Miehen juominen raskausaikana

Täällä odotellaan esikoista, viikkoja kasassa 7+4. Ongelma on avopuolisoni. Hän jäi keväällä työttömäksi eikä oikein tunnu innostusta olevan töitä etsiä, kovat on kyllä puheet ja suunnitelmat mutta mitään ei tapahdu, sen sijaan tuntuu alkoholi kavereiden kanssa maistuvan,liiankin hyvin.

Itse käyn työssä ja palkallani maksetaan molempien laskut, lainat ja eläminen, se vähä mitä yli jää mies käyttää kuningas alkoholiin ja kavereiden kanssa olemiseen. Ei tunnu tajuavan että ei se raha riitä tätä menoa, kaikkea pitäisi kyllä ostaa ja saada,mutta tienaamisen eteen ei mitään tehdä. Alkuraskaus on ollut tosi rankka, kärsin kovasta väsymyksestä, pahoinvoinnista ja selkäkivuista. Teen rankkaa ja vaativaa vuorotyötä niin paljon kuin vain jaksan, sen lisäksi hoidan kodin ja kissat kun miestä ei kiinnosta,edes selkääni ei hiero vaikka monesti olen pyytänyt.

Olen alkanut miettiä olisiko parempi lähteä, olen miehelle juomisesta ja rahan käytöstä koittanut puhua mutta kun ei mene jakeluun. Eikä oikein ole ulkopuolisia kelle asiasta puhua. Alan olla aika loppu. Sitten humalassa mies itkee että on mokannut ja vannoo parantavansa tapansa,se lupaus tosin unohtuu parissa päivässä ja taas ollaan kavereiden kanssa jossain. Kovasti puhuu että juominen loppuu kun lapsi syntyy, uskoisko tuota. Ei minulla hermo riitä koko raskausaikaa tälläistä katsella ja odotella josko ne asiat muuttuisi. Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?

Pyytelee anteeksi jos teksti on sekavaa, takana jälleen valvottu ja itkuinen yö:'(

 

En usko että juominen loppuu vauvan synnyttyä. Tosi hankala tilanne. Vauvan syntymä on paremmassakin kunnossa oleville parisuhteille usein koetinkivi, kun pitää oppia pois omasta itsekkäästä elämäntavastaan ja elää lapsen ehdoilla. Kaksi ekaa vuotta vauvan syntymän jälkeen on rankinta parisuhteessa, nimim. kokemusta on. Ihan ilman alkoholismia ja työttömyyttäkin siis.

Itse varmaan vetäisin tuossa vaiheessa etäisyyttä ja muuttaisin erilleen: jos mies osaa ryhdistäytyä niin sitten voi ajatella parisuhdetta uudelleen. Mutta älä tee sitä virhettä että koitat hoitaa sekä pienen vauvan että alkoholistin puolison! Seuraavaks säkin olet tiltissä ja kärsit masennuksesta...

VOIMIA!!

 

Samaa mieltä edellisen kanssa.

Käy miehen kanssa kunnon vakava keskustelu, kerro että nyt loppui rahan tulo alkoholiin (onko teillä yhteinen tili vai annatko miehellesi juomarahat? Jos annat niin lopeta se. Sano että ei heru enää, rahat menevät lapsen hankintoihin koska niitä on tulossa). Sano myös että aiot etsiä oman asunnon jos tilanne ei muutu ja tosiaan muuta pois. Katso muuttuuko miehesi.

Raskautesi on vielä tosi alussa ja mies ei välttämättä ole vielä päässyt sinuiksi asian kanssa mutta on hänenkin siihen alettava herätä. Kuinka aiotte pärjätä kun sinä jäät äitiyslomille ja tulosi tippuvat? Riittävätkö ne sitten mihinkään? Miehesi tulee ryhdistäytyä. Voihan sitä kavereiden kanssa käydä kohtuudella juhlimassa mutta jos se on useita kertoja viikossa niin se ei ole kohtuudella.

Tsemppiä sulle kovasti!

