miehen kanssa mielenkiintonen keskustelu..

mies on uskonnollisesta perheestä,minä en.

katseltiin tossa sivusilmällä kaunnita ja rohkeita ja darlan hautajaisia ja puhuttiin kuinka lämminhenkisiä noista tilaisuuksista on saatu ja miten se ei onnistuis esim.meillä tollanen tilaisuus.. sit tuli puhe kuolemasta yleensäkin ja sanoin miehelle et katseltiin mun äidin kanssa jostain lehdestä että jos vaan rahaa on,niin itsestään voi teettää timantin kun kuolee. ja ihmisestä tulee sen jutun mukaan aina sininen kivi ja oltiin äidin kaa ihan myytyjä ajatukselle. sanoin tän miehelle ja sanoin et mieluummin mä olisin kaunis sininen timantti kun mätänevä ruumis kirkkomaassa :ashamed: joo,vähän karu ilmasu mut kuitenkin. mies sit siihen et ne timantit jäis kummitteleen ja kysyin et perustele vastaukses.. mies sano et ei hän osaa sitä perustella,mut jos ei siunata haudan lepoon,niin hänen mielestään sielu ei saa rauhaa. sanoin siihen et jos esim.mun rakkaasta äidistä teetettäs timantti,niin en usko et niin rakas ihminen alkais levottomana sieluna mun elämää piinaamaan ja tästähän sit sukeutu kunnon keskustelut

jos jaksoitte lukea ja mikäli mun sepustuksesta sai selkoo,niin mitä mieltä olette?
ihan mielenkiinnosta kyselen kun oli niin mielenkiintonen keskustelu

 

Tuo timantti on kaunis, todella kaunis ajatus. Mutta missä minä sitä pitäisin, vaikka äidistä tehtyä timanttia? Kaulassa, takan päällä?

 

en mä nyt sen enempää tota oo ajatellu et missä sitä pitäis,kun itseasiassa en tiedä minkä kokonen siit tulee,mut jos järkevän kokonen,niin sormus tai kaulakoru tai sit vaan kauniissa rasiassa säilyttäis ja jättäis sukuun kulkemaan

 

No mulle on yksi hailee, miten ruumiini hävitetään, joten jos joku tuntee olonsa tyytyväisemmäksi siunauksen myötä, senkun.

Mutta muuten, toi on ihan syvältä, että joku vielä noin uskoo. Auh. :|

 

No nyt tuo alkaa kuulostamaan jotenkin hassulta ajatukselta tuo timantti.

Kyllä mullekin tulee ajatus, että se jää jotenkin kummittelemaan. On vaan niin tottunut siihen ajatukseen, että käy jonkun haudalla, ja se joku on siellä, haudattuna...

 

Tuskinpa jokin ihmisen tekemä rituaali vaikuttaa siihen saako henki rauhan vai ei. Ja voidaan kai ruumis siunata ennen timantiksi tekemistäkin.

 

Mä olen sitämieltä, että kun kuolee, niin se on menoa silloin. Rajan toiselle puolelle mennään, eikä sieltä voi enää palata, eikä tänne voi jäädä. sillä mitä sille ruumiille, eli orgaaniselle jätteelle tapahtuu, ei ole mitään väliä.

Joku väittää nähneensä henkiä tai kokeneensa henkien läsnäolon, mutta minä ajattelen, että se on huijausta. Uskon yliluonnolliseen kyllä, mutta kummitukset ei ole aitoja, vaan ne on Shatanan temppuja, joilla pystyy kääntämään ihmisen kiinnostukseen sellaisiin yliluonnollisiin asioihin, josta ei ole uhkaa herra Vihtahousulle. Eli kunhan Jeesus jätetään pois laskuista, niin yliluonnollisen etsiminen ei shatanaa haittaa.

 

Ja jos paljon omaisia kuka sen timantin silloin sais......

 

Oikeesti ne tekee siitä ruumiista saippuaa ja ottaa omaisilta paljon rahaa ja antaa sitten sinisen lasinpalan.

 

Tuo timantti on kaunis, todella kaunis ajatus. Mutta missä minä sitä pitäisin, vaikka äidistä tehtyä timanttia? Kaulassa, takan päällä?

mun mielestä siitä timantista sai vaikka kauniin taulun.. kun siis luin sitä juttua niin muistelen et siinä oli sellainen vaihtoehto

 

Sehän on sikakallista. en ymmärrä sitä logiikkaa, että jonkun kuolleen mätystelyyn käytetään niin paljon rahaa, aika ja energiaa.

