Miehen eksän käytökseen ikinä muutosta?

Päätin kysyä täältä, koska kai täällä joitakin vastaavassa tilanteissa olevia saattaa olla.. tai sellaisia, jotka osaisivat antaa vähän näkökulmaa toiseenkin suuntaan. Harmaita hiuksia siis aiheuttaa mieheni ex/nuorimpien lasten äiti, joka paitsi häiriköi miestäni viesteillä ja puheluilla (tämä on alkuajoista onneksi jo harventunut, ettei jokapäiväistä ole), myös kiristää lapsilla/tapaamisilla ja mikä omasta mielestäni on pahinta; käyttää lapsiakin välineenä surutta tässä.. taistelussa?

Lapset ovat molemmat alle kouluikäisiä ja niinä viikonloppuina, kun lapset ovat meillä, äiti soittelee vanhimmalle lapselle vähän väliä, kyselee onko lapset saaneet ruokaa, päässeet pesulle.. ihan älytöntä juttua. Äiti myös torpedoi tehokkaasti kaikki meillä tapahtuvat normiarjesta poikkeavat mukavat asiat, kuten isän puolen sukulaisten vierailut, synttärijuhlat jne.. ja siis nimenomaan niin, että aiheuttaa sen pahanmielen lapselle.

Me olemme toki aikuisia ja meillä on aikuisten keinot selvitä näistä ja purkaa sitä vitutusta keskenämme, mutta kieltämättä varsinkin alkuaikoina olin itse lyödä hanskat tiskiin monta kertaa, koska tämä ihana ex oli tosiaan ihan jatkuvasti aukomassa päätä puheluin tai viestein. Mies on tässä asiassa liian kiltti, myöntää sen itsekin, koska pelkää eksänsä aiheuttavan vielä enemmän hankaluuksia lapsiin liittyen, jos mies räjähtäisi ihan täysillä.

Mutta luovuttaako tuo kyseinen ihminen ikinä? Tajuaako se ikinä oikeasti sitä, että se omalla käytöksellään ja toiminnallaan aiheuttaa eniten ikävää ja pahaa oloa omille lapsilleen, ei meille aikuisille? Että siitä kärsivät ne pienet, jotka ovat ihan syyttömiä kaikkeen. Itse olen lapseton, joten sellaista "sinun, minun, meidän"-lapset vastakkainasetteluakaan ei ole. Ja tällä eksälläkin on uusi parisuhde, uusi vauva tulossa jne, joten luulisi, että voisi pikkuhiljaa oikeasti jo päästää irti katkeruudesta/vihasta/valitseitsesopivavaihtoehto.

Neuvoja, vertaistukea? Välillä v-käyrä on niin korkealla, että tuntuu että räjähdän just ja suolaan sen eksän, varsinkin niinä hetkinä, kun näen sen pienen lapsen silmissä kyyneleet äitinsä puhelun jälkeen. Miten vähällä se into ja riemu voikaan vaihtua kyyneliin.. Ja kuitenkin kyseessä on lasten äiti ja heille varmasti se tärkein ihminen tässä maailmassa. Ja kuvittelisin, että lapset ovat sitä äidilleenkin.. ehkä? Mutta voiko olla, jos niitä kohtaan käyttäytyy julmalla tavalla..? Meneekö oikeasti silloin se kostonhalu (?) edelle omien lasten hyvinvoinnista?

Anyone?

 

Ei muutu, mutta lapset kasvavat ja tilanne itsessään muuttuu sitä myötä lasten kautta. Päivät voi olla pitkiä, mutta vuodet menee nopeasti.... Tärkeintä on että pidätte suut supussa ettekä mustamaalaa missään vaiheessa äitiä tai tee heille valintatilannetta (meidän puoli tai äidin puoli) - varsinkaan jos äiti sitä harrastaa.

 

Kauanko teillä on siis tuota jatkunut? Itse olen ollut samassa tilanteessa kuin sä. Meillä kiristämistä, valehtelua, häiriköintiä... kesti neljä vuotta, mutta harventui tuona aikana. Sen jälkeen kun sain esikoiseni, kaikki on mennyt ihan hyvin.

 

Se ei muutu koskaan. Käytännön vinkkinä sen verran että muksuilta puhelimet kiinni kun ne tulee teille viikonlopunviettoon niin saatte olla rauhassa.
Meillä häiriköintiä ollu mun exän puolelta 13 vuotta, miehen exän puolelta 7 vuotta.

 

Ei kai se lopu koskaan?