 

Komppaan edellisiä, alkoholistin lupaukset ovat yhtä pitkäkestoisia ja merkityksellisiä kuin se että tökkäät sormella jokeen ja katsot kuinka suuri jälki siitä jää. Niin monet lapset on tuhottu alkoholisti perheissä kun toinen ei ole saanut aikaan lähteä ja tarjota lapsilleen edes yhtä turvallista ja kivaa kotia ja edes yhtä turvallista ja kivaa vanhempaa. Miehesi on ainakin periaatteessa aikuinen ja vastuussa itsestään. Lapsellasi on vaan sinut. Joten kun vaaka on asetettu näin, niin tiedät varmaan mikä on oikea ratkaisu, jos lapsen kuuluu olla se tärkein asia. Jaksamista.

 

Nolona viittaan täällä, minullakin mies jolla kaljaa menee aika hilpeästi kurkusta alas... Ollut sairaslomalla viime joulukuusta lähtien, ja nyt vaan kotona makoillut ja kaljaa kuluu, rahaa saa kyllä vakuutusyhtiöltä mutta ei todellakaan säännöllisesti.
Itse raskaana 8+3 ja huolissani kyllä tilanteesta, tiedän et miehellä ongelma on koska suuttuu mulle joka kerta ku yritän asiasta puhua, en ilkeästi enkä huutaen tai raivoten, vaan rauhallisesti ja rakentavasti. Yritän selittää että tuleva lapsi olis kuitenki se tärkeämpi ja olis tosi tärkeetä et isäki pystyis osallistumaan sit vauvan hankintoihin eikä laskea pennosia ja ostaa irtotölkkejä joka eurolla jonka saa irti palautuspulloista ym ym. Ja mä en ainakaan halua että lapseni muistaa isästään sen et "sil oli aina sellane kalja kädessä" tai et muistais sen aina olleen kännissä tai haisevan vanhalle viinalle.....

 

Raskaudessani meillä oli hyvinkin pitkälti samanlaista, mies joi ja joi. Ei töitä, ei kiinnostusta niitä etsiä, jos lisää...
Mutta sitten jotain tapahtui, meille syntyi pienen pieni poika 7.6.12. Pieni poika olikin yht'äkkiä todellinen, oikeasti siinä, eikä enään vain kasvava maha, johon meidän tapauksessa vain äidillä tuntui olevan kehittynyt suhde.

Pojan syntymän jälkeen mies on ottanut kaljaa kahdesti, eikä silloinkaan pojan luona, vaan mennyt kavereilleen, tullut sitten seuraavana päivänä kotio, eikä mulla mitään sitä vastaan ole ollut kun on tosissaan vähentynyt 2-3 kerrasta viikossa kertaan kuussa. Kyllä se lapsi kummasti ainakin joitain kasvattaa.

 

Tää keskustelu on alotettu näköjään jo aikaa sitten mutta en voittona uuttakaan alottaa. Meillä on vähän sama tilanne.. Mieheni opiskelee vielä ja itse käyn kaksivuorotyössä. 2-3 kertaa viikossa on ottanut jo ennen raskautta enemmän tai vähemmän poikien seurassa urheilua katsellessa tai muussa yhteydessä. Pari kertaa kuussa lähtee ihan yökerhoihin tms aivan yllättäen matsi-illan päätteeksi. Sama meininki siis jatkunut nyt myös raskauden aikana (rv 16 meneillään). Neuvolassa jo nuhdeltiin ja sanoo vähentävänsä mutta kun aina tulee vaan ajauduttua tuopin ääreen. Tuntuu, ettei mies ymmärrä, miksi pitäisi vähentää.. Olen miettinyt sitäkin, pikäiskö kysellä neuvolasta, mitä teen.. Blah.

 

Pakko oli tulla ottamaan kantaa tähän keskusteluun. Itse pistin juuri viime maanantaina miehen pihalle jolle kuppi maistui. Ja vaikka päätös oli vaikea ja ottaa tosi koville, uskon että oon onnellinen tästä päätöksestä jahka tästä pettymyksestä, ikävästä ja pahasta mielestä päästään. Tulin kertomaan oman tarinani josta toivottavasti on teille jotain "apua" tai ainakin vertaistukea..