 

Minä en halunnut rakastani hautuumaalle, vaikka uskossa olenkin. Monet ihmettelivät ratkaisuani -jotkut kirkkokunnat jopa käänsivät selkänsä. Rakkaani polttohaudattiin ja tuhka siroteltiin siunaamattomaan maahan, vapauteen, aurinkoon ja tuuleen. Muistomerkkiäkään ei ole, vielä -enkä tiedä tuleeko. Siitä vauhkoissaan ovat muutamat ihmiset olleet, mutta en pysty silittelemään kiveä, viemään kivelle kukkia ja kynttilöitä. En tahdo kirota haudanhoitomaksuja -samalla tuntuisi, että kiroaisin rakastani. Sillä rakkaani ei ole millään kammotulla, kylmällä paikalla -ei märässä maassa. Ennemmin uskon muistavani hänen hymynsä ja naurunsa aurinkoisella kalliolla, tuntevani hänen silityksensä kesätuulessa.

Kummituksia? Ei kummituksia, sielujen kohtaamisia vain... =)

 

Mun mielestä on jotenkin kummallinen ajatus, että esim. äitini kuoltuaan kulkisi koruna kaulassani, tai sormuksessani. Tai olisi takanreunuksella. En siis lämpene tuolle timanttiajatukselle. Tosin ei mua tartte kuopatakaan, mä haluan et mut polttohaudataan.

Kunhan eivät laita uurnaa takanreunukselle. :xmas:

 

Mun mielestä on hyvä päästä siunattuun maahan lepoon, vaikka tomumajahan se on mikä hautaan jää, sielu matkaa ja kohtaa esi-isät taivaassa. Näin minä uskon .

 

Mä luin kans siitä timantti jutusta, mutta en mä haluais ketään läheistäni itselleni timanttina, enkä voisi säilyttää tuhkia jossain hyllyssä niin kuin jotkut tekee.

 

Voihan mummon viedä täyttäjällekkin, muttei se ole yhtä tyylikäs, kuin sininen raadosta tehty timangi. Halvempi luultavasti, joskin ihan sikakallis sekin.

En voi oikein vakavalla naamalla puhua koko timantista.

 

Mä en nyt jotenkin osaa yhtään "eläytyä" tähän keskusteluun.... :x

 

Joissain alkuasukas heimoissa kuljetetaan esi-isien luita selässä semmosessa pikku pussukassa. Sieltä ne sit aina "neuvoo".

 

no joo,ei väkisin :ashamed:

 

Anteeksi. :ashamed: Tää on mielenkiintonen aihe, mutta en mä osaa ottaa tätä vakavasti. Paitsi toi mitä sanoin noista hengistä on kyllä oikeesti niin kun mä ajattelen.

En mä usko, että siihen timanttiin liittyy mitään yliluonnollista sen enempää, kuin mihinkään muuhunkaan esineeseen.

 

musta se timantti vaan oli niin kaunis ajatus,itse kun kammoksun ajatusta siitä et päädyn maan poveen mätäneen :x :ashamed:

 

musta se timantti vaan oli niin kaunis ajatus,itse kun kammoksun ajatusta siitä et päädyn maan poveen mätäneen :x :ashamed:

No kyllä se tosiaan kuulostaa hienommalta, kuin homehtuvat luut. Tosin hinta on varmaan aivan kauhea.

 

Musta toi timantti ajatus tuntuu vastenmieliseltä. Ei tulisi mieleenkään kantaa mukanaan vainajaa. Ja aika tunnontuskat tulisi, jos sen timantin hukkais...Sielä ois sitten vainaja jonkun tuntemattoman taskussa. Enkä mä haluais sitä koristeeksikaan. Tuntuisi oudolta vaikkapa pyyhkiä siitä pölyjä ja muutenkin...Mä koen kiusalliseksi jo vainajien valokuvat. Ne tuijottaa mua

 

katseltiin tossa sivusilmällä kaunnita ja rohkeita ja darlan hautajaisia ???
Tämä nyt menee täysin sivuraiteelle, mutta onko Darla kuollut? Mihin ja kuinka. On meinaan useemman viikon jaksot jääneet kattomatta?

 

Toi timantti on huumaavan omahyväinen ajatus, ihan vesakeskismäinen ;-D. Ei hitsi, en haluais kulkea tyttäreni kaulalla ja mollottaa sieltä vävyäni...