Miehellä loppuu usko valmistumiseen AMK: sta. Miten tukea häntä?

Tossa otsikossahan mun kysymys käy ilmi. Mies täyttää tänä vuonna 27v. Ei ole valkolakin jälkeen suorittanut muita tutkintoja. Lukion jälkeen hän meni teknilliseen yliopistoon, mutta vaihtoi kolmen vuoden päästä samalle alalle AMK:uun, koska ei päässyt yliopistossa kursseja läpi. Nyt häneltä puuttuu enää pari kurssia ja opinnäytetyö, että valmistuisi tietotekniikan insinööriksi. Vaan mies ei keksi kertakaikkiaan mitään oppariaihetta!

Olen helisemässä asian kanssa, kun meillä on muutenkin raha vähissä. Mies kulutti jo tukikuukaudet loppuun. Hän teki kassan töitä viime kevään, kesän ja syksyn aina vuoden vaihteeseen, mutta määräaikaisuus päättyi, eikä sopimusta uusittu. Kun yritän kysellä opparista, niin vain vaikeroi. Hän ei tartu mielellään sellaisiin tehtäviin,mitkä tuntuvat vaikeilta - ja oppari tuntuu hänen mielessään vaikealta. Kysyin tänään, että valmistuthan toukokuussa niin kuin olet luvannut. Mies oli vain allapäin ja sanoi, ettei voi luvata sellaista. Olen yrittänyt olla ymmärtäväinen ja auttanut häntä sen, minkä voin. Kirjoitin hänen puolestaan jopa 7-sivuisen kirjoitelman aiheesta "minä johtajana". En voi kuitenkaan "paapoa" häntä loputtomiin.

Mutta miten tuen häntä tässä tilanteessa aiheuttamatta hänelle ylimääräistä ahdistusta?

 

Onko miehes käyny koulusta kysymässä, että josko heillä olis antaa joku päättötyön aihe? Joskus koulustakin nimittäin annetaan joku aihe tai ainakin paikka josta kysellä.

 

Minusta ei kannatakaan paapoa. Anna olla rauhassa vähän aikaa, älä painosta. Tietänee itsekin, että homma pitää hoitaa kuitenkin.

 

Meidän koulussa ainakin on opinnäytetypankki tai mikä lie josta löytyy vapaita opparin aiheita. Tsemppiä nyt ja niskasta kiinni!! Kyl se siitä

 

Hmm, eikös ne siellä koulussa auta mm. opparin aiheen kanssa? Yleensä. Mut hei, ihan oikeesti amk:n oppari ei ole kovin paha juttu! Eihän siitä ole pakko mitään huippuarvosanan työtä tehdä. Opettajien pitäisi antaa neuvoja ja tukea tarvittaessa työhön. Ei ehkä kannata jättää kesken nyt, jos noin vähästä on kiinni. Tosin ei se tutkinto välttämättä töitä takaa nyt laman aikana. Yritä jotenkin tsempata.

Minä johtajana Sori, nauratti vaan tuo esseen aihe, ihan kuin ala-asteen äidinkielen tunnilta... Ja taas onnitteloen itseäni etten mennyt amkkiin.

 

En ole kuullut yhdestäkään oppilaitoksesta, josta ei annettaisi aiheita valmiiksi, tosi harvat keksivät itse sellaisen! Ikävä kyllä sinä et voi tehdä opparia miehesi puolesta, jos hän jänistää. On varmaan ärsyttävä tilanne, jos toinen ei edes yritä. Minun korviini ainakin tuollainen "kun ei ole mitää aihetta"-selitys on puppua, koska niitä aiheita saa opettajilta.

Itse olin aikoinaan kuullut niin paljon kauhujuttuja gradun tekemisen kauheudesta ja vaikeudesta, että ajattelin etten minä ainakaan onnistu siinä. Otin kuitenkin järjen käteen ja ajattelin, että miten se gradu voi olla valmistumatta, jos istun joka päivä 2-8 tuntia päivässä koneen ääressä sitä kirjoittamassa ja valmistuihan se sitten, eikä mennyt edes montaa kuukautta. Jos asiaa haluaa helpottaa, voi unohtaa hyvän arvosanan metsästyksen. Tavoitteeksi voi ottaa ihan vaan sen, että homma tulee tehtyä. Minulla kävi kuitenkin niin, että innostuin siinä tehdessäni ja sain ihan hyvän arvosanankin vielä tutkielmastani

 

Niin että sano sille miehellesi, että ottaa lusikan kauniiseen käteen ja pyytää koululta aiheen ja istuu koneen ääreen. Joka ikinen tunti tai edes puoli tuntia, jonka miehesi istuu koneen äärellä ja tekee työtä, edistää pakostakin gradun valmistumista, sille ei mitään voi

 

Itsellä vähän sama tilanne kuin miehelläs, puuttuu enää muutama kurssi ja opinnäytetyö, motivaatiosta on ollut aika lailla puutetta viime aikoina. Kyllä se opiskelu alkaa puuduttamaan ja turhauttamaan jos tulee inspiraation puute. Ei minullakaan ole valkolakin jälkeen muita tutkintoja ja ikää 25v. (tosin olen välissä ehtinyt olla äitiyslomalla). Opinnäytetyöhön ei ole aihetta eikä hajuakaan mistä sen tekisi, joten nyt sitten vihdoin sain yhdelle opettajalle keskusteluajan jossa yritetään keksiä minulle aihe. Ehdota, että mies menee juttelemaan vaikka opintojen ohjaajan kanssa. Anna miehellesi aikaa ja ole tukena, kyllä se siitä kunhan mies löytää jälleen motivaationsa.