

Sä taisit mennä överiks

 

mun mielestä hyytikyppysen viesteistä välittyy pelko ja ahdistus. kuin nurkassa tärisevä eläin. mun mielestä, vaikka se joidenkin korviin kuullostaakin teiniangsitla, hyytykyppysen kipu on yhtä aitoa kuin kenen tahansa meistä.

mun mielestä on helkkarin hienoa että hyytykyppynen on veilä elävien kirjoissa! on joutunut kokemaan asioita joita me ei koskaan jouduta kokeen, ja ihan selvästi se haluaa siitä elämästä eroon muuten kuin tekemällä itselleen mitään, kkerta näinkin kauan on jaksanut.elossa vielä! ja se on todella hienoa mun mielestä

sitä minä en usko etteikö hyytyksellä olis mitään syytä elää ja olla onnellinen ja toivon että hyytis, sinäkin näet ne vielä! että peli ei oo menny siihen että olisit onnelle sokea!

jaksa taas tää päivä ja seuraava ja seuraava... minuutti kerrallaan.
laita kädet ympärilles ja kokeile ootko vielä siinä. :hug: ja tässä mun käret!

 

Jos minä ajautuisin enkelilapsen takia masennuksen suohon, hakeutuisin hoitoon. Tekisin kovasti työtä päästäkseni tunteideni herraksi. Sitten rakentaisin parisuhdetta ja vähitellen toivoisin uutta lasta. Jos lasta ei tulisi ja olisimme molemmat halukkaita adoptioon, tekisin töitä saadakseni myös taloudellisen puolen kuntoon adoptiota varten. Tälläkin hetkellä maailmassa on pilvin pimein kammottavissa oloissa eläviä vauvoja, jotka odottavat - turhaan. Rouva nirppanokka vetää viinaa ja vinkuu. Luuletko ihan totta Jumalan antavan sinulle lapsen? Jos niin luulet, rukoilen, ettei Jumala koskaan tee sitä. Minä en ikinä halua alkoholistiäidin viinahuurujen pilaamaa kehoa itselleni jo kohdussa ollessani. Joutuisin hoitolaitokseen, jossa minua voitaisiin kuntouttaa vain hieman. Mitään mahdollisuutta normaaliin elämään ei minulla olisi. Siitä ei hyytikyppynen välitä.

helppohan se on sanoa miten toimis.. et sä voi kuitenkaan tietää mitä lapsen kuolema sulle oikeasti aiheuttas ja miten toimisit vai lamautuisitko kokonaan. eikä se hoitoon hakeutuminen niin vaan onnistu, kun sitä omaa masennusta ei itse välttämättä edes tiedosta.

 

Eiku mie oon vaan paska..... Enkä muuta teille taho ollakaan... nytki taas venytän baariin menoa, toivon että joku tulis sanoon ettei tartte.... mut mie meen http://www.youtube.com/watch?v=7qRfT8yMDKE minun sanoja, kaikki. lähimmät tieää mistä tämäki tehty

Hups, mitä itsesääliä...

 

lähteän sinulle onnen hippusen.
lähetän voimaa ja iloa.
periksi älä anna, jatka, jaksa!
vielä tunnet onnen, vielä hymyilet.
kunhan vaan jatkat!