Ainut mitä oon ite keksinyt, on yrittää olla hissukseen. Olla tekemättä isoa hulabaloota, vaikka itseen sattuis. Lapsille se on kuitenkin toinen vanhempi ja vaikka eksä on hankala minulle ja lastensa isälle niin yritettävä vaan tulla toimeen, annettava vaikka polkea omia oikeuksia.

Jännä juttu on, että tekee miten tekee, on se kaikki aina sen etävanhemman vika.

 

Alkoiko ap:n ja hänen miehensä suhde silloin, kuin mies oli vielä exän kanssa yhdessä? Silloin vitutus on ymmärrettävää ja teidän on vain tekojenne seuraukset kestettävä.

 

Iuh, kuulostaapa ankealta.. elättelin kuitenkin vähän toiveita, että se jossain vaiheessa loppuisi! :/

Mutta kyllä, ehdottomasti on niin, että näiden lasten äidin puolelta on nimenomaan sitä mustamaalaamista ja ihan täysillä. Me taas pidämme suumme supussa, juurikin lasten vuoksi. Täytyy vain toivoa, että se aivopesu ei tuota siellä päässä tulosta ikinä kokonaan, vaan jossakin vaiheessa lapset oikeasti osaavat sitten nähdä asiat meidänkin kannalta.. ja juuri siltä, että missä paikassa sitä haukkumista ja mustamaalaamista on harrastettu ja missä ei.

Mies on joskus sanonutkin ihmetellen minulle, että miten voin keskustella lasten kanssa niin luontevasti heidän äidistänsä, kun tietää mitä se on aiheuttanut ja aiheuttaa meille, mutta olen sanonut, että siinä vaiheessa keskustelen tosiaankin lasten kanssa lasten äidistä, en siitä kusipäisesti käyttäytyvästä tyypistä, joka aiheuttaa meille ongelmia. Aina niiden kahden asian erottaminen ei ole niin helppoa, mutta minä en halua aiheuttaa lapsille mitään ylimääräistä ongelmaa jo olemassa olevien lisäksi. Haluan, että niillä on edes meillä sellainen olo, että voi jutella ihan mistä tahansa ja sanoa mistä asiasta tahansa. Lähivanhemman luonahan sitä ei saa tehdä.

Tuo puhelimen kiinnilaittaminen toimisi muuten, mutta kun lapsi/lapset itsekin haluavat jutella äitinsä kanssa - edes hyvänyön toivotuksen verran. Joskus lapselta saattaa yön jäljiltä jäädä puhelin äänettömälle/kiinni, mutta sitten tulee pommitusta miehen puhelimeen "Miksi x:n puhelin on kiinni????? Missä ootte??????", ehkä jopa soittoja. Lisäksi tulee miehelle tosiaan ohjeita milloin mistäkin, ihan älyttömiä ja absurdeja juttuja. Välillä ne jopa naurattaa, mutta kun niitä tulee ja tulee, niin se hymy alkaa väkisinkin hyytyä jossakin vaiheessa. Ja on tullut tosiaan miehelle ihan kunnon haukkumiset eksän suunnalta siitä, ettei ole joka kerta antanut lapsen soittaa tai muistuttanut lasta, että laittaa puhelimen päälle. Mutta eihän se nyt niin ole oikein, että etävanhemman vähistä ajoista lastensa kanssa lähivanhempi on yhteensä tunteja puhelimessa näiden lasten (tai lähinnä vanhimman) kanssa. :/

 

Alkoiko ap:n ja hänen miehensä suhde silloin, kuin mies oli vielä exän kanssa yhdessä? Silloin vitutus on ymmärrettävää ja teidän on vain tekojenne seuraukset kestettävä.

Niinhän se on, että lasten se pitää tuokin kestää. Pääasia että petoksen uhri saa kostonsa, uudestaan ja uudestaan.

 

Sitten ku se tapaa uuden miehen nii luulisi rauhottuvan.c

 

Ei alkanut heidän suhteen aikana tämä suhde, vaan kohtasin miehen heidän eronsa jälkeen. Tuo kyllä selittäisi siinä tapauksessa pitkälle käytöstä _meitä_ kohtaan toki, mutta mielestäni fiksu ja täysipäinen äiti ei siinäkään tapauksessa lapsillensa kostaisi?