Meillä tosiaan miehen vapaa-ajan viettoon kuuluu/kuului tiukasti alkoholi, lähestulkoon joka hemmetin vkl joko piti päästä jätkien kanssa viihteelle kuppilaan, kekkereihin jne. tai sitten otti kuppia kotona. Raskausaikana jouduin monta kertaa pettymään kun oltiin suunniteltu jotain yhteistä tekemistä niin miehestä ei kuulukkaan mitään (asuttiin raskausaikana erillään, muutettiin yhteen 2kk ennen vauvan syntymää) ja sitten meidän menot ja tekemiset peruuntui kun herra oli ollut juhlimassa ja seuraava päivä menikin sitten krapulassa. Puhuttiin näistä raskausaikana ja tein kyllä hyvin selväksi että tahdin on muututtava sitten viimestään kun vauva syntyy. No toisin kuitenkin kävi. Lupauksia lupausten perään mutta mitään muutosta ei tapahtunut.

6kk jaksoin sitä kattoa ja odottaa että se muuttus mutta meidän kohdalla mies valitsi kavereiden kanssa olemisen, vapauden ja alkoholin mielummin kun lapsensa.
Meillä mies kävi kyllä töissä mutta kaikki laskut on ulosotossa+muuta lainaa ja mihin kaikkeen sitä rahaa nyt sitten hällä kulukaan, mä jouduin elättämään meidät kaikki, yhtään mitään vauvan tavaroista ei ole mies maksanut ja kun elettiin yhdessä mä maksoin ruuat, vuokran, laskut, bensat, autovakuutukset, kaikki. Se aina lupas ja lupas maksaa mutta sitten kun sitä rahaa tuli niin oli kiire taas päästä viettää kavereiden kanssa iltaa ja sitten taas oli pa.tilanne ja mä maksoin taas kaikki. Kun joulunaikaa sanoi että tän touhun on muututtava että lapsiperheessä ei voi elää näin niin sano etten ymmärrä häntä ja että en voi vaatia häntä hetkessä muuttumaan ja että hän tarvii keinon nollata kun on niin rankkaa. Uskoin, toivoin ja yritin ymmärtää että se tajuaa lapsensa takia muuttua mutta eipä se muuttunut. Nyt en sitten enää jaksanut kun aina vaan riideltiin rahan käytöstä, sen vapaa-ajan vietosta ja kun ei kerran itse halunnut muuttua/nähnyt tarvetta muutokselle niin pistin pihalle. Menkööt helvetti elämään vaikka kavereilleen ja juokoon ittensä hengiltä jos ei kerran sen verran oma lapsi merkitse että ois sen vuoksi muuttanut tapojaan..

Halusin vaan kertoo meidän tarinan että kannattaa ottaa oikeasti vakavasti puheeksi nuo asiat ja tehdä selväksi että jos ei tahti muutu niin se on sitten eriteille. Mä varoittelin jouluna viimeksi, ja nyt sitten en enää jaksanut niitä valheita vaan pistin ukon pihalle. Toiset miehet herää toiset ei ja mulle kävi niin ettei herännyt. Alkoholi on tärkeempi kun oma lapsi ja perhe-elämä.

 

Näköjään on mun viestiin taas tullut muutama sana autocorrectin kautta.. Noo, ei se niin vakavaa.

Turcanen, kuulostaa siltä, että sun päätös on ollut oikea. Ei oo hyvä tietenkään elää ajatellen, että jollain on asiat vielä huonommin mutta tuntuu, ettei mun tilanne kuitenkaan oo vielä noin paha. Miehiin ei oo kaikkiin sitten kai sisään asennettu sellasta viettiä, joka käskis ottamaan vastuuta ja kunnioittamaan toista ihmistä parisuhteessa. Ite oon tehny selväks, ettei kaljan hajuisena vauvaan kosketa ja hän sanoo että tietenkään ei. Se vaan huolettaa, että kun tuo runsas juominen on ollut tapa jo ennen tätä raskautta, niin miten sen onnistuis sitte yhtäkkii lopettamaan. Se on ainut asia, mistä meillä tulee ees koskaan riitaa ja muutenkin varmaan ajoittain vauvan synnyttyä tulee olemaan suhde tiukilla, niin ei kaipas tota lisämörköä sinne. Ollaan koitettu sopia, että jos nyt kerran kuussa jois, mut niinku sanoin aina tuntuu tulevan hyviä tekosyitä ottaa..

Kiitos, kun jaoit tarinasi, Turcanen ja voimia sinulle.