miedän perhe

Meillä on 6vuotta ollut kasassa uusperhe joka välillä kasvoi yhdellä yhteisellä lapsella. Lapsia on kummallakin edellisestä suhteesta. Miehellä 2 jotka asuvat äitinsä luona ja minulla 1 joka asuu meidän kanssa ja vielä kuopus joka yhteinen. Välillä on ollu vaikeaa ja välillä helpompaa. Tällähetkellä kaikki on oikein loistavasti. Kummanki suhde exään toimiin hyvin joten lastaen asioiden hoito sujuu hyvin ja yhteisymmärryksessä. elämä on kaikin puolin ihanaa. eli tähänkin tilanteeseen voi päästä.

 

TAi sitten suhde etäisän ja exän kanssa on ja pysyy kitkaisena, koska exä itse ei halua yhteistyötä ja sehän sitten näkyy lasten käytöksessä.

Myös oma suhde etälapsiin kuvion ulkopuolisena ja lähiäidin toimesta jää etäiseksi ja lopulta ollaan tilanteessa, jossa etälapset ei luota, jossa jopa pelkväävät,vaikka mitään konkreettistä syytä pelkoon ei ole, esim. fyysinen koskemattomuus tms., vain etäisyys ja lapslle välittyvä viesti, etten heistä välitä.

Ja silti pitää ottaa omaan kotiinsa ne lapset, olla mukana tapaamiskuviossa isompine ruokakasseineen...

määrite meidän perhe käsittää vain tämän ydinperheen jotka kokoaikaisesti asuu tässä osoitteessa, eikä pidä sisällään niitä sinun tai minun, jotka asuu eri osoitteissa. On meidän perhe jossa yhteinen lapsi, minun lapset, sinun lapset . Kiitos exän.

 

Hienoa, että näitä positivisiakin uusperheitä on. Mielestäni uusperheessäkin voidaan elää sovussa ex-puolisoiden kanssa ja asiat sujuvat hyvin, jos on hyvää tahtoa kaikilla. Meillä sujuu asiat ihan kivasti mieheni lasten äidin kanssa - oikeastaan ihan loistavasti! Omien lasteni isän kanssa välimme ovat asialliset ja yhteistyö on ok. Vain lasteni äitipuoli ei halua olla kanssani missään tekemisissä, eikä oikeastaan lastenkaan kanssa, mutta en anna sen häiritä itseäni ja meidän elämäämme. En vain ymmärrä miksi hän on mustasukkainen ja kokee minut niin suurena uhkana, sillä en millään tavalla sitä hänelle ole.
Kiva kuulla välillä positiivisiakin mielipiteitä uusperheen elämästä!! Noita katkeruuden sävyttämiä kirjoituksia kun tuppaa olemaan nämä palstat pullollaa! :flower:

 

On, siis minustakin on kiva kulla, että joillakin ihan oikeasti toimii nämä kuviot.
Ja samantien tulee semmonen alistunut olo: miksi se ei voisi toimia meilläkin? Mitä on taustalla? Sekö, että mies sitten teki kuten käskettiin - lähti, laittoi eron vireille? Vai sekö, ettei mies jäänytkään itkemään perään vaan elää nyt omaa elämäänsä? Onko hän kateellinen?Katkera? Mistä ja miksi?

Hän ei halua yhteistyötä edes lastensa isän kanssa, mistään muusta puhumattakaan, niin.. :headwall:


Mutta onneksi on ihmisiä, jotka eron jälkeenkin ovat ihan normaaleja ja tasapainoissa.

 

\

Meillä on 6vuotta ollut kasassa uusperhe joka välillä kasvoi yhdellä yhteisellä lapsella.

"...VÄLILLÄ kasvoi yhdellä yhteisellä lapsella"..

Eli siis välillä kasvoi, mihin se sitten katosi se yhteinen lapsi?
Voi tätä meidän maan kielioppia, kun ei edes ymmärretä mitä kirjoittaa

 

\

\

Meillä on 6vuotta ollut kasassa uusperhe joka välillä kasvoi yhdellä yhteisellä lapsella.

"...VÄLILLÄ kasvoi yhdellä yhteisellä lapsella"..

Eli siis välillä kasvoi, mihin se sitten katosi se yhteinen lapsi?
Voi tätä meidän maan kielioppia, kun ei edes ymmärretä mitä kirjoittaa

Mua alkoi kans kiinnostaa tää välille jäänyt lapsi?????

Onko se jo löytyny