 

Tuskin ihan vähällä helpottaa, mutta puhelinten ja puhelujen suhteen voisitte tehdä selvätä säännöt. Aloittamalla vaikka siitä, että lapset eivät ota puhelimia mukaansa teille. Kyseessä ovat kuitenkin alle kouluikäiset ja tuon ikäisten puhelinasiat voidaan aivan hyvin hoitaa muuta kautta. Ilmoitatte, että TE soitatte jos lasten suhteen viikonlopun aikana on asiaa (esim. tarpeen ilmoittaa sairastumisesta tms.). Teidän puhelimistanne lapset voivat halutessaan soittaa hyvänyön toivotukset ja vaihtaa pikaiset kuulumiset. Ei ole lainkaan tarpeen informoida toista vanhempaa jatkuvasti eikä varsinkaan tuon ikäisten olla tunteja puhelimessa. Muutama minuutti riittää, kuulumiset ehtii jutella sitten toisen vanhemman luona. Puhelinterroriin ei tarvitse reagoida, ei kenenään tarvitse olla 24/7 vastaamassa exänsä viesteihin tai puheluihin - raivominen ja häiriköinti on suoranaista kotirauhan häirintää ja tarvittaessa siihen voi puuttua viranomaisten kautta. Lähivanhemmalle ei millään tavalla kuulu, mitä etän luona viikonloppuna on ohjelmassa/tehdään. Mikään laki ei velvoita kertomaan, kunhan lapsilla on vain hyvä ja turvallinen hoito järjestettynä. Jos lähi käy käyttämään lapsia taisteluaseina, yhteydenotto lastenvalvojaan ja tarvittaessa palaveri tapaamisasioista. Tuossa tilantessa miehen on vain kasvatettava selkäranka ja vedettävä exälle rajat, muutoin häiriköinti tulee jatkumaan ikuisesti.

 

[QUOTE="Niin";30015975]Niinhän se on, että lasten se pitää tuokin kestää. Pääasia että petoksen uhri saa kostonsa, uudestaan ja uudestaan.[/QUOTE]

Tuota juuri hain itsekin äsken takaa.. eihän se lasten vika olisi, jos jompi kumpi vanhemmista olisi lähtenyt toisen matkaan?

Ja siis kyseisellä eksällä on jo tosiaan uusi parisuhde ja uusi vauvakin syntyy ihan näillä hetkillä.

 

Joo, tuota selkärankaa minäkin miehelle enemmän toivoisin ja se kyllä toivois sitä itsekin. Jo niihin eksän valheisiin on tullut muutama kerta uskottua ja joka kerta tilanne on räjähtänyt käsiin jossakin vaiheessa. Eksä on siis kertaa x luvannut käyttäytyä jatkossa hyvin ja lakata häiriköimästä ja haluaa sopia sovussa asioista, nämä viestit/puhelut siis siinä vaiheessa, kun mies on sitten ottanut ja räjähtänyt sille edes vähän.

Onneksi mies on tosiaan vähentänyt alkuajoista sitä vastaamista sen viesteihin/soittoihin ja kyllähän silläkin on vaikutusta ollut siihen määrään mitä niitä tulee. Tuo olisi kyllä hyvä keino ehkäpä, että soitot tulisivat vain meidän puhelinten kautta näinä viikonloppuina, kun lapset ovat meillä.. veikkaanpa vaan, että siihen lähivanhempi ei tule ikinä suostumaan.

 

Siinähän se vitsi onkin, että teillä on teidän säännöt ja jos katsotte, ettei lasten puhelinten käyttö ole tarpeellista ja se on suorastaan muuta tekemistä häiritsevää, niin teidän ei tarvitse asiasta lähin kanssa neuvotella. Asiat on saatu hoidettua ennen kännykkä aikaakin.

 

On se ihme ettei sun miehellä ole enempää selkärankaa puolustaa lapsia. Ymmärrän toki pelon siitä että tapaamiset vaikeutuvat entisestään mutta kuitenkin... Kamala äiti lapsiparoilla. Ehkä se on vaan sellainen ämmä että sille pitää räjähtää oikein kunnolla? Toivottavasti edes vauvan syntymän jälkeen riittää kiirettä kotona niin että antaa lasten olla teillä rauhassa.

Ja sulle ruusuja, olet ihana äitipuoli.

 

Suzytte, olen kyllä tismalleen samaa mieltä kanssasi tuosta asiasta, mutta mieheni tuntien hän ei jaksa alkaa taistelemaan ko. asiasta lasten äidin kanssa yhtään enempää. Ainakin villi veikkaus on se, mutta aion kyllä ottaa asian puheeksi, se on varma.

Harmaa, tuo mies on kyllä välillä räjähtänytkin melkoisesti ja ladellut suoriakin sanoja, mutta mikään ei auta kovin pitkään. Käytös palaa aina tuollaiseksi, riippumatta siitä onko kyseinen ämmä luvannut lopettaa touhunsa vai ei. :/ Ja omasta mielestäänhän tämä äiti ei tee tietenkään mitään väärin, edes lapsia kohtaan.. ja kyllä mies on joskus ihan selvällä suomenkielellä asiasta sanonut sille. Mutta ei muutu mikään..
Kiitos ruusuista, lämmitti sydäntä!

 

Kauanko tuota on muuten teillä kestänyt...?

 

Muutamia vuosia jo. Tosiaan ihan alkuajasta hiipunut se, ettei ole päivittäistä enää sentään..

 

Miten se äiti torpedoi ne mukavat jutut? Kieltääkö osallistumasta vai mitä?

Mä ehkä nauhoittaisin jatkossa kaikki nämä exän kanssa puhutut puhelinkeskstelut, ehkä jopa äidin ja lasten väliset puhelut, tekstarit säästäisin.
Sitten joskus sopivalla hetkellä läväyttäisin sen kaiken exän eteen ja kysyisin lähdetäänkö lastenvalvojan luo miettimään uudestaan lasten asumisjärjestelyjä..

 

Nyt juttelet miehen kanssa ja päätätte ettei exällä ole mitään asiaa teillä soitella. Jos teillä on tapaamissopimus niin asiat menee sen mukaan mitä sovittu ja minkäänlaisia puhelinsoittoja ei tarvitse välillä olla. Lapset ei teillä omia puhelimia tarvi.

Olette jättäneet asian hoitamatta. Tuo on kotirauhan häiritsemistä ja siitä voi ja pitääkin tehdä ilmoitus poliisille. Nyt keskustelu miehen kanssa ja mies yksinkertaisesti käy tälle naiselle nokatusten sanomassa ettei puhelinkeskusteluihin ja viesteihin ei ole mitään asiaa ja homma menee poliisille asti, jos ei lopu

 

On torpedoinut joko niin, että lapset ovat "sairastuneet" sopivasti eivätkä päässeet tulemaan meille (myöhemmin lasten puheista selvinnyt sitten, että ovat kuitenkin voineet käydä muualla esim. shoppailureissulla/olla hoidossa jne kyseisenä aikana) tai sitten niin, että lapsi on innoissaan selittänyt puhelimessa äidille jotakin tulevaa asiaa/tapahtumaa ja hetken äidin vastausta kuunneltuaan sanonut itku kurkussa vain "heippa" ja lopettanut puhelun.
Ja kun lapset itse kertovat näistä asioista sitten innoissaan etukäteen äidilleenkin, niin se tieto menee hänelle saakka. Muutenhan se ei saisi tietää, jos esim. lasten isän puolen sukulaisia on tulossa kylään tai muuta vastaavaa.

Tekstarit onkin tallessa miehellä - onneksi! Ei ihan kaikki, koska tila loppuu (niitä viestejä on tosiaan tullut ja paljon), mutta suurin osa kuitenkin. Mutta lapsen ja äidin välisiä puheluita tuskin voi nauhoittaa ainakaan siinä tarkoituksessa, että voisi käyttää niitä hyödyksi myöhemmin? Tai näin jotenkin itsestä tuntuu, voin toki olla väärässä.

 

[QUOTE="Hukassa";30016163]On torpedoinut joko niin, että lapset ovat "sairastuneet" sopivasti eivätkä päässeet tulemaan meille (myöhemmin lasten puheista selvinnyt sitten, että ovat kuitenkin voineet käydä muualla esim. shoppailureissulla/olla hoidossa jne kyseisenä aikana) tai sitten niin, että lapsi on innoissaan selittänyt puhelimessa äidille jotakin tulevaa asiaa/tapahtumaa ja hetken äidin vastausta kuunneltuaan sanonut itku kurkussa vain "heippa" ja lopettanut puhelun.
Ja kun lapset itse kertovat näistä asioista sitten innoissaan etukäteen äidilleenkin, niin se tieto menee hänelle saakka. Muutenhan se ei saisi tietää, jos esim. lasten isän puolen sukulaisia on tulossa kylään tai muuta vastaavaa.

Tekstarit onkin tallessa miehellä - onneksi! Ei ihan kaikki, koska tila loppuu (niitä viestejä on tosiaan tullut ja paljon), mutta suurin osa kuitenkin. Mutta lapsen ja äidin välisiä puheluita tuskin voi nauhoittaa ainakaan siinä tarkoituksessa, että voisi käyttää niitä hyödyksi myöhemmin? Tai näin jotenkin itsestä tuntuu, voin toki olla väärässä.[/QUOTE]

Älkää kertoko lapsillekaan etukäteen tulevista kivoista jutuista. Inhottavaa toki, mutta ainakin ne sitten onnistuvat.

Ja tosiaan, kotirauhan rikkomisesta voi tehdä ilmoituksen poliisille.

 

[QUOTE="Hukassa";30016083]Muutamia vuosia jo. Tosiaan ihan alkuajasta hiipunut se, ettei ole päivittäistä enää sentään..[/QUOTE]

Eli ei ihan uutta... Mun ex häiriköi samaan tyyliin. Erosta on nyt kuutisen vuotta ja hetkittäistä rauhoittumista on näkyvillä. On siis mullekin tuttu tuo että toisella menee kostonhimo lasten edelle. Surullista se on, sattuu sydämeen lujaa.

Ihana kun sä olet pitänyt tuollaisen linjan. Se palkitaan myöhemmin vielä, lapset huomaa kasvaessaan että sä olet aina ollut se jolle voi puhua avoimesti kaikesta.

 

Nyt juttelet miehen kanssa ja päätätte ettei exällä ole mitään asiaa teillä soitella. Jos teillä on tapaamissopimus niin asiat menee sen mukaan mitä sovittu ja minkäänlaisia puhelinsoittoja ei tarvitse välillä olla. Lapset ei teillä omia puhelimia tarvi.

Olette jättäneet asian hoitamatta. Tuo on kotirauhan häiritsemistä ja siitä voi ja pitääkin tehdä ilmoitus poliisille. Nyt keskustelu miehen kanssa ja mies yksinkertaisesti käy tälle naiselle nokatusten sanomassa ettei puhelinkeskusteluihin ja viesteihin ei ole mitään asiaa ja homma menee poliisille asti, jos ei lopu

Minä olen sanonut asiasta miehelle pahimpina aikoina, että tuo menee jo häirinnän puolelle ja siitä voisi tehdä tosiaan eteenpäin jo juttua, mutta tosiaan mies pelkää, että asiat vaikeutuvat entisestään siinä vaiheessa. Olen kyllä yrittänyt mieheltä kysyä, että millähän tavalla ne voisivat tästä vielä vaikeutua, koska kertaakaan ei tapaamisviikonloput suju ongelmitta. Mutta kiitos tuosta, sain kuitenkin taas lisäpontta itselleni siinä mielessä, että voin vielä hiillostaa miestä ajattelemaan tätä meidän uusperhettä ja sen toimivuutta.

Kyllä mies jossain vaiheessa sen onneksi tajusi, kun selitin, että tuntuu ihan käsittämättömän pahalta minusta se, että alan jo edellisviikon sunnuntaina stressata sitä, että "ensi viikolla lapset tulee ja taas se alkaa" ts. tilanne pahenee normiarjesta. Että kun lapsissa ei ole todellakaan mitään vikaa, ne on huipputyyppejä yksin ja yhdessä, mutta kun se ylimääräinen stressi tulee sieltä äidin puolelta, niin ei vaan voi sille ahdistuksellekaan mitään (ja alkuaikana varsinkin se, että mies toki purki minuun vitutusta eksänsä käytöksestä). Ja podin ja poden sitten huonoa omaatuntoa siitä, että lasten tänne tuloon ylipäänsä liittyy ahdistusta/negatiivisia tunteita, vaikka ne ei lapsiin itseensä kohdistukaan mitenkään.

 

Joo, kaikista jutuista ei enää kerrotakaan etukäteen, mutta esim. synttärit ja tällaiset on vähän väistämättä asia, jonka ne kyllä sitten muistavat ihan itsekin. On vain niin surullista, että joutuu tuollaistakin asiaa "salaamaan" lapsilta!

Harmaa, kuulostaa kyllä todella kurjalta tuo sinunkin tilanne! Ja mun pieneen päähän ei vaan mene se, että miten voi oikeasti omia lapsia käyttää koston välineenä niin surutta.. että eikö se oikeasti missään vaiheessa, millään hetkellä, kirpaise sydämestä..? Että tuo on mun oma pieni lapseni, joka tässä nyt kärsii? En tiedä.. vaikea ymmärtää tuota asiaa. Monta kertaa on tullut itsellä itku, kun on noita tilanteita matkan varrella ollut. Sitten vain pitää mennä muualle rauhoittumaan hetkeksi ja kasata itsensä.

Niinä hetkinä on kyllä sellainen voimaton raivokin päällä ja on sellainen olo, että jos tietäis miten sinne äidin päähän saisi taottua sen, että "Sinun. Lapset. Ovat. Syyttömiä.", niin sen kyllä tekisin.